Sunday, January 26, 2014

Karin Lilja, Vähempi parempi


Mistä päästä lähtisin ylistämään tätä teosta? Se kertoo ruotsalaisen Karin Liljan päätymisestä kohtuulliseen elämään hektisen poukkoilun ja harkitsemattoman ostelun jälkeen. Lukija voi peilata siitä omia kokemuksiaan tai suhtautua lukemaansa oppina ja varoituksena. Lilja juttelee muun muassa kosmetiikan ostamisesta. En yhdy hänen väitteeseensä että nainen muka pärjäisi vain yhdellä huulipunalla (heh heh), mutta itse olen tullut järkiini siinä suhteessa että en enää käytä julmetun kalliita Helena Rubinsteinin tuotteita. Tulin kuluttaneeksi niihin pienen omaisuuden oravanpyörä-aikoinani, mutta nykyään suosin Niveaa ja Lumenea, pari merkkiä mainitakseni.

Alkuperäisteoksen esittelyyn linkki tässä, olkaa hyvät. 

Ja Aurinko kustannuksen suomenkielisen version mainokseen tästä.

Luen kirjaa hitaan nautinnollisesti ja välillä kääntelen sitä käsissäni koska se on niin sopivan kokoinen ja tuntuinen. Sekä sisältö että pakkaus miellyttävät. Alituiseen tahdon kääntää vihreän sisäkannen auki. Viehättävä sävy. 

Teoksen tarjoama kohtuullistamisen sanoma käy yksiin oman kierrätyshenkisen elämäntyylini kanssa. Mietin kovin mielelläni järkevää kuluttamista, säästämistä, kompostointia, mielenrauhaa. 

Hitaasti luen siksi että kirjoittajan elämä ja ajatukset ovat erilaisia kuin minun kokemukseni ja taipumukseni. En saa hänen ideoitaan suoraan siirretyiksi omikseni. Eikä tarvitsekaan. Alaotsikko on "77 keinoa, jotka muuttavat elämäsi". Haluaisin rukata sitä piirun verran; eivät kirjoittajan kaikki keinot välttämättä muuta MINUN elämääni. Ruotsinkielisen alkuperäisteoksen "77 sätt att läva på mindre" sen sijaan kelpuutan, koska siinä ei väitetä että kaikki sopii kaikille. Sen sanottuani totean että kunhan löytää punaisen langan eli perusidean, meistä kukin voi poimia Karinin tarinasta itselleen sopivat vinkit.


Olen virkannut tuon kuvassa olevan ketjusilmukkajonon aikomuksenani ideoida siitä joulukoriste tai kirjanmerkki. Se on hyvä esimerkki kohtuullistamisen eli downshiftaamisen periaatteesta. Miksi ostaisin kalliita lahjoja ja kapistuksia kun voin tehdä itse käsitöitä jämälangoista ja askarrella kortteja ja koristeita ilmaisesta pakkauspahvista? Itse tekemisestä saa hyvän mielen ja lisäenergiaa. 

Liian kiivaan työelämän vaarat vaanivat. Oravanpyörä, ekorrhjulet, rat race. Terveyshaitat, huono elämänlaatu, pahimmillaan loppuunpalaminen ja äkkipysäys. Työttömäksi joutuminen pistää myös pelin seis. Pakon edessä punnitsemme vaihtoehdot ja siirrymme pärjäämismoodiin. Tulemme toimeen vähilläkin eväillä. Saatamme saada kierrätyksestä, säästämisestä, kompostoinnista, alennusmyynneistä, kotona leipomisesta ja kokkaamisesta niin mukavan harrastuksen että jätämme sen elämäntyyliksemme sitten kun taloutemme taas elpyy ja terveys palaa. 

Järkevä kuluttaminen ja taloudenhoito eivät luonnollisestikaan ole mikään uusi asia. Joulukuussa esittelin innoissani kirjaa Isoäidin perinnetietoa, sekin aurinkoisen kustantamomme meille tuoma. Tässä linkki kirjoitukseeni.

Karin Lilja tarjoaa verrattomia neuvoja. Meistä monet jo toimivatkin niiden mukaan, joko kaiken aikaa tai silloin kun ehtivät ja muistavat. Ruokakauppaan ei kannata mennä nälkäisenä, välttäkäämme heräteostoksia, parsitaan reikä ennen kuin se pääsee niin isoksi että enää ei voi korjata ja niin edelleen. 

Hänellä on hauska luku nimeltä Osta niin kuin mies, jossa hän kertoilee vaatteista kiinnostuneesta miespuolisesta ystävästään ja tämän taidoista tehdä hankinnat suunnitelmallisesti. (Sivu 27) 

Se että kirja koostuu Karin Liljan ja hänen tuttujensa kokemuksista tekee lukukokemuksesta eloisan. Itse kirjoittaisin erilaisen, omanlaiseni opuksen. 

Seuraava ideani taitaa olla samantapainen kuin Liljan tarjoama. Me naisethan pidämme sisustamisesta. Kertoisin kirjassani vaikkapa että keväällä otan kaapeista esiin keltaiset astiat ja joulukuussa punaiset. Siten toimien tuntuu että on tuoretta fiilistä ympäri vuoden eikä tarvitse ostaa uutta kaupasta. 

Kohtuullistaminen on todella yksinkertainen asia kun sen ymmärtää ottaa osaksi elämäänsä ja arkiruutiiniansa. 


4 comments:

  1. En ole koskaan ostanut kalliita kosmetiikkamerkkejä(paitsi YSL valokynää.....) sillä aivan yhtä hyvää saa edullisemmin ja joskus jopa parempaakin.,Kalliissa merkeissä itse vaikka voiteen hinta on minimaalinen;hinta koostuu markkinoinnista,tuotekehittelystä,mainonnasta ym. ym,

    ReplyDelete
  2. Jael: Olen jopa kuullut että täysin samaa voidetta pakataan eri purkkeihin ja myydään isolla hinnanerolla kosmetiikkatiskeiltä. En silti malta olla kertomatta että Helena Rubinsteinia käyttäessä ilahdutti kun oli usein kahden tuotteen ostajalle kylkiäisenä erittäin kiva lahjapakkaus joka koostui meikkipussista ja neljästä pikkutuotteesta. Lahja ja ylellisyyden tunne ja mielihyvä voivat nekin olla kauppatavaraa, ja mikäs siinä jos ihmisellä on ylenmäärin rahaa, eikä ole ekohenkisyyttä.

    ReplyDelete
  3. L´Orealin tuotemerkkejähän ovat mm: Biotherm, Garnier, Helena Rubinstein, Kérastase, Lancôme, L' Oréal Paris, L' Oréal...
    Viimeksi mainitun nimekkeen alla ovat ko. yrityksen edullisimmat -"tavaratalotuotteet" ihonhoitoon.
    Herääkin kysymys, kuinka paljon eri nimisten kosmetiikkasarjojen purkkien ja pullojen sisältö todella eroaa toisistaan? Onko Lancomen seerumi, ja kuinka paljon parempaa ja tehokkaampaa kuin L´Orealin vastaava tuote? Hinnoissa on ainakin melkoinen ero. Liekö missään tutkittua tietoa saatavilla?

    ReplyDelete
  4. Leonoora:

    Tutkittu tieto olisi valistuneelle kuluttajalle tervetullutta. En tiedä onko saatavilla, mutta kyllä luulisi että jossain on.

    Omilla empiirisillä tutkimuksilla voi tietenkin todeta mistä tuotteesta pitää ja mikä on tosi huono tuote. Helpottaisi ellei tarvitsisi mennä yrityksen ja erehdyksen kautta. Eikä ole kiva tulla petetyksi siten että on ostanut kalliimpaa vaikka samaa olisi ollut saatavilla halvempaan hintaan.

    ReplyDelete

Kommentit ovat tervetulleita. Pyrin vastaamaan kaikkiin.

Julkaisen heti kun ehdin. Iltaisin en tavallisesti ole paikalla, mutta aamulla sitten taas.

Sana on vapaa, hyvät blogikaverit :)