Tuesday, August 05, 2008

Villen ja Mirkun seurassa



My new bathrobe. Vihreää vohvelikangasta, 40 euroa Stockmannin miestenosastolta. Väri osui silmiini ja kylpytakissa viehätti sekin että ei ole paksu. Vyön lenkit sijaitsivat liian alhaalla mutta ompelutaitoinen ystäväni Mirkku korjasi tilanteen zuitzait siksakkaamalla tai jollain muulla menetelmällä. 

Menin aamulla kaveriani Villeä hakemaan. Kävelin vajaan puoli tuntia 78:n pysäkille ja sillä pääsin kohteeseeni noin varttitunnissa. (Tai siis bussilla, en pysäkillä.)  Suunnitelma oli mennä Mirkulle bussinvaihdolla. Katsoin mennessäni sopivan vaihtoehdon pysäkin aikatauluista, 16 yli 10. Villelle saapuessani kävi ilmi että hänen suosikkiohjelmansa Subilla loppuisi vasta 10 yli 10, eikä vähän vaille 10 kuten tavallista. "Ei hätää", sanoin. Pistetään kengät valmiiksi oven eteen ja otetaan lentävä lähtö. "Joo, ja minä voin pukea takin rappusissa", hän keksi. Tälle hihittelimme, sekä lisäksi hän hihitteli sille että hänen 8-vuotiaat jalkansa ovat kokoa 40 kun minun ovat vain 37. 

Lastenohjelma alkoi. Minä lueskelin sillä aikaa työväenopiston ohjelmasta kielikurssien tietoja ja Villen äidin Annan Annaa. Kuten olin arvellutkin, telkkariohjelma loppui ilmoitettua aiemmin. Saavuimme pysäkille reilusti etuajassa. Kiva bussiajelu Malmille missä vaihdoimme 73:een ja jatkoimme iloista juttelua ja maisemien katselua. Nostalgiareitti nuorelle herralle, jonka lapsuudenkoti oli ollut Mirkun naapurissa, samassa paritalossa. Niin innoissaan oli vierailusta että pinkaisi pysäkiltä juoksuun. Näin vain takaraivon ja pienen tomupilven. 

Kun saavuin Mirkun kotiin, Ville oli jo keittiöhommissa Mirkun vieressä. Ruokalistalla oli broileria ja naudanlihaa grillivartaissa, perunamuusia, paistettua sipulia, ruskeaa kastiketta, vohveleita ja minun tuomiani saksalaisia suklaapusuja, vaahtokarkin makuisia. Olisi ollut jokunen pihvikin, mutta ne unohtuivat ulos grilliin ja paloivat mustiksi. 

Lapsukainen katseli videoita sillä aikaa kun minun kylpytakkiani remontoitiin ja näytti viihtyvän kuin kotonaan. T-paidalla oli vohvelinsyönnin jälkeen sekä mansikka- että vadelmahilloa. Moneen kertaan hän kyseli että ei kai tarvitse kovin aikaisin lähteä kotiin. 

Kohta lähdin kävellen omaa kotiani kohti. Mirkun tehtäväksi jäi palauttaa nuorukainen kotiin ja siinä samalla he saivat yhteistä aikaa kuten me olimme saaneet aamupäivällä. Mirkku pääsi sitten vielä tapaamaan päiväkodista saapuvaa pikkuveljeäkin. 

Tämä oli antoisa päivä, jonka muistolla pärjää pitkälle. Huomisaamuna aloitan englannin opetuksen, mistä käynnistyy taas uusi vaihe vuotta.

1 comment:

Ilahdun kommenteista ja pyrin vastaamaan kaikkiin.

Kello 16 - 17 jälkeen en tavallisesti ole paikalla, mutta aamulla sitten taas.

Sana on vapaa, hyvät blogikaverit :)