Thursday, December 31, 2009

Jouluankka



"Lisää lämpöä uuniin tai annatte höyheneni takaisin!"

"Turn up the heat or give me back my feathers!"



Söimme tänä jouluna ankkaa kalkkunan asemesta. Hyvä idea uuden vuoden pöytäänkin.

This year we cooked a duck instead of a turkey. A good idea for New Year's, too.


En ehtinyt ottaa yhtään kuvaa valmiista ankasta. Mies aloitti paloittelun ennen kuin ehdin saada kameran esiin. Ehkäpä sitten seuraavalla kerralla.

I didn't have a chance to photograph the duck when it was done. My husband started carving it before I got the camera out. Maybe next time.

Tuesday, December 29, 2009

Ordinary food, please



Is there life after Christmas?

Kaipaan jouluherkkujen jälkeen tavallista reissumiestä ja lauantaimakkaraa. Tänään söin kaurapuuroa. Entä te?

I want to eat ordinary everyday food after all that fancy food. What about you?

Monday, December 28, 2009

Jouluruokien loppuja



I love snow globes. Went shopping with Hubby before Christmas and saw that squirrel. I just had to have it. Hubby dropped the first one onto the floor and it broke. What a piggy... oops, I mean pity. Rather expensive, too.

Minun oli saatava tuo orava lasipallossa kun sen näin joulun alla. Joulukuun väsymystä potevan puolison kanssa olin liikkeellä. Häneltä tipahti ensimmäinen orava lattialle ja meni säpäleiksi. Ei muuta kuin hakemaan toinen hyllystä. Tulevina jouluina voidaan muistella tätä jouluhaaveria joukon jatkona. On ehtinyt kertyä muutama, esimerkiksi kahden ensimmäisen joulukuusemme elävät kynttilät jotka sytyttivät oksan palamaan. Pieni asunto, pieni kuusi - vesilasillisen heilauksella siitä selvittiin.



Currant cookies. Delicious, but fattening.

Ei tullut vielä ekalla yrittämällä niin ohuita, kauniita ja samankokoisia kuin Sirpalla jolta sain korinttipikkuleipien ohjeen, mutta herkullisia ovat, ja lihottavia. Voilla leivottuja.

Vein noita mukanani eilen Mirkulle. Pääsin hänen luokseen syömään jouluruokien loppuja; kalkkunaa, kinkkua, lanttulaatikkoa ynnä muuta. Anna ja pojat olivat myös mukana.



Kyläilimme eilen. Tuo oli kaikkein "normaalein" kuva Villestä ja Mikosta. Muissa kuvissa pelleiltiin paljon enemmän kuin tuo lievä "Villellä pullaa molemmissa poskissa" - esitys. Oli irvistyksiä ja kieroja silmiä. Säästän teidät niiltä, hah hah.

Ville had something in his cheeks but apart from that they posed for that picture "with no tricks". You should have seen the other photos, hah hah. I'll spare you.

Fantastic skies when we came home.

Kotimatkalla ihailimme taivaan värejä. Runsaasti rusotusta.



Saturday, December 26, 2009

Englantilaista joulua



Yksi jouluahjoistamme oli peräisin jokavuotisista brittiläisistä joulumyyjäisistä. Cadburyn suklaata. Herkullinen valikoima.

One present we got was from the annual British Christmas Bazarre. Cadbury's. A delicious assortment of chocolates.

Thursday, December 24, 2009

Jouluista joulua



Jouluista joulua 2009
Wishing you all a Christmassy Christmas
Krismaset mobarak
Buon natale
Feliz navidad

Kaikille lukijoilleni ja blogikavereille ympäri maailmaa
To all my readers and blogging friends all over the world

A Very Merry!


Wednesday, December 23, 2009

Huisia miten jouluinen joulu!



Talvi yllätti piikkisian? A porcupine in the snow?

Tänään ei opetusta. Voin rauhoittua ja suunnata kaiken mielenkiinnon jouluun. Onkin uskomattoman jouluiset tunnelmat, paksulti lunta, pimeät aamut ja illat, jouluvaloja ikkunassa ja kuusessamme.

The atmosphere is that of a picture perfect Christmas. Thick snow drifts, dark mornings and evenings, Christmas lights in the window and on our Christmas tree. My husband has to work till one pm but I don't have any students today. The holidays!

Lähdin aamulla viemään yhtä väärään osoitteeseen tullutta joulukorttia parin talon päähän samalla kadulla, ja päädyinkin samalla tekemään hauskan kävelylenkin naapurin rouvan ja hänen ulkoiluttamansa labradorin kanssa. Tiemme erkanivat palatessa hiukan ennen meidän katua, koska käväisin vielä pistämässä joulukortin ystäväni Päivin postilaatikkoon.

Puoliso teki lumityöt aamulla aikaisin töihin lähtiessään, mutta kävelyltä palatessani 9 ja 10 välillä lunta oli pyryttänyt lisää. Eipä muuta kuin lapio käteen. Juttelin samalla asialla olevien naapureiden kanssa, mikä oli todella mukavaa. Hämmästyttävän harvoin tulee tilaisuus tutustua naapureihin. Kai jouluna on paremmin aikaa, vai mikä siinä lienee? Tuntemattomatkin joskus tervehtivät toisiaan joulun aikaan.

Nyt se anonyymeja paennut uusi blogi oli taas ilmestynyt blogipaneliini. En ihan sitä tajunnut kun vastasin meilitse että kiitos, voin tulla lukijaksi uuteen blogiin jonne päästetään vain salasanalla. Nyt on tarjolla eli tyrkyllä tilaisuus kirjoittaa sinne postauksia englanniksi. Onhan minulla joulunpyhinä aikaa, mutta hiukan epäröin ottaa uusia tehtäviä vastaan. Kahdessa omassa blogissakin kirjoittamista. Katsotaan nyt miten henki minua liikuttaa.

Huomenna on jouluaatto. Vuoden vaihtuminen on lähellä.

Tomorrow is Christmas Eve. The beginning of a New Year is near.



Tuesday, December 22, 2009

Kamelipipareita



Kamelipipareista on jo muodostunut perinne meidän ja persialaisten ystäviemme kanssa. Veimme tuon lautasellisen tuomisiksi. Hekin olivat leiponeet pipareita; possuja ja vuohipukkeja. Meillä oli possuja (khuk), kameleita (shotor) ja krokotiilejä (susmar).

Camel gingerbread biscuits are a tradition with us and our Persian friends.



We visited Mitra and Amir on Sunday. Their two little girls liked my company so much that they wanted to play with me and take me upstairs into their room. Here we are in the living room.

Mei ja Nia veivät minut aina välillä leikkimään omaan huoneeseensa yläkertaan. Tässä ollaan olohuoneessa. He puhuvat aika paljon suomea ja osaavat leikkiä suomeksi, koska ovat päiväkodissa. Pienempi näytti aina ilahtuvan, hämmästyvän tai jotenkin riemastuvan kun puhuin persiaa. Hih. Opin häneltä sanan ankka, juju. J:n ääntyminen kuten englannin kielessä.



Tässä tulee glögiä persialaisissa pikkulaseissa!


Piirissä pyöriminen innosti nuoria neitejä. Pienempi vaan välillä yritti omia molemmat käteni ja syrjäyttää isosiskon.


Meidän piha. Nyt saa lisäkuntoa lumitöistä. Kivaa.

We can keep fit by shovelling snow these days. Great.

(Nyt se kiusattu blogi on hävinnyt kokonaan langoilta. Sain tässä välissä kutsun bloginpitäjän yksityiseen salasanalla suojattuun blogiin. Hän oli järjestänyt sellaisen blogin johon kaikki osallistujat voivat kirjoittaa, mikä suoraan sanottuna hiukan ahdisti tänä kiireisenä aikana. Oikeastaan helpotus kun se oli tänään hävinnyt, mutta ikävää että se alkuperäinen suosikkibloginikin on haihtunut. Toivottavasti tulee vielä takaisin. Voin tässä aika vapaasti kertoilla koska se ei ole suomalainen blogi.)


Friday, December 18, 2009

Taas on yhtä blogia kiusattu



Nousin neljältä ja katsoin mittaria; - 20 astetta pakkasta, iik! Viime aikoina olen tehnyt hienon havainnon. Tapaamani ihmiset eivät valita, vaan toteavat ihastuneina hymy kasvoillaan että nyt on KYLMÄ. Alkaako asennekasvatus vihdoin purra vai ovatko negatiiviset aivosolut tilapäisesti jäätyneet?

Olen tuota negatiivisuutta taas viime aikoina pohtinut, ja kaikenlaista hapannaamaisuutta ja vihamielisyyttä. Sitä päättäväisyytta ja hakuisuutta mennä "korjaamaan asiat" kun toisen ihmisen tyytyväisyys häiritsee.

Perheväkivallassa, työpaikkakiusaamisessa ja koululaisten julmuudessa ollaan tekemisissä äärimuotojen kanssa, joiden takaa usein irvistelee narsismi. Yksi koulutyttö hakattiin tänä syksynä. Oli ilmeisesti häiritsevän suosittu koulussa (?)

Kell'onni on se onnen kätkeköön. Jos koet liikkumisen riemua, älä tee blogipostausta, muuten kommenttilaatikkoon ilmestyy joku rääkymään. Jos pursuat elämäniloa, älä kerro siitä blogissasi, tai saat kommentin jossa kysytään oletko miettinyt että syyllistät niitä joilla menee huonosti.

Yksi suosikkiblogeistani on juuri päättänyt siirtyä muualle ja päästää lukijoiksi vain valitut joille antaa tunnussanan. Anonyymi tai anonyymit ovat kiusanneet jo jonkin aikaa. Taas yksi! Minä lopetin ensimmäisen Kops-blogini samasta syystä, ja toista kirjoittaessa on tullut kausia jolloin ei huvita kirjoittaa kun saa osakseen häiriköintiä. Noin vuosi sitten olisin lopettanut ellei saman häirikön takia lopettanut blogikaveri olisi antanut vinkkiä moderoinnista. Nyt minulla on moderointi molemmissa blogeissa.

Kieltenopen blogini suljin häirikön takia. Sitä lukivat oppilaanikin enkä halunnut että he joutuvat lukemaan epäkunnioittavia töksäytyksiä. Silloin en ollut vielä tajunnut moderointia, ja silloin minulla vielä oli naiivi luulo että on reilua antaa mielipiteen vapauden kukoistaa. Ja kissan viikset! Hiiteen sananvapaus ilkimyksien kohdalla. Älköön rikollisia, kiusaajia ja muita öykkäreitä päästettäkö vapaina rellestämään ja kärsimystä kylvämään. Silloinhan he luulevat että niin voi tehdä.

Koulukiusattu joutuu vaihtamaan koulua. Blogikiusattu joutuu lopettamaan tai siirtymään salasanan taakse. Ja kiusaaja vaan jatkaa toimintaansa.

Monet kiusaajista eivät itse tiedosta olevansa kiusaajia.


Tuesday, December 15, 2009

Susan's Thanksgiving



What a lovely Thanksgiving gathering we had at Susan's house. Nice people, two cats, a bunny. Two cooked turkeys and other traditional American foods. Mashed potatoes, stuffing, cooked vegetables, salads, cranberry sauce, currant cookies that Sirpa had made - They were to die for, I tell you! So was Susan's pumpkin pie. The pumpkin came from her and Jukka's pumpkin patch.

Susanin kiitospäiväaterialle kokoontui taas kivoja ihmisiä, ja eläimiäkin oli läsnä; kaksi kissaa ja kani. Kalkkunat esiintyivät paistetussa muodossa. Koko ateria oli yhtä juhlaa; karpalokastiketta ja täytettä perinteiseen amerikkalaiseen tapaan, perunamuusia, keitettyjä vihanneksia, salaatteja. Jälkiruuaksi kurpitsapiirakkaa Susanin kasvattamasta kurpitsasta, meidän tekemää persikkapiirakkaa, Sirpan korinttipikkuleipiä jotka olivat älyttömän hyviä. Hän oli kaukonäköisesti tuonut kaikille myös reseptin, joten ehkäpä palaamme asiaan jossain tulevassa postauksessa.

Ylimmässä kuvassa Laura, jonka kanssa ystävystyin. Hänellä on venäläinen äiti, ja yritin oppia heiltä hiukan venäjää. Se on minulla haaveena ja tavoitteena tällä hetkellä, lähinnä siitä syystä että minulla on pari venäjää puhuvaa oppilasta läksykerhossa.



Susan ohjaa perjantaisin lasten kerhoa. He olivat tehneet hienon talon. En muista tarkkaan mihin se liittyi. Muistaakseni maailman kansojen yhdistymiseen.

The idea behind that house was the unity of all nations, if I understood it correctly. I must ask. Susan has a club for children on Fridays, and they do and learn all kinds of good and nice things there.


Aarne, "blogini pitkäainen lukija", millä nimikkeellä muut pitkäaikaiset lukijani voivat hänet muistaa. Olen tavannut hänet ensimmäisen kerran amerikkalaisen ystävämme Belindan kiitospäiväjuhlissa vuosia sitten. Belinda on Kiinassa, joten tänä syksynä hänen juhliaan ei ole.


Lauran isä Voitto. Hän osaa hiukan venäjää, kuten suureksi hämmästyksekseni melkein kaikki sunnuntaina Susanilla olleet. Susan itsekin on opiskellut sitä.


Aarne on lukenut venäjää pari vuotta, Sirpa (seuraava kuva) puoli vuotta, uusi tuttavani (josta ei valitettavasti ole kuvaa) Meri kertoi opiskelleensa sitä 9 vuotta, ilmeisesti koulussa...


Oranssin kissan nimi on Väiski. Larsilla oli hauskoja juttuja siitä miten hänen perheessään kissa määrää ja koira häärää, kissan määräyksien mukaan. Juu, Väiski sai minut avaamaan itselleen oven ainoastaan tuijottamalla kahvaa määrätietoisesti.


Amerikkalainen Gail (vasemmalla) puhuu venäjää. On asunut puolitoista vuotta Venäjällä. Svetlana ON venäläinen.


Sain Susanilta venäjänkurssin lainaan, joten eiköhän tässä kohta puhuta sujuvasti. Edellyttäen että otan sen kotelosta ja alan opiskella.

Eläköön amerikkalais-venäläinen yhteiselo.

Ihan harmi että en tullut ottaneeksi Larsista ja Meristä kuvaa kun he soittivat ja Meri lauloi, aivan ihanasti, olohuoneessa. Olin sillä hetkellä keittiössä venäjän lumoissa. Laura kirjoitti lehtiööni muutamia venäjän sanoja.

Gdie? = Missä? Kak? = Miten? Kniga = kirja

Ja nyt kielikurssi esiin...

I'm going to study Russian...

Sunday, December 13, 2009

A Xmas card, Zumba & Thanksgiving



Sain läksykerholaisiltani kauniin joulukortin. Siinä on huovasta tehty sydämellinen joulunpunainen sydän. Thanks, merci, khop khung kha, abaraka, barkal, mahad samid, sbasiba, kiitos.

The kids in my homework club gave me a beautiful Christmas card. It has a heart-felt heart made from felt on it.



Ehdin vain vähän aikaa zumbata uuden kuntoilu-cd:ni kanssa koska olen menossa Susanin Kiitospäivä-kutsuille jo kello kolmeksi. Leivoimme persikkapiirakan ja teimme salaatin sinne vietäväksi. Susan paistaa yhden kalkkunan ja Gail toisen. Nam!

Not very much time to dance and work out today to my new Zumba cd, because we made a peach pie and a salad for our American friend Susan's Thanksgiving party. It starts at 3 pm. Yes, we know we're late for Thanksgiving but better late than never - right?

There will be two turkeys. Susan is cooking one, and so is Gail. Yummy!


Friday, December 11, 2009

LäksyHelppi jatkuu



Last session of my homework club today, but we continue next year. Same bat time, same bat channel Fridays at 12.

They have a geography test this Monday and I plan on helping them study. Who discovered America? Did all the red Indians talk the same language? Where did the Vikings come from?

Tänään viimeistä kertaa pitämään läksykerhoa. Sain eilen koulusta lukujärjestystiedon että saamme jatkaa samaan tapaan ensi vuonna.

Maantiedon koe maanantaina. Yritän auttaa valmistautumisessa. Miten Amerikka löydettiin? Ketkä sen löysivät? Miksi Brasiliassa puhutaan portugalia?

Wednesday, December 09, 2009

Läksykerhostani juttua netissä



Pukinmäen koulun ruokalan seinä. Eikö olekin sympaattinen ja taiteellinen!

Tänään pieni juttu ja pari kuvaa meistä Punaisen Ristin sivuilla. Minäkin olen siellä puolikkaana. Tekstissä sanotaan että läksykerhot ovat vapaaehtoisia, mutta muista LäksyHelpeistä poiketen meidän kerhomme on sisällytetty oppilaiden lukujärjestykseen tukituntina.

A wall of the cafeteria of the school where my homework club is. Today the Red Cross put an article and two pictures of us on their site. You can see half of me there.


Monday, December 07, 2009

Food and more food



Charlottan kotona söimme, joimme ja ilakoimme lauantaina. Kermavaahto näyttää kuvassa sulautuvan valkoiseen leikkuulautaan. Elsa oli pyöräyttänyt suklaakakun. Ekstaasi ei ollut kaukana. Reunaa kiertävät piparit veivät kielen mennessään. Niitä on ostettava, kun vaan muistaisin nimen.

Eating, drinking and having fun with friends on Saturday. The cake, made by Elsa, with the whipped cream on it seems almost to fade away and become one with the white chopping board.


I'm getting ready for an evening at a Greek restaurant in the centre of Helsinki. Got to dash...

Kohta lähdössä kreikkalaiseen ravintolaan nimeltä Minos.


Hieno tunnustuspalkinto tupsahti Unan hurmaavasta blogista.

I wish to spread Christmas cheer to all of you! Here are a few of you:

Yaelian

Aika loppuuu...

No time to tag any more blogs but here are some more:

-S-
Antonietta
Phivos
Inki
Sirokko
Simpukka
Verna
Arjaanneli
Peikko
Kimmo
Kirlah
Katilein
Leonoora
...

Thank you for all the comments!
Kiitos kaikista kommenteista.


Sunday, December 06, 2009

Kävellen Hiekkaharjuun



Yesterday. Walked to Charlotta's party. It took me nearly 2 hours altogether. I stopped to buy some dessert and drinks at the grocer's at her end.

Melkein kaksi tuntia kesti kävellä Charlotan juhliin Hiekkaharjuun eilen meiltä. Kävin siellä päässä hakemassa ruokakaupasta juotavaa ja tuulihattuja. Mieheni toi meidän tekemän hedelmäsalaatin ja pari pulloa viiniä kun tuli sinne myöhemmin autolla.

Mukavaa ystävien seurassa. Kertakaikkisen mukavaa. Meitä taisi olla kahdeksan...

Kuvassa Tikkurilan "pilvenpiirtäjä" ja Lidl.

Huomenna lisää jos ennätän. Hyvää alkavaa viikkoa!


Friday, December 04, 2009

Tietokilpailu ja palkintoja



Pidin tänään läksykerholaisilleni maantieteeellis-kielellisen tietokilpailun, suomeksi ja englanniksi. Kysymyksissä paljon aikaisemman kertausta. Kaikki 8 saivat aina vuorollaan kysymyksen, ja oikeista vastauksista tuli pisteitä. Yksi oppilas merkkasi pisteet taululle. Kaikki saivat pisteitä ja palkinnon sai valita tästä "kuvastosta". Pistin siihen omista varastoistani tarpeetonta kamaa. Cd:t ovat kulttuurikeskus Caisan ja maahanmuuttajien yhteisillä ponnistuksilla tuotettuja. Keskimmäinen esine on lehtiö. Punainen on äitini maalaama kynttilälyhty. Vien tavarat seuraavalla kerralla.

In the picture: Prizes for the quiz I had today in my homework help club. I asked the students questions in Finnish and in English.

Thursday, December 03, 2009

Joulumusiikista ja rauhasta



Joulunalusaikana voisimme kiinnittää huomiomme vaikkapa tilaisuuksiin hiljentyä hetkeksi. Yksi tähän vuodenaikaan sopiva tavoite voisi olla etsiä rauhaa. Kukin päättäköön itse onko Positiivareitten perinteinen joulukalenteri siihen tarkoitukseen sopiva.

Sen tiedän että minua ei plinkkaplonkkamusiikki viihdytä, ei liioin tavarataloissa kaikuva häiritsevä joulumusiikki. Omat joulu-cd:ni otin esiin jo viikko sitten. Niitä olen tullut keränneeksi oivan pinon vuosien mittaan. Viimeisimpiä on Il Divo, The Christmas collection.

I like Christmas carols, but not in department stores where they add to this season's chaos. We should be looking for peace at Yuletide, but while doing that and trying to capture the spirit of Christmas many of us seem to develop a special Christmas stress. They could paint themselves pink and pass for Duracell rabbits. Surely there is suitable music for that, too, as there is for finding peace at Christmas.

Wednesday, December 02, 2009

Music



Musiikkia, music, musica, Musik, musighi...

In the picture, at the top, cd Sauna caliente by immigrants at the local cultural centre.

Kuvassa ylimpänä kulttuurikeskus Caisasta viime jouluksi saamani maahanmuuttajavoimin tehty cd Sauna caliente eli "kuuma sauna".

Ystäväni Rea, Helsingin konservatoriosta, lähetti kutsun mennä kuuntelemaan: Benjamin Britten, Saint Nicolas - kantaatti, op. 42, Kallion kirkossa sunnuntaina 6.12. kello 17.00. Yleisö voi laulaa mukana. Liput 10/5 euroa, sisältää käsiohjelman.

Ystäväni Jean Louis lähetti kutsun Jason Carterin konserttiin:

"Jason Carter, musicien anglais , qui a travaille pour L'Unesco, est très actif comme ambassadeur de la Paix avec la musique, il est allé en Afganistan et en Coree du Nord . Il habite en France. Dans le site internet de Caisa, tu trouveras son progamme."

Liput 7/5 euroa, ovelta.