Sunday, March 22, 2009

Pipokakku



Keyk. Kheili khub. Naw-ruz. Cakes at our Iranian friends' New Year's Party. Nämä kakut olivat bahaiuskovien ystäviemme uuden vuoden juhlassa eilen. Tuo päähineen näköinen oli erityisen mehevä ja maukas.

Bahaikalenteri on erilainen kuin meikäläinen tai iranilainen. Siinä on joka kuukaudessa 19 päivää. Tähän juhlaan päättyi 19 päivän pituinen paastokausi jonka aikana he saavat syödä vain ennen auringonnousua ja auringonlaskun jälkeen illalla. Vuoden vaihtumiseen osuu kevätpäiväntasaus ja heillä alkoi tänään vuosi 166. Lasketaan ilmeisestikin Bahái'u'lláhin syntymästä.

Blogisisko oli tehnyt postauksen blogeista joissa puhutaan usein tai silloin tällöin uskonnoista. Minunkin blogini pääsi sinne. Ilahduin kun huomasin.  

Sain kommentin nimimerkiltä Marjo, mutta en valitettavasti tiedä minne moderointi heitti sen. Luultavasti johonkin vanhempaan postaukseeni. Systeemini ei ilmoita mihin kommentit menevät. Yritin tsekata kaikki maaliskuun kommentit mutta ei löytynyt. Kiitän kommentista ja toivon että Marjo palaa takaisin.  

Pipokakun lisäksi juhlassa riitti erikoista näkemistä ja kokemista. Lasten esityksiä, salsatanssia, piñata - niin, luitte aivan oikein, latinotouhuja persialaispohjaisissa juhlissa, leikkejä, palkintojakin. Kaikkein parasta oli tavata kaikki ne ihanat ihmiset. Tämä taisi olla minun ja mieheni viides naw-ruz-juhla. Tunnemme yhä enemmän persialaisia, ja osaamme yhä enemmän persiaa.

Illalla pääsimme ystäväperheemme mukana iranilaisten uudenvuoden juhliin Kauniaisiin. Siellä juhlittiin uuden vuoden 1388 vaihtumista. Paikalla oli yllättäen samoja persialaisia joita olimme jo bahaijuhlissa tavanneet. Yksi uusi ystävämme, Minoo, huudahti "Pitkästä aikaa!" Nauroimme. Parilla naisella oli muslimihuivi päässä. Niitä eivät bahaiystävämme käytä lainkaan. Muutama nainen ja tyttö tanssi itämaista tanssia erittäin taitavasti. Yleisö taputti mukana. Se oli hienoa. Joitakin suomalaisiakin oli joukossa.

Kyllä mahtui tapahtumia eiliseen. Tänään väsyttää. En pystyisi millään menemään persiankielisten afganilaisten uuden vuoden juhlaan kello 17 vaikka on kutsuttu. Ehkä vuonna 1389...

 

10 comments:

  1. Hienoja kakkuja!
    Ja kivalta vaikutti tuo Nawruz-juhla! Juuri luin vähän lisää siitä tänään tästä blogista, jonka löysin ulkomaisessa blogirullassani olevan israelilaisen blogin kautta. Hienoja kuvia siellä!
    Ja onpa yllättävää, että löytyi pinata persialaisista juhlista!

    ReplyDelete
  2. How appetizing !
    aI wouldn't know which to sample first.
    Brad

    ReplyDelete
  3. Tuo pipokakku on ihan mahtavan hauska. ..ja se itämainen tanssi, olisipa ollut hienoa nähdä sitä.

    ReplyDelete
  4. Olen lukenut sun blogia nyt pari viikkoa ja pidän kovasti. Ihanaa lukea erilaista kulttuureista!

    ReplyDelete
  5. Suvussani on muslimeita ja vaikka ovatkin suht avarakatseisia, olen kyllä toistuvasti järkyttynyt heidän ajatusmaailmastaan. En ikinä esim. menisi naimisiin muslimin kanssa (tai arabin, koska sukulaiseni esim. kääntyi yhtäkkiä takaisin muslimiksi ja muuttui jyrkän konservatiiviseksi), koska kulttuuriin liittyy niin paljon naisia ja lapsia alistavia piirteitä, etten uskaltaisi ottaa riskiä. En ole rasisti, mutta kokemus on opettanut varovaiseksi. Pidän kuitenkin muslimi/arabi-sukulaisistani ja tulen heidän kanssaan hyvin toimeen, olen opiskellut kieltäkin. Eli on kulttuurissa toki paljon hyviäkin piirteitä.

    ReplyDelete
  6. YAELIAN: Amerikkalainen Susan oli askarrellut piñatan ja toi kotoaan musiikkia, sattumalta salsaa. Hyvä sattuma, sain tietää että yksi joukosta harrastaa salsaa mistä saimme yhteisen puheenaiheen. Kiitos kauheasti tuosta Persia-linkistä! Ilahduin.

    BRAD: The one that's shaped like a hat was really moist and delicious.

    KATILEIN: Eikö vaan olekin riemastuttava kakku! Olisimme voineet itsekin tanssia mutta ei oikein tohtinut kun ekaa kertaa olimme mukana. Kun sanon "me", en tarkoita miestäni vaan iranilaisia ystävättäriäni :)

    ANNI: Kiva nähdä sinut! Kulttuuria tulee lisää...

    HELENA: Minuakin kauhistuttaa kaikenlainen alistava ja tukahduttava elämäntapa. Tulee mieleen esim. latinalainen machokulttuuri. Eikä tarvitse pois kotikulmiltakaan mennä, alkoholistien hirmuvaltaa on neljän seinän sisällä usein paljon lähempänä kuin voisi uskoakaan. Sellaisen tyeannian harjoittamiseen voi kukin vetäistä tekosyyn vaikka uskonnostaan.

    Samaten voi ottaa uskonnostaan hyvät lempeät, sallivat piirteet ja toteuttaa niitä elämässään. Ainakin periaatteessa. Useinhan ihmiset jatkavat sitä elämäntapaa mihin ovat oppineet. Avarakatseisuus ei taida olla kovin yleistä, paitsi juhlapuheissa.

    ReplyDelete
  7. That really looks yummy!!!
    We also have iranian friends and know how they love to cook and of course are very good at it!

    love, Sarah sofia

    ReplyDelete
  8. SARAH: Iranian foods are great. We have tasted them many times. It's nice to have Persian friends :)

    ReplyDelete
  9. Hmmm...
    Interesting chat, what can I say? Nyt on sellainen olo kuin pienena oli, paljon sanottava mutta ikään kuin ei saisi puheenvuoron! Tai tuntuu aika loppu kesken jos alkaa puhua asioista, joiden keskellä ites on asunut. Islam, iran, Nowruz, Naisten ja pienten ihmisten kärsimykset(lapset:pienet kauniit sielut)..jne. Ainakin joku iranilainen porukan tarkoitus on ollut valaistaa Iranin asiat suomalaisille kun he ovat perustaneet blogin https://jezhwan.wordpress.com/
    mutta näköen siellä ei ole vielä ehditty tulla paljon kirjoituksia. Nyt kun taas jälleen aika&puheenvuoroni on lopussa haluaisin sen verran sanoa että jatkuvasti harmittaa siitä kun huoma että suomalaisilla joko ei ole lainkaan tietoa asiasta tai on hyvin niukasti. Ja vielä yksi asia ennen tarinan loppua Ritalle:Merci

    ReplyDelete
  10. ARYAN: Sob bekheir. Merci az link. Toivotaan että sinne tulee lisää kirjoituksia ja tietoa. Kävin laittamassa kommentin.

    Oli mukava löytää tämä sinun kommenttisi :) Kheili merci.

    ReplyDelete

Kommentit ovat tervetulleita. Pyrin vastaamaan kaikkiin.

Julkaisen heti kun ehdin. Iltaisin en tavallisesti ole paikalla, mutta aamulla sitten taas.

Sana on vapaa, hyvät blogikaverit :)