Friday, May 29, 2015

WSOY:n kirjallinen aamiainen, Osa 3


Toukokuuni on ollut päätä huimaavan vilkasrientoinen. Tepsuttelin kerran jos toisenkin Esplanadien poikki kirjallisiin tilaisuuksiin ja niistä takaisin. Kun lisäksi osallistuin tämän saman kuun aikana kahteen opettajien koulutustilaisuuteen, ja kun kaikki edellämainittu kiinnostaa ja inspiroi minua ja kiehtoo mieltäni niin että melkein pökerryn, voin tässä vaiheessa vain onnitella itseäni siitä että otin kuvia ja tein muistiinpanoja. Nyt pystyn rauhassa ja pienin erin tarkastelemaan ja opiskelemaan kaikkea. Laitan blogiin merkintöjä ja linkkejä sekä itseäni että mahdollisia kiinnostuneita blogin lukijoita varten. Tämä on kolmas osa pientä kuvareportaasiani uusien kirjojen julkistuksesta WSOY:llä 12.5. Muihin osiin pääsette rullaamalla sivua alaspäin. 


Kustantaja Anna-Riikka Carlson haastatteli kirjailijoita. Tässä oli vuorossa esikoiskirjailija Simo Hiltunen. Romaani on Lampaan vaatteissa. Perhesurmasta kertova rikosromaani. "Hiltunen kirjoittaa paitsi sukupolvesta toiselle kulkevasta väkivallasta myös anteeksiannosta. Romaani on myös kielellisesti ja temaattisesti poikkeuksellisen kunnianhimoinen rikostarina, joka ei säästä ketään. Vähiten lukijaansa."


Seuraavat haastateltavat Anja Snellman (Antautuminen) ja Rakel Liehu (Valaanluiset koskettimet). Miten mainiota että tein muistiinpanoja. Selaan niitä, mutta en toki ryhdy niitä tänne jäljentämään. Totean vain että hyvää luettavaa on luvassa. Jos klikkaatte punaisiin teosten nimiin, pääsette lukemaan # kirjasta hyvin laaditut esittelyt.


Kirjailijat vasemmalta oikealle: Miina Supinen (Mantelimaa), Virpi Pöyhönen (Doe), Johanna Venho (Kaukana jossain onnenmaa) ja Pete Suhonen (Koira joka kävi coffee shopissa). Heitä haastatteli viestintäpäällikkö Vilja Perttola. Auditorion valaistus jätti hänet pimentoon, joten jouduin leikkaamaan kuvasta. Näette hänet tuolla alempana.


Oli todella kiinnostavaa ja eloisaa kuulla kirjailijoiden vastailevan Perttolan kysymyksiin ja kertoilevan taustoista. 


Töitä on tehty kirjojen eteen sekä kirjailijoitten kotona että kustantamossa. Ajatustyötä ja fyysistä työtä.


                  Pete Suhonen oli nuorempi kuin luulin. 





Miina Supinen kertoili hauskasti oman perheensä joulustressikokemuksista. Hänen uudessa kirjassaan Mantelimaassa on jouluaihetta. 


Moniosaaja Karo Hämäläinen on kirjoittanut romaanin Yksin, joka kertoo Paavo Nurmesta. Se on eräänlainen fiktiivinen omaelämäkerta, jota kirjoittaessaan Hämäläinen on tutkiskellut itseäänkin. Kuvassa oikealla istuu Panu Rajala. Auditoriossa ennen haastateltavaksi pääsyään hän istui minun vieressäni. (Hih) Rajala on tehnyt romaanin Intoilija valokuvaaja, tutkimusmatkailija, keksijä, ihmetyyppi Into Konrad Inhan elämästä. Vaikuttaa mielenkiintoiselta, mutta varoitettakoon että ei liene mikään iloinen tarina. "Suomalaisen taiteen monitaituri kokee romahduksia, nöyryytyksiä, mutta myös häikäiseviä voittoja. Inhasta paljastuu epätoivoinen kosiomies, joka ei koskaan pääse naimisiin. Hän kuolee yksinäisenä ja hylättynä."


Yleisö pysyi kolme tuntia virkeänä alkajaisiksi nautitun monipuolisen aamiaisen voimalla. Saimme piristävät smoothietkin kaiken kukkuraksi. Mitä mukavinta muistella tuota kaikkea kuvien avulla. 


Tämä kiva leidi pitää huolta aineellisesta mukavuudestamme ja loihtii väkensä kanssa pitopöydän täydeltä monenlaista maisteltavaa. Hatunnosto hänellekin. 

Thursday, May 28, 2015

Varhaiset vuokot ja esikesän esikot


Valkovuokot kukkivat edelleen, samaten keltavuokot. Sinivuokot ovat siirtyneet kukkavaiheesta lehtivaiheeseen. Tänä vuonna minulla on ensimmäistä kertaa vaalean lila vuokko, niin vaatimaton, ja niin sivussa että unohdin ottaa kuvan, vaan täytyypä mennä hetkohta kuvaamaan. Muuten ehtii kukka lakastua.


Sammalleimu (vasemmalla) kukkii alkukesällä, valkoinen kaukasian pitkäpalko aloitti jo aikaisemmin, samaten punainen esikko.



En ehtinyt yhtä uutta erikoisempaa vaaleankeltaista esikkoa kuvata kun jo ryhtyivät kukkansa kuukahtamaan, mutta tässäpä näitä jokakesäisiä tuttuja esikoitamme. Takuuvarmoja. Esimakua kesään.

Monday, May 25, 2015

Pizzaa ja jätskiä


Tuo iso jäätelötötterö naurattaa minua aina kun kuljen sen ohi Espalla. Useammin kuin kerran olen ohi käveltyäni palannut 10 askelta takaisin ja ottanut kuvan. Mistähän muuten mahtaisi saada sokeritonta jäätelöä? Muutamalla läheisellä on diabetes. Tykkäisin hankkia heille sopivaa jäätelöä.


Pizza ja jätski taitavat olla useimpien ihmisten mieleen. Lidlin pizzoissa on viime aikoina näkynyt hauska - takuulla suosittu - jääkiekkoteema. Ostin yhden kotiin. Kiviuunipizza.


Keltavuokot lisääntyvät vuosi vuodelta pihassamme. Jälleen ovat vallanneet enemmän alaa. Mahtavat mättäät. 

                         

Peppi Pitkätossu täyttää vuosia. Tiedättekö paljonko hänellä on ikää ? "Här kommer Pippi Långstrump..."

Saturday, May 23, 2015

Patrick Modiano: Jotta et eksyisi näillä kulmilla


Kirjoittaja: Patrick Modiano
Teos: Jotta et eksyisi näillä kulmilla
Alkuperäisteos: Pour que tu ne te perdes pas dans le quartier
Suomennos: Lotta Toivanen ja WSOY (2015)
Laji: Romaani
Sivuja: 136
Mistä sain: Lahja kustantajalta 

Kirjailijan taustaa ja tarinan tiivistelmän voi lukea vaikkapa # kirjasta. Jotta kirjasta saa syvemmän ja monipuolisemman lukukokemuksen on esimerkiksi hyvä tietää että kirjailija yrittää palauttaa mieleensä lapsuusmuistoja Ranskan saksalaismiehityksen ajalta. Ainakin jos pitää historiaa tärkeänä tai jos on historiasta kiinnostunut. Minulle se oli tässä vain taustatieto. Pinnalle nousivat muut asiat ja aatokset. 

En tiedä johtuiko se kirjan rakenteesta ja tapahtumien muuttuvasta kulusta vai siitä että en voinut kiireisen viikon aikana lukea kirjaa yhtäjaksoisesti, mutta aina kun palasin jatkamaan romaaninlukua, oli kuin jotain olennaista olisi poissaollessani muutettu eikä enää kuljettukaan olettamaani suuntaan. Yhtäkaikki sukelsin aina sekaan, haluten kulkea kirjailijan mukana. Kirjailija Patrick Modianon ja päähenkilön, kirjailija Jean Daraganen mukana. 

Vanhasta osoitekirjasta löytyvät nimet sysäävät liikkeelle irrallisia muistikuvia, mistä alkaa eräänlainen aikamatka menneisyyteen. Kertomuksen alku tuntuu lupailevan jännitystarinaa, mutta kun taas tauon jälkeen palaan, uhkaava tunnelma onkin vaihtunut joksikin muuksi. 

Ollaan Ranskassa. Ollaan Pariisissa. Ah, menneet ajat ranskan opiskelijana lukiossa ja yliopistossa palaavat. Mukavat muistot tulvahtavat mieleen. Etsin käsiini vanhan oppikirjan Vivre en France. Sain sen ranskan opiskelutoverilta Sakelta. (Heh, eikös sekin ole WSOY:n kustantama.) Selaan sieltä esiin Pariisin kartan ja katselen kaupunginosien ja katujen nimiä. Montparnasse, Sacré Coeur, Rue Boulevard. Ellen osaisi ranskaa, nimet olisivat erilainen - ehkä vielä eksoottisempi (?) - kokemus. 


Nyt muistelen omaa menneisyyttäni ja Daragane omaansa. Hän yrittää muistaa, pinnistää muistiaan, muistaa jotain yhtäkkiä spontaanisti, sitten taas välttää ajattelemasta. Hän lienee tukahduttanut pahoja muistoja ja pelkää niitä. 

Huomaan pohtivani niitä uusia ulottuvuuksia ja tulkintoja, joita aikuisena näkee lapsuutta ajatellessa. Lapsena ohittaa monta aikuisten maailman asiaa niitä sen isommin tuumimatta. Jälkikäteen ne saavat erilaisia merkityksiä. 

Odotan että viimeiselle lehdelle päästäessä päähenkilölle ja samalla lukijalle selviää jotain ratkaisevaa ja suurta, mutta ei. Tämä ei ole dekkari eikä viihderomaani. Kuitenkin viihdyn. Aivan erityisesti nautin kohdista joissa mainitaan papereihin, kansioihin ja kirjoittamiseen liittyvää asiaa.

"Hän irrotti paperinippua koossa pitävän paperiliittimen. Kopiopaperi ei ollut samanlaista kuin alkuperäisessä asiakirjassa. Hän muisti, miten ohuita ja läpikuultavia liuskat olivat olleet Chantal Grippay niitä kopioidessa. Ne olivat tuoneet mieleen par avion - kirjepaperin. Ei ihan niinkään. Ne oli pikemminkin samalla lailla läpikuultavia kuin raamattupaperi, jota käytettiin poliisikuulusteluissa." (sivu 39) (Minulle putkahti tuosta mieleen oma vaikutelmani raamattupaperista; Mooses Mentula, Isän kanssa kahden, kirjan kansien ja sivujen tutkailua blogientryssäni kahden vuoden takaa.)

On kyllä melkomoisten muistelujen ja muistamisien matka tämä Modianon romaani. Kirjan kannesta ja koosta sen verran että tuon tuostakin huomasin tunnustelevani noita kansia ja aina totesin että onpa minulle sopivan kokoinen teos. Pienehkö. Kannen paperi ei luista. Pysyy käsissä. 

Luen kiinnostuneena ne kohdat joista käy ilmi kirjailijan yksityisyyden ja yksinolon tarve. Piiloutumisen halu. Epävarmuus siitä mitä keskustelussa voi sanoa. Umpimähkäinen arvailu siitä mitä keskustelukumppanin päässä liikkuu.

Sananen tai pari kirjoitustyylistä. Vähäeleistä. Ilmavaa, jokseenkin hienostunutta. Silloin tällöin silmiin osuu taitavasti hiottu kielikuva tai kuvaus. Ei kohua, ei sensaationhakua, ei rahvaanomaisuuksia. Ei suuria kuohuvia tunteita. Ellei sitten sellaisessa lukijassa jota omat muistot piinaavat. Minä koin kirjan laadukkaaksi, miellyttäväksi matkaksi menneisyyteen. En tarvinnut näitä Pariisintuliaisina saamiani nenäliinoja muuta kuin rekvisiitaksi tekstini oheen. 


Modianosta on kirjoittanut myös Ulla, blogissaan Ullan luetut kirjat. Hän on lukenut muutakin Modianon tuotantoa.

Verkkokaupassa: Adlibris.

Friday, May 22, 2015

Kasvua pihassa ja teiden varsilla



Muhkeutuvat esikot ja kiehtovat kielot. Itse pihanurmikosta ja pihasyreenien alta pikkualkuina kerätyt ja multaan istutetut. Komeasti kasvavat kun pääsevät sopivaan paikkaan.


Voikukkia en suosi omassa pihassa, mutta ihailen muualla. Kävin kyläilemässä ystäväni Mirkun luona Viikissä. Tavoista poiketen päätin olla ottamatta kameraa esiin ja kerrankin vain nauttia vierailusta. Meille bloggareille tulee helposti sellainen tapa että alamme katsoa kaikkea kameran läpi. Onnistuin jättämään kameran kassin pohjalle, mutta kotimatkalla pysähdyin kuvaamaan nuo voikukat ja noita komeita käpyjä.





Täytyy varoa ei keskity kameraan ja bloggaamiseen siinä määrin että unohtaa vaihtaa kuulumisia ihmisten kanssa ja elää elämäänsä. Kännykän räplääjiinkään en tahdo liittyä, enkä kuluttaa liikaa aikaa Facebookissa. Netti vie ihmisen huomaamatta. Pitää aina uudelleen muistuttaa itseään että poistuu tekniikan ääreltä. Nyt pihatöihin ! Kivaa perjantaita kaikille.




Wednesday, May 20, 2015

Helsingin työväenopistossa sivistymässä



Helsingin työväenopiston kaunis pinkki rakennus Helsinginkadulla. Olin saanut kutsun avoimelle keskustelufoorumille nimikkeellä Opiston oraakkelit, Tarinoita elinikäisestä oppimisesta ja visioita tulevaisuuden opistosta; kahvitilaisuus, tilaisuuden avaus, esitelmä (Miten asiakaskokemusta rakennetaan ja johdetaan, Jari Danielsson, designtoimisto Kuudes kerros), kommenttipuheenvuoro (opiston rehtori Taina Saarinen) ja lopuksi kysymyksiä ja keskustelua. Antoisaa ! Ajatuksia herättävää. Opettavaista. Nautin ihan kaikesta. 



 Komea sisäänkäynti.





Nukkeja vitriinissä. Olin saapunut puoli tuntia etuajassa ja ehdin rauhassa katsella ja ihailla kaikkea mitä aulassa oli näytteillä. Tunsin käveleväni vapaan sivistystyön ilmapiirissä ja hengittäväni opiston historiaa.



 Taidetta seinällä.



Oppilastöitä oletan.



 Käärme lumosi minut erityisesti.




Arkeologiaakin huomasin miettiväni.



Käden taidot, henkinen sivistys, jokaiselle jotakin. Tässä ympäristössä monenikäiset kohtaavat toisiaan, kouluja käyneet, kouluja käymättömät, kouluja käyvät. 

Kahviossa ennen tilaisuutemme alkua juttelin kahden naisen kanssa jotka kertoivat harrastavansa laulua opistossa. Toinen heistä vakuutti hyvin innostuneesti että kuka tahansa voi mennä laulutunneille. Pitää vain uskaltaa ja mennä. Ei tarvitse osata etukäteen. Pois turha arastelu. Samaa voin sanoa kielikursseilleni tulijoille. 

Kahvipöytä oli katettuna. Joku näytti jo ottavan kahvia. Sanoin naisille että eiköhän mennä mekin - mihin tämä muita rohkaistumaan neuvova lady kauhistuneena huudahtamaan että ei hän nyt herranen aika vielä tohdi mennä kun siellä ei ole juuri ketään. Ja näinhän se käytännössä on, pohdiskelin haukatessani estottomasti ihanantuoksuisesta kanelipullasta, kahvin aromista nauttiessani. Hyvin inhimillistä. 

Yksi lukuisista puheenaiheista keskustelufoorumilla oli pitäisikö opiston opettajista ja heidän oppimenetelmistään tms. julkaista jotain opinto-oppaissa. Nythän oppaissa on melkeinpä ainoastaan kuvaus kurssisisällöistä ja maininta tasosta. Opettajista vain nimet. 

Voisihan se olla hauskaa jos saisin aikuisille suunnatun Finnish for Foreigners - kurssini oheen maininnan että minulla kokemusta myös peruskoulun maahanmuuttajaluokista ja puhun useita kieliä. Tämä yhtenä esimerkkinä. Nettiin mahtuu vaikka miten pitkät esittelyt jos kursseille hakijat ovat opettajista kiinnostuneita. Paperiseen oppaaseen on vaikeampi mahduttaa moista. Tuota kannattanee kuitenkin harkita. 

(Minulla ei ollut kuluneena lukuvuonna tunteja Helsingin työväenopistossa. Esimerkkini on muusta opistosta.)


Tuesday, May 19, 2015

Puhdasta


Ihana onnistuneesti valittu käytännöllinen ylellinen puhdas tuliainen.  

Laadukas Israelista ostettu palestiinalainen saippua. 


Ei tällä kertaa Israelissa asuvan Jaelin tuomana, vaikka hänkin osaa valita mitä parhaimmat tuomiset, vaan ystäväni Ailan, joka teki lomamatkan Haifaan.


Tämäkään ei mitään roskaa, mikä minulla kesken:  Nobel-palkitun Patrick Modianon romaani Jotta et eksyisi näillä kulmilla (suomennos Lotta Toivanen WSOY 2015). Pour que tu ne te perdes pas dans le quartier (2014).  Todella laadukas teos.