Thursday, October 19, 2017

Muutama mieleinen blogi


Bloggaaminen tuo elämään iloisia ja elähdyttäviä tuokioita. Esittelen tänään muutaman ihanuuden omien suosikkiblogieni joukosta. Niissä kussakin minua vetävät puoleensa sekä aiheet että mukavat bloginpitäjät. Ketään heistä en ole tavannut livenä, mutta ystävällisyyden, myönteisyyden ja asioille omistautumisen voi nettipäiväkirjoistakin aistia ja samat mielenkiinnon kohteet yhdistävät. 

Kuvissa näkyy syyshortensia meidän lokakuisessa pihassamme ja siispä mainitsen ensimmäiseksi Saran Villa Emilia - blogin ( = My Woodland Garden ), missä kukat, puut, linnut ja muu luonto tulevat luoksemme mitä ihanimpien kuvien välityksellä. Aika kauan olemme vierailleet toistemme blogeissa. Meillä on yhteisenä paitsi rakkaus luontoon, myös italian kieli ja joulumieli. 


Joulusta päästäänkin Joulu Mimmin luona - blogiin. Siellä tapaamme joulunaikaa rakastavan Johannan ja hänen mustan Peppi - kissansa. Jouluisia tunnelmia viritellään hänen kodissaan jo lokakuusta lähtien. Viime vuonna hankin Johannan innostamana Body Shop - kosmetiikkakalenterin. Siitä riitti iloa pitkälle senkin jälkeen kun olin viimeisen tuotteen ottanut kalenterista.  Oli hyväntuoksuisia saippuoita ja voiteita. Edelleenkin nautin mansikka-aromisesta vartalovoiteesta. 


Jo lapsena ihastuin USA:han television ja Aku Ankan innostamana ja myös siitä syystä että englannin kieli viehätti. Olin todella iloinen löytäessäni Yhdysvaltoihin muuttaneen Johannan Oma maa mansikka - blogin. Hän käsittelee sekä uuden kotimaansa että Suomen eri puolia ja kertoilee kodistaan ja perheestään kiinnostavasti ja sympaattisesti. 


Lehtiä puussa, lehtiä maassa...  Lehtiä kääntelemme kirjoissakin. Intohimoisena lukutoukkana käyn kirjablogeissa ja niistä on yhdeksi top 10 -suosikiksi noussut Mummo matkalla. Hauskoin sanakääntein hän esittelee runsasta lukemistoaan. Hän lukee paljon dekkareita ja usein sellaisia teoksia jotka eivät ole mitään tusinatavaraa, vaan aarteita pienistä kustantamoista.  Romaaneja ja tietoteoksia.

Noissa neljässä blogissa käynti piristää aina. Nautin kivoista kommenteista ja yhteisistä keskustelunaiheistamme.  Tämänviikkoisen kuvahaasteen aihe oli "Tarpeeton" ja siinä yhteydessä todettiin että ainakaan bloggaaminen ei ole tarpeetonta,  jos siitä saa iloa, tietoa, hyötyä. Hyvä harrastus.  

Kiitos kaikille blogikavereille. Esittelin tällä kerralla vain neljä, mutta on noita mieluisia blogeja aimo tukku. Iloista tätä päivää! Bloggailemisiin ! 
 

Wednesday, October 18, 2017

Riad Sattouf, Tulevaisuuden arabi 2


Kirjailija: Riad Sattouf
Teos: Tulevaisuuden arabi 2.  
Tarina lapsuudesta arabidiktatuurissa jatkuu
Kustantaja: WSOY (2016)
Alkuperäisteos: L'Arabe du Futur. Une jeunesse au Moyen-Orient 1984-85
Graafinen suunnittelija: Riikka Turkulainen
Suomentaja: Saara Pääkkönen
Laji: Omaelämäkerrallinen sarjakuvaromaani
Sivumäärä: 160
Mistä sain: Kustantajalta. Kiitos.
Yleisvaikutelma: Mukaansatempaava teos


Luin aloitusosan, Tulevaisuuden arabi 1:n vuonna 2015 ja ihastuin siihen täysillä, vaikka vähän kauhistuin joitakin tarinan sisältämiä julmuuksia. Yhtä kaikki, piirokset ja tarina tekivät minuun suuren vaikutuksen, ja kovasti mielissäni luin toisen osan nyt runsas kaksi vuotta myöhemmin. Kolmaskin osa on jo suomennettu. Kaikki kriitikoiden kehumia. Yhdyn heihin. 

Ensimmäinen postaukseni on luettavissa täällä: LINKKI. Sitten on olemassa blogientryni jossa raportoin osallistumisestani WSOY:n Sarjakuvatapahtumaan 2015. Siinä näemme kahdessa kuvassa kääntäjä Saara Pääkkösen. LINKKI.

Tulevaisuuden arabi 2:ssa pikku Riad on 6-vuotias ja edelleen vaaleakutrinen. Hän lähtee Ranskassa vietetyn kesäloman jälkeen syyrialaisen isänsä, ranskalaisen äitinsä ja pikkuveljensä kanssa Tirma'lan pikkukylään Syyriaan, ja alkaa siellä käydä kyläkoulua. Tapaamme alussa kammottavan naisopettajan ja kertomuksen lopussa vielä hirveämmän miesopettajan. Eletään Hafez al-Assadin diktatuurissa. 

Kirjan kansien väliin mahtuu monta inhimillistä henkilöä ja tapausta ja myös epäinhimillisyyksiä. Lukiessaan voi miettiä sivistystä ja kulttuuria. Se mikä yhdessä kulttuurissa on kunnioitettavaa ja oikeudenmukaista ei välttämättä ole sitä toisessa. Islamissa kunniarikokset ovat aika pitkälle yleisiä ja hyväksyttäviä, yhden esimerkin mainitakseni.

Raaistaako väkivallalle altistuminen ihmistä? Muistelen kohtausta jossa isä vei Riadin ampumaan varpusia ruuaksi. Ensin poika oli peloissaan ja järkyttynyt, mutta pian tunteet laimenivat. 

Piirrokset ovat kivoja. Tykkään eritoten Sattoufin tavasta dokumentoida näkemiensä juttujen ja ihmisien yksityiskohtia kirjoittamalla sievästi selittävän sanasen niiden kohdalle. 







Luku- ja kirjoitustaidon opiskelua.
Kirjan lopussa poika oppii lukemaan ranskaakin.
Tintti-sarjakuvista.





Kenraalin poika yrittää juonitella, mutta juoni kääntyy häntä itseään vastaan kun isänsä moittiikin häntä heikoksi.




Ekan osan ja tämän välissä olen lukenut toisen mestarillisen sarjakuva; Satrapin Persepoliksen. Se sisältää samantapaista tavallisuudesta poikkeavaa oivaltavaa tarinointia. Eri kielialuetta (persiaa) mutta vastaavaa kulttuuria ja islamin vaikutusta. Diktatuurin läsnäoloa ja osin samankaltaista historiaa. 


 Tilattavissa: Adlibris.

Tuesday, October 17, 2017

Kuvahaaste / Tarpeeton


Toissavuonna minulla ei ollut mitään töitä koko kesänä ja rahat olivat niin tiukalla että ei voinut ostaa mitään turhaa tai tarpeetonta. Hoidimme vain pakolliset menot; autolainan lyhennykset, sähkölaskut, ruokahankinnat. Se mikä ei ollut pakko, oli turhuus. Muistan miten kaihoisasti ajattelin syklaamia. Nyt vihdoin pääsee syklaamiostoksille. Ostimme kaksi. Syyssyklaamin ja joulusyklaamin.


Mielenkiintoista pohtia  sanoja TARPEETON ja TURHA ja niiden eri ulottuvuuksia ja vivahteita. Tarpeeton, turha, hyödytön, ei ehdottoman välttämätön, joutavanpäiväinen, unnecessary, useless. 

Tarpeettomat tavarat kaapeista kierrätykseen. Yhden ihmisen turha esine voi olla toiselle ihmiselle tarpeen.

Tämä oli Pienen Linnun Makrotexhaaste: Linkki.

Turhuuksien turhuus... Vanitas vanitatum omnia vanitas. Sic transit gloria mundi.

Mahtaako bloggaaminen olla turhaa vai onko se bloggaajan sisäinen tarve tai muulla tavalla hyödyllinen asia?

Ainakin minä pidän siitä. 
Se tuo iloa,
ei voi olla tarpeetonta,
joutavanpäiväistä,
turhaa.

Monday, October 16, 2017

Zinaida Lindén, Rakkaus kolmeen appelsiiniin



Teos: Rakkaus kolmeen appelsiiniin
Kirjailija: Zinaida Lindén
Kustantaja: Into Kustannus
Kääntäjä: Jaana Nikula
Alkuperäisteos: Valenciana
Kansi: Ninni Kairisalo
Laji: Novellikokoelma
Sivuja: 210
Yleisvaikutelma: Maltan tuskin odottaa aikaa jolloin luen tämän toiseen kertaan

Ihastuin tähän kirjaan ja kirjailijaan. Zinaida Lindén on lukenut ruotsia yliopistossa ja on kotitaustaltaan venäläinen ja suomenruotsalainen. Kielitaitoinen. Tässä hänen kuvansa.
Zinaida_Linden_kuva_Katri_Peltola

Sinänsä ei ihme että nautin lukea kertomuksia joiden henkilöt matkaavat maasta toiseen ja osaavat kieliä - olenhan itsekin kieli-ihminen -  mutta tarinoiden vetovoima on paljon enemmän kuin se että niissä liikutaan eri kielissä ja kulttuureissa. Palkitulla kirjailijalla on taito viedä lukija mukanaan jo ensimmäisillä sanoillaan ja vähäeleisen tyylikkäästi punoa tarinaa, samalla avaten henkilöiden ajatuksia. "Mistähän tässä on kyse", ihmettelen ja luen halukkaasti lisää. Hup, yllätyksiäkin tulee vastaan. On mukava tunne yllättyä, ja oivaltaa asia-yhteyksiä. Kerronta on kepeää, huumori lempeää, olematta hilpeää.

Kohtaamisia, ihmiskohtaloita, juurettomuutta, elettyä ja elämätöntä elämää. Japani, Puola, Venäjä... Kulttuureja, jotka ovat vieraita, mutta kas vaan, Lindénin tarinoimana vieraus tuleekin tutuksi. Eläydyn henkilöihin ja ympäristöön, kuvittelen olevani mukana Tokion maanjäristyksen jälkimainingeissa tai Työn aukiolla Leningradissa vuonna 1983. 

Käännöskieli ansaitsee erityismaininnan. Rakkaus kolmeen appelsiiniin on niin sulavasti suomennettu että sitä ei käännökseksi huomaakaan. Suurenmoista lukea. 




Luin jokaisen kertomuksen sille omistautuen enkä koskaan aloittanut uutta ennen kuin edellinen oli levännyt mielessäni. Pidin kaikista, jokainen oli omalla erityisellä tavallaan pohtimisen arvoinen. Tutustumme yhdessä novellissa filippiiniläis-suomalaiseen aviopariin, toisessa miestään halveksivaan japanilaiseen rouva Hayasakaan. Yhdessä käydään suomen keskustelukurssilla, yhden alussa henkilö kärsii masennuksesta ja haluaa tappaa itsensä... kertomukset kehittyvät, keriytyvät auki. Melkeinpä yksinkertaisen mestarillisesti. 

Suosikkini oli Lentäjän poika. Näin se alkaa: 

"Kaikista maailman paikoista hän piti eniten hotelleista. Hotelliasuminen merkitsi vieraisilla olemista, läpikulkumatkaa. Hotelli oli ei-kenenkään-maa, terra nullius. Silti hotelli ei koskaan ollut tyhjillään. Sisäänkirjautuminen oli kuin saapumista kotiin. Hotellissa saattoi nollata itsensä, pyyhkiä pois tarinansa. Aivan kuin olisi syntynyt uudelleen. Kun oli päässyt perille hotelliin, sielulla oli rauha, kuin joku olisi vetänyt siitä piikin pois. Hän piti aivan erityisesti puolipyöreistä rakennuksista kuten Moskovan hotelli Cosmoksesta. Venäjä oli hänelle vieras, mutta Cosmos oli kuin avoin syli." (s.135)

En kerro enempää, sen verran vain että siinä stuertti ja ilman vanhempiaan USA:han matkustava poika kohtaavat. 


Tilattavissa: Adlibris.

"Lentoreitit ja rakkaus vievät mannerlaattojen yli. Hajonneen japanilaisen avioliiton jälkijäristyksiä käydään aina Suomessa asti. Pietarissa tavataan nuori rakkaudessa pettynyt nainen, suomalais-filippiiniläinen perhe jumittuu luonnonvoimien vuoksi kauas kotoaan.
Rakkaus kolmeen appelsiiniin piirtää maailmankartalle lämpimään huumoriin kiedottuja kohtaamisia, joita yhdistävät ihmissuhteiden ja luonnonkatastrofien tummat pilvet. 

Zinaida Lindén ilmaisee taidokkaasti ja lempeällä huumorilla juurettomuuden kokemusta ja kulttuurien yhteentörmäyksiä. Teos on palkittu Svenska litteratursällskapetin kirjallisuuspalkinnolla."


Kiitos Into Kustannukselle! Sain kirjan lahjaksi heidän 10-vuotisjuhlassaan. Postaukseni: Linkki.

Thursday, October 12, 2017

Villatakki, kynsilakkaa ja musikaaleja


Ostin villatakin, puhdasta uutta villaa, hintaan 8.50 €, Punaisen ristin Kontin parempien vaatteiden osastolta. Se on oikeasti ryhdikäs; kuva ei tee sille oikeutta. Pitäisi olla kuvausta varten sellainen mallinukketorso mitä nykyään käytetään vaatemainoksissa. Niistä on torso häivytetty ja näemme vain vaatteen pulleana. 



Essence-geelikynsilakat ovat osoittautuneet hyviksi. Ihmeen edullinen hinta, noin 2 euroa per puteli. Laiton kaksi kerrosta lakkaa, kuten tavallisesti, ja päälle vielä värittömän suojalakan. Kesti koko viime viikon.


Kaksi DVD-ostosta Kontti-kirpparilta.
Sound of Musicin olen nähnyt monta kertaa,
West Side Story vielä näkemättä,
samoin Les Misérables.


Hirveän näköisen oheisen omenapaistoksen tarjoan teille selityksen kera. Meillä kotona ei ollut keikauskakun tekoon sopivaa vuokaa - minne lie joutunut - joten käytin täytekakkuvuokaa, sellaista jossa on irrotettava pohja. Vuoka oli vääntynyt tai mennyt jotenkin epäkuntoon ja paistos läpsähti sieltä ulos miten kuten. Tulos oli niin herkullinen että lapioimme sen hyvällä halulla suihimme. Ei siinä mitään. Hyvä vaan että ei ollut vieraita tulossa. Vuoka pistettiin roskiin. 



Teen usein pannukakkua pienessä uunivuokassa ja leikkaan pizzaleikkurilla kuuteen osaan. Keksin kaapista sopivan rasian jossa palat saa kivasti jääkaappiin. Ei tarvitse miettiä että missä astiassa ne taas olivatkaan kun punainen Tupperware on erilainen kuin muut setteihin kuuluvat. Järjestys olla pitää. Tai ainakin minä olen järjestyksen ihminen. Entä te?


Sanoinkuvaamattoman kaunista.


Piti pysähtyä kuvaamaan.
Tiedätte varmaan tunteen.


Oletteko tutustuneet sarjakuvaromaaneihin?
Riad Sattoufin Tulevaisuuden arabit ovat verrattomia.
Minulla tuo on lukupinossa seuraavana,
yhden hyvän novellikokoelman jälkeen.
(Zinaida Lindén, Rakkaus kolmeen appelsiiniin)

Mitäs teillä luetaan?

Tuesday, October 10, 2017

Kuvahaaste / Lokakuu



Vuoden näyttävin väriloisto.


Lehtiä maassa, lehtiä puussa.
Näin näkyy luonto lokakuussa.


Kaivopuistossa kävellessä sirkuskin osui silmään. Vieläkö teltassa tarkenee? Ilmat kylmenevät, klovni nenä sinertää. Pitääkö kääriä kankaat rullalle ja lakaista sahanpurut areenalta? Lähteä sisätiloihin? Seurata muuttolintuja?


Kauniisti punertaa. Vihreä alkaa väistyä oranssin, keltaisen ja ruskean tieltä. Lokakuussa nautimme väreistä. 


Veneet hyvästelemme, talveksi peittelemme. Uuteen ajanjaksoon valmistaudumme. Syyskesä on ohi. Sitä saimme ihastella ihmeen kauan. Ja nyt on syksy. Tuleeko sen jälkeen talvi, vai onko meillä joku nimi siirtymäajalle syksystä talveen? Oli miten oli, luonto on kaunis vuoden ympäri. 

Tiistain kuvahaasteen aihe on LOKAKUU. Muiden bloggareiden kuvat: Linkki

 Punainen, oranssi ja ruskea ruska
värittynyt on kohta joka puska

Unohdetaan kesäkukat
muistetaan villasukat

Kuuma juoma ja keitto
sänkyyn paksu peitto

Mikä ihana kuukausi 🍁 🍷 ❤️

Friday, October 06, 2017

Elvis, piiras ja Alphaville


Elvishän se siinä. 


Maanmainiot bileet. Tuttu pariskunta kutsui meidän Suomi 100-juhlintaan. Piti pukeutua suosikkivuosikymmenensä asuun. Australialainen ystävävämme Doug herätti huomiota Elvistelyllään. Hän ja vaimonsa olivat hankkineet asunsa naamiaisliikkeestä. Tuulalla oli sopiva musta puku ja kengät omasta takaa mutta muun rekvisiitan hän hankki vartavasten, otsarivan, boan, imukkeen. (Puuhka vai mikä boa on suomeksi?) 


Kumpikaan ei oikeasti polta, vaan röökit  kuuluvat naamiointiin. Dougilla oli aidon näköinen tatuoitu vasen käsivarsi - kankainen :) Richardin ja Marketan talo veti valtavasti väkeä. Hienosti suunnitellut kutsut; oli tanssilattia (disko), musiikkia 1900-luvun alusta lähtien, kilpailu missä piti luetella numeroita sisältäviä laulujen sanoja... pöh sentään, muistin Glenn Millerin biisin Pennsylvania... ööö, mikä se numero oli ??? Höh, en vieläkään muista. Muistatteko te vai pitääkö minun googlata? 😀


Tämä huvitti: olin ihastellut voilaipäkakkua jonkun teistä ihanista blogikavereistani postauksessa ja taisin kommentoidakin että alkoi niin kovasti tehdä mieli maistaa. No eikös tuolla kutsuilla ollut voileipäkakkuja! Olipa minulla onnea taas kerran 🙂


 Suomiaiheisia suklaakarkkeja.


Kokonainen boxi Jean-Luc Godardin elokuvia kirpparilta 18 eurolla juuri kuin tilauksesta vastikään heränneeseen leffa- ja Ranska-mielitekooni. En ollut uskoa silmiäni kun nostin saaliin kirpputorin laarista. Hymyilen vieläkin korvasta korvaan. 

Katsoimme leffan Alphaville. Tuntui kuin olisin ollut Sodankylän filmifestivaaleilla. Nautin suunnattomasti. Elokuva on sekoitus science fictionia ja film noir'ia. Se on dystopia, eli utopian vastakohta. Kun utopia esittää ihanteellista tulevaisuuden yhteiskuntaa dystopia puolestaan antaa kuvan ei-toivotusta yhteiskunnasta. Tässä liikutaan tulevaisuuden totalitaarisessa kaupungissa vieraalla planeetalla. (Oikeasti kylläkin Pariisissa.) Mustavalkoinen filmi on tunnelmaltaan painajaisenomainen. Tosi hieno, vaikka siinä ammutaankin ihmisiä seulaksi. Agentti Lemmy Caution ja Natacha von Braun päätyvät yhteen. (Eddie Constantine ja Anna Karina.) Linkki.  


Otin jo yhden joululehden esiin,
viime vuonna joululahjaksi saadun.
Silloin tietenkin selasin,
mutta nyt se on kuin uusi 🎄
Joko teidän mielestänne voi raottaa joulua? 
(Vääristä vastauksista ei rangaista.)