Wednesday, July 11, 2007

LUONNON ANTIMIA

.

Dead nettle. Jalopeippi.

A nettle = nokkonen

Peippi on sukua nokkoselle, mutta ei pistä, joten englanniksi a dead nettle, otaksun.

Jalo, jalostettu, tarha - se kai viittaa kasvin nimessä siihen että luonnonkukkaa on lannoittamalla ja muilla keinoilla kehitetty. En tiedä, mutta arvelen.

Hesarista luin että Tanskassa on ruokakaupassa pistetty tuoreita hedelmiä kassojen viereen ja hyvää palautetta on vyörynyt meilikaupalla. Kun perinteisellä heräteostopaikalla ei enää olekaan suklaapatukoita, ties vaikka yhden jos toisenkin asiakkaan tavat muuttuvat. Hedelmiä ja vihanneksia syömällä terveys on erilaisissa kantimissa kuin muuten.

Ostimme eilen mansikoita, pensasmustikoita ja kirsikoita. Söin viimeisen päälle terveellisen aamupalan tänään. Kaurapuuroa mansikoiden ja mustikoiden kera ja ruisleivästä tehdyn juustovoileivän, jossa ei ollut voileipä-nimestä huolimatta päällä voita, vaan kasvisrasvalevitettä. Pari kuppia kahvia. Sillä selviää pitkälle iltapäivään.

Hengenravintoakin siinä nautin. Katselin ja kuuntelin TV:n espanjankelistä naapurilähiösarjaa, Médico de familia. Sympaattinen, ja siitä oppii kieltä. Jo tuntemani sanat aktivoituvat, intonaatio tarttuu, uusia sanoja ja ilmauksia jää mieleen se mikä jää. Ningun problema. Ei tarvitse oppia, mutta oppii huomaamattaan.

Y ahora, ¡venga! Takaisin kirjoitushommiin... !Qué pasen un buen día! Adios.
.

8 comments:

  1. Polgara12:07 pm

    Lapsena etsittiin peippejä, tätä tai sitten kirjopeippejä. Otettiin yksi kukka kerrallaan ja imaistiin mesi pois siitä pillipäästä, josta kukka on kiinni. Mettä on yhdessä kukassa yllättävän paljon, makeaa, taatusti luomua ,D Ihan totta! Siis ihan pikku-pienenä... on Welhotarkin ollut lapsi, onhan *alkaa epäröidä*!

    ReplyDelete
  2. Tanskan kaupan esimerkki on loisto, voi ei ole vaarallista, enää.
    Katsopa mitä emulgeringsämnen kasvirasvoissa.

    ReplyDelete
  3. Polgara

    Mitähän kaikkea lapsina tuli syötyä, imeskeltyä ja impattua? Osa terveellistä varmaankin... luulen. Muistan kerran ottaneeni käytetyn purkan maasta ja pistäneeni sen suuhuni. Puistatus!

    Olen muuten juuri lähdössä kotikonnuillesi Malmille :)

    Hannele

    Käyttämäni kasvisrasvalevite maistuu jotenkin muovilta tai joltain keinotekoiselta. Taidan luopua sen käytöstä. Voita en kuitenkaan ole vuosiin käyttänyt. Pitää miettiä joku hyvä vaihtoehto välimaastosta.

    ReplyDelete
  4. Korkee aika palata luonnon omiin antimiin, rasvat eivät nykyään vaarallisia, ei edes vanha kunnon voi :)

    ReplyDelete
  5. Rita kulta, nakkaa kemialliset kasvisrasvamössöt Moolokin kitaan jos haluat pysyä terveenä. Voi on luonnontuote, jota voi itsekin kirnuta jos haluaa. Ja kaupan voista voi tehdä itse kevyempää sekoittamalla siihen esim. jotain sellaista kasviöljyä, johon ei ole lisätty kemikaaleja. Minä en käsitä, miksi voi on saanut niin pahan maineen. Sillä on varmaankin jotain tekemistä maatalouspolitiikan kanssa.


    Muuten, minäkin olen imeskellyt lapsena mettä kukista, mutta apiloista. Kirjava pillike kyllä pääsi huulille sekin usein, sillä sen kukista sai hyviä pillejä.

    ReplyDelete
  6. Tiedätkö mitä? Minäpä taidan heittää sen Keijun menemään samantien. Jääkaapissa on Oivariiniakin. Voista en välitä siksi että se on kovaa. Puoliso söi pienenä lusikalla voita vanhempien poissa ollessa, eikä ole sen jälkeen sietänyt mitään sen tapaisiakaan levitteitä :D

    Ei silti, VOIsinpa sinun innostamanasi VOItakin kokeilla :) Onkohan sitä pöytärasioissa? Pitää katsoa huomenna kaupasta.

    ReplyDelete
  7. Ei vain imeskelty lapsena mettä kukista, vaan lykättiin kuoritut tikut muurahaispesään ja nuoleskeltiin sitä väkevää muurahaisenpissaa..
    Nu finns det ju surliga karameller att köpa i affären.

    ReplyDelete
  8. P.S.
    Oivariini ei ole kovaa, voita, mutta valmistuksessa voin joukkoon lisätään kasviöljyä, mikä tekee sen pehmeeksi.

    ReplyDelete

Kiitos ihanista kommenteistanne. 🖤 ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Pyrin vastaamaan kaikkiin ja käymään vastavierailuilla. Iltaisin en ole paikalla, mutta aamulla sitten taas.