Saturday, July 14, 2007

KESÄALET, TORIT JA KASVIMAAT

.

Tansies. Pietaryrttiä.

Nyt tunnistan pietaryritin. Viime kesänä kyselin blogissani kuvan kanssa että mikähän tämän piennarkasvin nimi on. Naapuriblogin Ikkunaiines kertoi nimen. Otin eilen ohikulkiessani kuvan ja eteenpäin käveltyäni tulin vanhan pariskunnan kohdalle. Lepäilivät tien sivussa kävelysauvoihinsa nojaillen. Mies kysyi minulta "Tuliko hyvä kuva pietaryrteistä?". Jäin hetkeksi juttelemaan pariskunnan kanssa. Missäs se suomalaisten oletetettu pidättyvyys oli? Siitä ei tietoakaan.

Käväisimme äsken alennusmyynneissä. Puolison lompakon kolikkopuolesta hajosi vetoketju ja ajattelimme että on aika ostaa uusi. Ei yhtä iso ostos kuin hiljattainen sänkyhankintamme, mutta tuikitärkeä kuitenkin. Jos ostaa huonon toimimattoman, vääränkokoisen tai -mallisen lompakon, sitä joutuu sietämään joka päivä, joskus montakin kertaa. Pitää olla riittävä määrä lokeroita ja osastoja korteille, seteleille ja kolikoille. Lompakon tulee istua taskuun sopivasti ja tuntua mukavalta käteen. Mikään muovihökötys ei tule kysymykseen.

Heti ekassa paikassa näimme sopivan, tummanvihreää nahkaa, alennettu 10 euroon, mutta katsastimme muitakin ennen kuin palasimme sen hakemaan. Päätös lujittui, ja oli hauska katsella erilaisia lompakoita.

Sovimme että lähdemme tänään vielä hakemaan mansikoita ja pensasmustikoita. Huomautin miten ihanaa ja nautinnollista on kun kesällä on tuoretta toritavaraa. Kävin äsken Leonooran blogissa ja siellä tajusin että vielä nautinnollisempaa on poimia oman KASVIMAAN ANTIMIA.

Ainakin ellei ole vähän laiska ja mukavuudenhaluinen hienohelma kaupunkilainen. Jospa minä laiskuri haen sittenkin omani torilta, mutta kutsuvasti, perin kutsuvasti Leonoora osasi kirjoittaa. Melkein jo ryhdyin kasvimaatamme laajentamaan. On siinä oma hommansa. Tänään haettiin lisää rastasverkkoa. Räkätit mesoivat edellisen hajalle kun himoitsivat mansikoitamme. Nyt pitää suojata vadelmat.
.

5 comments:

  1. Lompakon kuuluu olla tummanvihreää nahkaa! Ilman muuta ja tottakai. Itsellänikin on. Koska jo raha itsessään on vihreää, ainakin minun mielikuvissani. (en tarkoita poliittista suuntausta) :-)

    Juuri eilen huokaisin onnesta, että on kesä. Kesän ihanuus oikein kiteytyy kaikkeen tuoreeseen ja maukkaasen, kaikki vihannekset, marjat ja hedelmät. Uuh! Naminami.

    Kesän huonoja puolia ovat todellakin räkätit. Jostakin syystä en koe räkättejä mitenkään esteettisinä olioina: ne liikeet, matojen tonkiminen ja se suussa hyppelehtiminen...yök! Puhumattakan siitä, mitä ne tekevät parvissa puutarhoille. Barrikadit minulle, kiitos! ;-)

    ReplyDelete
  2. Etsin aikanaan tummanvihreää lompakkoa itselleni. Luovuin toivosta noin vuoden etsiskeltyäni ja hups! - Prisman löytökorissa oli sellainen. Sitä käytän tyytyväisenä vieläkin.

    Varhaisimpia räkättimuistojani: Kesämökin ruokapöydässä spaghettia syöden, ikkunasta katsellen kun lintu vetää maasta matoa... HUH!

    Ja mikä niitä vaivaa kun syövät joka mansikasta vain puolikkaan? Senkin siat :(

    ReplyDelete
  3. En ole koskaan kuullut, nähnyt tai todennut suomalaista pidättyvyyttä..

    ReplyDelete
  4. Hannele

    Ehkäpä sitä ei niin siellä Jöötteporissa huomaa; håh, håh!

    ReplyDelete
  5. Meiän suku ei tad aolla erityisen pidättyväistä..

    ReplyDelete

Ilahdun kommenteista ja pyrin vastaamaan kaikkiin.

Kello 16 - 17 jälkeen en tavallisesti ole paikalla, mutta aamulla sitten taas.

Sana on vapaa, hyvät blogikaverit :)