Sarjakuvablogi ja ruuanlaittoblogi

Joulupukki ei onneksi tuonut muita makeita kalorilahjoja kuin tuota espanjalaista öh juttua miten sitä kuvailisi? Se on kovaa mutta suussa sulavaa ja siinä on pähkinöitä.

Äidiltä saimme paljon hänen maalaamiaan jouluisia posliinitöitä. Taidan kuvata niitä ensi joulun alla tänne blogiin, jos minulla silloin vielä on tämä blogi. Ja miksi ei olisi?

Blogeista puheen ollen, ellette vielä tunne Ankkalapiota, käykää ihmeessä tutustumassa! Symppaattinen, lahjakas, oivaltava sarjakuva. 

Eilinen orastava flunssanpoikanen hävisi heti kun join teetä sitruunan ja hunajan kera. Blogitoveri Yaelian neuvoi että inkivääriäkin voi lisätä. Olen johonkin maailmanaikaan kokeillut tuoretta inkivääriä (siis ei jauhettua) teessä. En pitänyt siitä, mutta mitäpä sitä ei kokeilisi kun yrittää torjua flunssaa? Minulla oli viime keväänä yksi flunssa jossa ei ollut juuri muita oireita kuin äänenmenetys. En voinut opettaa puhelimessa enkä lähiopetuksessa kolmeen viikkoon, eli erittäin ikävä homma meikäläisen ammatissa. Siksi pyrin välttämään vilustumiset ja sen sellaiset. En huuda oppilaille jotta ääni pysyy kunnossa, hehe.

Yaelianin blogissa kannattaa käydä jos on ruuanlaitosta kiinnostunut. Hain sieltä eilen upean pinaatti-mansikkasalaatin ohjeen. Nyt vaan odottelemaan mansikka-aikaa. Heillä Israelissa ovat kuulemma (eli luemma) "talven ensimmäiset mansikat" jo saapuneet.

Tekniikka pelaa

Italianopettajalle sopiva joululahja tuo Fiat 500:n muotoinen hiiri. Vähän turhan pönäkkä ja korkea käteen mutta riemastutti kovasti valoineen. Pimeässä huoneessa näkyy selkeästi sekä etu- että jarruvalot, hehee.

Sain juuri nettiyhteyden hyvään ystävääni Mirkkuun. Hänelle on joulupukki tai muu taho järjestänyt läppärin. Tähän asti kokemusta vain kännykästä. Lähetin meilin ja sain vastaukseksi tekstiviestin että perille tuli mutta ei saanut vastausta tulemaan. Opetan sen hänelle huomenna kun menen mieheni kanssa hänelle lounaalle. Siitä tulee kivaa ja tulee olemaan hienoa saada olla enemmän tekemisissä Mirkun kanssa. Puhelimessa en jaksa työpuheluiden jälkeen jäkättää mutta pieniä meilejä voi aina vaihdella.

Sain hiljattain tietää että voin lähettää tietokoneelta 40 ilmaista meiliä kuukaudessa. Huomattavasti helpompaa kuin kännykästä näpyttely. Harmi vaan että numerot joutuu aina erikseen katsomaan ja kirjoittamaan ruudulle. Ehkä keksin siihen vielä jonkin helpotuksen, kirjaan ne vaikka meiliin.

Yksi iso tekniikkaparannus tehtiin eilen elämääni - mieheni vaihteli hiukan piuhoja ja laitteita and nyt on TV:ssä helposti saatavilla erinäisiä Italia-kanavia entisen yhden lisäksi sekä monta Iran-kanavaa. Persian kieltä tuutin täydeltä, ach Khoda! Aamulla osuin englanniksi tekstitettyyn ohjelmaan jota katselin, kuuntelin ja ihailin tyytyväisenä. 

Äsken oli flunssan tuntua, mutta nyt se on enää pienenpieni aavistus. Otin normaalit poppakonstitroppini; teetä sitruunan ja hunajan kanssa. Sillä olen jo vuosikausia ajanut flunssanpoikasia tiehensä. Ihan aina ei tehoa, mutta hyvin usein. Pidetään nytkin peukkuja.

Itiksen joulukalenteri

Minulla oli ihan älyttömän kiva joulukalenteri, joka ei maksanut mitään, Itäkeskuksen ostoskeskuksen mainoskalenteri. Sain sen viime joulun alla jaettujen mainosten joukossa ja pistin talteen. 

Ostarit ovat mainioita paikkoja. Kuten kalenterikin luukkujensa teksteissä tähdentää; ei tarvitse pelätä parkkisakkoja, voi ostaa kaikenlaiset tavarat kuivin jaloin saman katon alta. Kantava idea kalenterin sanomassa oli rauha, kiireettömyys, stressin esto. "Kiirehdi hitaasti. Festina lente." "Kaikki jouluun hötkyilemättä." "Piis. Ostopiis."

Tuo sana "hötkyileminen" hiukan ärsytti itseäni ensin, mutta loppujen lopuksi ihastuin kalenterin ideaan. Siinäpä komeili vielä yki ylimääräinen luukku, numero 27. Se aukeni kehoittamaan: "Hopi, hopi. Nyt Itikseen. Ale alkaa tänään."

Ja itse asiassa käväisimme äsken kiertelemässä Itiksessä. Stockmannilta löytyi ihanat lyhdynmalliset jouluvalot 50 prosentin alennuksella. Mitään mieleistäni en nähnyt ennen joulua, vaikka etsin sieltä sun täältä. Mukava juttu. Hötkyilemättä.

Tiimarissakin pyörähdin ja ostin joulutarroja alesta. Sen sijaan vastustin kiusausta ostaa 50 prossalla alennettu suklaajoulukalenteri. Se ei ainakaan olisi säästynyt ensi jouluun, vaikka Itäkeskuksen mainoskalenteri säästyi.

Vielä joulunpunaista

Kuusenkoristelaatikkoomme tuli eilen yksi sympaattinen koriste lisää. We got one more Christmas decoration yesterday from Susan. She had made it herself. That hearfelt elflike doll is made of felt. 

Katsokaa miten kiva tonttu amerikkalainen ystävämme on. Joulukortinkin hän oli tehnyt itse. Alamme vasta tajuta mikä monipuolinen lahjakkuus hän on; graafikko, satutäti, kalligrafiaopettaja... The list goes on and on.

Tänään syödään eilisten nyyttäreiden jäänteitä. Plenty of good left-overs from yesterday's potluck. Jean Louis ja Eric toivat rosollia ja salaattia. Susanin hedelmäsalaattia ja omaani on parissa astiassa. Annikan hurmaavaan sekahedelmäkeittoon aion upottaa kärsäni. 

Pitää muistaa vaihdella reseptejä ihmisten kanssa. 

Taas kerran huomattiin että maailma on pieni. Susan ja Kalle saapuivat sattumalta yhtä aikaa ovellemme ja ihmettelivät että "sinäkö siinä?" He ovat tunteneet toisensa kauan eikä kumpikaan tiennyt että me tunnemme heidät ja että he molemmat olivat tulossa meille.

Roger toi jotain erikoisolutta, mutta epäilen että todisteet on hävitetty enkä enää pääse sitä maistamaan.

Monta mukavaa jutunaihetta sisältyi tapaamiseen, mutta kuten aina, aika tuntui liian lyhyeltä. 

Mitähän ottaisi lounaaksi? Ehkä eilen paistamamme kalan (mitättömän pienet) loput ja riisiä jota jäi reilummin koska keitettiin kaksi kattilallista.

Pistettiin juuri kuusi pois. Joulu on meidän kodissa nyt suunnilleen ohi tältä vuodelta. Kyllä oli mainio joulu, ja runsaasti tapaamisia ystävien kanssa joulukuussa. Olkoon niitä ensi vuosi täynnä! 

Joulun kevennyskekkerit

Tänään: Pistetään joulukoristeita pois. Putting away Christmas decorations.

Ollaan kutsuttu ystäviä joulunkevennysnyyttäreille. Salaattia, vihanneksia, hedelmiä.

Today; We have invited friends over for a potluck party, something light after the holidays; salads, vegetables, fruit. 

Ghablame party persiaksi (in Farsi). 

Persialais-suomalais-italialaista ruokaa

Kuvia viime sunnuntaiselta vierailulta persialaisten ystävien luona. Ylin kuva Nia, 9kk, seuraavassa 2 ja puolivuotias Mei poseeraa Elina-tätinsä kanssa. Vaikka he puhuvat persiaa, sana "täti" sanotaan aina suomeksi eikä persiaksi (khale). Elinan äiti Iffet oli mukana mutta isä Manucher oli töissä iranilaisessa kaupassa Itäkeskuksessa. Kauppa käy sunnuntaisinkin joulun alla.

Isäntä Amir oli valmistanut meille sienikeiton ja peltikaupalla kahta erilaista pizzaa. Alla kuva emäntämme Mitran iranilaisesta jälkiruuasta. Siinä on riisiä ja sahramia, päällä kanelia. (Kuvia olisi enemmänkin mutta Blogger on taas hankala.)

Ruokatarjoilujen jälkeen ennen jälkiruokia tanssimme persialaisen musiikin tahdissa. Tai täsmennetään että naiset tanssivat olohuoneessa. Miehet juttelivat keittiössä. Iffet opetti tanssimaan iranilaisittain. Käsiä lyötiin yhteen ja sanottiin "däst däst". 

Mehevä kalkkuna

Miten kalkkunasta tulee mehevä (How to make your turkey juicy)

Upota kalkkuna kylmään suolaveteen paistamista edeltävänä päivänä. 

Ei mahdu jääkaappiin mutta me veimme sen kylmään varastoon.

(Keep the turkey in cold brine in a cold place for some 12 hours.)

Mausteita mukaan (Spices)

Neilikkaa (Clove)

Kuminaa  (Caraway seeds)

Tähtianista  (Star anis)

Sinapinsiemeniä  (Mustard seeds)

Maustepippuria  (Allspice)

Kokonaista kanelia  (Cinnamon)

Merisuolaa  (Salt)

Sokeria  (Sugar)

Vaahterasiirappia  (Maple syrap)

Sipulia  (Onion)

Appelsiinia  (Orange)

Inkivääriä  (Ginger)

Persiljaa lehtineen ja varsineen (Parsley leaves, stalks and all)

Kalkkunan sisään omenanlohkoja ja kuivattuja luumuja.

Kalkkuna kylpee

Our turkey is having a bath. Kalkkuna on maustunut yön yli kylmässä vedessä. Jokusen tunnin kuluttua se pääsee uuniin lämpiämään. "Lisää lämpöä tai annatte höyheneni takaisin!"

Kalkkunasuunnitelmia

Ihanaa joulunaikaa kaikille! Meillä on tallentumassa Nigellan jouluohjelma jossa hän neuvoo miten kalkkunasta saa mehevän. Näin siitä vilauksen eilen ja onneksi tulee uusintana tänään. Aiomme juhlistaa vuoden suurinta ja tärkeintä juhlaa erityisellä ruualla. Sian kanssa emme ole sikailleet vuosikausiin. Laitamme tavallisesti kalkkunaa jossain muodossa, ellemme sitten osta valmista rullaa. Yhtenä vuonna oli pakko koska kalkkunaa ei löytynyt. Kerran kokeilimme hanhea, hieno elämys sekin. Joskus olemme valmistaneet broileria, joka käy "minikalkkunasta".

Nyt alkaa joulun odotus

Tänään oli viimeinen opetuspäivä ennen joulua. Haaveilen kaikenlaisesta mukavasta edessä olevasta. Joulukoristeita lisää esiin,  ruokasuunnitelmia, lehtien joulujuttujen lukua. Joulukuusi pystytettiin ja koristeltiin jo eilen.

Eilen vierailimme persialaisilla ystävillä. Isäntämme oli tehnyt ruokaa monta tuntia ja emäntäkin pyöräytti meille oikean iranilaisen jälkiruuan. Lasten kanssa pidettiin hauskaa. Kaikki oli niin tavattoman ihanaa! Kunhan saan valokuvia, voin tännekin tuoda nähtäväksi. 

One more for the road

Blogirullani alkaa olla niin täysi että en enää ehdi käydä kaikissa blogeissa joka päivä, ja kakkosblogissanikin on aika pitkä lista, ja Bloggerin suosikeissa myös, vaikka olen yrittänyt pitää listat kontrolloituina. Olin vakaasti päättänyt olla lisäilemättä mutta yhden myönnytyksen äsken tein. Lisäsin tämän blogin rullaan.

Piiras vie hurmioon ja turmioon

Nam. Tulinpa eilen leiponeeksi niin herkullisen hedelmäpiirakan että ei siitä ole enää kuin jämät jäljellä, nyt kun vielä aamiaisen yhteydessä sitä söin ja mies söi palan ennen kuin lähti golfiin. Ansaitut syömiset koska siivosimme ahkerasti ja rivakasti aamutuimaan. Iltapäivällä menemme vierailemaan persialaiseen lapsiperheeseen. Eiköhän siellä kulu lisää kaloreita. Mikään kaloripommi tuo piiras ei ole, mutta houkuttavuudessaan ylensyönnin hurmioon ja turmioon johtava. Saatte reseptin myöhemmin. Menen koristelemaan joulukuusta.

Aku Ankan joulukalenteri

Avasin tänä aamuna nettijoulukalenterin luukut 1 - 20 Aku Ankan jouluisesta sarjakuvaseikkailusta. Tarina jäi jännään paikkaan. Loppuratkaisu selviää neljän seuraavan päivän aikana.

Lukukauden lopun touhuja

Kello on kolme. Söin äsken lounasta. Kukonlaulusta ja kananlennosta asti olen duunia duunannut.  Lukukauden lopettajaiset teettävät minulla aina ylenmäärin töitä kuten alottajaisetkin. Nyt pidän nettikursseista lomaa tammikuun kolmanteen viikkoon asti. Tai täsmennettynä toiseen viikkoon, koska onhan tehtävät valmistettavakin.   

Huomenna puhelinoppilas, maanantaina yksityisoppilas, yksi nettioppilas... Sen enempää ei ole ennen joulua opetusta. Sunnuntaina mennään kyläilemään persialaisten ystävien luokse, niiden joilla on kaksi pikkulasta. Mersi äz dä'ävät. Kiitos kutsusta. Sen opin viimeksi, ja muutakin lukee vihkossani. Pänttään ennen sunnuntai-iltapäivää jolloin menemme heidän kotiinsa kello 15. Perheen pienin ei vielä osaa suomea, joten aion yrittää keskustella persiaksi hänen kanssaan. 9 kuukauden ikäinen tyttö, Nia. Mei on jo 2 ja puoli vuotta.

Luitteko lehdestä että Derrickin näyttelijä on kuollut? 85-vuotiaana. Derrick kuuluu lempisarjoihini. Vanha kettu on melkein yhtä hyvä. Raymondin uusinnat alkoivat taas. Hurraa. Kaikkein riemastuttavin sarja on mielestäni tällä hetkellä The Big Bang Theory, suomeksi Rillit huurussa, missä kaksi huippuälykästä nörttiä asuu yksinkertaisen blondin naapurissa. Oh, Sheldon, you crack me up! En voi kuvitella hauskempaa tyyppiä kuin Sheldon.

Tiinan blogissa oli minulle haaste osallistua italiankielisen reseptiblogin kasaamiseen. Siitä myöhemmin jos aika antaa myöten. Sattuuko kenelläkään olemaan linkkiä italialaiseen ruokablogiin tai vastaavaa?

Pitää mennä vielä takaisin sorvin ääreen. Työmeilit eivät lähetä itse itsejänsä. Työ, työ, mitä työ siitä työstä aina puhutte?

Marakassit

Monta vuotta olin katsellut itselleni marakasseja, musiikkikaupasta, kirppareilta, tavarataloista aina kun osui silmiin; vääränvärisiä, muovisia, halvan näköisiä. 

Vihdoin ne löytyivät, ja kuka olisi arvannut mistä! Suomalaisilta joulumarkkinoilta. 

Kävelin lauantaina Tikkurilaan nyyttäreille joiden oli määrä alkaa kello 2. Arvioin matkaan menevän puolitoista tuntia mutta ei mennyt kuin tunti 15 minuuttia. Kutsujen emäntä oli etukäteen vihjannut että torilla on joulumarkkinat ja jos en saa kävelystä tarpeekseni voin mennä sinne käyskentelemään. No minähän menin. 

Ihailin jouluisia tavaroita, kynttilöitä. käsitöitä, hilloja ja mehuja. Huomasin kansan keskellä liikustelevan joulupukin, kojun jossa myytiin punaisia lasten jakkaroita ja muita perinteisiä puuesineitä, koreja, kauhoja, saunatavaraa. Kansallista, kotimaista.

Yhtäkkiä huomioni kiintyi erilaiseen tavaraan. Yhden kojun edessä oli koreja täynnä eteläamerikkalaisen näköisiä rytmisoittimia. Poimin yhden käteeni, ja pähkäillessäni miten se mahtaa toimia, ulkomaalainen mies tuli viereeni ja näytti millä otteilla sen sai soimaan. Kävi ilmi että hän oli Equadorista, nykyään Vaasasta - (Äänsi Vaasan Basa :) Maracas-soittimia näytti olevan vain yksi kutakin väriä, 5 euroa kappale. Kysyin onko kahta samanlaista ja saako alennusta kahdesta. Hän löysi nuo kuvassa olevat ja sain ne 8 eurolla. 

Tyytyväisenä ostokseen ja tyytyväisenä espanjan puhumiseen menin nyyttäreille. Soitin ovikelloa 5 vaille 2 joten ei tuohon joulumarkkinoille poikkeamiseen mennyt kuin 10 minuuttia. Olivatpa miellyttävät 10 minuuttia, ja mikä upea sattuma että olin ipodiin valinnut musiikiksi Juanesia. Se soi edelleenkin korvissani kun aloin jutella baasalaisen equadorilaisen kanssa. Quiva coquemus! (Eli siis kiva kokemus.)

Näpsäkästi jouluun

Joulutarrat nopeuttavat ja helpottavat paketointia. Anttilasta edullisesti sekä arkeissa että rullana tuollaisessa kätevässä pikkulaatikossa.

Muistin vasta myöhemmin että heps, meillähän oli nyyttäreillä tarjoilun kohokohtana emäntämme pyöräyttämä upea suussa sulava suklaakakku. Siinä vaiheessa ei kukaan huomannut ottaa valokuvaa joten se jäi puuttumaan raportistani. Toinen mistä en vielä ehtinyt kertoa oli käyntini Tikkurilan joulumarkkinoilla ennen nyyttäreille menoa... Enkä kerro nytkään, koska ei ole aikaa. 

Oletteko käyneet joulumarkkinoilla? Minä en muista aikaisemmin käyneeni.

Kannusta, älä lannista

Perjantaina saapuivat ekat joulukortit. Ensin aamulla oppilaalta, sitten posti toi kolme lisää. Kaikki eivät välitä lähettää ja saada joulukortteja. Minusta se on aina kuulunut jouluun, ja on niitä sympaattisimpia perinteitä. 

Tuttavapiirin kasvaessa korttien lähettämisestä on muodostunut aina vaan aikaa vievämpi ja vaativampi toimitus mutta siitä en silti luovu. Kortteja hankimme aina jo edellisen joulun jälkeen jotta niitä on valmiina. Osoitetarrat tulostetaan tietokoneesta ja yhteistyöllä mieheni kanssa laitellaan kortit lähetyskuntoon.

Vuosi sitten joulun alla tein tyytyväisenä merkinnän tänne päiväkirjaan kun olimme saaneet urakalla huhkimalla tarrat läpsittyä paikalleen, omat nimet kirjoitettua ja kortit lähetettyä. Kas vaan; joku perhanan anonyymi tuli tänne minut haukkumaan ja tuulettamaan miten hän "ei ottaisi minun lähettämääni joulukorttia, jossa ei ole edes omin käsin kirjoitettu osoite". 

Mikä ihme ihmisiä vaivaa!?? Tullaan kertomaan ja julistamaan miten minun kuuluisi omat joulukorttini kirjoittaa ja aikatauluni järjestää. Jos blogimaailman peemäiset anonyymit pistettäisiin riviin päiväntasaajalle, se sopisi minulle mainiosti. Painukoot pitkälle pippuria kasvattamaan ja juoskoot mutkia! Älykääpiöt. Tämä ilmeisesti luuli että kyse on 5 - 10 kortin kirjoittamisesta eikä sadan, mutta tuommoiselle käytökselle ei silti ole puolustusta. Tullaan haukkumaan ja arvostelemaan ja määräilemään. Ja yleensä anonyyminä. Hyi hitto. 

Noita toisten joulun pilaajia riittää, ja yleensäkin ilmapiirin pilaajia. Saavatko ne jotain siitä että käyvät haukkumassa muita? Aasiakas-blogi on todistuksena siitä että monilla on tapana antaa negatiivista palautetta erittäin asiattomalla tavalla. Ihan livenä, kaupoissa missä myyjät eivät oikein voi puolustautuakaan. 

Entisaikaan opettajissa oli oppilaittensa nolaajia, virheitten listaajia, lannistajia. Yksi lannistaja voi tuhoja monen kannustajan aikaansaaman hyvän ilmapiirin hetkessä. 

Kannusta, älä lannista. Sitä haluan pitää mottonani, ja tästä tulen älähtelemään ja mölähtelemään vielä monet kerrat, -kele.

Nyyttäreiltä

Meillä oli nyyttäreiden ideana että tehdään kevyttä syötävää. Emäntämme Elsa oli soseuttanut keiton porkkanasta ja perunasta. Hy - vää!

Eija oli tehnyt maukkaan broilerisalaatin samanlaiseen ja samankokoiseen Tupperwareen kuin meikäläisen hedelmäsalaatti. Mulla vihreä kansi, hänellä punainen; eivät menneet lähtiessä sekaisin. Huomatkaa isäntäperheen kaunis karahvi. 

Onni että lähetin hedelmäsalaatin edeltäkäsin. Se olisi painanut repussa aika tavalla Tiksiin kävellessäni, samoin viinipullo. Millähän Punahilkka jaksoi kantaa eväskorin isoäidin mökille asti? Kannoin pakastevadelmapussin mukanani ja kumosin salaattiin perille päästyäni. Samoin viipaloin sinne edellisenä päivänä toimittamani banaanit. Mies oli käynyt autolla viemässä kassit ja pussit.

Näin viehättävä ikkuna oli ruokapöydän vieressä syödessämme ja yhteistä aikaa viettäessämme. Emäntämme oli omenakankaasta pyöristellyt tuollaiset kaaret verhon reunaan.  

Kuvaamaton kuvaus

Olen yrittänyt pistää tänne kuvia pitkin päivää mutta ei onnistu.   

Kokeillaan huomenna uudelleen.

Sanoillakin voisi kuvailla.

Paitsi ei sanoinkuvaamatonta. 

Kutsuilla oli mukavaa.

Kävely meiltä Tikkurilaan kesti yhden tunnin ja 15 minuuttia.

Ei hassumpaa.

Nyyttäreihin

Vien ison hedelmäsalaatin nyyttäreihin. Koska menen sinne jalkaisin, mieheni vei eilen kantamuksiani edeltäkäsin. Itse hän saapuu kutsuille töistä suoraan illalla. Minä lähden kävelemään jo klo 12.30 kotoa. Arvelen että matkaan menee puolitoista tuntia. 

Hedelmäsalaatti olisi tietenkin raikkainta samana päivänä valmistettuna. Lähetin banaanit erikseen kuorissaan. Pilkon ne vasta perillä. Pistin pohjalle säilykepersikkaa, sitten mehukkaita mandariineja, viinirypäleitä, pusersin sitruunamehua joukkoon, hiukan hunajamelonia. Kuvan ottamisen jälkeen lisäsin muun muassa tummia viinirypäleitä. Tunti meni yhteensä. Tuo on iso Tupperware-kulho. Otan ehkä pakastevadelmia mukaan tuohon lisättäväksi. Punainen antaa kivan säväyksen. 

White Christmas ranskaksi

Noël blanc 

Oh quand j'entends chanter Noël
J'aime revoir mes joies d'enfant
Le sapin scintillant, la neige d'argent
Noël, mon beau rêve blanc
Oh, quand j'entends sonner au ciel
Le roulement viellard descend
Je revois tes yeux clairs, maman
Et je songe à d'autres Noël blancs

Mireille Mathieu

Otti koville mutta ei ottanut ohraleipä

Huh, ottipa tämä päivä koville! Opetusta, paljon meilailua, ja töiden oheen hedelmäsalaatin teko, johon meni melkein tunti ja jota edelsi hedelmien hakumatka kauppaan, jota puolestaan oli jo edeltänyt eilinen hedelmien osto. Blogissa piipahtaessa kävi ilmi että auttavaiset blogikaverit olivat ottaneet asiakseen neuvoa musiikkivideon postaamisen minulle. Voi että oli hieno juttu! Kiitos PeeÄrrä ja kiitos Leonoora! Merci beaucoup.

Francoise Hardy nostalgiaa

Tous les garçons et les filles de mon âge

se promènent dans la rue deux par deux

Tous les garçons et les filles de mon âge

savent bien ce que c'est qu'être heureux.

Et les yeux dans les yeux et la main dans la main

ils s'en vont amoureux sans peur du lendemain,

oui mais moi, je vais seule par les rues

l'âme en paine, oui mais moi, je vais seule,

car personne ne m'aime.

Embed, Email, Eija, Elina ja Elsa

No niin. Kiitos PeeÄrrän, nyt osaan hakea YouTubesta kohdan Embed, jonka avulla pitäisi saada musiikkivideo tälle sivulle. Se ei kuitenkaan onnistunut, käsketään "choose a file" mutta mitä minä sieltä? Yleensä otan blogiin kuvat sitä kautta. Nyt ei sekään onnistu vaikka olen kymmenisen minuuttia yrittänyt. Antaapa olla. Ehkä Blogistanin henki korjaa tilanteen.

Satoi kauniin lumen joka peitti puut ja pensaat, kivet ja roskat. Tänään loska peittää roskan. Kävelin loskassa kauppaan. Vaikeampaa kuin tasaisella alfaltilla, of course, mutta helpompaa kuin sinä päivänä kun alaselän niveliin sattui. Silloin reppu + kassi painoivat 5kg. Tämänpäiväiset reppu + kaksi kassia punnituksessa 5 ja puoli kiloa. Kannoin kotiin kevyesti. 

Kantamuksissa runsaasti hedelmiä Olen lupautunut tekemään hedelmäsalaatin lauantaisille päivälliskutsuille. Siitä tulee mukavaa. Harmi että Elina ei pääse mukaan. Yksi E jää nyt puuttumaan mutta Eija ja Elsa perheineen osallistuvat. Emails back and forth this week. Muutan nimeni Ritasta Eritaksi.

Catch 22

On talvi. Kivaa ja raikasta. Lunta maisemassa. Ulkoilemaan lähdössä, työntäyteisen aamun jälkeen. Yritin pistää blogiin yhden ranskalaisen musiikkivideon mutta en osannut. Se linkkikö pitäisi olla minulla ensin työpöydällä? En käsitä. Miksi pelkkä linkin syöttäminen ei riittänyt? Onko systeemi muuttunut? 

Oletteko lukeneet Joseph Hellerin Catch 22? Aina kun Yossarian oli saamassa täyteen armeijan vaatiman määrän taistelulentoja, vaatimuksia nostettiin, eikä häntä kotiutettu. 

Bloggerin ja monen muun asian kanssa tuntuu siltä että juuri kun opin uuden käytännön, sitä muutetaan taas.

Ei oltu köyhiä eikä kipeitä

Katsoin ikkunasta aamulla ja ihastuin lunta nähdessäni. Nyt se on jo sulamassa pois. Liikenne ei sujunut sutjakasti. Kello 8 oppilas myöhästyi minuutin vaikka on tavallisesti etuajassa. 

Olen nukkunut pitkähköjä yöunia. Tänäänkin nousin puoli viisi, tavanomaisen neljän tai puoli neljän sijaan. Pimeys kai sen tekee, tai väsymys. 

Lueskelin kertyneitä sanomalehtiä aamukahvia juodessani. Hesarin kuukausiliitteessä oli pitkä juttu Pekka-Eric Auvisen nettipersoonasta. Surullista luettavaa. Tunnen suurta myötätuntoa hänen henkisten kärsimystensä vuoksi. Kaikki olisi voinut mennä toisin.

Käväisin ruokakaupassa. 45 minuutin keikka. Moikkasin taas matkalla meidän entistä postinkantajaa. Heilautamme kättä kuin vanhat tutut. Raahasin tavaroita 15 minuutin matkan kaupasta kotiin. Alaselän nivelissä vähän kipua. Punnitsin kantamukset eli raahaamukset kotona. Noin 5 kg. Reppu ja kassi. Päivän bodaus. Olen enemmänkin kantanut mutta  silloin ei niveliin sattunut. Silloin ei oltu köyhiä eikä kipeitä.

Eräs ystäväni kertoili aikanaan edellisen illan juomingeistä: "Kyllä oli eilen meno päällä. Ei oltu köyhiä eikä kipeitä." 

Ja nyt takaisin töihin. Tarkemmin sanottuna nettiin, koska italian kurssi vaatii huomiotani. Aspettate che vengo! Vengo subito.

Joulukattaus

Hauska tehdä joulukuussa punaisia ja vihreitä joulukattauksia. Nuo kupit olemme ostaneet liittomme alkuaikoina. Käytämme niistä nimitystä "kärpässienikupit". Persialaiset vieraamme huudahtivat ihastuksesta eilen ne nähdessään.

Monta tuntia persiaa

Kaksi ja puolivuotias Mei tätinsä Elinan sylissä. Mein ädillä Mitralla (previously known as Naghmeh) on myös vajaan 9 kuukauden ikäinen Nia-tytär. Isä Amirin käsi kuvassa. Hän ei halunnut isompaa julkisuutta. 

Pienempi osaa seistä mutta ei vielä kävele. Tajusin yhtäkkiä että jos haluan että Nia ymmärtää puhettani minun on sanottava sanottavani persiaksi, joka heillä on kotikielenä. Onpa hyvä että olen tullut opetelleeksi esimerkiksi eläinten nimiä. Lasten kanssa voi aina jutella eläimistä: Lastenkirjoissa on usein eläimiä. Osaan elefantin, apinan, tiikerin, karhun, hiiren, koiran, kissan, hevosen... melkein koko eläintarhan. Opiskelu tuottaa tuloksia. Aina kun olemme persialaisten ystäviemme kanssa, opetamme toisiamme. Eilen autoin Mitraa valmistautumaan suomen kielen kokeeseen ja opetin hiukkasen italiaa Elinalle. He kaikki kirjoittivat persian vihkooni lisää sanoja ja lauseita ja auttoivat ääntämisessä. 5 - 6 tuntia kului hurahtamalla.

Olin tehnyt shotorin ja khukin (kamelin ja possun) muotoisia piparkakkuja, ja muutaman tontun. Mei piti niistä, ja muutenkin arvosti hyvää ruokaa. Mieheni oli kokannut oikein himoonsa; Perunoita, riisiä, broileria ja kirjolohta uunissa. 

Pienempikin tytöistä on jo alkanut syödä ihmisten ruokaa. Vauvaruuat eivät enää kelpaa. 

Ennen ystäviemme vierailua ajattelin että voi voi kun aika kuluu niin nopeasti että kohta he jo vierailu on ohi ja joudumme hyvästelemään, mutta ajatelkaas että me pääsemmekin heille kahden viikon kuluttua. He kutsuivat. Maltan tuskin odottaa.

Itsenäisyyspäivän juhlia en ehtinyt paljonkaan katsella - kuitenkin enemmän kuin tavallisesti koska persialaiset vieraamme katselivat. Amir kertoi kiinnostavan yksityiskohdan aikaisemmilta vuosilta. Iranin suurlähettiläs kätteli ainoastaan presidentin miestä, ei naispresidenttiämme lainkaan. Tuntuu oudolta. Amir oli pöyristynyt, samaten hän vastusti sitä että Tarja Halonen joutui käyttämään huiveja tai huntuja Iranin vierailulla. Hän oli Tarjan tavatessaan jopa moittinut tätä asiasta.