Tuesday, August 15, 2017

Terävä / Kuvahaaste


The sharpest knife in our household. Terävin veitsi mitä meidän huushollista löytyy. Stockmannilta ostettu omena-aiheinen hedelmäveitsi. 


Nyt ei lanttu leikkaa, mutta omenaveitsi kyllä.


Hienoa jos ihmisellä on terävä pää, terävä äly. (Vaikka pipoja kuluisikin.) Sen sijaan ei ole mukavaa jos lähimmäisellä on terävä kieli. Anopinkieli. Mother-in-law's tongue.


Istuttelin eilen anopinkielen uuteen multaan 
 ja sen juurelta löytyi poikanen. 
(Kuvassa oikealla.) 
Anopinhampaatkin olivat poikineet.


Lähikuvahaaste Pienen Linnun blogissa.
Aihe: TERÄVÄ / SHARP

Friday, August 11, 2017

Keltaista


Palmuvehka kasvaa keltaisessa ruukussa.


Ostin pitsiverhot UFFista 10 eurolla. Kuva ei ole järin hyvä, mutta kai siitä saa idean. Verhot on vedettävä sivuun tuon kukkalaudan vuoksi. Käytimme toisten verhojen lenkkejä kun noiden mukana ei tullut sellaisia. Ehkä enemmänkin oranssit kuin keltaiset verhot. Olohuone.


Olohuoneen toisen ikkunan verhot. Ikkunat ovat eri seinillä. Kaapista löytämäni valoverhot, jotka ystäväni Mitra lyhensi. Ihanaa että on ompelutaitoisia ystäviä. Hän tekee ylijääneestä kankaasta noihin silmukat joilla ne voi sitoa kauniisti sivuun. 


Talomme ulkoseinää hiljattain maalattuna. Puoliso maalasi pikkuhiljaa heinäkuussa muutaman viikon. Nyt on vuorossa nurkkien maalaus valkoisiksi. Haaveeni oli keltainen talo kun omakotitalon ostimme 1995, ja nyt se on vihdoinkin reilun keltainen eikä haalistuneen keltainen 💛

Thursday, August 10, 2017

Kirjaston lukusalissa


Malmin kirjastossa.


Viime perjantai oli sadepävä. Poikkesin kirjastoon lueskelemaan lehtiä hetkeksi. Hesarin joku oli ehtinyt omia, mutta selasin Husista.


Tampereen Aamulehti kiinnosti myös.  


Käsityölehdenkin poimin hyllyköstä, vaikka en voi sanoa osaavani juurikaan ommella tai neuloa. Ketjusilmukan virkkaus onnistuu. On mukava nähdä mitä luomuksia osaavat kädet ovat lehden lukijoille näpränneet. Hiiri näyttää niin yksinkertaiselta että sellaisen saattaisin saada ommelluksi. Tuommoisen voisi myös askarrella pahvista. 



Veikeitä lukutuoleja.


Itse menin perinteisen pöydän ääreen istumaan. En muista milloin viimeksi olisin lueskellut lehtiä kirjastossa. Pelastauduin sinne sateelta. Siitä tuli oikein mukava tuokio. Lähtiessä huomasin taulunäyttelyn.


Se oli Jakomäki 50 vuotta - näyttely. 

Katso verkosta: Linkki


Käyttekö usein kirjastossa?
Onko kodin lähellä?

Tuesday, August 08, 2017

Elokuu / Kuvahaaste


Pisamakello kukkii. Loppukesä on alkanut.


Enää ei juosta paljasjaloin. Nyt palataan sivistyksen pariin ja otetaan alennusmyynnistä ostetut kengät esiin. 


Opiskelut jatkuvat kesätauon jälkeen. Perulaisella englannin oppilaallani on kiva kirja, jossa ohjeet ovat espanjaksi. Bueno. Me gusta mucho.


ZZ plant on innostunut kasvattamaan toisenkin alun ensimmäisen seuraksi. Ruukunvaihto kannatti. 


Siinä yhteydessä näin että ystäväni Azarakhsh oli istuttanut kaksi kasvia. Sain ne viime vuoden syksyllä ja kauan kesti ennen kuin mitään alkoi tapahtua. Ruukussa oli aluksi vain kaksi tuollaista litteää lehteä kuin tuossa oikealla. Niistä ensimmäinen kuihtui kun uutta versoa alkoi pukata. En tiedä kuihtuuko tämäkin läpsykkä ennen pitkää.

Googletin ja sain selville kasvin suomenkielisen nimen. Se on palmuvehka. Paras hoitotaktiikka on jättää kasvi rauhaan. Mielenkiintoista. Hillitysti olen kastellut.


Viime vuoden elokuussa tämä pikkuinen orkideani taisi olla pelkkä karahka, alkoi tehdä kukkia vasta syksyllä. Keväällä se tiputti ne ja yllätti kesää kohti uusilla nupuilla. Nyt saatiin peräti 8 kukkaa aikaisempien kuuden sijaan.


Elokuussa alkaa "vaaleiden värien kausi" jäädä taakse. Vaihdoin kasville tummemman ruukun. Pitää etsiä palmuvehkallekin tumma suojusruukku. Pistän vaaleita vaatteita kaappien perukoille. Värimieltymykset vaihtuvat vuodenaikojen mukaan. Mitenkäs teillä?

Rakastan elokuuta ja lähestyvää syksyä, mutta aika monet haikailevat alkukesän ja lomien perään tällaisin tunnelmin:

 Elokuu, uu uu
töitä ja kouluu
 salkkuu ja reppuu
päivässä on hoppuu
joku liikenteeseen juuttuu
maltti puuttuu
moni suuttuu
ei voi aamulla nukkuu
ei illalla kukkuu
on elokuu
uu uu  🎼

Osallistun Pienen Linnun lähikuvahaasteeseen. Muita suorituksia pääsee katsomaan täältä: Linkki.

Elonkorjuuta. Elokuvia. Elämyksiä. Ehdottoman elähdyttävää. Eläköön elokuu! 

Monday, August 07, 2017

Kalevankatu ja Annankatu


Mannerheimintiellä.



Kun ottaa kuvia keskustassa ei voi mitenkään välttää kaikkia opasteita, härpäkkeitä ja betoniporsaita.  






Olin matkalla opetuskeikalle Fredrikinkadulle. Edellisellä kerralla kävelin Bulevardin kautta. Nyt kuljinkin ylös Kalevankatua...


Yrjönkatu. "Puke Street", kuten ystäväni Roger sanoo. On sentään hiukan oppinut ymmärtämään suomea 30 vuodessa 🙂

Hotelli torni



Upeita rakennuksia. Tämäkin vihreä on oikea helmi.


Ressun lukio, ellen erehdy.



Saavuin Annankadun kulmaan...


... ja käännyin vasemmalle.


Lisää komeita rakennuksia.


Sympaattiset koristelut teekaupan edessä.
Onkohan kaupan pitäjä hippi joka on 
tullut töihin tuolla fillarilla?


Nuo ovat hauskoja jotka näyttävät valuvan rappuja alas.

Piristystä päiväänne !

Thursday, August 03, 2017

Maaleja, piiraita ja pihaa


Bauhausissa ei ollut kalkkimaaleista värikarttoja, joten otin kännykällä kuvat, jotta voin ehtiessäni valita joihinkin maalattaviin huonekaluihin sopivia värejä. 


Minulla on mielessä joitakin piristystä kaipaavia juttuja kotona; jakkara, lastentuoli, kaapinovia, ehkä Lundiaa voisi uudistaa maalaamalla. Ei niillä mitään hoppua. Ensin pitää saada talo maalatuksi. Vanha kulunut keltainen korvataan uudella keltaisella. 


Eka homma joka seinän kohdalla on skraapata vanhoja maaleja pois niin paljon kuin irtoaa. Nytkin kuuluu rapsutus ulkoa. Puoliso tuli kotiin, söi, ja painui kuvassa näkyviä työkaluja käyttelemään. Minä raaputin seiniä kahteen otteeseen aikaisemmin päivällä. Aurinko paistoi selkään kuumasti. Ah kun oli ihanaa päästä suihkuun sen jälkeen.

Ollaan onneksi saatu telineet lainaan golfkaveri Timolta. Ekan seinän käsittely tikkailta käsin oli tosi huteroa hommaa. Nyt meillä on viimeiset seinäosuudet menossa. Sen jälkeen aloitetaan raaputtaa niitä laudoituksia joita on talon kulmissa. Hyvin työ etenee vaikka ei voida ihan joka päivä sitä tehdä.


Pikapiirakoitakin olen pyöräytellyt ja nopeasti aina hupenevat. Päälle heitellään mitä sattuu. Tuossa oli mustikoita ja raparperinpaloja pakastimesta. Hyvä että olin pakastanut niitä aikaisemmin, koska eilen tulimme sotkeneeksi raparperimaan rakennustelineillä sellaiseen kuntoon että ei sieltä enää viitsi mitään ottaa ennen kuin kasvavat taas.


Kesäkukka maloppia siemenistä kasvatettuna.
Tai sanotaanko kasvaneena; en ole ehtinyt juurikaan hoitaa.
Miten sitä onkin sellainen hoppu tänä kesänä?


Tähän piiraaseen laitoin nektariinia ja raparperia. Tulin kiireessä mitanneeksi ainekset hiukan pieleen ja taikinasta tuli tavallista löysempi. Päälle murusteltava osuus jäikin hiukan löpsöksi, mutta voi että se maistui hyvältä ! Saatan soveltaa toistekin. 


Pisamakellot ovat aloittaneet kukinnan. Kuvassa takana näkyvä "pururata" on oravien aikaansaamaa pupellusta. Siinä on pihamäntymme käpyjen karoja. Lakaisin niitä maasta ja keksin täyttää niillä kuoppakohtaa nurmikossa.


Oravat ruokailevat männyssämme ja tykkäävät pudotella käpyjen jämät meidän auton päälle. Jos auto on tilapäisesti sivussa tavalliselta paikaltaan, oravatkin siirtyvät ja tiputtavat roskat auton päälle. Kaipa ne pitävät kopsahtavasta äänestä. Tätä on jatkunut jo vuosia. Jotenkin huvittavaa. Ensin meillä oli valkoinen auto, nykyään musta. Väri ei siis ole ratkaiseva kriteeri, sen täytyy olla kopsahdus. Luulen ymmärtäväni, koska itse nautin esimerkiksi golfpallon napsahduksesta kun maila osuu siihen. 

Käpyjen jäänteille on käyttöä pihassa, joten kiitos kurret 🐿

Mitenkäs teillä meni heinäkuu? Töissä, löhölomaillessa vai puuhaillessa? Vai jotenkin muuten?

Wednesday, August 02, 2017

Seija Helander, Pohjan akan runoja


Kirjailija: Seija Helander
Teos: Pohjan akan runoja
Kustantaja: Kustannus Helander
Tyyppi: Runokokoelma
Sivuja: 87

Tilattavissa Booky'sta elokuun puolesta välistä alkaen: Linkki. Kirjaa voi ostaa myös pienistä kirjakauppoista; Tulenkantajien kaupasta Tampereella, Nide-kaupasta Helsingissä ja Vääksyn kirja- ja paperikaupasta. 

Seija Helander oli ennen Seija Vilén. Olette ehkä lukeneet hänen romaaninsa Mangopuun alla (2010). Minä olen lukenut sen, mutta en Pohjan akkaa, lyyristä romaania, joka ilmestyi vuonna 2012. Se kertoo "myyttisestä Louhesta, muistisairaudesta ja vapauden menettämisen pelosta". Nyt sain käsiini Seija Helanderin tuoreen, samaiseen Pohjan akkaan perustuvan runokokoelman.

Olin jo jonkin aikaa mielinyt lukea runoutta, muutakin kuin Uppo-Nallen riimejä.   Kun pitelin runokirjaa kädessäni ajattelin: Luen verkkaisesti Kalevalatunnelmaa eläen. Vaan toisin kävi. Tajunnanvirta vyörähti ison aallon tavoin ja tempaisi mukaansa. Löysin itseni suomalaisuuden juurilta, Kalevalan perinnön ääreltä, ikuisuuden ja maallisen välimailta. Kaunista kieltä, runoa ilman riimejä, sitten äkkiä muutama rivi proosaa,... elämystä sivu sivun perään. Monisärmäinen teos. 

Virta vei tämän  lukijan kauas. Kävin menneisyydessä, palasin nykyhetkeen, viivähdin kotvasen metsissä, Kalevalassa, hoivakodissa, katselin Sammon taontaa. 

Sivuhuomautus: Isoäitini asui Kalevan kaupunginosassa TampereellaSammonkadulla. 

"Orjien huudot, savu ja kipinät, kasvoille iskevä polte ja paahto, 

kuulevat kaikki kuumaa puhinaa

tuulen ja hämäyksen härmän häät"

Ankaraa on elämä hoivakodissakin.

   "...käymälän ja huoneen väliä
   joillakuilla reinoja
   naisilla vaaleanpunaisia
   vaipankahinaa

Kerro minulle maailmasta..."

Lumouduin siitä miten yksi ja toinen hajanainen sana luo kuvia mieleen, aiheuttaa ajatusten ketjun, mielikuvien ja muistojen sarjan. Kalevala nostaa luontokuvat ja Suomi-filmit pintaan, hoivakotiviittaukset tuovat rakkaan 2004 kuolleen isoäitini lähelle. Naisasia piilee rivien väleissä. Teos on kaukana turhanpäiväisestä loruilusta. 

Tiedättekö mitä tahtoisin? Tahtoisin kuulla kun runoilija / kirjailija itse selittää mitä hän on eri kohdissa ajatellut. Ai kun pääsisi kuuntelemaan parituntisen haastattelun, TV:stä tai kirjamessuilla. 

Toisaalta henkilökohtainen kokemus ilman muita selityksiä kuin pelkkä oma tulkinta, omat mielleyhtymät ja pohdinnat, mielikuvat, muistot tekivät lukuelämyksestä vaikuttavan. Isoäitini Eva eli viimeiset vuotensa vanhainkodissa. Soitin hänelle lauantaisin ja sunnuntaisin. Hän eli lähes 100-vuotiaaksi.


Luin runokokoelman monin paikoin muistoihini poiketen. A walk down the memory lane. Ymmärrys iski äkisti; Miten upea ominaisuus muisti onkaan. Toivottavasti en koskaan tule muistisairaaksi. Saisipa olla loppuun asti tyyni ja selväpäinen, säilyttää ihmisarvon. 

Pidin näistä riveistä:

"Vilkaisen ikkunasta

            pitkä rivi puita
            jokaisella eri nimi
                        
                haapa helisti lehtiä nopeasti
                koivu vähän hitaammin
                pihlaja vain silloin tällöin
                kuusi tuskin liikkui tai jos oikein tarkkaan katsoi

             yksi oksista nyökkäili

Eva-mummoni sokeutui lopulta lähes kokonaan, mutta häntä ilahdutti aina se että hän tiesi ikkunastaan näkyvän puita. Puhuimme usein puista puhelimessa, ja muista pieniltä tuntuvista mutta kuitenkin isoista asioista.

Tässä jotain vanhuksille:"Kulttuuri virkistää ja hoitaa myös ikäihmisiä." Sanariihi: linkki. (Seijan yritys)

Nyt alan lukea Pohjan akan runoja uudelleen alusta, hitaammin. Sitä ennen luen muistin virkistykseksi Kalevalan henkilöistä ja tapahtumista. Mistä löytyisi hyvä linkki Kalevalaan?