Sunday, April 26, 2015

ENGLANNIN KESÄKURSSI NETISSÄ 2015





NETTIKESÄ 2015

ENGLANNIN KESÄKURSSI NETISSÄ, 6 VIIKKOA

Alkaa toukokuun 9. päivä, päättyy ennen juhannusta.


SUMMER ONLINE 2015

Begins on the 9th of May, ends before Midsummer.


TASO:  Keskitaso (Ei alkeet.)

AIHEITA:  LOMAILU, MATKUSTAMINEN,  TIEN KYSYMINEN,  MAJOITUS, RUOKAILU, OSTOKSET, TERVEYS, KOHTELIAISUUS, SMALL TALK - JUTUSTELU



Lue lisää täältä.



Thursday, April 23, 2015

Myöhäinen pääsiäisohra


Innostuin tuttavan vinkkaamana kasvattamaan pääsiäisruohoa ohrasta, vaikkakin myöhässä. Vasta pääsiäisen jälkeen kävin ostamassa siemeniä. 


Ohra on tukevampaa kuin rairuoho, kuten kuvistakin voi havaita.


Luulenpa että idätän pääsiäisohraa tästä lähtien joka vuosi. Nyt on kesä niin tulollaan että pian voin siirtää nämä ulos nurmikkoon tai kukkapenkkiin. Sitten kasvatetaan viljaa kuin tilalliset ikään. Tästä tulee jännittävää.

Thursday, April 09, 2015

Kastikekulho ja sokerikko


"Nyt alkavat posliiniesineet riittää", sanoin äidille kun hän vihjaisi että saisin valita jotain mukaani pääsiäisvisiitillä. Meille on kertynyt hänen maalaamiaan maljakoita, kahvikuppeja, koristelautasia ja kippoja sellainen paljous että kaapeistakin alkaa tila loppua. Mutta sitten näin tuon hurmaavan kastikekulhon ja sokerikon enkä voinut vastustaa niitä. Kuvitelkaa ne esimerkiksi joulupöytään. Oi että ! 



Skooliin voi tilanteesta riippuen laittaa ruskeaa kastiketta tai vaniljakastiketta, eikä tuon toisen astian täydy välttämättä toimittaa sokeriastian virkaa. Sen voi vaikka täyttää dipillä tai hillolla tai itsetehdyllä ketsupilla. Viimeksi mainittua haaveilen valmistavani, kunhan löydän sopivan terveeellisen valmistusohjeen. 

Nuo hiiretkin ovat äidin kätten työtä. Huvitti nähdä samanlaiset mutta eriväriset hänen vitriinissään. Ne on ajateltu juustotarjottimen koristeiksi.  Nuo omani ovat violettiin vivahtavat. Korvat, nenät ja takakäpälät on kullattu.

Kertokaa ihmeessä jos teillä on muita ideoita noiden uusien astioitteni käyttöön tai jos teillä on hyviä ketsuppireseptejä.

Tuesday, April 07, 2015

Georges Simenon - pokkareita



Isäni kirjahyllyssä näin pitkän rivistön Georges Simenonin Maigret-sarjaa (suomeksi), mistä muistin että minulla on kotona muutama ranskankielinen pokkari samaiselta kirjailijalta. Piipahdus netissä paljasti että hän oli belgialainen. Enpä tuota tiennytkään. Oletin ranskalaiseksi. 

Aloin lukea tuota vasemmanpuoleista (La jument perdue; Kadonnut tamma). Se ei taida olla Maigret-sarjaa. Vahva oli oletukseni ranskalaisuudesta ja Ranskasta. Ehdin mielessäni ajatella että kappas vaan, heilläkin on Tucson - niminen kaupunki, ennen kuin käsitin että tarina sijoittuu vuoden 1947 Yhdysvaltoihin. 

Leppoisa kirjoitustyyli tuo lukijan lähelle Curly Johnin henkilöhahmoa ja elämää. Pala palalta saamme tietää aina pikkuisen lisää, sopivasti annosteltuna. Ei mitään "väkevää kerrontaa" tai "suuria tunteita", ainakaan kirjan alkupuolella. Koen suurta nautintoa ja miellyttävää rauhaa  tarinan edetessä. Ranskan lukeminen ei suju yhtä nopeasti kuin englannin tai suomen, mutta eiköhän vauhti lisäänny kun vielä luen parikymmentä sivua.

En ole aikaisemmin noita aarteitani lukenut. Ekalla lehdellä lukee ystäväni Elinan nimi. Siitä muistan että perin häneltä pinon kirjoja kun hän viimeksi muutti. Huvittava muisto: Minulle antamansa italialais-ranskalaisen sanakirjan hän muuton jälkeen pyysi takaisin. Heh. Eipähän ole painolastina mahdollisessa seuraavassa muutossamme. 

Pitää muistaa kertoa hänelle että aloin lukea... tai hups, mitäs jos hän keksiikin pyytää ne takaisin ? Pidetään vaan suu supussa, kaverit. 

Saturday, April 04, 2015

Pääsiäislautasia


Pitkäperjantaina vanhempieni pöydässä.


Äidin maalaamia tarjoiluvateja. 


Äidin mehevä kulhokakku.



Saturday, March 28, 2015

Kevätsiivousta ja kierrätystä


Keväällä tekee mieli siivota ja raivata ja hankkiutua turhasta tavarasta eroon. Ystäväni Mitra ja minä keksimme ryhtyä keskenämme vaihtelemaan kirjoja, vaatteita ja kamoja, joita olimme aikoneet lahjoittaa kirpparille. Olin hiukan tuskastunut massiiviseen tilaa vievään leivinlautaamme (Ikea). Mitra otti sen riemuissaan vastaan. Kirpparille lahjoitettavaksi jää vielä paljon kaikkea, mutta tuntuu hyvältä kun tietää kenelle tavara menee. Melkeinpä parasta on kun saa tietää että tavara menee ihmiselle joka arvostaa ja käyttää sitä. 



Pistin hänelle ihan ensin menemään nämä kaksi kuvaa ja kysyin kiinnostaako. (Kuvasin molemmat puolet.) Keräsin muitakin juttuja isoon laatikkoon siksi kun hän tuli käymään. Paria juttua lukuunottamatta hän otti kaiken tyytyväisenä. Sain tietenkin vaihdokkeja, mutta en tällä kertaa onneksi kovin monta, jotta saatoin nauttia tyhjästä tilasta siellä sun täällä, ennen kuin vanha fysiikan laki toteutuu: "Tyhjällä tilalla on taipumusta täyttyä."

Ja totisesti; ostin ostarilta siellä käydessäni kodin täytettä. Ostin sukkia, vaateharjan ja seinäkellon, jollaista olen etsinyt jo ainakin vuoden päivät. Mitkään näkemäni eivät ole kelvanneet. Vaatimukset: selkeät tavalliset numerot, ei "väritön" eli ei musta eikä valkoinen. Tämän reunat ovat  mintun vihreät. Raikas look.  


Sunday, March 08, 2015

Satu Kaski - Vesa Nevalainen: Ikävät ihmiset


Teos: Ikävät ihmiset
Alaotsikko: Kuinka selviytyä hankalien tyyppien kanssa
Tekijät: Satu Kaski, Vesa Nevalainen
Kustantaja: Kirjapaja (Tammikuu 2015)
Sivumäärä: 157 sivua
Oma kappaleeni: Arvostelukappale kustantajalta
Yleisarvio: Todella hyvä lukukokemus

Adlibris, sidottu, 22.30€, lue tästä.


Hankalien tyyppien opaskirja vetäisi minut heti imuunsa. Ihailtavan sujuvaa, selkosanaista ja havainnollista kuvausta ongelmaihmisistä ja siitä miten heidän toimintatapansa vaikuttavat ympärillä oleviin ihmisiin ja myös heihin itseensä. 

Miten tunnistan ongelmaihmisen?

Mitä tyyppejä on olemassa? 

Olenkohan itsekin ongelmallinen?

Mitäs sitten kun hankala kohtaa toisen hankalan?

Molemmat kirjoittajat ovat psykologeja ja psykoterapeutteja, jotka ilmiselvästi osaavat asiansa. Eivätkä ainoastaan osaa ja tiedä, vaan osaavat esittää asiat lukijoille niin naulan kantaan ja selkokielellä, että isoäitinikin saisi kirjan luetuksi. Ja tunnistaisi isoisäni, joka kuuleman mukaan oli pirunmoinen perhehirmu. Molemmat ovat jo kuolleet. Heidän aikanaan ei ollut näin käyttökelpoisia teoksia luettavaksi. Nykyihmiselle sen sijaan on tarjolla oppia ja apua. Tämä kirja on mielestäni ihan parhaasta päästä. Itsellä ikää ja elämänkokemusta sen verran että suurin osa kirjassa kuvatuista ikävistä tyypeistä on ehtinyt tulla vastaan. Pari kertaa olen joutunut lähtemään työpaikasta hankalan ihmisen vuoksi. Olisinpa silloin tiennyt sen mitä nyt tiedän. Olisi ollut helpompaa. 

Näitä vaikeita ihmistyyppejä ja tilanteita pitää opettaa jo koulussa. Työelämässä kun ollaan tekemisissä monenlaisten ihmisien kanssa. Samaten parisuhteeseen kannattaa valmistautua etukäteen. Ihastunko ongelmalliseen ihmiseen? Olenko itse hankala? Jos on lukenut kuvauksia erilaisista ikävistä tyypeistä, ikävät tilanteet eivät kukaties pläjähdä täytenä yllätyksenä naamalle. 

Tässä muutamia luokituksia. Nautinnollisen selvällä suomen kielellä, jossa on vierasperäisiä elementtejä aika harvassa: Perfektionistit, marttyyrit, joka paikan höylät, jumittajat, joo joo - tyypit, manipuloijat, sooloilijat, besserwisserit, herkkänahkaiset, riidankylväjät.

Kirjan tekijät kertoilevat siitäkin miten kasvatus on saattanut edesauttaa ikävien piirteiden syntyä tai voimistumista. He pohtivat ongelmaa työelämässä, perheessä ja parisuhteessa. Jokaisesta tyypistä kertovan luvun lopussa on ytimekäs kysymys, jonka avulla lukija voi miettiä onko itse mainitulla tavalla hankala. 

Pidin kirjasta kauttaaltaan. Se on hyödyllinen olematta tylsä. Erittäin monipuolinen. Heti alussa selvitellään kattavasti sitä mitä käsite hankaluus on ja mistä voi tunnistaa hankalan ihmisen. Sitten käydään järjestelmällisesti läpi erilaisia tyyppejä. Sen osuuden kirjasta suorastaan hotkaisin, niin herkullinen ja mehevä se oli. Elävästä elämästä. Kovin tuttua monin paikoin. Loppuosan luin hiukan hitaammin, mutta senkin todella kiinnostuneena. Siellä tarjotaan keinoja pulmista selviytymiseen. Kirjan lopussa käsitellään hankalan ihmisen itsehoitoa. 

Kun joku sopivan hankala ikävä ihminen lukee tämän, hän pamauttelee sillä muita päähän. Sen jälkeen kirjoitetaan yksi lisäluku tyyppiluokituksiin: saarnaaja.

Tämä opus ei lähde kierrätykseen, vaan jää kotiini. Palaan siitä tarkistelemaan kiinnostavia kohtia ennen kuin luen sen uudelleen kokonaan. Paljon paljon tuumailtavaa. Näillä opeilla saataisiin apua parisuhteeseen, perhe-elämään, koulukiusaamiseen ja työpaikkakiusaamiseen.

Iltalehdessä oli aika kiva juttu tästä kirjasta. Lue täältä.