Friday, November 30, 2007

HELMI ROSKAN JOUKOSSA

.

Meiliroskan joukosta nousee enää harvoin mitään hauskaa ja samalla älykästä. Tämä vuorokeskustelu on helmi. Se romuttaa yhtä viestinnän sääntöä, johon en muutenkaan sokeasti luota, nimittäin tätä:

"Vastuu viestinnän onnistumisesta on aina viestin lähettäjällä" 

TAPAHTUI ERÄÄNÄ PÄIVÄNÄ MACDONALDSISSA
(asiakkaan ja myyjän vuoropuhelu)

- Ja mitäs teille?
- Mitäpä tässä, kiitos kysymästä.
- Tarkoitan siis, mitä te syötte?
- Purkkaa. Tästä on kyllä menny jo maku.
- Mutta mitä te tilaatte nyt?
- Hesaria ja Aku Ankkaa, mutta otan hampurilaisen.
- Selvä. Ja minkähän hampurilaisen?
- No se systeemi, jossa on pihvi ja kaks kuorta. Pitäis teidän
täällä tietää.
- Syötkö täällä?
- Silloin tällöin.
- Öh...siis syötkö täällä nyt tällä hetkellä?
- Purkkaa edelleen, mutta maku on menny jo.
- Puhun tilaamastasi hampurilaisesta. Tuleeko se mukaan?
- Jos se tahtoo.
- Siis otatko mukaan?
- Tule vain jos haluat.
- Selkeä kysymys: syötkö tilaamasi ruoan täällä?
- Onko siellä tilaa? Ajattelin    kyllä että tuolla pöydässä...
- Hyvä on. Saako laittaa kaikki mausteet?
- Jos ne mahtuu.
- Eli: kaikkia mausteita vai ei kaikkia mausteita?
- Joo...ei kanelia...

Kielellisesti aika kiinnostava havainto että myyjä aloittaa teitittelemällä mutta vaihtaa sitten sinutteluun. 

Vitsi on aika selvästi käännetty englannista suomeen. Ehkäpä kääntäjä meni sekaisin.

Hesarin tilaamista ei kyllä voi kääntää, joten se on todennäköisesti sovitettu suomen kieleen alkuperäisestä "order" vitsistä.

AN ORDER = tilaus
ORDER = tilata
SUBSCRIBE TO A NEWSPAPER = tilata sanomalehti

Sinutteluun siirtymiselle saattaisi olla psykologinen syy - myyjää alkaa kesken kaiken nyppiä kun häntä simputetaan ja hän siirtyy kohteliaan asiakaspalvelijan roolista toisenlaiseen.

Who knows? Viestintä on yleensä täynnä tulkinnanvaraisia asioita.
.

8 comments:

  1. Hauska stoori aamun piristykseksi.

    Tuosta sinuttelusta. Jos asikas sinuttelee ja myyjä teitittelee, osa myyjistä menettää ennen pitkää etäisyyttään ja alkaa sinutella. Riippuu ehkä jossain määrin asiakkaan ja myyjän ikäerosta. Suuret ikäluokat on opetettu sinuttelemaan kaikkia ja pienet ikäluokat ovat jälleen omaksuneet teitittelyn.

    ReplyDelete
  2. Muistan, että ihan suomenkielen kannalta aikoinaan tuota vitsiä lukiessa ajattelin juuri niin, että myyjältä alkaa mennä hermo... Sinulla tulee aina tuo mielenkiintoinen pohdiskelu mahdolliseen käännökseen.

    ReplyDelete
  3. Onpa kiva nähdä TEIDÄT, Kirsi ja Inkivääri!

    Kiva nähdä SINUT, Kirsi, ja SINUT, Inkivääri.

    Jos entistä enemmän tulen inkiväärin kanssa SINUKSI kutsun SINUA lopulta tuttavallisesti Inkiksi.

    Mitä tulee siihen että minulta tulee aina pohdiskelu, niin HEH, mitäpä voi siihen muuta todeta kuin että it just comes naturally and ammatin puolesta. Onnekasta jos yleisö tykkää!

    ReplyDelete
  4. Anonymous4:10 pm

    Mikähän ihme siinä on, että niin monet asiakkaat ottavat nykyään teitittelyn suorastaan loukkauksena?

    Minä raukka yritän vain olla kohtelias, ja ranskasta on vähän päälle jäänyt se, että vieraita ihmisiä teititellään...

    Toisaalta, teitittelyn kääntäminen kirjallisuudessa hämää välillä. Taannoin lueskelin jotain Jane Austenia (olisiko ollut Järki ja tunteet), ja minua oudoksutti, kun kirjan ranskankielisessä käännöksessä sisarukset teitittelivät toisiaan.

    Mikä on sinun mielipiteesi: onko Austenin ajan sisarusten välinen "you" teitittelyä vai sinuttelua?

    Stazzy
    http://menthe-foret.livejournal.com

    ReplyDelete
  5. Salut Stazzy

    Voinko sinutella teitä, hah hah?

    Asiakaspalvelussa tulee kaiken maailman ainesta vastaan. Teet niin tai näin, joku suuttuu aina aiheettomasti jostain. Parasta vaan pysyä itse asiallisena ja rauhallisena, ehkäpä tietyissä rajoissa välttää sinuttelemasta tai teitittelemästä. "Saako olla muuta?" Hymy tai nyökkäys sen sijaan että sanoo "Ole hyvä tai olkaa hyvä"...

    Jane Austenin kieli oli oman aikansa kirjoitustyyliä, kirjallisen koukeroista, eikä minun käsittääkseni jäljitellyt elävää puhuttua kieltä. Siinä mielessä kankea ranskannos saattoi hyvinkin olla paikallaan. Toisaalta mitä jos siihen aikaan ranskalaiset teitittelivät saman perheen sisällä? Sekin on yksi mahdollisuus.

    Englannissa sinuttelu ja teitittely, tai tuttavallisuus versus kunnioitus, ilmenee sanotaanko "you":n oheen etunimi vai sukunimi. What do you think, Mr Pemberton? What do you think, James?

    ReplyDelete
  6. Stazzy5:11 pm

    Hmm, jooh.
    Todennäköisesti siihen aikaan tosiaan Ranskassa teititeltiin perheen sisällä, vastaavanlaisia tapauksia on tullut vastaan jopa vuonna 2002...

    Lähinnä mietinkin sitä, kuinka paljon kirjallisuuden käännös itseasiassa heijastaa kääntäjän omaa kulttuuritaustaa. Ihannetilanteessa pitäisi olla mahdollisimman neutraali, mutta silti tekstin sävy on vallan toinen, kun ranskaksi teititellään ja suomeksi sinutellaan...

    ReplyDelete
  7. This comment has been removed by the author.

    ReplyDelete
  8. Stazzy, kävin eilen kivassa blogissasi, mutta en onnistunut kommentoimaan... Hyvät värit siellä.

    ReplyDelete

Ilahdun kommenteista ja pyrin vastaamaan kaikkiin.

Kello 16 - 17 jälkeen en tavallisesti ole paikalla, mutta aamulla sitten taas.

Sana on vapaa, hyvät blogikaverit :)