Wednesday, June 21, 2017

Keskiviikon kertymää


Kuvallista kertomaa viime aikojen puuhista. Suomen oppilasta varten otin esiin muoviaakkoset, mutta minne ihmeeseen olen hukannut Ä:n? Muuten aakkoset eli ääkköset kasassa, jopa ruotsalainen Å on mukana. Äääää... Muuta selitystä en keksi kuin että olen jotain ulkomaalaisryhmää (esim arabian+ kurdinkielisiä) varten pakannut ongelmaäänteitä rasiaan tai pussiin tunnille vietäväksi ja samainen kirjaimisto on varmassa tallessa jossain kaapissa. Sieltä löytyy, sitten kun löytyy, takuulla Ä, Y ja Ö. Kirjaimet ovat sellaisesta pakkauksesta, jossa kutakin kirjainta on useampi kuin yksi kappale, joten siinä mielessä vaikea tajuta minne kaikki Ä:t ovat hävinneet. Elämän arvoituksia.


Mainiota kesätouhua ja lomatouhua. Ostimme kummallekin oman ristikon, puoliso ja minä. Innostuimme lähettämään ne ratkaistut sivut, joista on luvassa palkinnot. Mitenkähän hirveästi sinne noita lähetellään? Sopivan helppoja olivat. Luulen että 6 miljoonaa suomalaista lähettää ratkaisut.


Rodo kukkii nyt myöhemmin kuin viime kesänä.
Eilen otettu kuva. Äsken satoi rakeita.
Miten kukille käynee?


Iloinen yllätys. Pitkähkön tauon jälkeen pikku orkidea
on tehnyt nuppusia. Näytti jo välillä kuukahtavan, 
mutta vaihdoin hieman isompaan ruukkuun.
Alalehdet alkoivat ruskistua.


 Vanhan sähkövatkaimen tilalle uusi.


Hiukan jäykkä, ehkä uutuuttaan. Saa painaa nappia lujaa ennen kuin sohimet irtoavat, mutta eiköhän se siitä löysty.


Maksoi 44,95 euroa Jumbon Prismassa. En ollut käynyt siellä aikoihin. Sunnuntai-iltapäivällä lähdettiin käymään. Huh huh sitä tungosta. Kannattaa mennä arkena heti aamusta, jos pystyy. Tänään kävimme ruokaostoksilla aamulla eikä tarvinnut yhtään tungeksia eikä jonottaa. 


Lueskelen Topolinoa, kertomus päivässä vauhtia, nauttien. Katselen ihaillen miten piirtäjä on onnistunut ilmeissä ja vauhdin kuvaamisessa. Tuossa kertomuksessa Aku Ankka alkoi kerskailla veljenpojilleen miten hyvä kunto hänelle oli lapsena sudenpentuna. No siitä sukeutui kilpailu, jossa Aku yritti petkuttaa, mutta hävisi surkeasti.

Mikki Hiiri = Topolino
Aku Ankka = Paperino
Tupu, Hupu ja Lupu = Qui, Quo e Qua.


Mieheni maalasi kellarissa majailleen vanhan irtotuolin. Sekoitimme oranssiin vaaleankeltaista, melkein valkoista, ja saimme miellyttävän keltaisen maalin aikaan parista vajaasta purkista. Otin tuon työhuoneeni kirjoituspöydän tuoliksi. Aika vähän siinä istuskelen. Enimmäkseen seison tietokoneen ääressä, kun kirjoittelen. Entä te, vieläkö kirjoittelette käsin? Ostoslistoja, kalenterimerkintöjä, postikortteja, kirjeitä, päiväkirjaa... ?

Tuesday, June 20, 2017

Kuvahaaste / Pieni


Pieniä hassuja,
korumuotoisia possuja.


Rintarossia ja korvista,
possun muodossa sorvista.


Kääpiöt, ne hauskat hyypiöt.
Esiin tulee luonteen tyypiöt,
öh, siis tyypit.


Noita pienoismalleja oli kerran Hietalahden kirpputorilla, mistä ostin Hannu Hanhen. Löytäisinpä joskus toisen. Tämän tulin lahjoittaneeksi eräälle Hannulle. 



 Vaan veljenpojista en luovu.


Osallistun (muun kiireen vuoksi) vanhoilla kuvilla (vuodelta 2007) Pienen Linnun Makrotex-haasteeseen. Aihe on tällä viikolla PIENI: Linkki. Hauska lähteä katselemaan muiden bloggareiden vastauksia haasteeseen. Hyvää tiistaita 💚

Sunday, June 18, 2017

Arkadiankadulla


Kaikenlaista mukavaa voi nähdä kun tarkkailee ympäristöään. Olen tänä vuonna kulkenut useamman kerran Arkadiankatua ja tavaksi on tullut toisinaan ottaa muutama kuva. Luonnontieteellinen museo vetää puoleensa. Natural History Museum. Tein siitä aikaisemmin yhden postauksen, joka sijaitsee täällä: Linkki. Kirahvien tilalle tulee ennen pitkää jotain muuta parvekkeelle, tiesi joku blogikavereista kertoa. Jatkamme tarkkailua.


Toukokuussa räpsittyjä otoksia. Puut olivat vielä karahkavaiheessa.




Hauskan näköinen sivukatu. 
Täällä olisi vaikka mitä kuvattavaa.


Tässä hiukan tuoreempia, kesäkuisia kuvia samasta kohteesta. 
Arkadiankatu on noin kilometrin pituinen, vie Hietaniemeen.
Viime aikoina olen poikennut siltä Runeberginkadulle,
kiropraktikon vastaanotolle, mutta voisi olla kiinnostavaa
kävellä koko kadun pituus, loppuun asti.


Torni viehättää erityisesti.
Pääsisipä sinne kuvia ottamaan.


 Oi mikä taivaan sini.
Ihana kesäpäivä.
Mukavaa sunnuntaita kaikille !

Wednesday, June 14, 2017

Nicola Yoon, Kaikki kaikessa


Teos: Kaikki kaikessa
Kirjailija: Nicola Yoon
Kustantaja: Tammi (2017)
Kääntäjä: Helene Bützow
Sivuja: 319
Pehmeäkantinen
Saatavana myös E-kirjana

Adlibris: Linkki


Näin elokuvan (Everything, everything) toukokuussa ja se oli niin hurmaava että epäilin voiko kirja olla vielä lumoavampi. Minulla on hyvin vähäisiä kokemuksia siitä että olisin sekä lukenut kirjan että katsonut siitä tehdyn elokuvan. Olen yleensä pyrkinyt kokemaan vain toisen, jotta toinen ei pitkästyttäisi ennalta arvaamattomuudessaan tai lässähtäisi tai ylipäätään olisi pettymys. Lukukokemuksesta muodostui kuitenkin miellyttävä. Pidin kovasti kirjan päiväkirjamaisesta luonteesta hauskoine kaavioineen ja piirustuksineen, mutta olisin tahtonut yllättyä loppuratkaisusta. Se on valtava osa tarinan vetävyyttä. En osaa sanoa kumpi on parempi, leffa vai kirja, koska molemmat ovat verratttomia, mutta olen sitä mieltä että kannattaa valita jompikumpi, ei molempia. Myös hyvä ratkaisu olisi lukea kirja nyt ja katsoa leffa ensi vuonna. Tai päinvastoin. Kummatkin ovat hieno kokemus. 

Kerroin vaikutelmistani elokuvan nähtyäni täällä: linkki.

"Olly on riski, joka Maddyn on pakko ottaa.Maddy on tyttö, joka on allerginen koko maailmalle ja elää oman kotinsa suojissa, kuin kuplassa. Olly on poika, joka muuttaa naapuriin ja Maddyn sydämeen.Maddy sairastuu jo pelkästä henkäyksestä ulkoilmaa. Sairautensa vankina hän pysyy kotonaan ja tapaa vain äitiään ja sairaanhoitajaansa. Sitten naapuriin muuttaa Olly. Ikkunasta Maddy näkee Ollyn ja Olly Maddyn. Olly on pitkä, laiha ja pukeutunut kokonaan mustaan - musta t-paita, mustat farkut, mustat tennarit ja musta pipo - kuin univormu.Tulevaisuutta ei ehkä voi ennustaa, mutta jotain voimme arvata. Esimerkiksi sen, että Maddy rakastuu Ollyyn. Ja että siitä seuraa katastrofi.Kaikki kaikessa on Nicole Yoonin omaperäinen esikoisteos, joka etenee mm. vinjettien, päiväkirjamerkintöjen, piirroskuvitusten, diagrammien, listojen ja sairauskertomusten muodossa. Se kertoo rakkaudesta, joka sitoo, hallitsee ja vangitsee sekä rakkaudesta, joka valloittaa ja vapauttaa."

Kun Maddy lähti kohtaloaan uhmaten ulos talostaan Ollyn kanssa ja ajoi tämän autossa halki maisemien, elin mukana ja kuvittelin miltä tuntuisi kokea ulkomaailma pitkän vankeuden jälkeen. Maddy on asunut sisätiloissa lapsesta 18-vuotiaaksi asti, melkein ilman vierailijoita, kirjoja lukien, kotikoulua käyden ja seurustellen ihmisten kanssa netissä. Nyt hän lähti ulos!

"Ollyn mukaan emme aja kovin nopeasti, mutta minusta tuntuu että syöksymme avaruuden halki. Olen lukenut, että luotijunien matkustajat sanovat maiseman sumenevan silmissä kovassa vauhdissa. Tiedän, että nopeutemme ei ole likimainkaan samaa luokkaa. Mutta siitä huomimatta maisema vilistää ohi sellaista vauhtia, että hitaat silmäni eivät pysty hahmottamaan sitä." (sivu 188)

"Ymmärrän toki ilmiön fysiikan, mutta minusta tuntuu silti oudolta, että kehoni voi liikkua vaikka istun paikallani."

"Ohitamme naisen, joka pudistelee päätään ja takoo rattia käsillään. Tajuan vasta myöhemmin, että hän todennäköisesti liikkui musiikin tahdissa. Toisessa autossa kaksi lasta näyttää minulle kieltään ja nauraa. En reagoi mitenkään, koska en tiedä, miten sellaiseen kuuluu suhtautua." 

Tuota kaikkea pidämme itsestään selvänä. Emme edes huomaa sitä. Miten arvokkaalta arkielämä tuntuukaan, kun ajattelee että siitä joutuisi luopumaan! Romaanien parasta antia ovat hetket, jolloin näemme asioita uudesta perspektiivistä. Hienoa on myös kun saa eläytyä johonkin tuttuun, koettuun, kuten teinirakkauteen. Tässä kirjassa on juuri noita elementtejä. Eniten taisin nauttia henkilöiden hauskasta, älyllisestä, mutta kuitenkin lämpimästä huulenheitosta... se ei ole sopiva sana, mutta nyt tulee mieleen vain englannin kielen "banter". Leffassa se oli astetta parempaa kuin kirjassa, koska kirja on suomennos. Suomi ei kaikilta osin toimi samalla tavalla kuin englantia. Käännös on välillä pakostakin kompromissi, ja sitten taas välillä toimii. 

Maddyn ja Ollyn tarina viehätti kovasti. Ei yhtään tylsää kohtaa, ei raakuuksia eikä rahvaanomaisuuksia. Rakkautta, ystävyyttä, kiintymystä, kaipausta... mukavaa huumoria... hah hah, kahvikakku... ripaus tragediaakin... automatka ja Havaijin huikeat maisemat! Yllättävä loppuratkaisu. Kirjan loppusivuilla on kuvia elokuvasta, minulle tutuiksi tulleista näyttelijöistä. Voi että olivat karismaattiset nuoret. Katsokaa trailer netistä jos kiinnostuitte. Elokuva on englanniksi Everything, everything. 

Kirja sopii kaikenikäisille, mielestäni 12-vuotiaasta ylöspäin. 

Niin hyvä tarina että muistan sen vielä kauan ❤️

Tuesday, June 13, 2017

Katse alas / Kuvahaaste



Katse lattiaan, nyt putsailemme uudella  varsi-imurilla.

Eipä olisi uskonut että siivoaminen on näin hauskaa.

Makrotex-kuvahaaste: Linkki

Miten teillä menee? Hyvinkö pyyhkii? 😀

Friday, June 09, 2017

Perjantaisia pulinoita


Pientä kiirettä on pitänyt kun olen suunnitellut suomen opetusta espanjankieliselle pojalle. Paljon sen mieluisampaa opetustyötä en olisi voinut toivoa. Espanja on yksi suosikkikielistäni. Sijan numero Uno jakavat espanjan ohella persia ja riikinruotsi. Tässä pieni kuvasarja muista viimeaikaisista puuhistani. 

Kauden ensimmäinen raparperipiirakka. Helppo resepti, blogikaverilta saatu. (Kiitti, Jenspa.) Samalla sain kokeiltua uutta uuniamme. Se vaatii vielä harjoitusta. 


Raparperipiirakan paras seuralainen on vaniljajäätelö. Vaikea löytää diabetes-läheisille sokeroimatonta versiota, mutta nyt on City Marketin valikoimissa tuollainen pieni pikari, 120 ml 7 59 g. Maksaa jotain euron ja kahden väliltä. Isompi pakkaus on kuulemma lakkautettu. 


Toinen pienen mittakaavan ostos oli minikokoinen tauluteline (tai mitä "easel" mahtaakaan olla suomeksi) Tiikeri Shopista. 12 cm korkea, vaikka kuvassa ehkä näyttääkin isommalta. Pikkuinen kirpparilöytömaalaus sopii siihen kuin nakutettu.


Pyöräytin diabetes-ystävälliset muffinsit (eli muffinit, jos niin toivotaan). Uhkaavat jäädä littanoiksi Stevia-sokeria käyttämällä, mutta pistin leivinjauhetta ja soodaa tilanteen pelastamiseksi. Ihan niin kuohkeita ei tule kuin oikealla sokerilla. Mustikoita ei ollut. Laitoin viinimarjoja. Lidlin valikoimissa on nykyään aikas kiva pikkupussi valkoisia, punaisia ja mustia herukoita.


Piha alkaa kukoistaa. Sammalleimu loistaa. 



Kavereilta saatuihin jo kukkineisiin, vähän ränsistyneisiin esikoihin on ilmestynyt lisää kukkia, vaikka en ole vielä edes ehtinyt istuttaa niitä. Ihan vain heitin yhteen pihan kolkkaan odottelemaan. 


Otin nukkaleikkurin esiin ja kohensin vanhaa vihreää villatakkiani. Aikaisempi postaukseni tummansinisen villatakin uudistamisesta täällä: Linkki


Olen ostanut tämän laatuvaatteen sellaiselta kirpparilta jossa ihmiset olivat itse myymässä tavaroitaan ja vaatteitaan. Myyjä-rouva kertoi ostaneensa tämän villiksen Stockmannilta ja olen ollut siihen tyytyväinen ja käyttänyt sitä usein. Käyttöikä pitenee nyt kun siistin siitä rumentavat nukat pois. Kyllä tulee vastinetta leikkurin hinnalle, 7 euroa + paristot. Minkähän vaatteen uudistaisi seuraavaksi?


Maalillakin saa ihmeitä aikaan. Kuvassa on tuoli lapsuudenkodistani, kellarissamme majaillut. Se sai melkoisen piristysruiskeen kun mieheni maalasi sen keltaiseksi.


Tuo maali tuli ostetuksi vahingossa. Tarkoitus oli hakea ihan eri sävy mutta ostoslistaan tuli merkatuksi väärä numero, vai oliko niin että mieheni tulkitsi omasta käsialastaan viitosen kolmoseksi? Hän ei katsele värejä kovin tarkkaan kun olen jonkun värin osoittanut. Hän vain hakee maalin ja ryhtyy hommiin 😀 Mutta kiva tuosta tuli, ja sama väri siveltiin jakkaraan, jonka mieheni kerran nikkaroi mökillä. 




 Mukavaa viikonloppua kaikille !

Onko kivoja suunnitelmia?

Tuesday, June 06, 2017

Kesäkuu / Kuvahaaste


Onko taas tiistai? No sitten osallistumme 

Pienen Linnun blogin kuvahaasteeseen. 

Aihe: KESÄKUU. Muita osallistujia: Linkki



Kesäkuussa hesalaiset voivat liikkua ilmaiseksi 

kaupunkipyörillä,

ympäristöä säästäen, kuntoa kohottaen,

kesästä nauttien.

Kivaa kesäkuuta kaikille !