
What a lovely Thanksgiving gathering we had at Susan's house. Nice people, two cats, a bunny. Two cooked turkeys and other traditional American foods. Mashed potatoes, stuffing, cooked vegetables, salads, cranberry sauce, currant cookies that Sirpa had made - They were to die for, I tell you! So was Susan's pumpkin pie. The pumpkin came from her and Jukka's pumpkin patch.
Susanin kiitospäiväaterialle kokoontui taas kivoja ihmisiä, ja eläimiäkin oli läsnä; kaksi kissaa ja kani. Kalkkunat esiintyivät paistetussa muodossa. Koko ateria oli yhtä juhlaa; karpalokastiketta ja täytettä perinteiseen amerikkalaiseen tapaan, perunamuusia, keitettyjä vihanneksia, salaatteja. Jälkiruuaksi kurpitsapiirakkaa Susanin kasvattamasta kurpitsasta, meidän tekemää persikkapiirakkaa, Sirpan korinttipikkuleipiä jotka olivat älyttömän hyviä. Hän oli kaukonäköisesti tuonut kaikille myös reseptin, joten ehkäpä palaamme asiaan jossain tulevassa postauksessa.
Ylimmässä kuvassa Laura, jonka kanssa ystävystyin. Hänellä on venäläinen äiti, ja yritin oppia heiltä hiukan venäjää. Se on minulla haaveena ja tavoitteena tällä hetkellä, lähinnä siitä syystä että minulla on pari venäjää puhuvaa oppilasta läksykerhossa.

Susan ohjaa perjantaisin lasten kerhoa. He olivat tehneet hienon talon. En muista tarkkaan mihin se liittyi. Muistaakseni maailman kansojen yhdistymiseen.
The idea behind that house was the unity of all nations, if I understood it correctly. I must ask. Susan has a club for children on Fridays, and they do and learn all kinds of good and nice things there.

Aarne, "blogini pitkäainen lukija", millä nimikkeellä muut pitkäaikaiset lukijani voivat hänet muistaa. Olen tavannut hänet ensimmäisen kerran amerikkalaisen ystävämme Belindan kiitospäiväjuhlissa vuosia sitten. Belinda on Kiinassa, joten tänä syksynä hänen juhliaan ei ole.

Lauran isä Voitto. Hän osaa hiukan venäjää, kuten suureksi hämmästyksekseni melkein kaikki sunnuntaina Susanilla olleet. Susan itsekin on opiskellut sitä.

Aarne on lukenut venäjää pari vuotta, Sirpa (seuraava kuva) puoli vuotta, uusi tuttavani (josta ei valitettavasti ole kuvaa) Meri kertoi opiskelleensa sitä 9 vuotta, ilmeisesti koulussa...

Oranssin kissan nimi on Väiski. Larsilla oli hauskoja juttuja siitä miten hänen perheessään kissa määrää ja koira häärää, kissan määräyksien mukaan. Juu, Väiski sai minut avaamaan itselleen oven ainoastaan tuijottamalla kahvaa määrätietoisesti.

Amerikkalainen Gail (vasemmalla) puhuu venäjää. On asunut puolitoista vuotta Venäjällä. Svetlana ON venäläinen.

Sain Susanilta venäjänkurssin lainaan, joten eiköhän tässä kohta puhuta sujuvasti. Edellyttäen että otan sen kotelosta ja alan opiskella.
Eläköön amerikkalais-venäläinen yhteiselo.
Ihan harmi että en tullut ottaneeksi Larsista ja Meristä kuvaa kun he soittivat ja Meri lauloi, aivan ihanasti, olohuoneessa. Olin sillä hetkellä keittiössä venäjän lumoissa. Laura kirjoitti lehtiööni muutamia venäjän sanoja.
Gdie? = Missä? Kak? = Miten? Kniga = kirja
Ja nyt kielikurssi esiin...
I'm going to study Russian...