13 People and Plenty of Food

A get together at our place. 13 people, baker's dozen, a good number. Homemade food, some of it made by my husband and me, some brought by our guests. The first picture: Persian rice, prepared in a special pressure cooker, sent to Iffet from her eldest daughter who lives in Iran. The second picture: An apple pie I had made and a Swiss roll that Pirjo had prepared.

Everything was enjoyable. Well, except the fact that I had to spend so much time in the kitchen that there was not enough time to socialize and not enough time to take photos.

Meitä oli koolla 6 persialaista, kolme intialaista ja neljä suomalaista. Harmi että aikani kului niin tarkkaan keittiössä että osa vieraista lähti siinä vaiheessa kun ehdin seurusteluvaiheeseen. Pitäisi kai opetella parempi rutiini tai käyttää pahviastioita, mutta ainakin tykkään joulunaikaan aina ottaa punaiset astiamme esiin. Kaikki ihastelevat niitä, ja tuleehan niistä pestyä kesän aikana kertynyt pöly.

Mitra oli koristellut pipareita Mein ja Nian kanssa. Lapset olivat niistä innoissaan, ja kaikesta muustakin. Pienempi tuli kysymään onko "rääkiruokaa". Sanoin että on ja mitä jos annamme lapsille ensin ja sitten vasta aikuisille. "Joo!" he huudahtivat tyytyväisinä.

Mei ei ehtinyt riisua kaikkea kun oli niin kiire päästä sisään. Isänsä pani merkille että lapset tulivat meille kuin kotiinsa ja tunsivat kaikki systeemit hyvin ja löysivät lelut "päiväkotihuoneesta" eli työhuoneestani.

Noushin opiskelee nykyään Armeniassa mutta tuli koti-Suomeen joululomaksi. Aiomme tapailla muutamaan kertaan, alkaen ensi viikolla. Kyselin millaista armenian kieli on. Hän sanoi että heidän alfabeettinsä on kuin äiti olisi keittänyt spaghettia ja heittänyt sen seinään. Lue siitä. Hahaa.

Pieni intialainen kaverimme Noor tykkäsi uudelleenorganisoida kirjahyllyjämme. Hän ylettyi työntelemään kirjoja kahdelta alimmalta hyllyltä.

Intialaisia reseptejä

Hiljattain ilmestynyt, Avaimen kustantama reseptikirja Sormet sahramissa on kuin tilauksesta tehty meille Intian ja intialaisen ruuan ystäville. Kirjan tekijät ovat vanha kaverini Anna Kortesalmi ja uusi kaverini Seija Vilén. Ehkä muistatte, jälkimmäisen esikoisromaania olen esitellyt täällä blogissa, Mangopuun alla. Sekin Avaimen kustantama.

Muutama viikko sitten sain makeaa mausteista teetä intialaisten Amritan ja Charandeepin luona kyläillessäni. "Kunpa osaisin tehdä tällaista" ajattelin. Toiveeni toteutuu, sillä Anna ja Seija neuvovat miten se valmistetaan. Toinenkin toiveeni taitaa toteutua samalla, se että reseptit eivät olisi vaikeita ja aikaavieviä. Aika yksinkertaisilta vaikuttavat selaamisen perusteella, ja kirjan ruokien aineet löytyvät Suomesta. Ei tarvitse Intiaan lähteä.

Suomalaisten ja intialaisten yhteisissä pikkujouluissa huomasin että hyvänen aika sentään, intialaiset ruuathan sopivat suomalaiseen jouluun täydellisesti. Piparimausteet, neilikka, kaneli, inkivääri. Tuo reseptikirja on ihan mainio joululahja !

Tässä minun ottamani kuva Amritan ja Charandeepin kokkauksista. Seija ja Anna ovat niinikään kuvanneet itse omat ruokansa keittokirjaansa. Reseptejä he ovat saaneet lempikirjailijoiltaan joiden haastatteluja voi lukea kirjan sivuilta. Kirja sisältää lyhyitä esseitä ruuan merkityksestä kirjallisuudessa joten se ei ole pelkkä reseptikirja. Ruokien nimet ovat nautinnollista maisteltavaa: Panch pora perunaa, karelapannu, mangochutney, chilisimpukat, agranpata, korianterichutney... Joitakin sanoja muistan maistelleeni Seijan romaanissa Mangopuun alla.

Alkakoon tästä uusi intialais-suomalainen jouluperinne !

Kirja maahanmuuttajien kohtaamiseen

A fresh book for schoolteachers who have immigrants in their class, or for everyone who wants to learn ways to look at our multicultural society and think about it. (In Finnish)

Ilahtuneena kerron että olen juuri saanut käsiini teoksen Maahanmuuttajan kohtaaminen ja opettaminen. Lue kustantajan esittely täältä.

Olisipa minulla ollut tuollainen opus tai edes joku vaatimattomampi manuaali ilmoittautuessani vuonna 2009 Punaisen ristin vapaaehtoiseksi Läksyhelppi-ohjaajaksi. Olin nähnyt lehti-ilmoituksen jossa esiteltiin muutamalla sanalla idea auttaa maahanmuuttajien lapsia läksyissä ja suomen kielessä. Pääsin SPR:n avulla yhteyteen kotini lähellä olevan Pukinmäen koulun kanssa ja sinne sitten menin maahanmuuttajien opettajia tapaamaan. Yksin, koska mukaan ilmoittautunut toinen vapaaehtoinen peruutti tulonsa viime hetkillä. Sikäli ei haitannut että koulumaailma on minulle tuttu ammatin puolesta, vaikka nykyään toiminkin aikuiskouluttajana.

Tein opettajien kanssa suunnitelman aloittaa läksykerho 7. luokan maahanmuuttajataustaisille oppilaille ja tajusin pikkuhiljaa että Punaisella ristillä ei ollut kummoisia ohjeita joten etenin oman ymmärrykseni mukaan, välillä yksin, välillä yhteistyössä ohjaajakavereiden kanssa, joista tuntui pientä pulaa olevan.

Maahanmuuttajat ja ulkomaalaiset yleensäkin ovat omassa elämässäni aina mukana, ja siksipä avasin uuden kirjani innostuneena. Vaikuttaa lupaavalta. Molemmilla kirjoittajilla on pitkä kokemus muunmaalaisten opettamisesta ja molemmat ovat minun laillani olleet tilanteessa jossa ei ole valmiita käsikirjoituksia ja reseptikirjoja vaan itse on pitänyt keksiä, kokeilla, suunnitella, pähkäillä ja kehittää.

Teos vaikuttaa hyvin asialliselta ja tietopuoliselta. Tärkeitten käsitteiden määritelmiin kehoitetaan tutustumaan kirjan loppupuolella ennen lukemista. Tein juuri niin. Tutkailin miten määritellään maahanmuuttaja, kotoutuminen, kieliavustaja (uusi termi minulle), paluumuuttaja, siirtolainen jne. Kaikesta tulee ajateltavaa. Erittäin kiinnostavaa.

Teoksessa todetaan: "Mamu"-sanaa älkäämme käyttäkö. Siitä on tullut halventava nimitys.

Monikultturisuutta tavoiteltavampi asiantila on interkulttuurisuus. Termillä korostetaan vuorovaikutusta kulttuurien välillä.

Olen vasta tänään aloittanut uuden kirjani lukemisen. Toiveikkaana ounastelen itselleni lisää oivalluksen hetkiä, joita lukemani parikymmentä sivua ovat jo onnistuneet herättämään. Nyt pitää kertoa tästä muillekin kontakteilleni joiden elämässä on interkulttuurisuutta - Pääsinpä heti käyttämään oppimaani sanaa. Mainiota !

Finnish Persian Xmas celebrations

Look, a reindeer shaped popcorn! Iffet and her daughter Mitra. We had a Persian Finnish get-together at Mitra and Amir's place. They had made Persian food and some Christmas food, e.g. gingerbread and Finnish Christmas tarts. A tree had been decorated and of course their little daughters were excited. The three-year old had made this piece of art in kindergarten, would you believe it?

Vietimme pikkujoulua persialaisten ystävien kanssa heidän kodissaan. Mummi ja ukki oli kutsuttu mukaan, ja voi että meillä oli hauskaa. Loppuajasta nauru raikui niin että en hämmästyisi vaikka olisi kuulunut koko naapurustoon.

Tuli puhetta siitä mitä kukko sanoo suomeksi ja persiaksi. Kukkokiekuu on heidän kielellään ghughulighughu. (Gh-äännettä en tässä osaa esittää, hiukan kuin g, mutta erikoisempi) Tämä juttumme lähti liikkeelle sanasta glögi joka toi Mitralle mieleen riikinkukon nimen. Se on bughälämun.

Tässä yhteydessä meille kerrottiin että että riikinkukko ääntelee muualla Iranissa muka näin:"Gheir ghabele ghäbul (= "mahdotonta hyväksyä"), mutta Isfahan kaupungissa se tarun mukaan sanoo: "ghaderallah" (=Jumala on voimakas).

Ja hyvänen aika mikä huulenheitto tuosta seurasi... Kun kekkasin että lammas ylistää äänellään profeetta bahaullahia ja nauroimme katsetaksemme alkoi jo pelottaa että salama iskee tai maan korkea johto kutsuu minut puhutteluun sekä Suomessa että Iranissa.

Such delicious things to eat - yum! Here's only a part what we had.

The children, my husband and I watched Walt Disney's Snow White and the Seven Dwarfs on DVD in Farsi = Sefid Bärfi vä häft kutule, while our hosts talked with the grandparents in the kitchen. What fun it was. The songs were in English but everything else in Persian.

5-vuotias selosti minulle: "Nyt ne kutulet tulevat ja Sefid Bärfi nukkuu." Hän halusi tietää kääpiöitten nimet suomeksi kun kerroin että osaan ne. Pöydässäkin saatiin keskustelun aihetta siitä kun huomautin että Lumikki pisti kääpiöt pesemään kätensä ennen ruokailua. 3-vuotias sanoi: "Lumikki teki ihan oikein." Tyytyväisenä totesin että tuo lausahdus oli minulta opittu tilanteessa jossa olin antanut hänelle positiivista palautetta :)

Ihmeellistä miten nopeasti aika taas hurahti hauskassa seurassa. Klo 14 - 19.30.

We are planning an Indian-Persian-Finnish get-together in the near future. Time for our favourite friends to meet our other favourite friends.