Saturday, March 28, 2015

Kevätsiivousta ja kierrätystä


Keväällä tekee mieli siivota ja raivata ja hankkiutua turhasta tavarasta eroon. Ystäväni Mitra ja minä keksimme ryhtyä keskenämme vaihtelemaan kirjoja, vaatteita ja kamoja, joita olimme aikoneet lahjoittaa kirpparille. Olin hiukan tuskastunut massiiviseen tilaa vievään leivinlautaamme (Ikea). Mitra otti sen riemuissaan vastaan. Kirpparille lahjoitettavaksi jää vielä paljon kaikkea, mutta tuntuu hyvältä kun tietää kenelle tavara menee. Melkeinpä parasta on kun saa tietää että tavara menee ihmiselle joka arvostaa ja käyttää sitä. 



Pistin hänelle ihan ensin menemään nämä kaksi kuvaa ja kysyin kiinnostaako. (Kuvasin molemmat puolet.) Keräsin muitakin juttuja isoon laatikkoon siksi kun hän tuli käymään. Paria juttua lukuunottamatta hän otti kaiken tyytyväisenä. Sain tietenkin vaihdokkeja, mutta en tällä kertaa onneksi kovin monta, jotta saatoin nauttia tyhjästä tilasta siellä sun täällä, ennen kuin vanha fysiikan laki toteutuu: "Tyhjällä tilalla on taipumusta täyttyä."

Ja totisesti; ostin ostarilta siellä käydessäni kodin täytettä. Ostin sukkia, vaateharjan ja seinäkellon, jollaista olen etsinyt jo ainakin vuoden päivät. Mitkään näkemäni eivät ole kelvanneet. Vaatimukset: selkeät tavalliset numerot, ei "väritön" eli ei musta eikä valkoinen. Tämän reunat ovat  mintun vihreät. Raikas look.  


Sunday, March 08, 2015

Satu Kaski - Vesa Nevalainen: Ikävät ihmiset


Teos: Ikävät ihmiset
Alaotsikko: Kuinka selviytyä hankalien tyyppien kanssa
Tekijät: Satu Kaski, Vesa Nevalainen
Kustantaja: Kirjapaja (Tammikuu 2015)
Sivumäärä: 157 sivua
Oma kappaleeni: Arvostelukappale kustantajalta
Yleisarvio: Todella hyvä lukukokemus

Adlibris, sidottu, 22.30€, lue tästä.


Hankalien tyyppien opaskirja vetäisi minut heti imuunsa. Ihailtavan sujuvaa, selkosanaista ja havainnollista kuvausta ongelmaihmisistä ja siitä miten heidän toimintatapansa vaikuttavat ympärillä oleviin ihmisiin ja myös heihin itseensä. 

Miten tunnistan ongelmaihmisen?

Mitä tyyppejä on olemassa? 

Olenkohan itsekin ongelmallinen?

Mitäs sitten kun hankala kohtaa toisen hankalan?

Molemmat kirjoittajat ovat psykologeja ja psykoterapeutteja, jotka ilmiselvästi osaavat asiansa. Eivätkä ainoastaan osaa ja tiedä, vaan osaavat esittää asiat lukijoille niin naulan kantaan ja selkokielellä, että isoäitinikin saisi kirjan luetuksi. Ja tunnistaisi isoisäni, joka kuuleman mukaan oli pirunmoinen perhehirmu. Molemmat ovat jo kuolleet. Heidän aikanaan ei ollut näin käyttökelpoisia teoksia luettavaksi. Nykyihmiselle sen sijaan on tarjolla oppia ja apua. Tämä kirja on mielestäni ihan parhaasta päästä. Itsellä ikää ja elämänkokemusta sen verran että suurin osa kirjassa kuvatuista ikävistä tyypeistä on ehtinyt tulla vastaan. Pari kertaa olen joutunut lähtemään työpaikasta hankalan ihmisen vuoksi. Olisinpa silloin tiennyt sen mitä nyt tiedän. Olisi ollut helpompaa. 

Näitä vaikeita ihmistyyppejä ja tilanteita pitää opettaa jo koulussa. Työelämässä kun ollaan tekemisissä monenlaisten ihmisien kanssa. Samaten parisuhteeseen kannattaa valmistautua etukäteen. Ihastunko ongelmalliseen ihmiseen? Olenko itse hankala? Jos on lukenut kuvauksia erilaisista ikävistä tyypeistä, ikävät tilanteet eivät kukaties pläjähdä täytenä yllätyksenä naamalle. 

Tässä muutamia luokituksia. Nautinnollisen selvällä suomen kielellä, jossa on vierasperäisiä elementtejä aika harvassa: Perfektionistit, marttyyrit, joka paikan höylät, jumittajat, joo joo - tyypit, manipuloijat, sooloilijat, besserwisserit, herkkänahkaiset, riidankylväjät.

Kirjan tekijät kertoilevat siitäkin miten kasvatus on saattanut edesauttaa ikävien piirteiden syntyä tai voimistumista. He pohtivat ongelmaa työelämässä, perheessä ja parisuhteessa. Jokaisesta tyypistä kertovan luvun lopussa on ytimekäs kysymys, jonka avulla lukija voi miettiä onko itse mainitulla tavalla hankala. 

Pidin kirjasta kauttaaltaan. Se on hyödyllinen olematta tylsä. Erittäin monipuolinen. Heti alussa selvitellään kattavasti sitä mitä käsite hankaluus on ja mistä voi tunnistaa hankalan ihmisen. Sitten käydään järjestelmällisesti läpi erilaisia tyyppejä. Sen osuuden kirjasta suorastaan hotkaisin, niin herkullinen ja mehevä se oli. Elävästä elämästä. Kovin tuttua monin paikoin. Loppuosan luin hiukan hitaammin, mutta senkin todella kiinnostuneena. Siellä tarjotaan keinoja pulmista selviytymiseen. Kirjan lopussa käsitellään hankalan ihmisen itsehoitoa. 

Kun joku sopivan hankala ikävä ihminen lukee tämän, hän pamauttelee sillä muita päähän. Sen jälkeen kirjoitetaan yksi lisäluku tyyppiluokituksiin: saarnaaja.

Tämä opus ei lähde kierrätykseen, vaan jää kotiini. Palaan siitä tarkistelemaan kiinnostavia kohtia ennen kuin luen sen uudelleen kokonaan. Paljon paljon tuumailtavaa. Näillä opeilla saataisiin apua parisuhteeseen, perhe-elämään, koulukiusaamiseen ja työpaikkakiusaamiseen.

Iltalehdessä oli aika kiva juttu tästä kirjasta. Lue täältä.

Saturday, February 21, 2015

Timo Parvela, Ella ja kaverit lapsenvahteina


Kirjoittaja: Timo Parvela
Kirjan nimi: Ella ja kaverit lapsenvahteina
Kuvittaja: Mervi Lindman
Julkaisija: Tammi 2015
Oma kappaleeni: Arvostelukappale kustantajalta

Ensimmäinen Parvelan kirja jonka luin oli Ella ja Pate. Tykästyin siihen heti. Pidän huumorista ja lapsista, ja koulu ja opettajainhuone on minun maailmaan, joten puitteet sopivat minulle. 

Seuraavaksi luin Paten aikakirjat. Siitä kirjoitin täällä. Riemastuttavan rönsyilevä kertomus monine hauskoine juonenkäänteineen kuvattuna Paten päiväkirjassa. 

Innostuneen odotuksen vallassa sukelsin tähän seuraavaan Parvela-kokemukseen, enkä pettynyt. Samaa omanlaistaan kerrontaa, huumoria jonka ytimenä on lasten tapa käsittää asioita väärin, joskus kirjaimellisesti, ja vetää tapahtumista omia hulluja johtopäätöksiään. 

Ella ja kaverit lapsenvahteina

Lähtöasetelma: Seitsemän lasta joutuu vahingossa lapsenvahdeiksi opettajapariskunnan kahdelle pikkulapselle ja kahdelle koiralle. Koirien nimet: Kojo ja Ootti.

"Me laadimme kolmivaiheisen suunnitelman. Ensimmäiseen kohtaan kukaan ei keksinyt mitään, eikä sen puoleen toiseen, eikä kolmanteenkaan kohtaan."

Ihailen Parvelan tapaa kirjoittaa. Hän tutustuttaa meidät Ellaan ja kavereihin oitis, lennosta, ilman isompia kuvauksia tai johdantoja. Kieli on yksinkertaista. Uusi tilanne esitellään, lukijan oletukset ja odotukset heräävät, tiedostetusti tai tiedostamatta, mutta jo samassa virkkeessä meidät nykäistäänkin yllättävälle sivuraiteelle. Tutustumme koulukavereiden ajatusmaailmaan. Vaikea aina sanoa ovatko he tolloja vai älykkäitä omaperäisia ajattelijoita.  

"Tietääkö joku opettajan puhelinnumeron? Hanna kysyi. Kukaan ei tiennyt. Jostain kumman syystä opettajalla oli nimittäin salainen puhelinnumero, vaikka kaikkien mielestä olisi ollut tosi kätevää, jos me olisimme voineet iltaisin ja viikonloppuisin soitella hänelle kysyäksemme läksyjä ja kuulumisia."

Jonkin aikaa Parvelan tekstiä luettuani tulin siihen tulokseen että hänen on pakko olla opettaja tai muu ammattikasvattaja. Juttu on liian aitoa ollakseen "sivullisen" keksimää. Googletin hänet ja näinhän se oli. Hän on toiminut muun muassa luokanopettajana. Omia lapsiakin on kaksi. Monipuolinen, elämässä paljon ehtinyt ihminen, tuottelias lasten- ja nuortenkirjailija. Hän on saanut lukuisia palkintoja ja tunnustuksia. 

Ella ja kaverit lapsenvahteina, suosittelen lämpimästi kaikenikäisille lukijoille. Ainoa valituksen aihe on että hotkaisin sen liian nopeasti ja se loppui.  

Tässä linkkejä joista voi lukea puheena olevan kirjan esittelyjä ja arvioita. Joskus nautin lukea näitä etukäteen, joskus lukemisen edetessä, joskus vasta jälkikäteen.





Friday, February 20, 2015

Pellillinen kanankoipia


Drumsticks. Kanankoipia. Broileri on aina ollut lempiruokani, onneksi on miehenikin mieleen. Nytpä keksittiin laittaa koko pellillinen ja oheen iso salaatti. Jätettiin peruna-, riisi- tai pastalisuke kokonaan pois. Söin neljä koipea. Nam.


Kevät tulee, on valoisampaa. Taas lähtee yksi enkelinsiiven taimi kohoamaan kohti korkeuksia. Sinistä taivastakin saadaan ihailla. Tänä talvena on ollut runsaasti pilvisiä päiviä ja rauhoittavaa hämärää, vaan kohta tästä piristytään.


Mahdollisesti maailman kamalin kirja. Pilkkaamista, lasten pelottelua ja sadistista pakkomielteistä kasvatusta. Voisi katsoa vitsiksi ellei tietäisi että karmeata kasvatusta on oikeasti ollut olemassa. Tulee huono olo. Löysin tämän kierrätystorilta. Yksi Jörö-Jukkablogipostaus täällä



Wednesday, February 11, 2015

Lounaalla iranilaisten ystävien luona



Nahar ba dusthaye irani. Persialainen ystäväni Noushin saapui Suomeen parin viikon lomalle Armeniasta, missä hän opiskelee. Sain lounaskutsun hänen äitinsä ja isänsä kotiin Espooseen. Isälle soitettiin juuri ennen minun tuloani ja pyydettiin töihin Itiksen etniseen ruokakauppaan, joten en tavannut häntä tällä kertaa.


Noushinin äiti Iffet valmisti tähchin'iä, kanariisiä hauskaksi keoksi koottuna. 


Noushin teki salaatin. Hän kysyi ensin halusinko iranilaisittain vain suomalaisittain valmistetun salaatin. Valitsin iranilaisen. Siihen tuli paljon sitruunamehua ja vihannekset pilkottiin pieniksi. Loraus öljyä päälle.


Turkoosia kattauksessa. Kaunista. Firuzei. Kheili ziba.


Pikkelsiä. Torshi.



Chai. Teetä kauniissa laseissa. Sanoin livan eli lasi. Minua korjattiin - heidän systeemissään nuo ovat kuppeja, fenjan.


Tosi hyvää kakkua. Sokerikakkutaikinan tapaista. Keyk.


Tuesday, February 10, 2015

Rottatouille keittokirja


Raahasin muutaman kirjan ja lehden opetuspaikan kirjanvaihtotorille painovoimaa uhmaten. Muutenkin on painolastia mukana repussa ja kassissa kun menee opettamaan, mutta on se vaan keventävä tunne dumpata ylimääräinen lasti ala-aulan pöydälle ja kipittää siitä rappuja pitkin luokkaan. Nyt vaan kävikin niin että joku oli jättänyt sinne minua kiinnostavia kirjoja, joten paluumatkalla kannoin taas mukanani ylipainoa, ihan tyytyväisenä.

Rottatouille, Mestarirotan reseptit
Koko perheen keittokirja
SanomaMagazines
Finland


MAISTIAISET:  

Pitsarotat (sivu 48), annoksesta tulee 8 rottaa.

Etanakiekurat (sivu 22), tortillasta tai lapinrieskasta väännetyt. Tuntosarvina ruohosipulia.


Nimi-idea peräisin Ranskasta:

Ratatouille on ranskalainen vihannesmuhennos. 

Rottatouille-elokuvan esittely täällä.


Friday, February 06, 2015

Uusi iranilainen reppuni


Ystäväni Mitra ja minä keksimme ryhtyä keskenämme vaihtelemaan tarpeettomia tavaroita ja vaatteita sekä kirjoja joita aina kertyy pinoiksi kaappeja tukkimaan. Toki vien kaikenlaista lahjoituksina kirppareille pitkin vuotta, mutta parempia ja kalliimpia juttuja en noin vaan halua kipata keräyksiin. Annoin Mitralle muun muassa jokusen äitini maalaaman posliiniesineen. 

Nyt viimeksi sain häneltä tämän ihanan eksoottisen selkärepun, persiaksi "kule". Tukevatekoinen, mutta kevyt. Pari sisätaskua. Olen innoissani käyttänyt sitä tällä viikolla opettamassa käydessäni. Käytännöllinen, hyvä ja kaunis.