Tuesday, December 16, 2008

Kannusta, älä lannista



Perjantaina saapuivat ekat joulukortit. Ensin aamulla oppilaalta, sitten posti toi kolme lisää. Kaikki eivät välitä lähettää ja saada joulukortteja. Minusta se on aina kuulunut jouluun, ja on niitä sympaattisimpia perinteitä. 

Tuttavapiirin kasvaessa korttien lähettämisestä on muodostunut aina vaan aikaa vievämpi ja vaativampi toimitus mutta siitä en silti luovu. Kortteja hankimme aina jo edellisen joulun jälkeen jotta niitä on valmiina. Osoitetarrat tulostetaan tietokoneesta ja yhteistyöllä mieheni kanssa laitellaan kortit lähetyskuntoon.

Vuosi sitten joulun alla tein tyytyväisenä merkinnän tänne päiväkirjaan kun olimme saaneet urakalla huhkimalla tarrat läpsittyä paikalleen, omat nimet kirjoitettua ja kortit lähetettyä. Kas vaan; joku perhanan anonyymi tuli tänne minut haukkumaan ja tuulettamaan miten hän "ei ottaisi minun lähettämääni joulukorttia, jossa ei ole edes omin käsin kirjoitettu osoite". 

Mikä ihme ihmisiä vaivaa!?? Tullaan kertomaan ja julistamaan miten minun kuuluisi omat joulukorttini kirjoittaa ja aikatauluni järjestää. Jos blogimaailman peemäiset anonyymit pistettäisiin riviin päiväntasaajalle, se sopisi minulle mainiosti. Painukoot pitkälle pippuria kasvattamaan ja juoskoot mutkia! Älykääpiöt. Tämä ilmeisesti luuli että kyse on 5 - 10 kortin kirjoittamisesta eikä sadan, mutta tuommoiselle käytökselle ei silti ole puolustusta. Tullaan haukkumaan ja arvostelemaan ja määräilemään. Ja yleensä anonyyminä. Hyi hitto. 

Noita toisten joulun pilaajia riittää, ja yleensäkin ilmapiirin pilaajia. Saavatko ne jotain siitä että käyvät haukkumassa muita? Aasiakas-blogi on todistuksena siitä että monilla on tapana antaa negatiivista palautetta erittäin asiattomalla tavalla. Ihan livenä, kaupoissa missä myyjät eivät oikein voi puolustautuakaan. 

Entisaikaan opettajissa oli oppilaittensa nolaajia, virheitten listaajia, lannistajia. Yksi lannistaja voi tuhoja monen kannustajan aikaansaaman hyvän ilmapiirin hetkessä. 

Kannusta, älä lannista. Sitä haluan pitää mottonani, ja tästä tulen älähtelemään ja mölähtelemään vielä monet kerrat, -kele.


20 comments:

  1. Hih, juuri kuule eilen luin keskustelua, jossa ihan omalla nimellään joulupostin saaja suoraan lähettäjälle kertoi tarran latistavan tunnelmaa. Ja siis henkilölle, joka ei kirjoita joulukorttia vaan joulukirjeen!

    Meitä näyttää olevan moneen junaan lähtijäksi ja täytyy sanoa, että niin täydellistä ei minun maailmani ole, että moinen hetkauttaisi fiilistäni puoleen tahi toiseen. Muistan, että joillakin noita tarroja on, mutta en tosiaankaan että kenellä. Olen ihan yhtä iloinen joka ikisestä joulupostista jonka saan::)

    Eilen viimetingan tuskissani puhkuin ja kirjoitin niitä ja sain selkäni niin kipeäksi ettei vieläkään tunnu mikään lääke riittävän - olisipa ollut tarrat!

    Ehkä joku keksii vaatia, että postimerkkienkin pitäisi olla nuoltavia eikä mitään tarralappusia?;)

    ReplyDelete
  2. Hyvät vihjeet on aina tarpeen näin joulun alla.
    J ouluna saa ostaa valmiit joulupuurot ja piparit ja lähettää ihan millaisia kortteja haluaa. Minä teen osoitelappuja paketteihin jouluisista mainoskuvista.

    ReplyDelete
  3. Harvat kirjeeni kirjoitan mielellään konella. Mieluimmin otan vastaan sellaisia kirjeitä kuin täysin kamalat käsialat, joiden selvittäminen menee arvailuun. Postimiehet varmasti tykkäävät myös selvistä osoitetarroista.

    ReplyDelete
  4. Kysyn sinulta, annatko joululahjan lehtijakajalle tai postijakajalle? voin kertoa mukavasta muistosta. Haminassa 2005 ja 2006 joulut sain joululahjat asiakailta eli lehden tilaajilta. On mukava tapa antaa muistaa postijakajaa tai lehtijakajaa, jotka tehneet rankkaat työtä. :) Muutin Kotkaan. Huomasin että Kotka lehden tilaajat tai asiakkaat eivät anna joululahjat lehtijakajille tai postijakajille. Mitä olin oppinut kaupungin oman tavan mukaan. :) Haminan kaupunki on pieni ja tuttu toisia. :) Joku päivä annan joululahjan lehtijakajalle tai postikantajalle. Säilytän yllätyksenä. :)

    ReplyDelete
  5. Heh, nyt jäämme mielenkiinnolla odottelemaan anonillin uutta tulemista - jos sellainen siis tulee - ja jouluetiketin julkistamista ;-))

    Itse en kyllä ymmärrä, mitä kauheaa siinä on, vaikka printtaisi kortin tekstit kokonaan koneella. Ajatus on kuitenkin se tärkein, se että ainakin sen kortin verran ajatteli saajaa.

    Minustakin on kiva lähetellä kortteja. Harmittaa, että tänä(kin) jouluna jää kortit lähettämäti. Mutta minulla on tapana lähetellä kortteja sitten jonain muuna vuodenaikana. :)

    ReplyDelete
  6. INKIVÄÄRI: Joo-o, toisinaan palaute on paikallaan, mutta vanha sanonta lahjahevosen suuhun katsomisesta jo kertoo meille että lahjoja ei pitäisi syyttä suotta mennä kritisoimaan. Poikkeuksia saattaa löytyä, esim. allergikko voi sanoa että ei voi syödä suklaata... mutta siis että joulukirjeen saaja alkoi valittaa tarrasta - minun mielestäni törppöä.

    Tarrat ovat pelastus! Hallelujaa :)

    HANNELE: Kiitos auttavasta kommentoinnista. Postissa tosiaan ilahdutaan selkeydestä enemmän kuin tunnelmallisesta käsialasta, hyvä näkökohta!

    HEISKA: Olen joskus teipannut joulukortin tai pikkulahjan postinkantajalle - kerrostalossa asuessa oveen, omakotitalossa postilaatikkoon :) En ole muistanut pitkään aikaan, meillähän käy laatikolla hesarinjakaja, postinkantaja ja ilmaisjakelujen kantaja... hankalaa jos ajattelisi kaikkia muistaa, mutta eipä kai mahdotonta :)

    ELEGIA: Olin tänään hiukan harmissani ja jos anonilli olisi näyttäytynyt, kukaties olisin unohtanut olevani leidi ja käyttänyt ISO KIRJASINTYYPPIÄ!

    Juu, ei joulukorttien lähettäminen mikään pakkopulla tule olla. Lähettele omasi juhannuksena :D

    ReplyDelete
  7. Apropos lahjahevonen: minäpä olen sattumalta eksynyt nettikeskusteluun, jossa joku tilitti kyllästyneensä askartelemaan joulukortteja piittaamattomille ihmisille, jotka lähettävät hänelle vuosi toisensa perään "pelkkiä" tusinatiimarikortteja.

    Taloustieteen termein kirjoittaja oli siis tehnyt investoinnin, jonka mitä ilmeisimmin odotti poikivan tuottoa. Ja hyvä, lämmin, hellä on mieli jokaisen!

    Ai niin, kiitokset Ritalle mainiosta ja supernopeasta homejuustopipariohjeesta! Testattiin glögin kanssa ja tykättiin kovasti, samoin vieraat.

    ReplyDelete
  8. Peikko on tuhma ja kysyy yrittääkö Rita lannistaa lannistajia? (Sitten peikko varmuuden vuoksi juoksee kovaa kyytiä metsään piiloon.)

    ReplyDelete
  9. KATI: Mitä mielenkiintoisin psykologinen tai filosofinen ilmiö - kyllä ihminen useinkin jotain odottaa vastineeksi lahjastaan, vähintäänkin kiittelyä. Väärin on odottaa tai vaatia että muut yltävät samaan suoritukseen ja vaivannäköön kuin se joka vaivautui väsäämään itse kortteja.

    Hienoa kuulla että piparikiekot osoittautuivat sykseeksi! Olenpa iloinen :) Pitää kertoa Elsalle jonka kotona niitä joku joulu sitten söin ja jolta reseptin sain. Kiva kun kerroit, Kiitos.

    PEIKKO: Peikko kysyy vaan. Se on hyvä kysymys johon yritän miettiä vastausta.

    Lannistaminen ei välttämättä olekaan tyhmää ja tuhmaa, vaan joskus ehkä paikallaan. Silloin se on hillitsemistä eikä lannistamista. Semmoista en haluaisi hillitä. Huonoa lannistamista haluan lannistaa, sellaista josta tulee raskas olo ja paha mieli.

    (Tulee vaan takaisin sieltä pusikosta.)

    ReplyDelete
  10. Rita, Hienoa kuulla (:D)että sinunkin vieterisi ei ihan kaikkeen veny! Eli annoit satikutia moisille mollaajille!

    Minä olen ehdoton postikorttifani. Lähetän niitä itse ja olen aidon onnellinen jos joku lähettää niitä minulle.
    Joulunajan joulukortit ovat joko pöydällä korissa, ja katselen ja luen niitä silloin tällöin ajatellen niiden lähettäjä.
    Joskus olen ripustanut niitä värikkäillä minipyykkipojilla silkkinaruun ja laittanut roikkumaan eteisen ison peilin ympärille, tai kiinnittänyt ne keittiön liukuoveen sinitarranpalasilla taidenäyttelyksi.
    Iloitaan vaan yhdessä kaikki korteista joita saamme. Itsetehtyjä tai kaupasta ostettuja, käsinkirjoitettuna tai tarran kanssa!

    Voisiko tuo käsinkirjoitettu kortti olla "ammattikeräilijälle" arvokkaampi, en osaa sanoa. Mutta harva meistä kai korttejaan minnekään vieraisiin arkistoihin ajattelisi säästävänsä, vaikka kaikki elämänsä aikana saamat kortit itsellään säästäisikin.
    Edellinen pointti putkahti aiheesta mieleeni.

    ReplyDelete
  11. (Lahja postinkantajalle vaikee, koska ehkä tilapäisiä sijaisia)

    ReplyDelete
  12. Kannusta vai pannusta. Täällä on jo kaikki melkein sanottu. 1.En- siksi iloitsen siitä, että Ritalta irtoaa raikkaasti ärrällistäkin mielipidettä, kun tarpeen. Ei kaikkea tarvitse hyväksyä hymyssä suin, kunhan sitten taas muistaa hymyillä, ja sinä, Rita, muistat.
    2. Kun saan kortin, ajattelen, että tuo ihminen on muistanut minua! Miten hauskaa, joskus ihanaakin. Osoite oli, kortti saapui.
    3. Tietokoneeseen isketelty osoitelista helpottaa osoittamista, ja saattaa jäädä aikaa lisätä muutama sananen, niinkuin että kirjoitan pian oikean kirjeen. SE saattaa tapahtua seur. syyskuussa. "Kannuksettomalle" ei taida monta korttia tulla

    ReplyDelete
  13. Juuri näiden mahtavien analyysiesi ansiosta olen rakastunut blogiisi, Rita!!!

    Nauroin aivan hillittömästi tavallesi antaa kyytiä lannistajille. Olet todella herkullinen lannistajien lannistaja. Jos joku joskus blogissani kiusaa minua, taidan pyytää sinut apuun.

    Eivät taida lannistajat uskaltaa ihan helpolla tulla tänne sinun ruoskasi alle.

    Minä lähetin aikoinaan paljon paperisia kortteja. Nyt lähetän kortteja postitse ja meilitse. Minulle kelpaavat kaikenlaiset kortit, paitsi anonyymit ilonpilauskortit, heh.

    ReplyDelete
  14. Sama motto! Anonyymit ovat blogimaailman huono puoli. Minusta Blogistanian henkeen kuuluu kirjoitella kivoja juttuja, mutta jotkut raasut eivät tätä kirjoittamatonta sääntöä käsitä. Minä lukiessani tekstiäsi juuri ajattelin, että miten kätevää, kun osoitteet ovat valmiina koneella.
    Joulukorttien lähettäminen ja saaminen on kivaa. Minä iloitsen jokaisesta joulukortista. Koin myös onnentunteita siitä, että tänä vuonna ehdin askarrella joulukortit itse. Harvinaista herkkua.

    ReplyDelete
  15. LEONOORA: Vaikka olen syntymälahjana saanut tasaisen temperamentin, ei se suinkaan tarkoita sitä että otan haukkumiset hymysuin vastaan. Ei veny vieteri loputtomiin :D (Hyvä sanonta) Satikutia mollaajille. Hyvä sanonta sekin. Nauroin itsekseni.

    Nuohan ovat verrattomia neuvoja joulukorttien esillepanoon. Heh, meilläkin on valkoinen liukuovi. Olen joskus pistänyt siihen pahvisia joulutonttuja sinitarralla. Joulukortteihin meillä on pari kirjakaupasta ostettua oveen ripustettavaa telinettä.

    HANNELE: (Good point)

    UTUKKA: Hyvä että sinäkin vahvistat Leonooran lausunnon :) Kyllä minulta tarvittaessa lentää ärräpäitä. Hölmöhän se on joka makuuasennossa ottaa aiheettomat haukkumiset päälleen. En muista mitä vastasin viime vuonna sille "kannuksettomalle" Olisin voinut vastatata että "tuommoiselle hyypiölle en korttia lähettäisikään" :D

    Tuo on oikea asenne että ilahtuu kaikista korteista koska lähettäjä on ajatellut meitä.

    KATJA: Voit luottaa apuuni jos sitä pyydät. Tunnussana "sitruuna" tänne niin riennän katsomaan millaisesta öklötyksestä on kyse :D

    Pari vuotta sitten jouduin anonyymien hyökkäysten kohteeksi. Ei se hauskaa ollut mutta selvisin, ja muutama blogikaveri auttoi.

    Analyysit joista nautit... Eiköhän sinulla itselläsikin ole analyyttinen mieli. Upeat kirjoituksesi sen osoittavat :)

    KATILEIN: Asiattomat anonyymit ovat jopa saaneet ihmisiä lopettamaan bloginsa. Inhottavaa.

    Mutta lisätään tähän kuitenkin että joskus he ovat saaneet hyvääkin väittelyä aikaan, eivätkä ihan aina ole paikalla pelkästään kiusaamassa ja trollaamassa. Jos blogissa kirjoitellaan jostain arkaluontoisesta aiheesta, anonyymiuden turvin voi kertoa asioita joita muuten ei kehtaisi tai uskaltaisi kertoa. Eli en teilaa kaikkia anonyymeja.

    Aika jännää miten kirjoittamisen perusteella voi ihmisistä tehdä päätelmiä ja luonneanalyysejä. Joku on kiva ja kiltti kaikille, kuten sinä, ja sitten taas joku anonyymi ei osaa muuta kuin ilkeillä, ja vääntää kaikesta esiin negatiiviset puolet, oli niitä siellä tai ei:(

    Korttien askartelu - hyvä kun muistutit! Se on niiin kivaa puuhaa että taidanpa joululomalla askarrella muutaman ensi vuotta varten! Pari olen ehtinyt tehdä tänä vuonna.

    ReplyDelete
  16. Kyllä niitä mokomia, kaikenlaisia pirullisia ilon pilaajia riittää! mutta onneksi isompi osa ihmisistä on pirskatin mukavaa sakkia =)

    ReplyDelete
  17. KORTEISTA VIELÄ, että juuri tänään olen tehnyt pikku runokirjaa lahjaksi, ja siihen on kiva liimata pikku yksituiskohtia vanhoista korteista. Ikäänkuin "Scrap book"-tyyliin.

    ReplyDelete
  18. KELTAISEN TALON ERAKKO: Hyvin sanottu!

    UTUKKA: Kuulostaa aivan ihanalta:)

    ReplyDelete
  19. Mottagaren ska aldrig klaga på presenten.
    Det är ju det viktigaste bitarna i uppfostran.

    ReplyDelete
  20. Jag har samma åsikt. Allekirjoitan!

    ReplyDelete

Ilahdun kommenteista ja pyrin vastaamaan kaikkiin.

Kello 16 - 17 jälkeen en tavallisesti ole paikalla, mutta aamulla sitten taas.

Sana on vapaa, hyvät blogikaverit :)