Wednesday, August 14, 2013

Lapsen ja nuoren VIHA



Juuri ilmestynyt tietoteos Lapsen ja nuoren VIHA tulee tarpeeseen. On aika saada keinoja tunteiden ilmaisemiseen ja hallintaan. Ihmisen pitää oppia puhumaan sanoilla eikä nyrkeillä, neuvotella eikä uhkailla, oppia kertomaan kun on vihainen tai turhautunut. Katselen kirjan kansikuvaa ja ajattelen että siinä on kuvattuna tukahdetun vihan vääristämän yksilön sisuskalut. Räjähdys taitaa olla tulossa. Räjähtääkö ulos vai sisään päin? Tuhoaako itsensä vai ympäristönsä vai molemmat? Ellei räjähdä, kantaako tuskaa ja vihaa läpi elämän, myrkyttämällä ja myrkyttymällä? 



Sateinen Helsinki tiistaiaamuna

Pääsin eilen kutsuvieraana mainitun teoksen julkistamistilaisuuteen. PS-kustannus tarjosi kirjallisen brunssin Ravintola Lasipalatsin Palmuhuoneessa. Itse Post Skriptumin Pekka Santalahti oli matkannut paikalle tiiminsä kanssa Jyväskylästä. Kirjoittajakaartista paikalle oli saapunut monta sanavalmista pätevää henkilöä. Psykologian, nuorisopsykiatrian, perhepäivähoidon jne ammattilaisia.  Teoksen toimittanut Päivi Nurmi johti keskustelua, joka kulki ihmeen sujuvasti, huolimatta siitä että meistä suurin osa ei ollut vielä edes avannut kirjaa. Se annettiin meille ovesta sisään astuessamme. Tuntui suurenmoiselta tavata Monna Multala ja Emmi Santalahti, joiden kanssa olin vaihtanut meilejä. Kerroin olevani PS-kustannuksen tuotannon ihailija, melkeinpä valmis perustamaan fan clubin heille.


Monipuolinen brunssi maistui. Buffetista sai hakea leipää, graavikalaa, munanpuolikkaita, hedelmäsalaattia, jugurttia... ja aivan taivaallista pannukakkua. En ole eläessäni saanut niin ihanaa pannaria ja sen päälle kauhoin hurmaavaa piparilta maistuvaa vaahtoa. 

Pöytäseurakin viehätti. Minua vastapäätä istui Avotakan toimittaja ja vieressäni yksi kirjan kirjoittajista: lasten- ja nuorisoterapeutti Marja Schulman, jonka afrikkalaista kassia ihailin, toivoen että voisin ostaa sellaisen Stockmannilta, mutta pahus kun Marja olikin tuonut sen Afrikasta. Kankainen, ainakin yksi strippi leopardikuviota, norsujen, leijonien ja muiden tuttujen eläimien hahmoja kyljessä.

Kauemminkin olisimme viihtyneet, mutta aikaa suotiin vain kaksi tuntia kuten lastenkutsuilla ikään. Päivi Nurmi puhui siitä miten lapset ja nuoret peilaavat käytöstään meistä aikuisista. Sen kunniaksi räpsäisin itsestäni kuvan peilin kautta kotona kylppärissä. Itselleni jäi selvimmin mieleen keskusteluista se miten suuri vaikutus aikuisella on lapseen ja miten paljon lapsi ja nuori kaipaa aikuista.


4 comments:

  1. Olipa sulla mielenkiintoinen (ja herkullinen ) kirjallinen tapahtuma:)Ja hyvä omakuva:)

    ReplyDelete
  2. Jael: Kiitos. Tuollaisen tapahtuman ja kivojen ihmisten tapaamisen muistolla elää monta päivä hymysuin :)

    ReplyDelete
  3. Vai että fantteja kassissa! Eihän muita pitäisi ollakaan! Fantit rules o.k.!

    Lapsista ja nuorista puheenollen. Viha ja kiukku voivat toisinaan olla ihan terveitä tunteita. Estävät itseä joutumasta kiusatuksi & nokituksi. Aikuisena sitten joutumasta väkivallan kohteeksi. Aggressiivisuus on hyvä asia, kunhan se ei muutu vihamielisyydeksi. Puolustustaitoisella & itsevarmalla on todellakin varaa olla kiltti, jopa velvollisuuskin.

    Kiusaaja tai väkivaltailija kun sangen usein haluaa löytää sen helpon uhrin. Monikos eläin savannilla hyökkää fantin kimppuun?

    Tämän vuoksi lapsia olisi hyvä ohjata esim. itsepuolustuslajien pariin. Siellä on fiksuja aikuisia ja tapakulttuuri siellä ohjaa kohteliaisuuteen. Kohteliaisuus kun ei maksa mitään ja itsestään varmalla on siihen aina varaa.

    ReplyDelete
  4. Ötökäinen: Fantit tietenkin bongasit heti ekaksi :D

    Asiaa puhut siinä heti fanttiasian perään, paljonkin. Terveestä kiukusta, itsepuolustuksesta, tapakulttuurista... Mainio kommenttikirjoitus !

    ReplyDelete

Kommentit ovat tervetulleita. Pyrin vastaamaan kaikkiin.

Julkaisen heti kun ehdin. Iltaisin en tavallisesti ole paikalla, mutta aamulla sitten taas.

Sana on vapaa, hyvät blogikaverit :)