Saturday, February 21, 2015

Timo Parvela, Ella ja kaverit lapsenvahteina


Kirjoittaja: Timo Parvela
Kirjan nimi: Ella ja kaverit lapsenvahteina
Kuvittaja: Mervi Lindman
Julkaisija: Tammi 2015
Oma kappaleeni: Arvostelukappale kustantajalta

Ensimmäinen Parvelan kirja jonka luin oli Ella ja Pate. Tykästyin siihen heti. Pidän huumorista ja lapsista, ja koulu ja opettajainhuone on minun maailmaan, joten puitteet sopivat minulle. 

Seuraavaksi luin Paten aikakirjat. Siitä kirjoitin täällä. Riemastuttavan rönsyilevä kertomus monine hauskoine juonenkäänteineen kuvattuna Paten päiväkirjassa. 

Innostuneen odotuksen vallassa sukelsin tähän seuraavaan Parvela-kokemukseen, enkä pettynyt. Samaa omanlaistaan kerrontaa, huumoria jonka ytimenä on lasten tapa käsittää asioita väärin, joskus kirjaimellisesti, ja vetää tapahtumista omia hulluja johtopäätöksiään. 

Ella ja kaverit lapsenvahteina

Lähtöasetelma: Seitsemän lasta joutuu vahingossa lapsenvahdeiksi opettajapariskunnan kahdelle pikkulapselle ja kahdelle koiralle. Koirien nimet: Kojo ja Ootti.

"Me laadimme kolmivaiheisen suunnitelman. Ensimmäiseen kohtaan kukaan ei keksinyt mitään, eikä sen puoleen toiseen, eikä kolmanteenkaan kohtaan."

Ihailen Parvelan tapaa kirjoittaa. Hän tutustuttaa meidät Ellaan ja kavereihin oitis, lennosta, ilman isompia kuvauksia tai johdantoja. Kieli on yksinkertaista. Uusi tilanne esitellään, lukijan oletukset ja odotukset heräävät, tiedostetusti tai tiedostamatta, mutta jo samassa virkkeessä meidät nykäistäänkin yllättävälle sivuraiteelle. Tutustumme koulukavereiden ajatusmaailmaan. Vaikea aina sanoa ovatko he tolloja vai älykkäitä omaperäisia ajattelijoita.  

"Tietääkö joku opettajan puhelinnumeron? Hanna kysyi. Kukaan ei tiennyt. Jostain kumman syystä opettajalla oli nimittäin salainen puhelinnumero, vaikka kaikkien mielestä olisi ollut tosi kätevää, jos me olisimme voineet iltaisin ja viikonloppuisin soitella hänelle kysyäksemme läksyjä ja kuulumisia."

Jonkin aikaa Parvelan tekstiä luettuani tulin siihen tulokseen että hänen on pakko olla opettaja tai muu ammattikasvattaja. Juttu on liian aitoa ollakseen "sivullisen" keksimää. Googletin hänet ja näinhän se oli. Hän on toiminut muun muassa luokanopettajana. Omia lapsiakin on kaksi. Monipuolinen, elämässä paljon ehtinyt ihminen, tuottelias lasten- ja nuortenkirjailija. Hän on saanut lukuisia palkintoja ja tunnustuksia. 

Ella ja kaverit lapsenvahteina, suosittelen lämpimästi kaikenikäisille lukijoille. Ainoa valituksen aihe on että hotkaisin sen liian nopeasti ja se loppui.  

Tässä linkkejä joista voi lukea puheena olevan kirjan esittelyjä ja arvioita. Joskus nautin lukea näitä etukäteen, joskus lukemisen edetessä, joskus vasta jälkikäteen.





Friday, February 20, 2015

Pellillinen kanankoipia


Drumsticks. Kanankoipia. Broileri on aina ollut lempiruokani, onneksi on miehenikin mieleen. Nytpä keksittiin laittaa koko pellillinen ja oheen iso salaatti. Jätettiin peruna-, riisi- tai pastalisuke kokonaan pois. Söin neljä koipea. Nam.


Kevät tulee, on valoisampaa. Taas lähtee yksi enkelinsiiven taimi kohoamaan kohti korkeuksia. Sinistä taivastakin saadaan ihailla. Tänä talvena on ollut runsaasti pilvisiä päiviä ja rauhoittavaa hämärää, vaan kohta tästä piristytään.


Mahdollisesti maailman kamalin kirja. Pilkkaamista, lasten pelottelua ja sadistista pakkomielteistä kasvatusta. Voisi katsoa vitsiksi ellei tietäisi että karmeata kasvatusta on oikeasti ollut olemassa. Tulee huono olo. Löysin tämän kierrätystorilta. Yksi Jörö-Jukkablogipostaus täällä



Wednesday, February 11, 2015

Lounaalla iranilaisten ystävien luona



Nahar ba dusthaye irani. Persialainen ystäväni Noushin saapui Suomeen parin viikon lomalle Armeniasta, missä hän opiskelee. Sain lounaskutsun hänen äitinsä ja isänsä kotiin Espooseen. Isälle soitettiin juuri ennen minun tuloani ja pyydettiin töihin Itiksen etniseen ruokakauppaan, joten en tavannut häntä tällä kertaa.


Noushinin äiti Iffet valmisti tähchin'iä, kanariisiä hauskaksi keoksi koottuna. 


Noushin teki salaatin. Hän kysyi ensin halusinko iranilaisittain vain suomalaisittain valmistetun salaatin. Valitsin iranilaisen. Siihen tuli paljon sitruunamehua ja vihannekset pilkottiin pieniksi. Loraus öljyä päälle.


Turkoosia kattauksessa. Kaunista. Firuzei. Kheili ziba.


Pikkelsiä. Torshi.



Chai. Teetä kauniissa laseissa. Sanoin livan eli lasi. Minua korjattiin - heidän systeemissään nuo ovat kuppeja, fenjan.


Tosi hyvää kakkua. Sokerikakkutaikinan tapaista. Keyk.


Tuesday, February 10, 2015

Rottatouille keittokirja


Raahasin muutaman kirjan ja lehden opetuspaikan kirjanvaihtotorille painovoimaa uhmaten. Muutenkin on painolastia mukana repussa ja kassissa kun menee opettamaan, mutta on se vaan keventävä tunne dumpata ylimääräinen lasti ala-aulan pöydälle ja kipittää siitä rappuja pitkin luokkaan. Nyt vaan kävikin niin että joku oli jättänyt sinne minua kiinnostavia kirjoja, joten paluumatkalla kannoin taas mukanani ylipainoa, ihan tyytyväisenä.

Rottatouille, Mestarirotan reseptit
Koko perheen keittokirja
SanomaMagazines
Finland


MAISTIAISET:  

Pitsarotat (sivu 48), annoksesta tulee 8 rottaa.

Etanakiekurat (sivu 22), tortillasta tai lapinrieskasta väännetyt. Tuntosarvina ruohosipulia.


Nimi-idea peräisin Ranskasta:

Ratatouille on ranskalainen vihannesmuhennos. 

Rottatouille-elokuvan esittely täällä.


Friday, February 06, 2015

Uusi iranilainen reppuni


Ystäväni Mitra ja minä keksimme ryhtyä keskenämme vaihtelemaan tarpeettomia tavaroita ja vaatteita sekä kirjoja joita aina kertyy pinoiksi kaappeja tukkimaan. Toki vien kaikenlaista lahjoituksina kirppareille pitkin vuotta, mutta parempia ja kalliimpia juttuja en noin vaan halua kipata keräyksiin. Annoin Mitralle muun muassa jokusen äitini maalaaman posliiniesineen. 

Nyt viimeksi sain häneltä tämän ihanan eksoottisen selkärepun, persiaksi "kule". Tukevatekoinen, mutta kevyt. Pari sisätaskua. Olen innoissani käyttänyt sitä tällä viikolla opettamassa käydessäni. Käytännöllinen, hyvä ja kaunis.



Tuesday, February 03, 2015

Lloyd Alexander, Tiggardrottningen


Otin eilen kaksi kirjaa kierrätystorin pöydältä. Edellisessä blogipostauksessa kerroin lyhyesti tuosta italiankielisestä, sitä pienen aikaa tutkittuani ja netistä tietoja googlattuani. 

Nyt googlailen tuota toista. Kirjoittaja on amerikkalainen. Romaanin laji on fantasia, ja Tiggardrottningen on käännetty englanninkielisestä teoksesta The Beggar Queen. Esittelyn perusteella voin näemmä odottaa lukukokemusta jossa puhutaan kuningaskunnan kukoistuksesta ja sodista 1700-lukua muistuttavassa ajassa, pohditaan valtaa ja pahuutta. Kansa nousee kapinaan ja loppupuolella tarinaa jengi on harventunut huomattavasti, eli siis useat ovat kuolleet.

Kirjailija: Lloyd Alexander
Teos: Tiggardrottningen
Kustantaja: Sjöstands Förlag AB (1984)
Alkuperäisteos: The Beggar Queen
Laji: Fantasia
Sivuja: 209

Mahtaako olla minun tyyppiseni teos? Se näkee kun alan lukea. Fantasia ei vielä minulle tuttu laji, mutta ties vaikka innostun. 



Monday, February 02, 2015

Massimo Teodori, Vaticano rapace


Koskaan ei tiedä etukäteen mitä yhden opetuspaikkani ala-aulassa kierrätettävien kirjojen pöydällä on. Tänä aamuna sieppasin siitä ohikulkiessani tällaisen italiankielisen teoksen. Kevyt painoltaan, mutta ilmeisen painava sisällöltään. Näyttää olevan paljastus katolisen kirkon rahanahneudesta tms. Sana "rapace" on tuttu yhdistelmästä "uccello rapace" = petolintu.

Teos: Vaticano rapace 
Kirjailija: Massimo Teodori (Wikipediassa englanniksi)
Kustantaja Marsilio editore 
Prima edizione, aprile 2013
pehmeäkantinen
171 sivua

Teodori on kirjailija ja poliitikko. 

Kirjan myyntiesittely italiaksi täällä.

En tiedä viekö minut mukanaan vai jääkö lukematta, mutta olihan se otettava mukaan kun keltainen on lempivärini ja italia kuuluu suosikkikieliini. 

Kirja on hassun kevyt kädessä. Paperilaaduissa on eroja. Jotkut painavat ihan älyttömästi. Tämä paperi tuntuu miellyttävältä hypistellä. Pehmeää, aavistuksen verran karheaa, ei lainkaan kiiltävää.