Wednesday, April 11, 2007

KIELTEN ITSEPISKELUSTA

.

Northern Helsinki, near where I live. Kävelyreittini varrelta Suutarilan suunnalta.

Kieliä voi opiskella monella tavalla, oikein ja väärin. En tiedä mihin kategoriaan omat espanjan opintoni sijoittuvat, mutta olisin taipuvainen väittämään että opiskelin sitä väärin.

Sekalaiset pohjatiedot ja taidot olivat tulleet länkkärien meksikolaisilta, TV:n espanjan kurssista ja espanjalaisilta ystäviltäni sinä kesänä kun wörkin Lontoossa hotellisiivoojana. Palasin syksyllä takaisin Suomeen yliopistoon ja sain helmikuussa päähäni mennä espanjan alkeiskurssille joka oli alkanut syyskuussa.

Kielipäätä oli joten tempaisin kirjastosta hakemastani alkeiskirjasta 14 ekaa kappaletta sanastoineen huiviin yhtenä päivänä, ja innokkaana putkahdin kurssille seuraavana päivänä. Oi nuoruuden hulluutta ja estottomuutta!

Naisopettaja oli jotain Etelä-Amerikan maasta, opiskelijoita ryhmässä ehkä kymmenkunta. Muitta mutkitta liityin joukkoon. Heillä oli eri kirja kuin minulla, ohhoh ja hupsis, mutta toisaalta he olivat vasta menossa kappaleessa 11, joten siinähän se tasoittui. Ningun problema. Nou roplem. Pääsin loppukokeesta parhaalla arvosanalla läpi.

Espanjan opinnot jäivät sillä erää siihen. Vuosia myöhemmin aloin uudelleen harrastaa espanjaa ja havaitsin että minulta puuttui perustasta olennaisia rakennusaineita. En osannut verbitaivutuksia, en edes kaikkia olla-verbin preesensin muotoja. Aloin seurata Espanjan TV:stä jotain sarjaa, jonka innostamana ostin itselleni hyvän alkeiskirjan ja aloitin opinnot perusteellisesti alusta. Tein itselleni suunnitelman jonka projektinluontoisesti vein läpi yhden syksyn aikana. Sen vuoden marraskuussa tapasin yksillä kutsuilla kolumbialaisen naisen ja ilokseni huomasin osaavani puhua hänen kanssaan espanjaa. Toinen iloinen yllätys oli että ymmärsin kunnollisten lukujeni jälkeen Espanjan televisiota ratkaisevasti paremmin.

Kieliopinnoissa on oltava jatkuvuutta, säännöllisyyttä, kypsyttelyä, systeemiä. Minun alkuopinnoistani oli puuttunut kypsyttely. Kaikkein tärkein on motivaatio eli oma halu, mutta se ei pelkästään riitä. On tehtävä suunnitelma ja pidettävä siitä kiinni.

Uuden kielen itseopiskelu ei yleensä onnistu pitkän päälle, ellei ihmisellä ole poikkeukselisen suuri motivaatio, tilaisuuksia käyttää kohdekieltä, kielellistä lahjakkuutta ja kieltenopiskelun rutiinia jo entuudestaan.
.

6 comments:

  1. Polgara1:19 pm

    Heh, olen käynyt Venäjän alkeet 3 kertaa lähes loppuun, sitten on ryhmä lopetettu vähäisen osanottajamäärän takia (Työvis)! Että raapii ja ruopii, sitä EI todella pysty itse opiskelemaan.
    Joskus käytin sanalistoja kylppärissä tai keittiössä, kun piti opetella erään kielen tärkeitä sanoja (erään tietyn erityisalan) - se kyllä toimi aika kivasti ;D Ainakin kokouksissa ymmärsivät minua!

    ReplyDelete
  2. Toimiva idea sinänsä käydä jonkin vaikean kielen alkeiskurssia useampaan kertaan. Opin aikanaan latinan alkeet aika hyvin koska jouduin sattuman oikusta lopettamaan ennen kuin vaadittu tuntimäärä tuli täyteen, eikä sitten ollut muuta neuvoa kuin aloittaa alusta seuraavalla kaudella. Olin siitä iloinen.

    Sanalistojen opettelu on omalla tavallaan "itseopiskelua" :) Olen tehnyt samaa kaikissa kielissäni, tottakai.

    ReplyDelete
  3. Motivaatio on se alkuraäjähdyksen katalysaattori tässäkin asiassa. Kun motivaatio riittää, silloin myös löytää itsensä helpommin sellaisesta maasta, jossa kieltä puhutaan. Omaa lahjakkuuttani en osaa kehua, mutta on mukava havaita, että aikuisnakin miesnä voi vielä oppia uuden kielen - ainakin sille tasolle, että matkalla ja sähköpostirupattelussa pärjää.

    Tämmöttös!

    ReplyDelete
  4. Jaa että simmottis? On se motivaatio kaiken A ja Ö, eli kreikaksi Alfa ja omega. Viittaasitkohan kreikkaan vain espanjaan tuossa kommentissasi?

    ReplyDelete
  5. Epsanjaan viittasin, mutta sama pätee varmasti myös kreikkaan. Tällä hetkellä on menossa sanojen ja fraasien opettelu tsekiksi. Aikomus olisi ensi kuussa käväistä Prahassa, joten muutama sana kannattaa painaa mieleen.

    Esimerkkilauseena voisi toimia vaikkapa: Strč prst skrz krk. Vapaasti käännettynä: Työnnä sormesi nielusi läpi.

    ReplyDelete
  6. Hah, muistan tuon esimerkkilauseen yliopiston fonetiikan kursseilta :) Susi on vlk. Jokseenkin konsonanttivoittoinen kieli. Tunsin aikanaan Lontoossa yhden henkilön jonka nimi oli Srdja. Taisi olla tsekki - ellei sitten käteinen :D

    ReplyDelete

Kiitos ihanista kommenteistanne. 🖤 ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Pyrin vastaamaan kaikkiin ja käymään vastavierailuilla. Iltaisin en ole paikalla, mutta aamulla sitten taas.