Tuesday, January 17, 2017

Ruoka-aine / Kuvahaaste


Punnitse & säästä - kaupan laareista valitsemme jännittäviä syötäviä pussiin. 



Mitähän aineita tämän kiekuran valmistukseen on käytetty?
Sain sen kaupan päälle kun ostin jotain etnisestä kaupasta.



Minoo Market Helsingin Malmilla.
Sieltä saa Lähi-idän ruoka-aineita.
Olen ostanut esimerkiksi riisiä.


Meillä on kotona aina hedelmiä.
Tuoreus ja terveys ovat nyt talvella asialistalla.
Hurraa kasvikset ja hedelmäkset!


Osallistun näillä kuvilla Pienen Linnun MakroTex-haasteeseen, aiheena RUOKA-AINE. Muiden kuvia näette täältä: LINKKI. Kiitos etukäteen kommenteista. Vastaan niihin päiväsaikaan, mutta iltaisin olen muualla. Mitä teillä oli tänään ruokana? Meillä oli makaronilaatikkoa. Hyvää. 

Monday, January 16, 2017

Varjo, Elena Mady




Teos: Varjo
Kirjailija: Elena Mady
Kustantaja: WSOY (2016)
Sivuja: 265
Laji: Rakkausjännäri
Osa 2 trilogiasta Body Jumper; 
Sarjan ensimmäinen osa on Vaihdokas


Kuvittele että heräisit jonkun muun nahoissa kuin omissasi etkä muistaisi oikeasta identiteetistäsi kuin heikkoja välähdyksiä. Se on tapahtunut päähenkilöllemme. Hän on "hyppääjä", "vaihdokas". Jos hän edes saisi rauhassa yrittää sopeutua hankalaan tilanteeseensa ja palauttaa mennyttä mieleensä, mutta siihen ei tarjoudu tilaisuutta vaarojen vaaniessa ympärillä. Varjo on sarjan toinen osa. Kannattaa lukea tarinan aloitus ennen tätä. Luin sen viime vuonna ja kirjasin vaikutelmat blogiini; katso täältä: LINKKI

Alex on nuori tyttö, joka on perinyt omaisuutta, muun muassa uutta kylmäfuusiotekniikkaa kokeilevan yhtiön. Tulevaisuus ilman fossiilisia polttoaineita häämöttää horisontissa, mutta ikävä kyllä juonittelijoita ja Alexin henkeä uhkaavia henkilöitä väijyy lähistöllä. Turvaverkkona hänellä on tutuiksi tulleita ihmisiä; koulukavereita, Saksio keskusrikospoliisista, Robban ja Markus firmasta... ja ennen kaikkea poikaystävä Jesse. Arvoitus arvoituksen perään, vyyhti sotkeutuu sotkeutumistaan, vaikka joitakin solmuja aina aukeaakin. Lukijana ärsyynnyn kun haluaisin että sankarittaremme pääsisi selvittämään menneisyyttään ja kaiken aikaa tielle kasaantuu muita ongelmia.

Juoniselostusta tutkailkaa täältä: ADLIBRIS

Eniten viehätyin kohdista joissa saatoin miettiä mitä itse tekisin jos omaa minuutta pitäisi etsiä ja kohdista joissa aivot alkoivat miettiä olevaisuutta ja tuonpuoleista elämää sekä kuolematonta henkeämme. Toki kirjan voi lukea pelkkänä dekkarinakin. Tai vaikka hömppänä. Paljon riippuu lukijasta. 

Sivu 165: "Olemassaoloni säännöt eivät olleet ihan selkeät. Ehkä minun ei ollut tarkoitus saada selville kuka olin." 

Mainittuihin "sääntöihin" näyttää kuuluvan että jos vaihdokas kertoo vaihdokkuudestaan jollekulle, hänet vetäistään takaisin kuolemaan, ja sitä kautta uuteen kehoon. Ensimmäisen osan lopussa Alex kertoi Jesselle, mutta kuin ihmeen kautta häntä ei imaistu muualle. 

Pieniä kivoja juttuja tarinan edetessä olivat mukavat nimet, ihmisten ja paikkojen: Tuonenkoski, Krisu, Pihla, Lukas... Myös tykkäsin sinne tänne sirotelluista suomalaisuuden pilkahduksista: Arabian teekupit, Ansa Ikonen, nokipoika - laulu, näyte Oulun murteesta: "Tappaamme seuraavan kerran huomenna. Pääsekkö nää tulemaan?" Myös pidin kirjailijan itsensä tekemistä laulujen sanoituksista. "Keinutaan käsi kädessä, keinutaan aallosta aaltoon..." 

Kerronnan lomassa sivutaan elämän arvoja, hyvyyttä ja pahuutta. Isänmaallisuuden viittaan verhottua rasismia, heikkojen puolustamista, jotain ulkokuoren alla piilevää. Seuraava lainaus on mielestäni oikea helmi.

Sivu 103: "Muistin keinuneeni joskus jossain, aistin tuulenvireen iholla, kuin vapauden ja kaipuuni kivuta jonnekin korkealle. Kehoni oli ollut hento ja nuori, lapsen. Ei naisen eikä miehen, ei minkään tietyn värisen eikä rotuisen. Niinhän me kaikki aloitamme elämän. Puhtaasti vain ihmisinä. Taisinkin olla etuoikeutettu, kun olin sellainen edelleen, sisin enkä muuta." 

Jään odottelemaan sarjan kolmatta osaa. Alex jättää Suomen taakseen ja matkaa Lontooseen äitiään etsimään. Ei Alexin äitiä, vaan oikeaa äitiään joka hänellä oli ennen kuolemaansa.

Mitä tekisit jos huomaisit olevasi jonkun muun kropassa?

Thursday, January 12, 2017

Violetit verhot ja vuoden toinen smoothie


Osaisinpa ommella. Tai viitsisinpä. Kävimme joulukuussa Eurokankaassa valitsemassa violetin verhokankaan. Pyysimme että ompelisivat liikkeessä verhojen käänteet. Myyjä kysyin halusimmeko rypytysnauhan ja lyijypainot ja taskut joihin ne sijoitetaan... Ööö... kyllä kai. Kuulosti tarpeelliselta. Hintaa kahdelle verholle tuli melkein 100 euroa, vaikka kangas ei kallista ollutkaan. 

Jälkikäteen eräs ystävämme huudahti: Miksi ette pyytäneet minua ompelemaan teille verhoja? Emme tienneet hänen taidoistaan. Mukava tietää että hän on halukas ompelemaan seuraavat verhomme. 

Osaatteko te ommella? Ompeletteko itse verhojenne käänteet?


Tarvikkeet esiin ja smoothien tekoon! Tällä kertaa käytin pakasteisia mustikoita, vadelmia, puolukoita ja mustikoita, (Soda Streamillä tehtyä) kuplavettä, banaania, kiwihedelmää, maitoa ja makeutin pienellä määrällä Steviaa. 


Käytin sauvasekoitinta, koska meillä ei ole blenderiä.
Pitäisi varmaan kaivaa yleiskone naftaliinista niin homma olisi helpompi.


Keltaiset kiwit maistuvat huomattavasti makeammilta kuin vihreät 
ja ovat pehmeämpiä. Nämä olivat Lidlistä, 500 g / 2,99 €. 

Onko teillä blender? Käytättekö usein? 

Tuesday, January 10, 2017

Tammikuu / Kuvahaaste


Sorsa poikineen Helsingin Kaisaniemessä. Otin kuvan kännykällä ohi kulkiessani. Olin jo päässyt aika kauas kun kuulin mekkalaa ja räpiköintiä takaani sekä veden läpsytystä. Käännyin katsomaan ihmettä; sorsaporukka järjestäytyi parijonoon oikeanpuoleiselle rannalle, räpiköityään ensin tuohon kauimmaiseen päähän. Rannalla seisoi nainen joka ruokki lintuja isosta pussista. Harmittaa että en palannut ottamaan kuvaa, mutta iloitsen että sain nähdä tapauksen. Tammikuun ihme.


Linnanmäki.


Pihakoivumme tammikuussa.


Pihakeinumme.


Rakkaudella istuttamamme pieni omenapuu, suojattuna jäniksiltä.
Verkko on tehnyt lumeen sydämen. Talven ihmeitä.


Joulun värien jälkeen värittömyys ja vähävärisyys viehättää.


Uusi iMac pakkauksessaan. Onpa litteä.
Tekniikan ihme. Uusi vuosi, uusi Mäkki.


Kevättä kohti uuden kellonhihnan värillä.
Kohta ajatellaan ketojen ja pihojen kukkaloistoa,
värillisiä värejä ja vihreää...

Osallistun näillä kuvilla Pienen Linnun MakroTex-haasteeseen. Aihe on TAMMIKUU. Muiden osallistujien kuvia voi käydä katsomassa haastajablogista: LINKKI

Monday, January 09, 2017

Pakastemarjoja vanukkaaseen ja smoothieen



Terveys on ilomme ja pian tiputamme kilomme.




Pistin pakastemarjoja sulamaan huoneenlämpöön.




Lidlistä ostetun crème brûléen päälle marjoja ja kanelia, nam.  
Oli edullinen; eurolla 2-pack, lasiastiassa.


Terveys ja laihdutus mielessä pyöräytin smoothien, hyvin yksinkertaisen. Vadelmia ja mustia viinimarjoja pakkasesta, maitoa, vettä, makeutusainetta.



Kannellisessa Tupperware-mukissa juoman saa ravistettua jos sitä on pitänyt jääkaapissa ja sheikkaaminen on tarpeen.  


Makeutin Canderel-sokerilla. Kaloreita ei nimeksikään. Kiitos smoothie-vinkeistä, blogikaverit ! Tiedätte keitä olette koska olen käynyt kommentoimassa :) Aion seuraavaksi pistää smoothieen kivihedelmää (just kävin ostamassa Lidlistä niitä keltaisia), ehkä banaania ja lorauksen hiilihapotettua vettä niin tulee eloisampi säväys. Oletteko valmistaneet terveellisiä juomia?

Friday, January 06, 2017

Anopinhampaat tammikuussa


Anopinhampaat eivät kalise vaikka ulkona paukkuu pakkanen. Ne ovat samaa kestävää tyyppiä kuin anopinkielet. Kuivuus, kosteus, varjo, aurinko, kuuma, viileä... Kaiken ne kestävät, ja poikasiakin tekevät. Meidän anopinhampaat ovat kaikki lähtöisin yhdestä kasvista, ja kavereillekin olen niitä antanut.


Ostimme ikkunan alareunaan tuollaista yhdistettyä näkösuojaa ja koristetta. Aika nättiä. Päästää valon läpi. 


Tämä yksilö on keittiön ikkunalla, mutta on joutunut hiukan muuttelemaan viime aikoina kun olen sisustusinnossani tullut sovittaneeksi kasvejamme eri ikkunoille; kuistille, keittiöön, olohuoneeseen; huoneisiin joissa on ikkunalautoja.

Olen saanut lisää blogikavereita. Kiva. Olisi mukavaa löytää teidän blogeihinne ja tulla vastavierailulle. Missäs majailette?




 Muratinkin siirsin amppelissaan olohuoneeseen,
se kun olisi keittiössä riippuessaan ollut tiellä
silloin kun tuli porukkaa kyläilemään.
Jengi parveilee aina keittiössä.

On ne kasvit kivoja näin talvella.
Onko teillä huonekasveja?
Miten pärjäilevät tammikuussa?

Wednesday, January 04, 2017

Tammikuun touhuja

                                   

Kaikki tykkäsivät kulhokakustani uuden vuoden kutsuillamme. Tein siitä oman erillisen ohjelmanumeronsa lounaan jälkeen glögin kanssa, ennen kahvi- ja teetarjoiluja. Kulhossa on vadelmia, (huuhdeltuja) säilykehedelmiä, itse tekemiäni sokerittomia kaurapikkuleipiä, viinirypäleitä, ja kermavaahtoa. Läsnäolijoista osa ei käytä sokeria. Oli taas verraton syksee. Mieltä lämmittävää nähdä miten lapset ja aikuiset tuosta herkusta innostuvat.


Joulukuusen riisuimme ja pakkasimme laatikkoonsa eilen, samaten osan muita joulutavaroita. Tänään jatkettiin. Uuden vuoden kutsuilla niistä vielä nautittiin. Paikalla oli neljä pikkutyttöä, eli joulukamaa sai mielellään olla.


 Yhden pienen vieraamme töppöset.

2017 alkoi joulutouhujen vaihtuessa tulevaisuuden
suunnitteluun. Puoliso lähti juuri noutamaan uutta
tietokonettani kun sai saapumisilmoituksen. 
Sitä kohta iloisina asennellaan. 
Meillä on kummallakin iMac.
Ei ole koskaan ollut muuta kuin Mäkkejä.

Tammikuu on eteenpäin katsomisen aikaa.

Kodinkohennussuunnitelmia.
Kunnonkohennusaikeita.
Terveyteen suuntautumista.
Suunnitelmia kavereiden kanssa.

Nyt on luntakin.
Ihanan raikasta ja kaunista.
Aamulla teimme lumityöt.
Tervehdys, talvinen tammikuu.

Mitä tammikuun suunnitelmia tai mietteitä teillä on?