Onnenpotkuja ja iloa viime kesänä

Kesätaivas. 

(Nämä ovat viikkoja vanhoja kuvia.)

Kirpparilta lompakko samaa sarjaa kuin turkoosi pikku laukkuni.
Silmälasikotelo niin ikään kirpparilta kauan sitten.
Kyllä ilostuin kun tuo lompakko löytyi. 

 Mikä ettei ostaisi paksut sukat helteillä kun olivat alessa.

Kyllä niitä taas talvella tarvitaan.

Hauskasti järjestynyt pilvien rivistö.

Kuunlilja nousi maasta vaikka olin siitä muka kaiken siirtänyt muualle.

 Olin istuttanut niitä tuonne.

Vuosikausia ollaan kuivattu pyykit kuivausrummussa. Tänä kesänä se meni rikki. Mikä onnenpotku siinä mielessä että a) säästyi sähköä ja b) tuli ihana kokemus ulkona kuivattamisesta. Kutsuimme lopulta korjaajan jotta talvellakin pärjäillään ja ovathan pyykit pehmeämpiä ja ylellisempiä kuivaajasta tullessaan. Vaan menisikö korjaukseen yhtä paljon rahaa mitä oli säästynyt sinä aikana kun ei kuivattu sähköllä? Takuuaikakin oli mennyt umpeen. No, olimme onnen suosikkeja; korjaus ei maksanut mitään. Oli ehkä mennyt rikki sellainen osa jonka ei olisi pitänyt mennä rikki. Noin mieheni sen järkeili kun tuijotimme laskun kohtaa "0 euroa". 

Aion jatkossa kuivattaa ulkona aina kun ilmat sen sallivat. Ostin pyykkipoikia niiden tilalle jotka olin tarpeettomina vienyt kierrätykseen. Kivaa, niin kivaa! Kuivatatteko sisällä vai ulkona? Koneellisesti vai ilman? 

Kokeilimme perunankasvatusta. Hyviä tuli. 

Omat varhaisperunat. Pieni määrä, iso ilo.

Luulen että teemme saman ensi kesänä.

Raparperipaistos. 

Kiva löytö kirpparilta italia-ihmiselle. Olin iloinen.

Erittäin mukavat alennuskengät City Marketista. Pinkit kengät, melkein samanlaiset kuin yhdet joita olen pitänyt kauan ja joista kovasti tykkään. Kuuleeko maailmankaikkeus meidän toiveet vai mikä siinä on, kun olin ajatellut että voi mistähän saisi samanlaiset kun nämä alkavat hiukan irrota liitoksistaan? Kuudella eurolla nuo töppöset. Eikä ollut eka kerta kun toiveeni ovat toteutuneet ihmeellisesti. Hämmästyn aina. Ja tunne kiitollisuutta. 

Intensiivisiä viikkoja takana mutta nyt on saatu suomen kurssit rullaamaan. Haasteellista koska opiskelijoita saapui tipoittain ja piti jollain konstilla ujuttaa uudet vanhojen joukkoon. Hyvä ryhmähenki auttoi. Ja viimeisin tulokas oli kuin lahja minulle. Hän nimittäin puhuu persiaa. Saan taas harrastaa sitä. Eilen kävelimme ryhmänä Talvipuutarhaan. Siitä lisää myöhemmin jos saan postauksen aikaan. Mukavaa keskiviikkoa kaikille. 

Taivaallinen kirsikka-suklaapaistos ja muita kesämuistoja

Kesällä luin kiinnostavan reseptin ja kokeilin. Siitä tuli menestys. Piiras kruunaa kahvihetken ja aterian kuin aterian. 

Ohjeessa on pakastekirsikat - en tiennyt 

sellaisia olevan olemassakaan. 

Nyt meillä on niitä pakastimessa.

Vielä kokeilematta leipomukseen.

Kesän piirakat leivoin tuoreilla kirsikoilla.

Ekaan jätin kivelliset varrelliset kirsikat koristeeksi.

Yhteen kokeilin vadelmia.

Ei niin hyviä kuin kirsikat, mutta ookoo.

Oi ihanuutta vaniljajäätelön kera.

Tästä olin poistanut kaikki kivet,

mikä oli parempi idea.

Hauskasti halkeili pinta.

KIRSIKKA-SUKLAAPAISTOS

AINEKSET

 

250

 

g

 

pakastekirsikoita

 

3½

 

dl

 

vehnäjauhoja

 

2¼

 

dl

 

ruokosokeria

 

1¼

 

dl

 

tummaa kaakaojauhetta

 

1¼

 

tl

 

ruokasoodaa

 

½

 

tl

 

suolaa

 

3½

 

dl

 

vettä

 

¾

 

dl

 

rypsiöljyä

 

2

 

rkl

 

balsamiviinietikkaa

Lisäksi

 

vaniljakaurajäätelöä

 

(tuoreita kirsikoita)

        TYÖVAIHEET

1. Ota kirsikat huoneenlämpöön. (Voit käyttää myös tuoreita kirsikoita, mutta poista niistä kanta ja kivet.) Voitele ja jauhota uunivuoka (noin 26 cm x 19 cm).
2. Sekoita kuivat aineet keskenään kulhossa. Sekoita toisessa kulhossa vesi, öljy ja etikka. Yhdistä seokset ja kääntele ainekset haarukkavatkaimella varovasti keskenään.
3. Lisää puolet kirsikoista taikinaan ja kaavi taikina vuokaan. Ripottele pinnalle loput kirsikoista.
4. Paista 175-asteisen uunin alimmalla tasolla noin 50 minuuttia. Paistos saa jäädä hieman kosteaksi. Tarjoa kuumana jäätelön kanssa.
   
   
   Huom! Käytin tavalllista etikkaa ja xylitolisokeria. Ihan käypä juttu.

Suloisia hetkia pitkin kesää pihatöissä kun 

satunnainen helikopteri tai lentokone lensi ylitseni.

Mansikoita tuli kivasti.

Laitamme lisää kasvamaan ensi kesäksi.

Rönsyt ovat jo tehneet poikasia.

Siinäpä hassu design.

Irtosi vahingossa, mutta otin kuvan muistoksi.

Peurankello. Leviää helposti, on myös helppo nyppäistä pois. 

Punaisia kesämuistoja. 

Mansikanpunaista, kirsikanpunaista, sinipunaista. 

Kolmas viikko alkoi töissä. Kiirettä, uudistuksia, 

monenlaista hauskaa ja jännittävää.

Tiistaisin kanssani on toinen opettaja,

kun lukutaitokurssilaisille hankitaan tietokonetaitoja.

Minä opin siinä samalla word-maailmaa.

Itselläni on aina ollut Apple. 

Kotonakin uutta tulossa. Eteistilan lattia laitettu,

huomenna pitäisi alkaa kamiinan asennus.

Remonttimies on ollut flunssassa,

mutta lupasi tulla huomenna.

Mitäs uutta teille kuuluu, blogikaverit?

Käpyjä ja lisää käpyjä

 

Niin mielettömät määrät käpyjä tänä vuonna että en ole moista nähnyt. Niitä kopsahteli pihamännystä automme päälle ja katolle ja rapsahteli asfaltille. Keräilin talteen ja pistin syreenipuun juurelle.

Kun kerroin äidilleni a) kävyistä ja b) kamiinasta jonka olemme hankkineet, hän tottuneena kesämökin puuhellan käyttäjänä huomautti että kävyistä saa kivaa lisää polttopuihin. 

Siitäpä innostuin oitis ja kävin keräämässä käpyjä talteen. Kamiina on jo meille toimitettu ja se asennetaan ensi viikolla. Valmiina ollaan. Siinä on pieni tulipesä, johon suositellaan 20 cm pitkiä puita. Semmoisia olen pilkkonut pitkin kesää ja nyt on käpyjäkin. Tästä tulee mukavaa. 

Pastaa, tomaattikastiketta ja pinaattia. Yhtenä päivänä puhuin "spinaatista" kunnes se alkoi tuntua hieman oudolta. Puoliso ei sitä ihmetellyt, englanti-ihmisiä hänkin. Kyllä nauroin kun tajusin. Olemme tehneet paljon pasta-aterioita tänä kesänä. Tuossa penne, viimeksi käytimme farfalle. (penna = sulka, farfalla = perhonen) Nuo ovat monikkoja, samoin kuin ovat tagliatelle ja spaghetti ja panini. 

 Pari t-paitaa kesän alennusmyynneistä.

Nyt alkaa runsaan kolmen kuukauden mittainen kesälomani lähestyä loppuaan. En olisi uskonut että nautin siitä koulua kaipaamatta, mutta niin vaan kävi. Kotona, pihassa ja puutarhassa on ollut hauskoja hankkeita siinä määrin, että on ollut innostunut olo kaiken aikaa. Olen pistänyt tarmoni kaikenlaiseen helpomman tulevaisuuden suunnitteluun ja rahansäästämiseen. Lomani on palkaton, joten on järkevää elää niukasti, mutta kuinka ollakaan, siitä on kehkeytynyt mieluisa harrastus. Olen laatinut ostoslistoja Lidlin tarjousten mukaan ja ajatellut siitä miten liesikamiinan avulla saa eletyksi pientä haavetta omavaraistaloudesta. Pari päivää sitten otimme uusia perunoita omasta maasta - jepulis että maistuivat ihanilta. Raparperipiirakoita on tullut leivottua pitkin kesää, siinä toinen oman maan tuote. Tässä kesässä on ollut mökkiloman fiilis ja poutapilven kepeys. Oma koti kullan kallis vaikka olisi vähän röttelö. 

Olemme alkaneet suunnitella uutta keittiötä meidän remonttimiehen kanssa. Tositoimiin ryhdytään joulukuussa kun ollaan saatu rahaa kasaan. Ensi maanantaina hän tulee asentamaan kamiinaa ja laittamaan uuden lattian siihen tilaan. Minä aloitan lukutaitokurssin samana päivänä. Alkaa uusi kausi elämässä. Ihana syksy ihanan kesän jatkoksi.

Tuire Malmstedt, Lumihauta

Teos: Lumihauta

Kirjailija: Tuire Malmstedt 

Kustantaja: AULA & CO 2022

Laji: Psykologinen jännitys

Sivuja: 301

Päähenkilöitä: 

Rikostutkijat Matilda Matso ja Elmo Vauramo

Taitavaa, tasokasta ja tyylikästä kerrontaa, tälle kirjailijalle ominaista. Tyytyväisyydestä huokaisten suljen teoksen, jo viidennen lajiaan, mutta viipyilen vieläkin sen tunnelmissa. Verkkaista tahtia olen lukenut, nauttien, mutta olihan sen lopulta päätyttävä. Lappi, saamen kieli, lumi, sukset, elävä tuli ja joikaamisen ääni kiersivät vielä kehää mielessani. Elähdyttävästi, mutta samalla rauhoittavasti. Viehätyin lumisesta ympäristöstä ja elävästä tulesta, kotiaskareista; nautiskelin ja hykertelin myös siitä syystä että omakotitaloomme on tulossa  liesikamiina ja saatoin kuvitella itseni pohjoisen kylän tupaan. Olen tehnyt polttopuita pitkin kesää. Tulevina kuukausina muistelen noita tulen loimussa.  

Yllä kuvatulla synnytyksellä on osuutensa tarinassa. Meille kerrotaan Jyväskylässä tapahtuneesta perhesurmasta , jossa yksi lapsi säilyy hengissä. Surmaaja on nostanut hänet pyykkikoriin. Häkellyttävä, pysäyttävä hetki kun selviää että se on toisinto kauan sitten sattuneesta samanlaisesta verityöstä rikostutkija Matildan synnyinseudulla. Teoksessa ratkotaan murhia poliisityönä ja Matilda ratkoo samalla omaa traumaattista menneisyyttään. 

Jännitys piti minua otteessaan, kampaajallekin menin kirja kainalossa. Join kahvia ja luin kuivaajan alla istuessani. Jos tukka nousi kauhusta pystyyn se oli kampaukselle vain eduksi. 

Yksi mistä pidin erityisesti olivat nimet. Saamelaiset nimet merkkeineen ja ilman merkkejä, kuten Ebbá, Géardá, Mats, Birki ja surmatun perheen S-alkuiset nimet, Senja, Severi, Sonja Savolainen. 

Pitkälle mietittyä, viimeisteltyä työtä koko tarina. Tehokkaasti nostatettua uhkaa ja kauhua. Henkimaailman läsnäoloa piirun verran. Kuolema itse käväisee vierailulla.

En tiedä miten Tuire Malmstedt onnistuukin luomaan yhtäaikaa kauheaa ja kaunista, jännittävää ja rauhoittavaa, surullista ja onnellista. Ihmislapsen trauma takana, toivoa kuitenkin edessä. 

Täältä lukemaan kustantajan antamia taustoja: klik.

Ja täältä pääsee selaamaan aiempia postauksiani: klik. Minulla on nyt kolme dekkaria ekasta sarjasta ja kaksi toisesta. Seuraava ilmestynee ensi kesänä. Ihme jos tästä vielä paranee. Nyt jo ollaan suomalaisen jännityskirjallisuuden huipulla. 

Maitohorsma, anopinhammas ja DVD-löytöjä kirpparilta

Maitohorsma paahteisessa paikassa kurottaa taivasta kohti.

Niukka maa, hoikka kasvi. Kaunis.

Kauppareissulla huomasin.

Meidän pihassa oli horsmaa monta vuotta, 

mutta on hävinnyt istutusteni tieltä.  

 Anopinhammas oli tehnyt poikasia niin että pullisteli ruukussaan.

Otin sieltä neljä plus alkuperäisen omiin ruukkuihinsa.

Toiselle anopinhampaalle pitää vielä tehdä sama,

ja sitten katsoa kenelle annan noita ylimääräisiä.

 Siitä lähti parit kengät kirpparille.

En käytä, veivät tilaa kaapissa. 

Yhden lahjoitusviennin yhteydessä löytyi Punaisen ristin Kontista

monta DVD:tä katsottavaksi; kaksi vanhaa sarjaa ja kolme leffaa.

Serranon perhe. Erittäin mukava löytö. 

Viime vuonna nähtiin kausi 1 ja kausi 3. 

Nyt tuossa on kausi 2. Espanjan kieltä, muy bueno.

Katsoimme tuon keskimmäisen. Oli laulua, tanssia ja väriä. 

Audrey Hepburn ja Fred Astaire. Pariisin näkymiä.

Vanity Fair, Turhuuden turuilla, tuttu tarina.

Olemme nähneet TV-sarjan ja lukeneet kirjan.

Nyt on elokuvakin. Hienoa.

Tuosta kolmannesta emme vielä tiedä mitään,

mutta on lupaava, koska siinä on Julia Roberts.

Mainio pino. Kolme noista oli avaamattomia, kelmussa.

 Ihana kesä. Poutapilven kepeys.

 

Ties miten mones raparperipiirakka. 

Tuo on tehty blogikaverin reseptillä. 

(Koivikon katveessa)

Nyt on mansikkasatomme ehtynyt omassa pihassa.

Otimme lauantaina viimeiset mansikat.

Mustaviinimarjaa on, ja raparperia vielä tulollaan.

Omenoita näyttää olevan jonkin verran, näemme syksyllä paljonko.

Jouduimme leikkaamaan erinäisiä kohtia pois pihlajakoin takia.

Olen vielä kolme viikkoa kotona ennen syysopetuksen alkua.

Remonttiheppu kävi meillä mittailemassa keittiötä

yhtenä aamuna kello 7. Hauskaa että on muitakin aamuvirkuja.

Suunnittelemme keittiöremonttia joulukuulle 

ja sitä ennen kamiinan hankintaa ehkä jo kuukauden kuluttua.

Sitten kun remonttifirmalla on aikaa tulla asentamaan.

Sama firma joka teki meille kylppäriremontin viime syksynä.

Vaikka tarkkaan ottaen eri firma, koska he ovat perustaneet uuden.

Neilikkaruusu.

Vintage-kirppari ja muuta vuosikertaa

Kansallismuseo. Vintage-kirppari. 

Tästä minulle hääpuku jos koskaan päätän uusia häät.

Keltainen on lempivärini.

Mikki on tosissaan vintagea.

Vintage-sana kuuluu yhden naistenlehden kirjoituksen mukaan

niihin sanoihin joita suomalaiset eivät edes yritä ääntää oikein.

Enpä voi omalta osaltani allekirjoittaa.

Sanon "vintidz" silloin kun sanaa käytän.

Posetiivinsoittaja ja apina.

Kävin ottamassa kuvan ja hymyilemässä heille.

 Mitähän vuosikertaa tämä vanha sarja lienee? 

Se oli suomeksi Varustamo.

Kirpparilta olen löytänyt viisi boxia ja tänä kesänä

aloimme katsoa. Sain puolisonkin katsomaan

vaikka ei ole suomenkielistä tekstitystä.

Peruskoulun / lukion ruotsilla pärjäilee hän,

försedd med svensk text,

ruotsinkieliset tekstit auttavat.

 Helsingin rautatieasema.

Ukrainan lippu ylhäällä.

Komeaa suomalaista arkkitehtuuria. 

Sää muuttui hiukan viileämmäksi ja maltan tulla pihatöistä tietsikan ääreen näpyttelemään. Olen urakoinut pensasaidan kimpussa pitkin kesää ja muitakin puutarhahommia on riittänyt. Olen saksinut leveälle kasvanutta rhodopuskaa pienemmäksi ja käynyt tontin ulkopuolellakin siistimässä kasvillisuutta.  Kotona olemme muun muassa vaihtaneet kakkosveeseen pöntön uudempaan malliin ja raivanneet vanhaa tavaraa varastosta kaatopaikalle. Valtavan mukava hyötyloma.