Monday, July 31, 2006

TYÖN PUOLESTA

.

Leikkipuiston kettu. Missä toinen korva?

Leikkipuistoihin kohdistuu kaikenlaista kurjaa vandalismia, mutta en kommentoi sitä tässä nyt. Mietin sitä luontaista halua ja taipumusta mikä ihmisellä on empiirisesti tutkia ympäristöään lapsesta asti. Pikkulapsi vie kaiken suuhunsa. Vähän isompia lapsia joutuu kaupoissa liikkuessa kieltämään että eivät koske tavaroihin.

Ne tuttavani jotka ovat museovartijoita, saavat nähdä työssään juuri tuon koskettelevan puolen ihmisistä. Museovalvojan työhön kuuluu taideteosten vartioiminen. Käytännössä se menee niin että on pidettävä silmällä ettei teoksiin kosketa. Vanhat taulut voivat vahingoittua sormeilusta eikä ole mikään pikkujuttu jos sadat sormet hipelöivät pintoja päivittäin.

Käytännössä vartijan työ on sitä että joutuu sanomaan "Älkää koskeko". Reaktio on usein huono. Ketään ei saisi kieltää eikä määräillä.

Toinen juttu mikä kuuluu vartijan työhön on pyytää että reput jätetään vaatesäilytykseen, koska kääntyilemällä ympäriinsä repun kanssa voi saada suurtakin vahinkoa aikaan. Tuostakin joutuu yleisön kanssa kiistelemään ja vänkäämään. Eräs vartijatuttuni kertoi homman menneen niin pahasti hermoihin että hänelle tuli halu alkaa bussissa kailottaa: "Reput pois ettei tule vahinkoa".

Kai meistä monella on jotain työperäistä häiriökäyttäytymistä tai virkaintoisuudelta vaikuttavaa käyttäytymistä. Huh. Meillä opettajilla on varmaan taipumusta opettaa vapaa-aikanakin, tai jakaa puheenvuoroja seurueen hiljaisimmille.

Oletko huomannut itsessäsi mitään "ammattitautia"?
.

VESIVAHINGOT

.


Ystäväni Charlottan asunnossa oli vesivahinko tänä kesänä. Hän joutuu asioimaan vakuutusyhtiön kanssa.

Indonesiassa asuvan ystäväni Carolynin talossa oli iso vesivahinko. Tsunami pyyhkäisi koko talon ja kylän kartalta. 20 ihmistä kuoli. Ystäväni perhe oli poissa kylästä juuri silloin. Monille naapureille jäi vain ne vaatteet jotka heillä oli yllään. Toisia naapureita oli kadoksissa kun kuulin asiasta.

Charlotta ja minä pistämme Punaisen Ristin keräykseen rahaa, ja olemme kiitollisia siitä että huolemme ovat niin kovin pienet.
.

Sunday, July 30, 2006

IHMISTAITOJA

.


Aikaisemminkin olen sitä haaveillut että jos koulussa opetettaisiin enemmän ihmistaitoja, elämä olisi helpompaa kuin nyt. Minulla oli aikanaan viisaita, eteviä psykologian ja uskonnon opettajia lukiossa, joiden opetuksia muistelen ja käytän hyväkseni vieläkin. Erityisesti muistan pari miesopettajaa, jotka olivat ihan aidosti meistä nuorista ja omasta opetusaineestaan kiinnostuneita. Heidän tuntinsa olivat virkistävä kokemus. Minulla olikin sekä uskonto että psyka 10 koko lukioajan.

Elävät esimerkit ja pienet kertomukset jättivät opit muistiin. Vieläkin pystyn palauttamaan mieleen psykan tunnin esimerkkejä yhdestä sun toisesta keissistä, vaikka olen kouluaikojen jälkeen lukenut hyllymetrikaupalla alan kirjallisuutta.

“Mies seisoo rauhassa kassajonossa, kunnes alkaa yhtäkkiä liikehtiä kuin raivotautinen, lyö kädellä otsaansa ja ryntää paikalta hullunkiilto silmissä tukkaansa repien. Jos tuohon saadaan taustaksi tieto että hän kauhistui kun muisti jättäneensä silitysraudan päälle ja kiiruhti kotiin katsomaan tuliko vahinkoa, käytös muuttuu ymmärrettäväksi.”

OPETUS: Ei kannata arvioida ihmisiä vain käyttäytymisen perusteella. Ei siitä voi tehdä kattavia johtopäätöksiä.

Silloin tällöin kun ääneen ilmaisen toiveen että ihmissuhteita ja ihmisen psykologiaa opetettaisiin kouluissa enemmän, tai että ihmiset lukisivat kasvatusoppaita ennen kuin hankkivat lapsia, saan torjuvan reaktion. He tuntuvat olettavan että heille tarjotaan jotain typerää hakuteosta josta muka saa keittokirjan tapaisesti valmiit ohjeet lasten käsittelyyn. En ole eläessäni sellaista opusta nähnyt, mutta kaikilla sellaisen olemassaolosta tuntuu olevan tieto, vaikka kukaan ei kai ole sellaista edes kädessään pitänyt, saati sitten että olisi lukenut.

Ne jotka luopuvat tuollaisesta turhasta torjunnasta, löytävät aika kivoja käyttökelpoisia oppaita parisuhteisiin, avioliittoon, murrosikäisten lasten ymmärtämiseen ja niin edelleen. Muiden kirjaamista havainnoista ja tiedoista saa tukea, ideoita, lohtua, voimaa. Kirjan lukeminen ei tarkoita että kaikkea siihen kirjoitettua on pidettävä absoluuttisena totuutena. Sellainenkin asia mistä itse on eri mieltä tarjoaa tilaisuuden järjestellä omia kokemuksia ja ajatuksia uuteen uskoon. Tosiasiaksi jää kuitenkin että MUTU (“musta tuntuu”) - tapainen lasten ja aikuisten käsittely, kasvatus, kohtaaminen vie usein harhaan. Se mikä maalaisjärjellä tai ekalla vaistolla tuntuu oikealta ratkaisulta ja toimintatavalta, mutta meneekin metsään, voitaisiin välttää kun luettaisiin ensin tutkimustulokset. Oho, eipä ollutkaan hyvä idea antaa teinien juoda alkoholia kotona valvovien silmien alla, vaikka siltä tuntui. Muutaman vuoden tutkimus osoitti suuresta osasta noista sallivien kotien kasvateista kehkeytyneen alkoholisteja. “Juominen on ookoo, kun kerran mun vanhemmatkin sen hyväksyvät.” Tiukka hellittämätön kuri vie kasvatuksessa yhtä suurella todennäköisyydellä ojaan kuin vapaa kasvatus. Ohjaava kasvatus tuottaa yleensä ottaen parhaita tuloksia, mutta mistä vanhemmille koulutus ohjaamiseen? Ja jos koulutusta on, kuka takaa että sitä osataan soveltaa?

Tästä linkistä voitte lukea

ISÄN KOKEMUKSIA MURROSIKÄISESTÄ

Johanneksella on “ilo” kanssaelää keskimmäisen lapsensa tunteita ja kuohuntaa päivästä päivään. Onnea vaan! Me muut luemme täältä turvallisen välimatkan päästä. Pahin kuohuntavaihe kestää tilastollisesti vain noin vuoden.
.

MUSIIKKIA

Suomalais-kelttiläinen kokoonpano soitti eilen Paloheinän golfkentän terassikahvilassa. Golfareitten swingi parani swingaavan musiikin ansiosta.
Soittajat: Yksi irlantilainen, kolme skottia ja kaksi suomalaista. Malcolm Fay, Jim Irving, Dave McAree, Colum Mac Oireachtaigh, Pekka Ojasalo ja Jukka Jylli.

FINNO-CELTIC ENSEMBLE

.

Click on the picture to enlarge it. From the left: Pekka, Mal, Dave, Jukka, Jim.

Fortunately the weather forecast was wrong. It didn’t rain yesterday. It was a beautiful summer day as the six guys you see in the pictures got together and played music for the entertainment of people on the golf course and at the range here:

PALOHEINAN GOLF

They played out on the terrace, also known as the 19th hole, unplugged, no backstage, no special effects. Live music, real people, very nice.



James Irving in his kilt, an English teacher, married to a Finn, one daughter Viviana. He plays several instruments and sings. A man of many talents.



This is Colum, one of the three Scotsmen in the ensemble. I almost didn't get his picture, because the batteries in my camera went dead. Perhaps it is true what they say about Scotsmen and their thrifty ways. Colum knew a trick to squeeze a bit more out of the batteries. He told me to take the batteries out and rub them between my hands. That did the trick and I was able to take three more pictures. Magic!



And talking about squeezing, Dave was pretty handy with the accordion. He is the third of the Scotsmen.



Mal is an Irishman, married to a Finn, father of three children. I'd tell you their names, but I don't know how to spell them. The youngest one sounds like Shane, but the spelling is Irish... And the middle child sounds like Sh'yvonne. I'll tell you later. Mal plays a mean game of golf.

The players of the FINNO-CELTIC ENSEMBLE are:

Malcolm Fay
Jim Irving
Pekka Ojasalo
Jukka Jylli
Dave McAree
Colum Mac Oireachtaigh

Need some help with the pronunciation?

MacAree is easy if you’re a Finn. Just think of the word “mäkkäri” (for MacDonald's) and say it like this: MÄK’ ä rii.

Mac Oireachtaigh - well, better have a drink first. Then say Mac Iracti, and Bob’s your uncle!



A groupie? Certainly an enthusiastic member of the audience. He is Niko, a university student of archeology. I was very pleased to make his acquaintance. He sat near the band to enjoy the performance to the fullest and to sing along.

The audience gave the band plenty of claps and there was nobody to throw them flowers but leave them in the pots, which might be painful. Ouch. All and all, a very enjoyable afternoon near the range.



The range where people practise hitting the golf ball.
.

Saturday, July 29, 2006

PERJANTAI OLI JA MENI - KIVASTI

.

Syysleimu alkaa kukkia. Uudet nuput ovat sööttejä.

Vietin virkistävän puolipäivää eilen ystäväni Mirkun luona. Juteltiin kaikki kuulumiset pitkin ja poikin. Hän teki minulle lounaaksi perunoita ja erilaisia grillimakkaroita ja hyvännäköisen salaatin - pahus että en ottanut kameraa mukaan - Mirkku oli taitavasti leikannut harvinaisen makeat retiisit ruusukkeiksi. Graavikalaa ja tilliäkin pöydässä oli. Jälkkäriksi hän grillasi meille banaanit, jotka nautimme nougatjäätelön ja vaahterasiirapin kanssa. Runsaan puolen tunnin kävely sinne ja takaisin tulikin tarpeeseen.

Puhuimme muun muassa siitä miten luulisi että omakotitalossa ja paritalossa saa asua meteliltä ja häiriöiltä rauhassa, mutta eipä niin välttämättä ole. Heidän naapurissaan soitetaan rumpuja yöhön asti, potkitaan palloa jne jne. Mirkun paritalon toisessa puolikkaassa oleva rouva oli pyytänyt kauniisti että saisi nukuttaa vauvaa ilman meteliä, mutta eikö mitä! Kun sais KERRAN eläessään kokea että joku sanoo "voi anteeksi, TOTTA KAI huolehdin tästä lähtien siitä että en epähuomiossa häiritse. Hyvä kun sanoitte."

Heräsin viime yönä pari kertaa naapurin teini-ikäisten ja heidän kavereidensa puheeseen eli huutoon, kun tulivat talomme viereisestä rivitaloasunnosta ulos röökille. Mitäpä sitä suotta ääntä hiljentämään. Eikä kaljoissa olevat kaverit tavallista puhetta kuulisikaan.

Meilailin eilen ystäväni Ailan kanssa, jolla alkaa viimeinen vuosi töissä Pariisissa. Tänään hän lentää Suomeen parin viikon lomalle. Tapailemme lähiaikoina.

Iltapäivällä tuttu bändi soittaa Paloheinän golfklubilla. Vielä on löysää lomatunnelmaa, mutta ensi viikolla taas ajatukset siirtyvät töihin. Iso osa Suomea palaa työpaikoilleen.

Lehdissä kirjoitetaan taas "arkeen paluusta" ja "akkujen lataamisesta lomilla". Samat ajatukset tyrkytetään taas edestä, sivusta, oikealta ja vasemmalta. Pahinta on että ne ovat jo valmiina pop-up -mainoksina oman pään sisällä. Yritä siinä sitten uusia ajatuksia kehitellä.



Tässä valmis syysleimun kukka, mutta oma itsensä kasvi on vasta kun kukkia on ryväs. Lähdenpä pihaan katsomaan miten homma edistyy.
.

LAUANTAILATINA

.


CIBI CONDIMENTUM FAMES EST.
Nälkä maustaa ruuan.

AUREA MEDIOCRITAS.
Kultainen keskitie.

AVARITIA PRIMA SCELERUM MATER.
Ahneus on kaikkien rikosten äiti.
.

Friday, July 28, 2006

SEURUSTELUSTA

.

Hanhia poikasineen Helsingin Kaivopuistossa.

Kunpa ihmisiä valmistettaisiin seurusteluun ja avioliittoon jo koulussa, ja muutenkin ihmissuhteisiin. Opetettaisiin pelisäännöt ja lainalaisuudet. Kerrottaisiin case-historioita myttyyn menneistä suhteista. Annettaisiin reseptit onnistumiseen.

HURINA pähkäilee pitkässä kirjoituksessa ihastumisen ja seurustelun vaaroja, ja IHANAT NAISET blogissa meillä on meneillään puhetta sinkkuudesta ja pariutumistoiveista vaikeuksineen. Kirjoitteluun antoi sysäyksen lukijakirje, jonka kirjoittaja toivoo parisuhdetta ja huomaa aina vaan saavansa rimakauhun kohta seurustelun aloitettuaan...
.

PERJANTAIN PROVERBIT

.


An apple a day keeps the doctor away.

Der Apfel fällt nicht weit vom Stamm.
Omena ei putoa kauas puusta.

Ett äpple (ruotsi)
La pomme (ranska)
La mela (italia)
La manzana (espanja)
Sib (persia)
.

Thursday, July 27, 2006

LEIKKIPUISTON ORAVA

.

Pääsin hyvin kuvaamaan oravaa koska kaikki leikkipuiston lapset olivat keinuissa, karusellissa ja muissa liikkuvissa härveleissä. Sympaattinen.
.

LEIKKI

.


RUNOTORSTAIN aihe on LEIKKI.

Nukkekoti, leikkikoti,
ei mikään feikkikoti

Leikki on todellisuuden peili
missä Kenin heili

Malibu Stacy
is a little bit crazy,

Hollywoodtyylin lyyli

Ex-vaimo Barbi
lapset saapi
Ajat muuttuu,
isä puuttuu.

Ken ja Stacy salilla jumppaa,
rautaa pumppaa,
ipodissa eurohumppaa,
lasissa kuplivaa skumppaa

Ennen kävyistä lehmiä tehtiin,
leikisti sika pestiin.
That was then, this is now,
but mom, what is a cow?

___________________________________________

SIEPPO JA KIEPPO

.


Sanakirjasta poistettiin sana “kieppo” koska ihmiset eivät suostuneet käyttämään sitä. Psykolingvistiikan ilmiöitä tutkittaessa ei kaikkea pystytä selittämään. Miksi ihmiset käyttävät sanaa sieppo, mutta eivät sanaa kieppo? Ehkä siksi että kiepolle on olemassa sana roll-on. Tai siksi että kieppo on niin pöljä sana.

Samaa voi pohdiskella sanasta “umpilo”, jota aikanaan ehdotetiin vierasperäisen ampullin tilalle. Sekin tuntuu jotenkin pökiöltä kuten kieppo.

Sitten taas jotkut sanat leviävät kulovalkean tavoin, kuten “eli” aloittamassa lausahdusta, lausuntoa, lausetta. Tyypillisesti kassalla kuultua: “Eli neljä euroa.” Sitä kuulee myös omaksi yksikökseen irrotettuna; “Eli. (Tauko) Ei muuta kun aloitetaan.”

Yksi mikä on suomalaisten keskuudessa levinnyt ja luultavasti tullut jäädäkseen on t:n ääntäminen siten että kieli koskee hampaita. Sitäkin voi innostunut kielitutkija tarkkailla kassajonossa. Sanooko kassa “kii T os” siten että kieli näkyy?

Eräs ranskan ääntämisen opettajani yliopistossa oli kuulemma kiertänyt nakkikioskeja ja tutkinut kysytäänkö häneltä tilauksen yhteydessä nousevalla sävelkululla “sinappia?”. Siihen aikaan nouseva intonaatio oli Suomessa harvinaisuus, ja kielemme muutenkin monotonisempaa kuin nykyään.

Nyt ulkoilemaan ja liikkumaan. Ensin pallojen lyöntiä Paloheinän rangella ja sitten sieltä patikointi kotiin. Mitkähän patiinit pistäisin jalkoihin? A proposito, italian verbi pattinare merkitsee luistella. Kohta voinkin kävellessäni harjoittaa kielifilosofisia pohdintoja. Testataan onko eilen lukemani väite totta, nimittäin se että "tehokkainta aivojumppaa on kaikki liikunta".
.

Wednesday, July 26, 2006

A ZORSE

.


Ranskalainen tuttuni Clara, joka ratsastaa ponilla ja tietää hevosista, kertoi minulle jotain hauskaa mitä en ollut kuullut aikaisemmin. Hevonen ja seepra on onnistuttu risteyttämään. Ehkä on parasta kertoa englanniksi.

A French acquaintance of mine, Clara, who rides a pony and knows about horses, told me something funny. I had never heard that there is a cross between a horse and a zebra. It’s called a zorse, she told me. I wonder what it would be called in Finnish.

Hevosen ja seepran risteytys olisi kai suomeksi sevonen tai heepra.

I’m wondering about the cones of the tree in the picture. The tree looks like a pine tree, but the cones are more like spruce cones.

Tänään ihmettelin isoja käpyjä puussa joka mielestäni on mänty. Kävyt ovat pitkänomaisia kuten kuusenkävyt, eivätkä kartiontapaisia kuten männynkävyt.

In any case, the English pine cone comes from the latin “conus”, a geometrical shape like an ice-cream cone or a traffic cone.

Kreikan “konus” ja latinan “conus” (ääntäminen pitkällä o:lla) merkitsevät kartiota. Kolmiuloitteinen geometrinen muoto kuten tötterö, mutta ehkä enimmäkseen terävä pää ylöspäin, kuten liikennekeiloissa. Samanlainen muoto tulee keilavaloista, “julkisuuden keilavalossa”. In the spotlights. Sana keila on minulle arvoitus, koska yhdiistän sen keilapalloon ja keiloihin, jotka eivät ole kartionmuotoisia.

Siinäpä päivän kielifilosofiset pohdinnat. Nyt kiinnostaa miettiä onko sana käpy eri kielillä muutakin merkitsevä, zum Beispiel der Zapfen auf Deutch...
.

AIVOITUKSIA

.

Oravaklubin kokous voi alkaa. Otin juuri kuvan ketterästä kaverista kattokourussamme.

Auts. Eilisissä puutarhatöissä saadut itikanpuremat kutiavat. Kauhean kuivaa. Muistini mukaan meidän seudulla on ollut yksi sade viimeisten kolmen viikon aikana.

Mitähän oravien aivoissa liikkuu? Pihassamme vierailevat oravat tykkäävät syödä käpyjä pihamännyssämme ja tiputella roskat auton päälle. Monta kertaa näiden vuosien aikana ollaan huomattu että ne odottavat kunnes auto saapuu paikalleen ja vasta sitten pudottavat roskat. Pitävätkö ne putoavien kävynjätteiden rapsahtavasta äänestä?

Ihmisaivoista luin juuri että ne pitävät eritysesti siitä että niitä käytetään monipuolisesti. Tehokkainta aivojumppaa on kaikki liikunta.

Yksi yleinen harhakäsitys on että muisti huononee vanhemmiten. Ööö, minun piti kirjoittaa jotakin muutakin, mutta en muista mitä... Ai niin, terveisiä Tampereelle sukulaispoika Markulle joka on juuri saanut Internetin!

Ja kiitos yhdelle ihanalle bloggarille jolta juuri tuli meili. Thanks, Hurina!
.

Tuesday, July 25, 2006

LOMATOUHUT JATKUVAT

.


Terveisiä golfrangelta. Onhan se tumpelointia oikeisiin pelaajiin nähden mutta kuka niihin käskee vertaamaan? Eihän sitä välillä edes osu palloon, mutta sitten se taas lentää napsahtaen kaaressa. Aamuauringossa kello 8 - 9 ei ollut liian kuuma. Oikein sopivaa. Paikalla näkyi yksittäisten pelaajien ohessa esimerkiksi äiti ja tytär -yhdistelmiä. Golf taitaa sopia lähestulkoon kaikille.
.

AJATTELUA

.

Pallomäentieltä Pohjois-Helsingistä. In Northern Helsinki. Yes, really.

Piakkoin on ryhdyttävä suunnittelemaan syksyn kursseja, mutta tällä viikolla ajatukset ovat vapaat risteilemään missä aiheissa tahansa. Blogikaveri SIKURI muistutti mieleen sen minunkin lukemani väitteen että ihmisellä on päivittäin 60 000 ajatusta, ja suurin osa niistä on samoja kuin eilen. Luin tuon tiedon vuosi sitten ja havaitsin sen jälkeen että se ponnahti päähäni usean kerran päivässä parin viikon ajan. Ei se mikään turha pop-up mainos ollut. Käytin sitä tietoa itsetarkkailuun, kielten opetuksen suunnitteluun ja sitten kurssiohjelmaan.

Opiskelun ja kehityksen kannalta on tietysti suotavaa että ajatuksia kehitetään ja jalostetaan, mennään eteenpäin. Miten voi työtäänkään kehittää jos ajattelu pysyy samoissa urissa? Kielten opiskelua jarruttaa ja estää jankuttaminen siitä että muka "aikuinen ei enää opi samaa vauhtia kuin nuori", "muisti huononee vanhetessa", "en ole koskaan ollut hyvä kielissä"... Asian ydin ei ole se ovatko nuo väittämät totta vai eivät, vaan se että kun samat hokemat valtaavat ajatukset, ei sinne mahdu sitä mitä sinne pitäisi ohjelmoida, eli uutta oppia. Erityisen huono juttu ovat negatiiviset hokemat.

Lomaviikon suunnitelma:

Meili- ynnä muita viestejä ystäville ja sukulaisille joihin en ole ehtinyt pitää yhteyttä.
.

Monday, July 24, 2006

KAMERAN KANSSA LIIKKEELLÄ

.


Jänis. A hare. En hare. Une lièvre. Pohjois-Helsingissä.

Terveisiä kävelylenkiltä. Klikkaa kuva isommaksi.
.

KIIREETTÖMIÄ POHDINTOJA

.


Kiireetöntä olotilaa, mukavaa. Kirjoitin eilen pitkästä aikaa ryhmäblogiin

IHANAT NAISET

joka on ollut kesäteloilla kauan, kun meistä kukaan ei ole jaksanut tai ehtinyt lähettää tekstiä. Eikös sitten heti perään tullut toinen kirjoitus! Sama juttu pikkujoulujen kanssa joka vuosi. Ensin ei kuukausimääriin tule kutsua pikkujoulujuhliin, ja sitten 4 kutsua samalle illalle joulukuun puolessa välissä.

Tekaisin aamulla Runotorstaihin runon aiheesta KOHTAAMINEN kielteenopettajan blogiini

RITA MAESTRA

Inspiraationa tilanne kun kävelin turisteja kuhisevalla Espalla ja melkein töpsähdin napit vastakkain yhden ulkomaalaisen kanssa.

Äsken lähdin kameran kanssa kävelylenkille. Yritin kuvata jänistä., mutta saa nähdä tuleeko siitä kuvasta mitään. Loppumatkasta törmäsin pariin jehovantodistajaan, vanhempaan naiseen ja nuoreen tyttöön. Seurasi vilkasta keskustelua, jonka aikana minulle ei tyrkytetty mitään. Mainitsen siksi kun aina kuulee tarinoita jehovantodistajien tuputustaktiikasta. Onkohan se totta vai tarua?

Nainen kertoi siitä miten hän sai kuulla työpaikallaan että työtoveri oli helluntailainen, ja kertoi sitten itse olevansa jehovantodistaja. Heidän välilleen kehittyi heti kiivas väittely siitä mikä on oikeaa oppia ja oikea totuus. Huomautin tähän että he olisivat varmaan voineet hoitaa asian toisinpäinkin, eli ottaa puheeksi mikä molemmissa uskonnoissa on yhteistä ja kehittää yhteisymmärrystä sitä kautta. Eiköhän käsite “ekumenia” liity jotenkin aiheeseen? Kirkkojen ykseys tai joku sellainen.

Mikä heidän opeissaan sitten on erilaista? kysyin. Kävi ilmi että jehovalaiset eivät usko kolminaisuusoppiin, siihen että isä, poika ja pyhä henki ovat yksi ja sama. En tietenkään sanonut ääneen sitä että minulle on henkiläkohtaisesti sama ovatko ne yksi ja sama vai kolme eri asiaa, mutta mietin vain sitä että jos olisin uskovainen, mihin haluaisin kuluttaa aikaani ja energiaani. En ainakaan kiistelyyn. Ja toinen kysymys; kuuluisiko minun hyväksyä kaikki valitsemani uskontokunnan näkemykset? Suuttuisiko seurakunnan pastori minulle jos sanoisin että ei se voi noin olla, tai eihän tuossa ole mitään järkeä? En suostuisi uskomaan oppia jonka mukaan ihminen voi pelastua vain jos on kuullut Jeesuksesta.

Kiireettömällä lomaviikolla kun pohtii filosofiaa, uskontoa ja syntyjä syviä, on vaara että aivot nyrjähtävät. Jos on sellaisissa töissä missä ei saa itse ajatella vaan kaikki ajatellaan työntekijän puolesta, aivot tylsistyvät. Missä kulkee raja liian ja liian vähän ajattelun välillä?

Jos olisin ammatiltani filosofi, lukisin ja ajattelisin joka päivä, mutta kai aivoni olisivat silloin harjaantuneet isojen asioitten ajatteluun, enkä nyrjäyttäisi niitä. Minulla on vieressäni EERO OJASEN teos RAKKAUDEN FILOSOFIA. Siinäpä elämää isompi asia: RAKKAUS. Kirjoittaja on yhteiskuntatieteiden lisensiaatti, mutta ei kai mikään tieteenala voi tutkia rakkautta, siis tarkoitan tieteellisesti? Mitähän ihmettä kirjan sivuilta löytyy? Takakannen esittely sanoo että parisuhderakkaudesta on helppo puhua, mutta lähimmäisenrakkaus on suoranainen tabu. Onko toista ilman toista? No se on ainakin hyvä kysymys. Kadulla kohtaamieni jehovantodistajien kanssa juuri puhuin raamatun lauseesta “rakasta lähimmäistä kuin itseäsi”. Sanoin arvelevani että käskyn henkeä lienee vaikea toteuttaa jos on itseään vihaava itsetuhoinen henkilö. Miten sellainen joka ei rakasta itseään voi rakastaa muita? Ja miten itserakkaus eroaa itsensä rakastamisesta?

Kai tässä on välillä luovuttava henkisistä pohdinnoista ja syötävä lounasta. Takaisin maan päälle.
.

Sunday, July 23, 2006

RAKKAUS JA PELKO

.


Jos yhden edeltävän kirjoitukseni romanttinen viihde on hömppärakkautta, skaalan toisessa päässä loistaa elämää suurempi rakkaus. Sellaista suurempaa rakkautta pohtii blogi AJATUSVIRTAA.

RAKASTAMISESTA

Kirjoittaja kysyy voiko ihminen rakastaa koko maailmaa ja kaikkia ihmisiä jos avaa sydämensä? Luottamus on välttämätön aineosa, ja pelko on yksi estävä osatekijä rakkauden tiellä. Kirjoittaja viittaa myös samaan mitä minunkin blogissani on sivuttu, siihen miten ihmiset reagoivat ystävällisyyteen ystävällisyydellä. Meillä oli esimerkkejä asiakaspalvelusta.

Jatkoa Ajatusvirran kirjoitukseen seurasi kun kävin kommentoimassa ja esitin kysymyksen miksi niin harvat meistä avaavat sydämensä muiden rakastamiselle.

PELON KULTTUURI

Siitä saamme lukea näkemystä jonka mukaan ihmiset ovat tottuneet suhtautumaan asioihin pelon kautta. USA:ssa pelätään murtovarkaita ja terrorismia, Suomessa ydinvoimaräjähdystä, vieraita ihmisiä kaupungilla ja avohoitopotilaita.

Lukiessani minun tajuntaani oikein jysähti että tuossa totutussa pelossahan on yksi syy hyvän keskustelun puuttumiseen! Minua jää useinkin vaivaamaan juteltuani lajitoverin kanssa että keskustelusta puuttui jotain, tai jokin hidasti sitä, tai ylipäätään jotain oli vialla... Ei VOI keskustella mistään hedelmällisestä ja PÄÄSTÄ johonkin jos luettelee maailman kauheuksia ja sitä mitä EI voi tehdä. Ei voi nousta lentoon jos ripustaa tonnin painot nilkkoihin. Millä voi tutustua uusiin ihmisiinkään jos jo valmiiksi pelkää heitä ja leimaa heidät potentiaalisiksi huijareiksi tai ties miksi?

Vielä yksi totuus osui silmiin Ajatusvirran kirjailemasta lastusta. “Pelko on itsensätoteuttavaa. Yksin yöllä kaupungilla kulkeva nainen joka pelkää näyttää paljon helpommalta saaliilta kuin toinen joka ei ole tilanteesta moksiskaan.” Sama pätee parisuhteessa. Jos pelkää toisen pettävän, suhde huonontuu ja pelko toteutuu.

Laitoin otsikokseni RAKKAUS JA PELKO. Yhden väitteen mukaan ne kumoavat toisensa. Rakkaus hälventää pelon, mutta toisaalta pelko tukahduttaa rakkauden. Elämäntaidon oppaissa ne mainitaan joskus toistensa vastakohdiksi. Ihmissuhdeterapeutit tietävät että myös rakkaus ja välinpitämättömyys muodostavat vastakohtaparin, eivät niinkään rakkaus ja viha, kuten on totuttu ajattelemaan. Psykologit selittävät että vihan takana on usein pelko, joten palaamme takaisin pelkoon.

Miten voi avata sydämensä ja rakastaa koko ihmiskuntaa?

Pitää luopua turhista peloista ja oppia luottamaan, ottaa riskejä, hyväksyä se että joskus voi tulla petetyksi. Mitä sitten? Se on elämää. Ei voi oppia elämään elämää jos pysyy sivustakatsojana. Ei voi testata ovatko ihmiset luotettavia ellei anna heille mahdollisuutta. Ei voi rakastaa jos pelkää ja torjuu. Kun on avannut oman sydämensä se ei tarkoita että muiden on automaattisesti rakastettava minua takaisin. Rakkautta ei voi pakottaa. Oikea rakkaus ei ole ehdollista eikä pakonalaista.
.

MY SUMMER JOB

.
It has been a great different couple of weeks. I was supposed to have a three-week holiday, but was offered a two-week summer job at the British Embassy. Teaching English at the British Embassy; the height of my career? Hah hah - hardly. I tutored a 13-year old French girl who was visiting the Ambassador's children. They have all lived in Paris, so they spoke French with the girl.




I had to identify myself at the gate before I could get in. Security, you understand. It must have taken me several minutes to get in and out of the residence where we had the classes. Once the guards okayed my access, I had to get past the lawn sprinker without getting wet, walk (or run) to the front door, ring the doorbell, and wait for someone from the kitchen staff to come and let me in. Once I was in, the rest was easy.

A wonderful opportunity for me to brush up my French these past two weeks. Although my student was quite advanced in English, I did need French a few times during the sessions, which I found truly enjoyable. She was motivated and talkative and we had fun.

Another fun thing about that summer job was that since I went to the centre from Northern Helsinki where I live, I could pretend I was a tourist. I enjoyed the international atmosphere and took pictures of monuments and parks streetlife. (If you scroll down you'll see what I mean.)

And now I begin my real holiday week. It can't be better than the two weeks I've just had, now can it?
.

Saturday, July 22, 2006

ROMANTTINEN VIIHDE

.


NÄKYMÄTÖN TYTTÖ kirjoitti romanttisesta viihteestä, Jane Austenin romaaneista, Catherine Cooksonista, siitä miten juoni seuraa usein samaa totuttua kaavaa. Kaukana menneisyydessäni muistan lukeneeni kirjoja, jotka tekivät minulle jotenkin kiusaantuneen olon sankarittaren tyhmyyden tai sankarin chauvinismin tai lukijan aliarvoimisen vuoksi. Joukossa oli paremminkin kirjoitettuja tarinoita, mutta ei niistä oikeastaan mitään jäänyt käteen.

Tuota saman kaavan toistumista olen todistanut seuratessani espanjankielisiä romanttisia TV-sarjoja, jotka varmaankin kuuluvat käsikirjoituksiltaan samaan kategoriaan kuin Näkymättömän tytön luettelemat kirjat. Silloin tällöin arvioin katsomiani telenoveloja typeriksi, mutta enimmäkseen opin niistä niin hyvin espanjaa ja nautin erilaisen kulttuurin ja latinomaailman kokemuksesta siinä määrin että hyöty ja ilo painavat enemmän kuin juonen naurettavuus.

Sankari on yleensä jossain määrin lurjus, pelkuri tai epäluotettava kun taas sankaritar on nuhteeton, kiltti, hyvä tai suoranainen pyhimys, yleensä köyhä tai vähävarainen, mutta työteliäs. Sarjan alussa he ovat rakastavaisia, mutta sitten koko sarjan ajan kohtalon käänteet ja sankarittaren kieltäymys pitävät heitä erossa toisistaan, kunnes he lopulta palaavat toistensa luo. Heillä on yleensä yhteinen lapsi. Riippuen siitä miten paljon juonta pitkitetään, lapsi voi olla por ejemplo 3 tai 8-vuotias loppujakson häissä. Juonen saa pitkittymään erilaisten sivuhenkilöiden ja sivujuonien avulla. Kuten saduissa, henkilöt edustavat usein hyvyyttä tai pahuutta. Mukana vilahtelee uskottua ystävää, ilkeää äitipuolta, kylähullua tai jotain muuta pelleä, sankarittaren enkelimäistä äitiä joka kuolee, sankarittaren kateellista siskoa, joka lopussa muuttuu hyväksi. Joissakin sarjoissa sankaritar itkee jatkuvasti. Avustajat suihkivat sumutinpullosta vettä hänen poskilleen tai teatterikyyneleet valuvat taiteen sääntöjen mukaan. Silloin tällöin joku henkilöistä muuttuu lopussa mielenvikaiseksi, kuten juonitteleva anoppi.

Lavasteina toimii meksikolainen hacienda, perulainen köyhälistökortteli, kerrostaloasunto, hökkeli ilman mukavuuksia keskellä Meksikon luontoa vesiputouksen vieressä, peonien yhteiskämppä punkkineen. Sankari lähtee joskus vuodeksi tai pariksi kiertueelle. Ainakin kahden sarjan sankari on ollut konserttipianisti. Sankarin nimi on melkein aina kaksiosainen; Jorge Luis, José Armando, Pedro Luis, Carlos Raul.

Yksi henkilöhahmo häiritsi minua. Taidegallerian johtajasta on tehty stereotyyppinen höpsösti puhuva, naurettavasti elehtivä, lapsellisesti käyttäytyvä gay mies, jolla on muka italia-aksentti. Sanon muka, koska näyttelijä kuulostaa espanjankieliseltä ja italialaista huonosti matkivalta. Hahmo on epäilemättä tarkoitettu hauskuttavaksi, mutta minua ei naurata italialaisten eikä taiteesta kiinnostunteiden miesten pilkkaaminen eikä stereotyypitetty gay.

Ovat ne melko estúpidos juonenkehittelyltään ja henkilögallerialtaan, mutta espanjan kuuleminen on sekä opettavaista että nautinnollista. (Paitsi mainitsemani tekoaksentti.)

Pari viimeistä viikkoa olen pitänyt täitteni vuoksi Ranskan TV:tä mahdollisuuksien mukaan päällä, ja niin hyvin pyörii ranska mielessä ja ilmassa että puolisokin on alkanut puhua minulle ranskaa. En eilen kuullut mitä hän sanoi minulle kaupassa appelsiineista, ja kun kysyin mitä, hän sanoi: selkeästi artikuloiden LES ORANGES.

Kahden viikon ranskan opetus on nyt ohi, ja siirtynen takaisin Espanjan televisioon sekä seuraamaani telenovelaan nauhalla, kuten yleensä kesällä pyrin tekemään. Ensi viikolla puoliso sitten sanoo kaupassa vastaavassa tilanteessa: LAS NARANJAS. Hauskaa että on sparrauskaveri, mutta en usko että hän katselisi kanssani telenovelaa. Se tuntuisikin oudolta kun kyseessä on suomalaisheppu. Vai tuntuisiko?
.

PIRISTYSTÄ

.

Muutama hiljattainen ostos: vesipullo, aniksen siemeniä, vanilja-aromia.

Vettä mukaan helteillä. Vettä limun sijaan. Vanilja-aromia mausteeksi sokerin sijaan. Aniksen siemeniä piristykseksi.

Vesipulloon voi laittaa hiilihapotettua vettä tavallisen johtoveden asemesta. Meillä on siihen tarvittava laite, Soda Jet.

Kokeilin vanilja-aromia ja banaaniviipaleita maustamattomaan jugurttiin; hyvää.

Aniksen siemeniä en ole vielä ehtinyt kokeilla muuten kuin pelkästään. Onko tarjota ideoita mitä niillä voi maustaa?
.

Friday, July 21, 2006

MANIPULOINTI

.


Muutama postaus taaksepäin referoin teosta LIFE STRATEGIES jonka kirjoittaja Phillip C. McGraw opettaa miten voimme tehdä kanssakäymisestä ihmisten kanssa helppoa ja antoisaa, kun tunnemme ihmisen psykologiaa ja tietoisesti kohtelemme muita ystävällisesti, hyväksyvästi ja ottaen heidän tarpeensa huomioon. Se on hänen mukaansa "hyvää manipulaatiota", jos se on hyvään tarkoitukseen ja toisen hyväksi tapahtuvaa eikä itsekkäitä tai juonittelevia tarkoitusperiä palvelevaa.

Mietin tänään sanaa "manipulaatio" ja sitä olinko mahtanut tehdä vääryyttä kun raportoin suomeksi englanninkielisen kirjan sisältöä. Onko suomen sanoilla manipulaatio, manipulointi, manipuloida ainoastaan paha, negatiivinen merkitys? Englanniksi olen käytellyt sanaa merkitsemään käsittelemistä, esimerkiksi yhteydessä "to manipulate laboratory samples" = käsitellä labranäytteitä. Saman voin ilmaista "to handle laboratory samples".

Kuten viestinnässä yleensäkin, tiedän itse mitä tarkoitin kun puhuin ihmisten hyvästä manipulaatiosta, mutta sillä ei luonnollisesti ole mitään merkitystä, jos lukijat käsittävät sanan eri tavalla kuin sen tarkoitan. Parasta käyttää jotain eri sanoja, kuten jo yllä tein kun puhuin ihmisten kohtelemisesta. Ymmärtääkseni Raamattu antaa samankaltaisen ohjeen, ellen nyt ihan väärin muista; "do unto others as you wish to be done to yourself". Jos suomenkielinen lukijani nyt osaa irrottautua sanan manipulaatio negatiivisesta merkityksestä, ja käsittää sen positiiviseksi, hän ymmärtää mitä ajan takaa.

GUMMERUKSEN SIVISTYSSANAKIRJASTA:

Manipuloida

1) Käsitellä (käsin ja sormin)

2) Ohjailla toisia taitavasti huomaamatta haluttuun toimintaan, juonitella

Tulee latinan sanasta "manus" = käsi

manuaali eli käsikirja, manuscript eli käsikirjoitus, manikyyri eli käsihoito

________________________________________________________

Ranskalainen yksityisoppilaani ja minä puhuimme tänään eläimistä englannin tunnilla. Otin puheeksi eläinten käsittelyn. Oppilas ei ymmärtänyt "to handle" = käsitellä. How can one handle dangerous animals? Heti kun heitin selitykseksi ranskan sanan "manipuler", hän tajusi mitä ajoin takaa ja keksi että esimerkiksi härkätaistelijat harhauttavat punaisella vaatteella.

Sanojen manipulointi ja käsittely alkuperäinen merkitys oli ilmeisesti hyvin konkreettinen, koska siinä on tuo "käsi" mukana, englannin handle. On helppo kuvitella miten se laajenee abstraktimpaan suuntaan.

Sääli jos sanaan jää ainoastaan kurja, viheliäinen, huono merkitys elämään, kuten epäilen että suomen kielen manipulointiin on jäänyt, koska ei se alkujaan sellainen ollut.

Yksi sana jonka mielestäni saisi muuttaa on tuo "sivistyssana". Ovatko muut sanat sivistymättömiä sanoja? Ehkä "vierasperäinen sana" ajaisi saman asian?

Pistin tuohon alkuun kuvan rummuista, koska silmiini osui sivistyssanakirjasta musiikkitermit "mano destra" = oikealla kädellä ja "mano sinistra" = vasemmalla kädellä. Musiikkiterminologia on paljolti italiankielistä. Käsi on italiaksi la mano. monikko le mani. Käsitellä = manipolare.

Yrittäkäämme KÄSI ttää kaikki tuo.
.

RUMAN IS RESIDENT

.


Tänään vielä tilaisuus katsella Helsinkiä. Heinäkuun viimeinen opetuskeikka Kaivopuistossa. Minua oikaistiin eilen hiukan kun olin sanonut käyväni opettamassa Suurlähetystössä. Tarkalleen ottaen käyn Suurlähetystön residenssissä, eli suurlähettilään asunnossa. Siitäpä tuleekin mieleen kertoa tämä vanha vizzi:

Suomalainen oli aikanaan matkalla Kanadasta Yhdysvaltoihin ja rajalla häneltä kysyttiin:

"Are you a resident?"

Mihin suomalaisemme:

"Are you reisi? Ruman is resident!"
.

Thursday, July 20, 2006

OSTOKSILLA

.

Jumppakuminauha. Vaikuttaa ihan tehokkaalta tämmöisen ei-niin-kovin skroden naisen kuntoiluun.

Käytiin urheilukaupassa ja kirja-alessa sekä ruokakaupassa. Joka paikassa ystävällinen palvelu. Ehkä siksi että olemme itse hyvällä tuulella ja ystävällisiä. En muista koska minulle olisi osunut "huono" myyjä. Nyt on kesä-apulaisia ja harjoittelijoita, joten palvelu ei välttämättä ole nopeaa, mutta ei minulla ole kiire, ja opettajana olen tottunut muutenkin mukautumaan toisen ihmisen vauhtiin. Yhtenä kesänä tavattiin ihan liikuttavan köpelö nuori mies rautakaupan myyjänä. Hänestä näkyi että ei ollut joutunut kotona tekemään koskaan mitään töitä. Jokaisessa ostamassamme tuotteessa hän hiukan töpeksi ja lähtiessämme huomasin että hän oli vielä sutannut poskensa kuulakärkikynällä. Hih. Kaipa oli lukumiehiä tai nörttejä.




Mielenkiintoista lukemistoa tarttui mukaan Kirjatorilta. (Vantaan Jumbo)

CLAES ANDERSSON: HULLUUDESTAMME JA HULLUUDESTANNE

EERO OJANEN: KOHTUUDESTA JA KOHTUUDETTOMUUDESTA

EERO OJANEN: RAKKAUDEN FILOSOFIA.

Kuvan voi klikata isommaksi.

Ei haittaa vaikka sataisi kun eka yhtäjaksoinen lomaviikkoni alkaa. Minulla on lukemista vaikka millä mitalla. Jee!
.

KOHTAAMINEN

.
RUNOTORSTAIN aihe on KOHTAAMINEN.

Asiakas kynnyksellä kyräilee
myyjä suosikkisäveltä hyräilee.

Asiakas myyjän kohtaa,
Mahtavatko hymyt hohtaa?

Onko hymy aitoa
vai myyjän ammattitaitoa?

_____________________________________

ASIAKASPALVELUN PSYKOLOGIASTA

Luen teosta LIFE STRATEGIES, jossa tähdennetään hyvää ihmistuntemusta avaimena onnistumiseen elämässä. Kirjoittaja on laatinut asiakkailleen strategioita noin 30 vuotta ja tietää mistä puhuu. Elämäntaidot eivät vaadi korkeampaa matematiikkaa. Meitä säätelevät lainalaisuudet ovat oikeastaan aika yksinkertaisia ja jokaisen ulottuvilla.





Se mitä me kaikki eniten pelkäämme ihmissuhteissa on “rejection”, eli hylkääminen, torjutuksi tuleminen, paheksunta yms.

Eniten kaipaamme hyväksyntää ja arvostusta.

Jos osaamme ottaa nuo tiedot ja käyttää ne hyväksemme kaikissa ihmissuhteissamme, meidän ei tarvitse olla luusereita. Kaikki onnistuu.

Ajatelkaa asiakaspalvelutilanteita. Olen asiakkaana ravintolassa. Kohtaan tarjoilijan. Sen sijaan että alkaisin tympeästi tehdä tilausta tai moittia palvelua, sanon tarjoilijalle jotain arvostavaa ravintolasta tai hänen raskaasta työstään. Otan hänet huomioon ihmisenä ja saan parempaa palvelua.

Jos olen tarjoilija, sama juttu. Kun otan asiakkaan tarpeet huomioon ja osoitan kiinnostusta hänen hyvinvointiaan kohtaan, hänestä tulee tyytyväinen asiakas. Kiinnostuksen voi osoittaa vähäeleisestikin, eikä yrittää liikaa ja yliampuvasti.

Tuo positiivisen vastavuoroisuuden periaate pätee jokseenkin kaikissa ihmissuhteissa. Kun osoitan mielenkiintoa toisen ihmisen hyvinvointiin, hänkin arvostaa minua. Jos on ottanut tuon suhtautumistavan omakseen ja sydämen asiaksi, eikä sirkustempuksi, pystyy tulemaan toimeen mitä ryppyotsaisimpien kärttyilijöiden kanssa.

Ylläolevaa runoa rustatessani ajattelin autokauppaa. Siellä eivät päde aivan samat säännöt kuin muissa liikkeissä. On viidakon lait ja lännen kirjoittamattomat lait, ja sitten on ne pelit joita miehet pelaavat keskenään autokaupoissa ja jotka harva nainen hallitsee. Mutta sielläkin, jos olet tietoinen ihmisen psykologiasta ja autokaupan pelisäännöistä, voit laatia strategian ja olla onnistuja.

Naisen ja miehen erilaiset ajattelutavat voivat joskus kolahtaa pahasti yhteen kaupantekotilanteissa. Aiheelle oli kerran omistettu kokonainen tunnin kestävä Dr Phil Show. Siitä ilmeni muun muassa että naiset eivät älyä tinkiä autokaupoissa ja stereoita ostaessa, vaikka tinkiminen kuuluu pelin henkeen.

Hyvä asiakaspalvelutilanne on sellainen että sen jälkeen sekä asiakas että myyjä ovat tyytyväisiä. Huonosta asiakaspalvelutilanteesta voi saada korvaamatonta oppia tulevaa varten, joten ei sellaisen jälkeen kannata kauheasti harmitella. Kiitti vaan kommentoijien kertomuksista mansikkamyynnissä ja omenamyynnissä! Omia kokemuksiakin on monen blogipostauksen verran, esimerkiksi kirppareilta sekä asiakkaana että myyjänä.
.

Wednesday, July 19, 2006

ENGLANTITUNNELMISSA

.


Aamupäivä kului Englantitunnelmissa, tai hiukan Ranskaakin ajatellessa, koska yksityisoppilaani on ranskalaistyttö. Ennen opetuspaikalle menemistä, joka on

THE BRITISH EMBASSY

ja jonka yksi sivurakennus näkyy kuvassa. piipahdin Suomalais-englantilaisessa yhdistyksessä,

FINNISH-BRITISH SOCIETY

ja sain ystävälliseltä Tuijalta pullon Pimmsiä, jonka hän oli raahannut Englannista asti. Sitä ei saa Suomesta.

Mitäpä muuta bloggari voi tehdä kuin ottaa siinä kiitellessään digikameran esiin ja ikuistaa putelin?

Hienostuneita kesädrinkkejä saa laimentamalla Pimms-giniä limonadiin, 1 osa Pimmsiä, 3 osaa limonadia, esim. Spritea. Juoma raikastetaan mintunlehdillä, appelsiinin, sitruunan, kurkun, omenan palasilla ja mansikoilla. Jäitä mukaan.

To your health! (Or what's left of it.) God save the Queen. Thank you, Tuija!
.

ORAVAKLUBI KOKOONTUU

.


Oravaklubin jäseneksi pääsee/joutuu jos lukee yhdenkin oravapostauksen.

Kurre. En ekorre på svenska. O:ta ei kuitenkaan lausuta u:ksi.

En ek = tammi

Kuriositeettinä mainittakoon että kataja on ruotsiksi en en.

Kurremuisto nuoruudesta: Kerrostaloomme muutti nuorukainen nimeltä Kurt eli Kurre meidän muiden teini-ikäisten kaveriksi. Nyt kun asiaa ajattelen, ehkä vähän oravan näköinen: ruskeat silmät ja tumma tukka. Hän oli supliikkimiehiä. Juttua irtosi non-stop. Lähes jokaisen hän nimesi uudestaan. Arista tuli Akkura, Timo tunnettiin nimellä Pikkuri eli Nuri - ei aavistusta miksi. Eräs hiukan pyöreä tyttö talostamme käytti vihreää kuviollista asua, housut ja jakku. Hän sai lempinimen herkkukurkku. Kukaan ei loukkaantunut Kurren pölinästä, koska hän oli sympaattinen kaveri. Heti kun Kurre ilmaantui pihalle saatiin kuulla kuolemattomia lausahduksia kuten: "Hei herkkukurkku, heijastin heilumaan!" ja "Sehän on selvä, sano Mäkipään Lauri, kun putosi maton reunalta ja löi päänsä Aku Ankan kulmaan."

Mitähän Kurrelle kuuluu nykyään? Mitähän kaikille lapsuuskavereille kuuluu? Tosi hauskoja muistoja on heistä monista. Se kun Kurre muutti meidän taloon oli jännä ja piristävä elämänmuutos pihapiiriin, samoin sitä edeltävä Akkuran ja Maaritin muutto. Heidän äitinsä ja isänsä olivat sirkustaiteilijoita, ja opin sisaruksilta käsilläseisonnan, kärrynpyörän ynnä muuta ja aloin harrastaa telinevoimistelua.

Niille jotka Tamperetta tuntevat, kerrottakoon että kyseessä oli Käärmetalo eli Kiinanmuuri, Sammonkau 28. Hih, sen lähellä on Oravapuisto.
.

Tuesday, July 18, 2006

HUOMENNA

.
Huomenna Oravaklubin kokous.
.

MONISSA MAANOSISSA

.

Voisi äkkiä katsottuna olla Afrikan maisemaa, mutta otin kuvan pari päivää sitten läheisen joen rannalla kotiseutumatkailun innostamana.

Ranskankielisessä Liberty TV:ssä vierailtiin aamulla Austaliassa ja näytettiin lapsia jollain maatilalla missä sai taputtaa kengurunpoikasia ja syöttää koalanpoikasia tuttipullosta. Voi mikä näky kun pikkutyttö piti pulleaa koalaa sylissään ja syötti sitä.

Kurjia uutisia Indonesiasta. Tsunami oli pyyhkäissyt sinne vuosia sitten muuttaneen brittiystäväni Carolynin ja hänen indonesialaisen miehensä talon olemattomiin. Heillä on kolme poikaa, ilmeisesti kaikki kunnossa, mutta naapureita on kadoksissa. Helsingin sanomat mainitsi pelastuneen suomalaisturistin paikan päältä. Muita suomalaisia ei tiettävästi ole paikalla.

Posti toi Unicef Infon tänään. Pitää laittaa rahaa Indonesiaan menemään. Olen tänään vieraillut ajatuksissani monissa maanosissa.

UNICEF
.

BRITANNIAN SUURLÄHETYSTÖ

.

The British Embassy, Itäinen Puistotie

Kaivopuisto on kaunis kaupunginosa meren läheisyydessä, ehkä Helsingin kaunein. Upeaa arkkitehtuuria, Ullanlinna ja Tähtitorninmäki. Nautin niistä kerroista kun käyn opettamassa englantia Suurlähetystön ranskalaiselle vieraalle. Pieni seikkailu päästä sisään porteista ja nurmikkoa kastelevien sprinklereiden ohi. Onneksi ei ole näkynyt Dobermanneja, ainoastaan suurlähettilään lasten koiranpentu, joka yritti vähän pureskella minua.
.

Monday, July 17, 2006

(TOIVE)AMMATIT

.
Vastaan SKRUBUN VITOSEN kysymyksiin:

1. Mikä sinusta piti tulla pienenä?
- Opettaja.

2. Mikä sinusta sitten tuli?
- Opettaja. (Kielten)

3. Miksi juuri se? Mikä vaikutti?
- Kutsumus. Oma halu.

4. Oletko samalla alalla kuin (jompikumpi/molemmat) vanhempasi?
- En mutta äidin äiti oli ollut käsityöope, ja isän äidistä piti tulla ope.

5. Onko sinulla alan koulutusta?
- On, mutta ei sitä voi koskaan olla tarpeeksi. Hankin lisää joka vuosi.




Edellisessä lastussani kertoilin siitä miten jotkut osaavat toimia ja puhua kanssaihmisten kanssa paremmin ja jotkut huonommin. Todistin äsken sivusta seuraavanlaista tilannetta mansikkakojulla. Kupissa oli mansikan puolikkaita jotta asiakkaat saivat maistaa myyntituotetta. Yksi rouva jota myyjä ystävällisesti kehoitti maistamaan, teki työtä käskettyä tokaisten "puolikkaita ettei meille vahingossakaan anneta kokonaisia"! Näin ilmeestä miten myyjä pahoitti mielensä, mutta ei asiakas mitään huomannut.

Tuli mieleen joku vanha sanonta siitä miten joidenkin kannattaisi pitää suunsa kiinni ja ylläpitää vaikutelmaa älykkyydestään.
Noita tolloja tapaa sekä asiakkaina että asiakkaita palvelemassa.

On paljon ammatteja joissa ihmissuhdetaidot punnitaan. Onko tuoretta esimerkkiä kun sait hyvää / huonoa palvelua tai kohtelua?
.

ELÄMÄNTAIDOISTA

.

Vadelma. Hallon. Raspberry. Framboise. Lampone. Frambuesa. Himbeere.

Luen kirjaa LIFE STRATEGIES, joka sisältää mitä käyttökelpoisinta ohjeistoa hyvään elämään ja kaikkiin ihmissuhteisiin. Elämään tulee aivan uusi ote jos tuntee liitä lakeja jotka säätelevät ihmisen tunteita, käyttäytymistä ja ajattelutapoja.

Minulle tuli varhain elämässä joku aavistus ja kuva luusereista. Muistan jo melko nuorena epäilleeni että ihminen ei noin vaan elämässä aina “joudu” ahdinkoon, köyhyyteen tai työttömäksi, (vaikka poikkeuksiakin on), vaan on jotain mitä ne luusereina pysyvät ihmiset tekevät tai jättävät tekemättä, ja niinmuodoin mieltävät itsensä luuseriksi, väliinputoajksi jne, ja pitävät kiinni siitä leimasta. Ajatukseni pohjautuivat tuttujen ihmisten tarkkailuun. Tuota samaa mietin nyt lukiessani miten Phillip C. McGraw selittää samaa. Hän ilmaisee asian näin: “Life Law number 1: You either get it or you don’t.” Eli ihminen joko tajuaa homman tai sitten ei.

Hän oli yhteen aikaan nuorena töissä yöhön asti ja aamuyöstä sitten ajeli rallia Kansas Cityn autioilla kaduilla muiden rämäpäiden kanssa. Heitä oli kerran neljä autossa hurjastelemassa kun isokokoinen poliisi osui paikalle. Yksi kavereista pelastautui takaikkunasta ja pötki pakoon. Poliisi kysyi uhkaavasti ja vaativasti mikä karanneen nimi oli. Tässä kohdassa ilmeni että se jolta ekaksi kysyttiin ei tajunnut mikä on homman nimi, vaan vastasi nenäkkäästi Sam Sausage. Seraavassa hetkessä hänellä oli silmät mustina ja hän makasi vatsallaan katukäytävällä.

Phillip pelkäsi että seuraava tekisi saman tyhmyyden, mutta onneksi tämä tajusi. Vaakasuorassa makaava heppu oli ainoa joka tiesi karanneen nimen, joten muut eivät voineet sitä kertoa mutta seuraava jolta nimeä tiukattiin, vastasi: “Vannon äitini haudan kautta että en tiedä, Sir, mutta sen voin sanoa että se ei missään nimessä ole Sam Sausage.” Hän sai jäädä pystysuoraan asentoon.

Phillip muisti yhden isänsä opetuksista, joka oli että elämässä tulee tilanteita jolloin kaikkein viisainta on pysyä visusti vaiti. Tämä oli sellainen tilanne.

Jos yhtään tuntee ihmisen psykologiaa ja niitä kirjoittamattomia käyttäytymissääntöjä, joita ihmisten välillä on, tajuaa miten pitää toimia ja puhua tai olla puhumatta kun on kanssakäymisissä toisten kanssa. Oikeanlaisella asenteella onnistuu asiakaspalvelussa, ystävyyssuhteissa, ravintolassa, työhaastattelussa... missä tahansa.

Jos satut olemaan luuseri, ehkä sanot tähän jotain negatiivista, kuten että tuo on manipulointia. - Totta kai se on. Manipulointi ei ole pahasta jos se on hyvään tarkoitukseen, siihen että läheisilläsi olisi helppo ja hyvä olo kanssasi, ja että työasiat sujuisivat helpommin. Riidan haastaminen ei hyödytä ketään.

Kaikkein suurin anti Life Law 1:n sisäistämisestä on ihmiselle itselleen. Jos tuntee itsensä, oppii säätelemään omaa elämäänsä, tunteitaan ja ajatuksiaan, ja edistyy omassa henkisessä kehityksessään.
.

Sunday, July 16, 2006

EASY TOURISM

.
If one doesn't have much time or money, an inexpensive and easy way of travelling and going sightseeing is to look around in your own home town or somewhere nearby. I have been looking at the centre of Helsinki through the eyes of a tourist this summer, taking pictures, and eating in an Italian restaurant, where the staff is Italian. There's plenty to see, and I've only just begun.
.

KATUMUSEO

.

Tällainen luomus on koettavissa Helsingissä, Sofiankatu.




Lähdin katua kävelemään Kauppatorin suunnasta. Alkupätkän kivetys on skrubuliasta kuten näette.




Katu jatkuu sileämpänä. Se toimii ympäri vuorokauden aukiolevana museona. Oheisen linkin

KATUMUSEO

toi minulle ystävällinen blogikaveri SKRUBU , joka lienee innokas museoissa kävijä. Havaitsin postauksen Urho Kekkosen museosta.
.

ITALIATUNNELMISSA

.

Lauantai-iltapäivä ystäväperheen kanssa Italiatunnelmissa. Kluuvin ostoskeskuksen ravintolaan Il Sicilianoon, Aleksanterinkatu 9, pääsee puhumaan italiaa. Koko henkilökunta, il personale, on italialaisia. Menin kaksikielisesti sisään: "Päivää, buongiorno, pöytävaraus per 5 persone. Dove si trova?"

Tarjoilijamme oli nuori nainen, joka kirjasi lehtiöönsä ruoka-annokset joista kyselin. En tiedä olisiko hän kantanut eteeni ne kaikki, ellen olisi älynnyt selkeästi sanoa, että otan vain sen viimeksi mainitsemani. Ne muut saa pyyhkiä pois. Heh. Hän vapautui ja vilkastui aivan silminnähden kun havaitsi että meille voi puhua italiaa, ja sanoi tilauksemme saatuaan aivan uudenlaisella reippaudella italiaksi että voimme hakea raaste- ja salaattipöydästä mitä haluamme.

Ruuat maistuivat. Minun annokseni oli broilerinleike, sieniä ja keltaista riisiä, maukas kastike. Ystäväperheen poika, jonka syntymäpäivää siinä samalla vietimme, 14 vuotta täyteen tänään, söi penne-annoksen. Sujahdin kieltenopen moodiin ja kerroin miksi niiden nimi on penne. Se on monikko latinan sanasta "penna" eli sulka, siitä laajennettuna kynä.




Päätimme käydä kahvilla Suurkirkon kryptassa. Siellä vallitsi luolamainen tunnelma kontrastina kadun aurinkoisuudelle. Kuvasin holvikattoa mutta suurimmasta osasta kuvia tuli liian hämäriä. Vanhempi naishenkilö myi meille kahvia - 1 euro per kuppi - ja marjapiirakkaa. Hän sekoitti eurot ja markat ja rikkoi mansikkapiirakkani palasen kolmeen osaan, ja minusta se oli kertakaikkisen sympaattista. Häntä jututtaessani sain selville että leipomukset olivat yksityishenkilöiden tekemiä. Ilmeisesti seurakuntalaiset vuorottelevat kahvitarjoiluissa. Mansikkapiirakan päällys oli mehevää ja pohja mureaa, ehkä grahamjauhoista, 1 euro 50 senttiä.




Syöminkien ja juominkien jälkeen ajettiin Paloheinään palloja swingaamaan rangelle. Tosi kivaa. Iltapäiväämme oli mahtunut kielimatkailua, turismia ja kirjollista arkkitehtuuria Hesassa, seurustelua hyvien ystävien kanssa, ulkoilua, liikuntaa ja golfklubin ilmapiiristä nauttimista.




Siitä vaan kaikille maila käteen mieheni golf bagista. Niitä riittää.
.

Saturday, July 15, 2006

VÄHEMMISTÖLEHTI

.

Like peas in a pod.

Emme me kaikki ole kuin "herneet palossa" eli samankaltaisia, minkä pitäisi olla hieno ja hyväksytty asia. Suomessa erinäisten vähemmistöjen asiaa ajaa

Z-LEHTI,

muun muassa homojen ja lesbojen. Tiesin lehden ilmestyvän heinäkuussa ja halusin tutustua siihen. Yksi toimittajista on ystäväni Anna Kortesalmi, jolta kuulin lehdestä keväällä. Hän on kirjoittanut tähän numeroon väkivallasta ihmissuhteissa. Siihen löytyy hyviä huomioita blogista

OLI SITTEN PAKKO KOSKEA KUN KIELLETTIIN,

joka nimensä mukaisesti kirjoittaa vaietuista asioista, joista kuuluisi puhua. Hyvä niin, mutta rohkeutta se vaatii. Luin lehdestä yhden artikkelin jossa nuori gaymies joutui pelkäämään yhden junamatkan ajan kun vaunuun astui iso suurisuinen öykkäri ja möykkäri, joka terrorisoi kaikkia käytöksellään. Nuorukaisemme oli sisäisesti kiitollinen siitä että gay'yys ei näy päällepäin. Hän pelkäsi venäjää puhuvan äidin ja pojan puolesta kun öykkäri alkoi vaahdota Karjalan takaisin saamisesta. Tiedätte varmaan tyypin, jos olette julkisilla välineillä Suomessa liikkuneet. Kuin taikaiskusta matkustajat "väsähtävät" yhtäkkiä, sulkevat silmänsä ja alkavat "nukkua", jotta eivät joudu uhreiksi. Ihan käyttökelpoinen kikka koska ihminen ei jotenkin osaa puhua toiselle ilman katsekontaktia. Jos kohtaa karhun, selviämiskikka on leikkiä kuollutta. Elämän viidakoissa tarvitaan noita kikkoja.

Z-lehteä saa Akateemisesta kirjakaupasta. Niin tai joutuu siitä 6,50 maksamaan. Mieheni ja minä etsimme sitä ensin Pukinmäen R-kioskista, Malmin Suomalaisesta kirjakaupasta ja C-Marketista, mutta ei ollut. R-kioskissa kysyin lehteä tavaroita purkavalta nuorelta tytöltä. Sanoin että se on seksuaalisten vähemmistöjen ja sensellaisten lehti, esimerkiksi homojen. Tyttö oli hyvin avulias ja huikkasi kassalla olevalle toiselle työntekijälle joka palveli asiakkaita: "Kuule, eihän meillä ole ... sitten hän vaikeni hetkeksi, kun ilmeisesti totesi että ei voi huutaa jonottavien ihmisten aikana homolehti... ja jatkoi ... Z-lehteä?" Hassu tilanne, mutta kaikki meni tosi hyvässä hengessä ja jutellessa. Samaten Malmin Suomalaisessa kirjakaupassa oli asiallinen myyjä ja mainostin lehteä kertomalla että sillä on mitä upein tavoite, eli tehdä itsensä lopulta tarpeettomaksi. Itäkeskuksen Stockmannilta lopulta löysimme lehden. Kysyin sitä myyjältä koska lehtivalikoima oli todella iso, ja tiesi heti mistä kulmasta sen haki.

Tästä lehden numerosta 4 selviää se että parisuhdeväkivallassa uhrin on tavallista vaikeampaa pyytää ja saada apua, jos hän on nainen/nainen - suhteessa tai mies/miessuhteessa. Naisten välistä väkivaltaa vähätellään, ja miehelle taas on kova paikka myöntää olevansa uhri. Mitenkähän hirveää loppujen lopuksi on kuulua johonkin vähemmistöön, kun jopa poliiseissa on vähätteleviä tai vihamielisiä yksilöitä. Entä jos ihminen on sekä seksuaalivähemmistössä että tummaihoinen?
.

Friday, July 14, 2006

EKSOTIIKKAA LÄHELLÄ

.

Kuivattuja kiivihedelmiä.

Terveisiä Itäkeskuksesta. Ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan, jos haluaa kokea jotain eksoottista. Itämaisessa herkkukaupassa tapasimme kaksi tuttua iranilaista, liikkeen omistajan Rezan ja Manucherin joka auttelee silloin tällöin. Ostimme kuivattuja kiivihedelmiä, sesaminsiemenkeksin, halvaa ja cachewpähkinöitä, ja saimme ilon puhua muutaman sanan persiaa sekä italiaa, jota Reza osaa.

Ilon aiheita, kauneutta ja eksotiikkaa löytyy joka päivä ympäriltämme kun vaan pidämme tutkan päällä. Runotorstain aihe on tällä viikolla Rumuus, ja sitä on yksi jos toinen bloggari tullut ajatelleeksi. Meitä on jo monta jotka olemme todenneet että kauneus tai rumuus lähtee ihmisen sisältä. Meissä on niitä jotka näkevät ja kokevat maailman ja kanssaihmiset kauniiksi ja niitä jotka pilaavat ja rumentavat kaiken omalla ajattelutavallaan ja typerällä negatiivisuudellaan. Minua rumistelijat eivät saa mukaansa.
.

HELPPOA TURISMIA

.


Eilisen postaukseni puhelinkoppi oli noiden kahden rakennuksen väliin sijoittuvalta kadulta.

Helsingin Senaatintorilta lähtee turistibusseja. Kiertoajelu tuollaisen avonaisen bussin yläkannella aurinkoisella ilmalla on varmaan hieno kokemus.





Näyttävää arkkitehtuuria kerrassaan! Otin kuvia ja nautin maisemista ja kansainvälisestä ilmapiiristä eilen kävellessäni Kaivopuistosta Kauppatorin kautta Rautatientorille, mistä ajelin 70V:llä kotiin. Kesäiseen käyskentelyyn ja talsimiseen kului runsas tunti. Riitti minulle mainiosti. En jaksaisi oikeaan turismiin liittyviä lippuvarauksia, pakkaamista, odottelua jne.




.