Sunday, November 11, 2007

ASIOIHIN PUUTTUMINEN

.

The snow and frost disappeared quickly a week ago. Now it's rainy. I'm going to go for a walk in a minute. Kohta maisemaan lähdössä. Viimeviikkoinen lumi ja kuura hävisivät aika äkkiä. Nyt on sateista.

Kyllä sähköposti on nopeaa ja helppoa. Tänä aamuna kyhäsin neljä snail mail - kirjelähetystä joita lähden juuri postittamaan. Olipa urakka.

Yhdelle tutulle siivoojalle tarjottiin töitä sirkuksesta, mutta hän ei ottanut työtä vastaan. Huono työaika, iltaan asti, ja arvelen että muutenkin raskasta. Olisikohan joutunut pyyhkimään pölyt elefantista, tai pahempaakin siivoamaan norsun jäljiltä?

Tuli vaan mieleen noista raskaista urakoista joiksi esimerkiksi koin kirjeet. Kaikki on suhteellista. Everything is realative, kuten Einstein jutteli. Joku muu lisäsi siihen että everybody in Alabama is relative.

Tänä aamuna vasta sain luetuksi perjantain Hesarista kaiken Jokelan murhenäytelmään liittyvän. Välillä ei saanut luetuksi kun silmät täyttyivät kyynelistä. Hyvin on Hesari uutisoinut, monipuolisesti, asiallisesti, ihmisläheisesti, opettaenkin.

Asiassa on satoja ja tuhansia puolia. Yksi puoli on koulukiusaaminen. Mietin tänä aamuna mitkä ovat kaikkien Suomen koulukiusaajien sekä kiusaamisen mahdollistajien - eli niiden jotka eivät puutu kiusaamiseen - ajatukset ja tuntemukset. Onko kiusaajilla nyt löysät housuissa? Pysäyttikö tapaus? Jos pysäytti, miten pitkäksi aikaa? Entä pahasti kiusatut? Mitä miettivät mielessään? Selailevatko asekatalogia?

Sivulliset. Todistajat. On totta että asiaan puuttujalle voi käydä huonosti. Minulla on omakohtaista kokemusta siitä että asiaan puuttumalla saa ihmisten vihat päälleen. Muutamat naapurit eivät edes tervehdi, kun kehtasin kieltää lapsia pelaamasta palloa kadulla muutamana kesänä. Outo ajatus että sekä jalankulkijoita että autoilijoita kulkee koulupoikien ohi vaikka nämä pelaavat jalkapalloa ja sählyä KADULLA! Olin lähestulkoon ainoa joka asiaan puuttui eikä ole tähän päivään mennessä kiitoksia sadellut. Haukkumisia sitäkin enemmän, ja mielenosoitusta. Yhdeltä naapurilta kirjelappu jossa oli kuulakärki painunut paperin läpi, niin suurella vihalla se oli kirjoitettu. Kaikkein tärkeimmäksi asiaksi vaikutti nousseen se että "meidän lapsenkasvatukseen ei puututa".

Sori mutta minun vahtivuorollani ei edelleenkään vaaranneta lasten turvallisuutta, eikä kiusata ja kiduteta ketään.

Koulukiusaamisesta vielä sen verran että kun kiusaajan vanhempiin otetaan yhteyttä, aika todennäköinen reaktio on tananmoinen suuttumus siitä että kehdataan tulla tuommoisia väittämään ja meitä huonoiksi vanhemmiksi mustamaalaamaan. Se tie ei ehkä takaa nopeimpia tuloksia, ainakaan jos kiusatun vanhemmat joutuvat sinne suoraan menemään, ilman opettajien tai rehtorin tukea. Sama torjunta ja vihareaktio voi heilläkin olla vastassaan, ja kiihkeä vähättely tai yritys suunnata syylllisyys minne muualle tahansa kuin omaan itseen.

Ja nyt minä suuntaan askeleni postilaatikolle ja kävelylenkille, lisäenergiaa hakemaan. Mukavaa sunnuntaita.
,

4 comments:

  1. Meidän lapsille oli hienoinen järkytyskin, kun muutettiin kulttuuriin, jossa aikuiset puuttuvat asioihin aivan eri otteella;

    olimme juuri muuttaneet tänne, ja ulkona oli lämmin, aurinkoinen kevätpäivä (olimme juuri tulleet Suomen 30 asteen pakkasista) ja
    lapset päättivät mennä ulos ilman takkia, kun oli niin kuuma. Tulivat kohta hänmmentyneinä takaisin. Naapurin täti oli komentanut sisälle laittamaan lämmintä päälle!

    Täällä lapsiin suhtaudutaan juur päinvastoin kuin Suomessa. Tosin aina ei kasvatusperiaatteet ole meikäläisen pohjoismaalaisen mielenlaadun mukaisia, mutta kuitenkin, mitä enemmän kasvattajia, sen parempi, sanon mä!

    ReplyDelete
  2. Minun lukemani mukaan murhaajaa ei kiusattu koulussa!? Oliko Hesarissa toisenlaista tietoa?

    Trisin blogissa puhutaan jostain kismoista joita murhaajalla oli youtubessa amerikkalaisten keskustelukumppanien kanssa, mutta en ole perehtynyt asiaan enempää.

    http://tristan19.blogspot.com/

    Kyllähän sitä aikuisen kuuluisi "yrittää" puuttua huomaamiinsa alaikäisten rötöstelyihin eli se koko kylä kasvattaa periaate. Joskin liian häiriintyneelle se voi olla samaa kuin veden kaataminen hanhen selkään. Onpa minullakin ollut yrityksiä puuttua toisten lasten puuhiin, en tiedä sisäistivätkö sanomaani? Toivon toki. Minunkaan naapuri ei tervehdi enää koska jouduin huomauttamaan asiasta joka oli vastoin talomme järjestyssääntöjä ja häiritsi minua.

    Lapsilla kuuluisi olla aina käsillä joku aikuinen jolle voi kertoa asioitaan ja jonka kanssa voi pohtia kuinka asiasta selvitään kuten vaikkapa koulukiusaamisista sun muista. Lapsen kanssa keskustelu ja kuuntelu lienee parasta kasvatusta. Vanhempien velvollisuus on sitten ottaa yhteyttä kouluun elleivät opettajat ole kiusausasiaa huomanneet. Siitä se asia lähtee selviämään.

    Joskin lapsen kuuluisi pienestä pitäen oppia sosiaalisia taitoja aikuisen valvoessa "hiljaisena" taustalla ettei tule ylilyöntejä. Parhaiten noita taitoja oppii jos on ikäisiään lapsia tai sisaruksia seurana joiden kanssa voi opetella. Pitää muistaa etteivät vanhemmat ole iän kaiken lapsiaan puolustamassa maailman kolhuilta.

    ReplyDelete
  3. Minä en ole Hesaria lukenut, mutta niistä mistä olen lukenut ei ole käynyt ilmi kiusaamista. Erilaisuutta mutta ei kiusaamista...

    Se, että kaikki välittävät kaikista on minusta todella hieno juttu ja kaipaan sitä omilleni, kun he eivät ole minun silmissäni ja välitän toisista silloin kun heidän vanhempansa eivät ole läsnä. Omalla ikäluokallani tuntuu olevan sellainen ajatus kaikilla.

    Minulle läheinen sukulaisäiti on kuitenkin sitä mieltä, että hänen lapsiaan eivät muut komentele ja kasvata piste. Siitä ei edes keskustella ja tytöt ovat ihania - ei heitä minun ole tarviskaan kasvattaa. Mutta kuitenkin lapseni menevät maailmaan enkä ole aina läsnä, kotioppi voi unohtua ja on vain hyvä, että joku muu heille silloin huomauttaa sekä asiallisesta käyttäytymisestä että tietenkin turvallisuusseikoista molempiin suuntiin, jos ovat vaaraksi itselleen tai muille.

    ReplyDelete
  4. Sari

    Hyvä kommentti. Kerroit kivan jutun :) Italiassa ihmiset puhuvat luontevasti tuntemattomillekin, sen muistan siellä oleskeluajoistani, vapaasti jakavat neuvoja ja mielipiteitä :) Kyllä minustakin lapsella on hyvä olla useita kasvattajia, mutta lisättäköön että on vaikea ongelma jos on esimerkiksi äiti, isä ja isovanhemmat, jotka riitelevät keskenään kasvatusperiaatteista ja lapset ovat siinä välissä. Huh.

    Komposti

    Kyllä minä parista kohtaa luin että poika oli ollut koulukiusattu, mutta en yhtään tiedä missä vaiheessa elämäänsä, miten kauan tms. Vuoden verran oli kärsinyt masennusta, ja niiden lääkkeiden, joita hän tänä vuonna käytti, on jossain tutkimuksissa todettu aiheuttavan vihan tuntemuksia. Tuohon tapaan muistan lukeneeni Hesarista. Saamme aikanaan varmaan enemmän tietoja ja arveluja siitä mikä kaikki on vaikuttanut hänen mielenhäiriönsä syntyyn.

    Minä itse halusin tässä samassa yhteydessä puhua koulukiusaamisesta ja kiusaamisesta yleensä, mutta en ollenkaan tarkoita väittää että tietäisin mitään Jokelan ampujasta ja hänen mahdollisista kiusaajistaan.

    Hesarissa oli nuorisopsykiatrin lausunto, jossa todettiin että mielenhäiriö ei synny hetkessä, vaan pitkällä aikavälillä. Psykiatri ei halua tehdä diagnoosia koska ei nuorta ei enää ole mahdollista kuulla, mutta sanoo pitävänsä koulukiusaamistaustaa merkittävänä syynä tragedian synnylle.

    Inkivääri ja Komposti

    Hyvin juttelette siitä miten lapsista pitää välittää ja heitä kasvattaa. Aikuiset ovat tärkeitä lasten ja nuorten elämässä, ja oikeanlainen ohjaus. Kuunteleminen ja keskustelu ovat avainasemassa, mutta kuten Komposti toteaa, liian häiriintyneelle se ei riitä. Siinä tarvitaan ammattilaisia.

    ReplyDelete

Ilahdun kommenteista ja pyrin vastaamaan kaikkiin.

Kello 16 - 17 jälkeen en tavallisesti ole paikalla, mutta aamulla sitten taas.

Sana on vapaa, hyvät blogikaverit :)