Tuesday, April 07, 2009

Opiskelu on halkopinoa ja virtaa



Onko kieltenopiskelu kuin halkopinon tekoa? On ja ei. Se koostuu määrällisistä ja laadullisista asioista. 

Aamun ensimmäisten puhelinoppilaiden kanssa treenattuani mietiskelin tuota. Yksityisoppilaiden kanssa on mukava edetä. Siinä on selkeämpää kuin ryhmässä että yhteinen päämäärämme on juuri tämän oppilaan kielitaito.

Studying languages is like building something. You need a good foundation and a good plan.

Oppilaat eivät aina ota kaikkia opettajan tarjoamia halkoja. Heittävät menemään. Innokkaasti pinoavat niitä halkoja jotka hyväksyvät ja olettavat itselleen käyttökelpoisiksi.

Jos pitäisi antaa esimerkki siitä että oppilas ei ota vastaan tarjottua tietoa, vaikka se ojennetaan hänelle tarjottimella viikko toisensa jälkeen, ja hiukan halollakin päähän napautellaan, voisin tältä istumalta alkaa kirjata keissejä muistiin ja siitä tulisi pitkä esitys. 

Oppilas A. Edistyi opinnoissaan, mutta ei ottanut vastaan sitä tietoa että W ei ole V. Vuosia sanoi SAW **soov** ja vaikka korjasin sen joka kerralla, ja joka kerralla hän kuuliaisesti toisti *so:* ja kuunteli selitykseni siitä että kirjainyhdistelmä AW edustaa englannin kielessä pitkää o: - äännettä, seuraavalla kerralla hän taas sanoi **soov**, ja *tumorov*, **drooving** jne.

Oppilas B kävi ahkerasti tunneilla. Hänellä oli usein tapana kysyä miten joku sanomani sana kirjoitetaan. Hän kysyi ekalla kerralla näin *How do you write it?*  Korjasin *How do you spell it?* ja kerroin sitten hänen kysymänsä sanan oikeinkirjoituksen. Hetken kuluttua sama toistui eri sanan kohdalla, seuraavalla oppitunnilla taas, paitsi sillä erotuksella, että nyt oppilaan kasvoille tuli pahantuulinen ilme. Hän siis ei halunnut tätä hänen elämäänsä hankaloittavaa tietoa! Anteeksi että vaivasin. Sano ihmeessä niin kuin sinulle on helpompaa! Ha ha haa. Parasta että kaikki muutkin ryhmässä sanovat niin.

Oppilas C:llä oli tapana aina ennen vastausvuoroaan sanoa *White a minute*. Minä korjasin Wait, ja taas seuraavalla vastauskierroksella se oli *Valkoinen yksi hetki*. Olkoon sitten white. Voihan se olla Australian puhetapaa. Ehkä muutkin ryhmäläiset omaksuvat saman ääntämisen. Äännetään kaikki yhdessä väärin.

Jos joku sanonta ja sana on juurtunut automaattiseksi, olen huomannut että ihmiset eivät pääse siitä irti vaikka olivat halukkaita korjaamaan. Minulla on lukuisia esimerkkejä sitkeässä istuvista virheistä jotka eivät tahdo irrota rautakangellakaan. Elleivät irtoa, olkoon minun puolestani. Voin jokusen kerran oikaista mutta jätän sitten, ellei siitä tunnu olevan hyötyä, eikä ole kyseessä mikään iso juttu. 

Mutta mikä on iso juttu?

Yhden äänteen systemaattinen väärinkäsittäminen on minusta iso juttu.

Spell-sanan tajuaminen on minun mielestäni iso juttu.

Kannattaa opiskella kunnolla. Kannattaa ottaa ammattilaisen (eli opettajan) tarjoamat opit. Jokseenkin hölmöä heittää "emmä viitti enkä jaksa" - vaihteelle. Tosi hullua sitä paitsi opiskelijana tehdä päätöksiä siitä mikä on tärkeää ja mikä vähemmän tärkeää ja olettaa että opettajat huvikseen antavat kehotuksia ja korjausehdotuksia.

Torjuvimmat opiskelijat tekevät paljon haittaa omalle opiskelulleen ja tekevät muidenkin elämän hankalaksi. Onneksi ei tarvitse enää vetää ryhmiä oppilaitoksissa. On yllättävän raskasta yrittää saada tehdä työtään jos porukassa on joku vastarannan kiiski tai passiivis-agressiivinen veltto lahna. Pitäisi antaa opin virran viedä, ja itsekin tehdä uimaliikkeitä.

12 comments:

  1. Kamalaa ! Minä olen juuri tuollainen , tulee virheitä solkenaan . Kai olet huomannut , että en ole kielinero . En nimittäin ole oppinut englantia koulussa , vaan asumalla Canadassa viisi vuotta . Aivan siellä olomme alkuaikoina kävin puolen vuoden kurssin ja siinä kaikki .
    Nyt ei tunnu mikään uusi enää pysyvän päässä , ainoastaa se kauan opittu . - Ihan sattumalta tuli alettua englanniksi , koska aloin seurata ja vastailla englannin kielisille . Uskon että te kaikki ymmärrätte minua .

    ReplyDelete
  2. KYLLIMARJAANA: Ole rauhassa sellainen kuin olet :)

    Minun kirjoitukseni aihe on se että oppilas tulee maksetulle kurssille eikä tee omaa osuuttaan. Työnantaja maksaa työntekijän opiskelun, opettaja ohjaa, auttaa ja neuvoo, otaksuu että yhteinen päämäärä on osallistujien kielitaito.

    Hämmästyttävän suuri osa oppilaista ei käytä tilaisuutta kunnolla hyväkseen, haittaapa joku hankala tapaus vielä muun ryhmänkin opiskelua pahimmissa tapauksissa.

    On ihan eri asia käytellä kieltä vapaa-aikana, turistina, omaa blogia huviksi kirjoitellessa jne. jolloin pääasia on saada itsensä ymmärretyksi.

    Ehkä voisi olla ideaa järjestää sellainenkin kielikurssi jossa ollaan vapaina kuin turistit :D Kuule, nyt taisi tulla rahanarvoinen idea! Ottakoon joka haluaa ja lyököön sillä rahoiksi.

    ReplyDelete
  3. Itse olen huomannut, että kun tarpeeksi moni ihminen huomauttaa aina toistamastani virheestä, alan päästä siitä eroon. Jotenkin siihen tulee kiinnitettyä huomiota enemmän, jos usein saa palautetta :)Paha vain, kun puhun aina niin nopeasti ja aivan liian harvoin pysähdyn miettimään sitä oikeaa ääntämystä kaikessa rauhassa. Välillä aina päätän, että alan ajatella mitä sanon ja miten, mutta sitten se taas unohtuu, kun innostuu höpöttelemään kamalalla kiireellä. Juuri tämän takia kunnon kieli-kurssi olisi todella hyväksi.
    Uskon, että virheistä pääsee eroon, jos vain keskittyy ja haluaa. Muistan hyvin ratsastuksesta miten vaikeaa oli korjata vaikka jalka pari senttiä taaksepäin. Jos ratsastit vaikka vain viikonkin ajattelemalla melkein pelkästään sitä jalkaa, se kyllä korjaantui. Ei se siis vaadi niin kamalasti. Pääasia tietenkin on se, että haluaa korjata virheensä.

    ReplyDelete
  4. ANNI: Monet oppilaistani ovat sanoneet että heille ei kukaan ole koskaan aikaisemmin antanut palautetta virheistä ääntämisessä. Todella mielellään ottavat tietoa vastaan. Yhä enemmän ollaan motivoituneita osaamaan puhumista ja oikeaa ääntämistä.

    Tokihan virheistä eroon pääsee. Kuten sanot, oma halu siinä ratkaisee.

    Kiinnostava tuo ratsastusesimerkkisi. En ole koskaan ratsastanut, mutta salsatanssikurssilla ajattelin silloin tällöin koko viikon yhtä jalkaa :) Tanssiaskeleet tajusi kyllä kun harjoitteli ja työsti asiat aina myös mielessään.

    ReplyDelete
  5. I just took out my old book on Latin,
    to freshen up a bit :)
    Brad

    ReplyDelete
  6. Sanovat että sävelkorvasta olisi apua. Joskus ei vain kertakaikkiaan kuule onko sanoissa eroa ja millaista, koska korva ei ole harjaantunut erottamaan muita kun suomalaisille merkityksellisiä eroja.

    Onhan selvää että eroa on, mutta englanniksi olut, parta ja karhu kuulostavat lähes samalta. Samoin sana ja maailma.

    Sen sijaan on ihan selvää mitä eroa on sanoilla joko ja jooko tai kuka ja kukka.

    ReplyDelete
  7. BRAD: Latin is a good idea. You can broaden your English at the same time, not to mention Italian :) When I studied Italian at the University we had to take Latin, too.

    I hope you make a blog post where you show us the Latin book and talk about it.

    ISOPEIKKO: Hih, eiväthän BEAR ja BEER kuulosta samoilta :) Eivät myöskään OLUT ja OLLUT. - Niin, no eivät minun korvaani.

    Yksi brittituttuni käyttää sunnuntaista muotoa *suununtai*, ei haittaa lainkaan. Se sijaan haittasi kun sanoi *paako* vaikka tarkoitti pakko. En meinannut millään tajuta.

    ReplyDelete
  8. Ah, pohdintojasi on mielenkiintoista lukea!

    Luulenpa, että joskus torjunnan takana on myös nurinkurinen ajatus, että kielitunnille tullaan osaamaan, ei oppimaan. Silloin "väärin sanomisesta" nousee nolostus ja kiusaannus, joka kohdistuu virheestä huomauttaneeseen opettajaan. Perfektionistinen oppilas ottaa ikään kuin virheet itseensä ja huomauttamisen omaan persoonaansa kohdistuvana kritiikkinä.

    Paras vastalääke tuolle ilmiölle - josta usein tuntuu kumpuavan myös vieraiden kielten puhumisen pelko - lienee joutua puhumaan kieltä oikeissa arkielämän tilanteissa. Näin ainakin minun kokemukseni mukaan! Turha nolostelu häviää ja nahka kovettuu, kun lippu on ostettava tai ruokakaupassa on selvitettävä asiansa apetta saadakseen, meni esitys kieliopillisesti oikein tai ei.

    ReplyDelete
  9. KATI: Kiitos :)

    Nytpä sanoit ison totuuden! Olen itsekin tehnyt sen havainnon että muutamat opiskelijat todellakin tulevat tunneille osaamaan. Ei heitä kiinnosta oppia uutta. Jopa närkästyvät kun tyrkytetään "ylimääräistä".

    Turhat estot poistuvat monilta ulkomailla kun on pakko puhua. Tuo on aivan totta. Harmillista vaan että monet eivät ulkomailla puhu sanaakaan, vaan antavat esim. aviopuolison hoitaa kaikki asiat. Moni kielikurssilaiseni on tuon asian itsestään paljastanut. Eihän se ihme että opinnotkaan eivät vauhdilla suju kun aina epäröivät puhua elleivät osaa ihan oikein.

    ReplyDelete
  10. Samat huomiot huomiot kaikilla kieliä opettavilla. Tuo Katin kommentti onkin jännä. Todella se taitaa olla usein noin, kansalaisopistonkin kursseilla sen huomaa, hämmästyttävää kyllä. Ja sitten minusta tuntuu että oppilas ja opiskelija tulevat kurssille, ja osoittavat ilmeellään: no, tässä minä nyt sitten olen, saa nähdä saatko minua oppimaan mitään.

    Tusota ääntämisestä ja sanavalinnoista vielä: Olipa kerran oppilas, jota korjasin ääntämisestä ja väärän sanan valinnasta. Oppilas kiukustui: Olkoon, mutta minä ainakin sanon näin!

    ReplyDelete
  11. KIRLAH: Nuo suuttuvat oppilaat ovat luku sinänsä :D Kovanpuoleinen muutosvastarinta. Yhdellä kurssillani niitä oli kerran kaksin kappalein ja alkoi jo tuntua että pidot ei parane ellei meistä kolmesta yksi tai kaksi poistu. Aikuisia ihmisiä. About nelikymppisiä. Kaikkea piti vastustaa.

    Saman huomion olen minäkin tehnyt kuin sinä: ilmeistä voi lukea heti kättelyssä ajatuksia. Ne todentuvat sitten kun kyseinen oppilas avaa suunsa ja sanoo saman ääneen :)

    Mutta sitten on niitäkin tapauksia jotka lopulta avaavat suunsa ja totean että enpä olisi ikinä arvannut noita ajatuksia :D

    ReplyDelete
  12. I will take you up on that idea ! :)
    Brad

    ReplyDelete

Kommentit ovat tervetulleita. Pyrin vastaamaan kaikkiin.

Julkaisen heti kun ehdin. Iltaisin en tavallisesti ole paikalla, mutta aamulla sitten taas.

Sana on vapaa, hyvät blogikaverit :)