Monday, August 25, 2014

Perheomenapuu


Kaneliomenapuu meillä on ollut jo ehkä 15 vuotta. Viime kesänä innostuimme hankkimaan toisen puun. Perheomenapuuhun on yhdistetty kolme eri lajiketta ja jo nyt, vain vuosi ostamisen jälkeen, puu antaa meille kahta eri omppua. Viime kesänä siinä kasvoi yksi pikkuruinen valkeakuulas joka putosi maahan kun toimme puun uuteen kotiinsa. Tänä kesänä valkeakuulaita omenoita kehittyi 7 kappaletta. 


Punainen omena on joko Petteri tai Jelpi. Tietääkö kukaan? Tunnistaako lajikkeen? Koskas uskaltaisi poimia vai putoaako se itsekseen päähämme?

Sunday, August 24, 2014

Päivänhattu


Päivänhattu, echinacea.

Ensimmäistä kesää meidän pihassa. Toin viime syyskuussa Tampereelta äitini pihasta ison päivänhatun, jaoin ja istutin kahteen paikkaan. Molemmat istutukset onnistuivat hyvin. Tästä perennasta on iloa vuosikausiksi, veikkaan.

Absolutely gorgeous. Got it from my mother last September. Link.


Thursday, August 21, 2014

Glögimugeja


Ostin kerran kirpparilta tuommoisen maissiaiheisen kulhon ja italialaiset espressokupit sekä niihin kuuluvan sokerikon. Siinä lukee italiaksi zucchero (äännetään TSUK kero ). Sain idean alkaa kerätä glögimukeiksi sekalaisia värillisiä espressokuppeja. On aika että värittömät glögilasit korvataan meille paremmin sopivilla kupeilla.


Jalkapalloaiheinen espressokuppi löytyi muutama vuosi sitten Malmin kirpparilta ja tänä vuonna Itäkeskuksen Fidassa pisti silmään keltainen kippo jossa on kultausta. Maksoi euron. Punaiset kupit seuraavassa kuvassa ovat Anttilasta ja siinä näkyy myös äitini käsinmaalaama jouluaiheinen kahvikuppi. 


Seitsemänkö niitä jo on? Aika hyvin. Jatketaan etsintöjä. 

Wednesday, August 13, 2014

Maailman paras koulu? Keltikangas-Järvinen, Mullola


Teos: Maailman paras koulu?
Tekijät: Liisa Keltikangas-Järvinen ja Sari Mullola
Kustantaja: WSOY 2014
Sivuja: 168
Kovakantinen

Voi tilata ja lukea esittelyn tästä linkistä. (Adlibris)


Peruskoulujen alkaessa eilen menin kuuntelemaan ihailemaani psykologian professoria, Liisa Keltikangas-Järvistä, hänen ja Sari Mullolan Maailman paras koulu? -teoksen julkistamistilaisuuteen WSOY:lle. Kuin koulussa ikään, professori piti pienelle yleisölle luennon. Hän puhui siitä miten subjektiivistä oppilasarviointi on ja miten helposti siinä mennään harhaan. Opettaja saattaa erehtyä luulemaan yhden oppilaan epämääräistä touhotusta tuloksia tuottavaksi aktiivisuudeksi ja toisen oppilaan hiljaista tehokasta oppimista aikaansaamattomuudeksi. Kunnolliset mittarit puuttuvat. Tukeudutaan liiaksi olettamuksiin. Poikiin kohdistuu erilaisia ennakko-odotuksia kuin tyttöihin. 

Opettajat antavat sellaisten asioitten vaikuttaa arvosanaan joiden ei pitäisi saada vaikuttaa. Oppilaan temperamentti on yksi sellainen. Temperamentti koostuu ihmisen  synnynnäisistä valmiuksista, taipumuksista ja reaktiotyyleistä. Olemme erilaisia esimerksi tavoissamme suhtautua uusiin asioihin. Jotkut sukeltavat pää edellä kaikkeen uuteen, toiset tarvitsevat aikaa tutkailemiseen ja sulatteluun. Kouluarvosana ei saa määräytyä sen mukaan sukeltaako oppilas heti sekaan vai arkaileeko aluksi. Tavanomainen mielialammekin on temperamenttipiirre; olemmeko vallitsevasti aurinkoisia, ärtyisiä, vaisuja, ujoja tai huolestuneisuuteen taipuvaisia.

Kuvassa vasemmalla Sari Mullola, jonka tilastoanalyysejä kirjassa on hyödynnetty. Liisa Keltikangas-Järvinen (oikealla) nousee juuri valmiina kertomaan meille kirjastaan.



Minulla oli entuudestaan neljä Keltikangas-Järvisen kirjaa; Hyvä itsetunto (14. painos, WSOY 1994), Temperamentti - Ihmisen yksilöllisyys - (WSOY 2004), Temperamentti ja koulumenestys (WSOY 2006) ja Temperamentti, stressi ja elämänhallinta (WSOY 2008). Joku taitaa vielä puuttua.



Opin tilaisuudessa uuden sanan: yhteismitallisuus. Vaikka yhteiskuntamme on varsin arviointikeskeinen, opettajilta puuttuvat kunnolliset yhteismitalliset ohjeet arviointiin. Sanon esimerkin. Jos kysyn muutamalta henkilöltä miten pitkä heidän työmatkansa on ja saan vastaukseksi a) 10 minuuttia b) 2 kilometriä ja c) puoli tuntia bussilla, tietoja ei päästä vertaamaan toisiinsa, koska ne eivät ole yhteismitallisia. 

Kouluarviointiin tarvitaan kunnollinen ohjeistus ja jopa homma selvenee. 

Yksi varteenotettava käytännön kikka ihastutti. Professori Keltikangas-Järvinen esitti että oppinaineista annettaisiin kaksi arvosanaa, tyyliin "Osaaminen 6 ja innostus tunnilla 10".



Kouluajatusten elähdyttämänä otin kuvan WSOY:n tilojen tästä yksityiskohdasta, joka  etäisesti toi mieleeni vanhojen koulujen pulpetit tai opettajanpöydän.

Thursday, August 07, 2014

Lidlin antimia ja Pirjon kakku


Kävelin aamulla Lidliin pitkästä aikaa. Helteillä en ole jaksanut liikkua kauas muuten kuin aamuisin kello seitsemän ja kahdeksan maissa. Lidliin on puolen tunnin kävely, ja se aukeaa vasta kello 9. Mennessä oli pilvistä ja vasta takaisin tullessa aurinkoista ja kuumaa. Sadetta on luvattu iltapäivään, mutta saa nähdä. + 28 astetta nyt kello 12.30 eikä pilviä missään ilmansuunassa. 

Klikkaa kuva isommaksi niin näet ostokseni. Siinä on kahta erilaista tomaattikastiketta (vajaa 2 euroa kpl), purkki orange-mandarin - lohkoja, cashewpähkinöitä (2,29€) , litteitä persikoita, thaimaalaisia maissilastuja (0.99€), Myllyn paras kauramurotaikina (1,99€) ja pakastemustikoita (2,19€). 


Mustikkapiirakka syntyi kädenkäänteessä tuosta valmistaikinasta ja pakasteista, olivat sopiviksi sulaneet siihen mennessä kun tulin kotiin. Taikinalevyt olivat suorakaiteenmuotoiset joten ihan suoraan pohjaa ei saanut tuohon läpsäistyä. Pistin täytteeseen eilen keittämääni raparperisosetta (omista rapsuista) ja ruiskin päälle hunajaa. Sattumoisin Lidlistä ostettu puteli.


Ystävämme Pirjon tekemä ihana suklaapäällysteinen kakku, joka unohtui eilisestä blogientrystäni, siitä jossa kerroin intialaisten kavereittemme lounaskutsuista. Pirjo vei kakun tuliaisiksi, minä omenapiirakan. Hän on ihan mestari tekemään pehmeitä maistuvia kakkuja.


Meillä on ensimmäistä kesää päivänhattua. Toimme sitä viime kesänä äitini ja isäni pihasta Tampereelta. Kukinta osui paahteiseen aikaan ja siksi ei ihan niin muhkeaa kuin voisi olla, mutta sen upeuden pystyy silti aistimaan. 

Wednesday, August 06, 2014

Intialaista kotiruokaa ja pihakukkiamme


This is new in our garden. Got it from my mother last year and planted it.

Keltaisen liljan sain äidiltä viime syksynä. Istutin ja nyt näkyy millaiset upeat kukat siinä on.

  
Kotiruokaa. Intialaisten ystäviemme kotona, missä vierailimme lauantaina. 



Spicy, delicious. Maukasta ja maistuvaa. 

Muutama vuosi sitten luulin että kitalaki räjähtää kun syön, mutta nytpä olen tottunut.


Tykkäsin kovasti myös noista makaroneista, jotka oli ehkä lasta ajatellen pöytään laitettu.


Mieheni vihjaisi että parvekkeella oli suosikki-instrumenttini eli rummut. Heti hyökkäsin sinne, mutta setti olikin lasten kokoa, hah hah. Pikkuherra Nur innostui rumpuja paukuttamaan ja jouduin odottamaan vuoroani. 



Punainen väriminttu kukkii aina hiukan aikaisemmin kuin violetti. Molemmat sulostuttavat kukkapenkkejä ulkonäöllään ja tuoksullaan. 

Monday, August 04, 2014

Pihassa ja keittiössä


Kuuma päivä. Yleensä kestän hellettä huonosti mutta tänä päivänä energiaa riitti pitkälle iltapäivään siitä kun varttia vaille neljältä nousin. Tuuletin kämppää, hoidin meilikirjeenvaihtoa, vein roskat ja kompostit, hain sanomalehden, siivoilin, leivoin kaurapipareita (resepti viimeisimmästä Yhteishyvä-lehdestä), tiskasin uunipellit, vein jätepaperit ja menin samalla kävelylenkille. Katsastin kaljakellunnan jälkimainingit. Siellä oli siivottu; oli täysiä jäteastioita ja roskiksia, roskalava, mustia jätesäkkejä täynnä roskaa. Vedessä ja rannoilla näkyi siellä täällä hylättyjä kelluntavälineitä. Kivatunnelmainen perhetapahtuma, vaikka känniläisiäkin myöhemmällä örvelsi ja tienoota tärvelsi. Yleensä ottaen luulisi että ihmiset siivoavat omat roskansa.


Kaurapipareista tuli hyvänmakuisia. Ekaa kertaa kun niitä nyt valmistin, kokeilin minkäkokoiset nokareet olisivat sopivia. 


Kolmanteen pellilliseen hupsahti aika isot cookikset.



Oikein maukkaita ja hyviä niistä tuli.



Ylimmässä kuvassa on väriminttua, millä ei ole muuta yhteistä allaolevaan kuivattuun minttuun kuin että nekin ovat minttua. Etsiskelin kätköistäni pienen putelin johon valutin suppilon avulla spearmintiä Kreikan tuliaisina saamastamme pussista. Mitähän eroa on peppermintillä ja spearmintillä?


Nuo mausteet ovat tuoksuneet keittiössämme ihanasti monta päivää. Tänään availen pikkupullon korkkia ja nautin spearmint-aromista tuon tuostakin. Aah.