Monday, May 05, 2014

Hamlet, Matti Rossin käännös



Kun maailman kuuluisimman taiturikirjailijan tunnetuin näytelmä saatetaan ajan tasalle ja suomennetaan, käännytään luonnollisesti mestarikääntäjän puoleen. Tulos on suurenmoinen. 

Kustantajan esittely.

Näin syksyllä 2013 WSOY:n katalogissa oheisen aukeaman ja henkeä pidättäen annoin muistojen aallon pyyhkäistä ylitseni. Ensimmäisten yliopistovuosieni Shakespeare-kurssit ja -tentit, sittemmin lukemani muut näytelmät, esipuheet, kommentit, arvostelut, tutkielmat, teatteri, elokuvat, TV-dokumentit. 


Matti Rossin kääntämä Hamlet näyttää tilapäisesti loppuneen Adlibriksestä. Onko suuri yleisö innostunut vai varattiinko kirjaa liian pieni määrä? Onneksi minulla on WSOY:n lahjoittama kappaleeni jota käsittelen kuin kallista aarretta vanhan englanninkielisen Hamletini rinnalla, joka on opiskelijoille laadittu laitos (Longman, first published in 1968). 



Alan lukea Hamletia. Säästän esipuheen myöhemmäksi. Ensin luen listan näytelmän henkilöistä. Huomaan muistavani melkein kaikki entuudestaan. Hah hah, opin adjektiivin "interchangeable" kurssin vetäjältä joka käytti sitä Rosencrantzista ja Guildensternistä, Hamletin opiskelutovereista. Ensimmäinen näytös. Luen ja totean muistavani kaiken kirkkaasti. Sanat vievät mukanaan. Kyllä, tämä on aitoa tavaraa. Sama kuin ennenkin, mutta suomeksi. Tyylikästä muodoltaan, oivaltavaa ja älykästä sisällöltään. Psykologista ihmistuntemuksessaan. Filosofista pohdinnoissaan. Mikään, ei kertakaikkiaan mikään kielessä pistä korvaan, vaikka se on käännettyä. En tunne kääntäjää mutta luulen että hän on itsekin ammatiltaan kirjoittaja, runoilija, sanoittaja...

Pari pientä yksityiskohtaa mietityttää: Miksi Elsinore eikä Helsingör? Parempi noin, mietin vain että mistä päätös. 

Toinen mitä maistelen on "olla vai ei? To be or not to be? Onko katkaistu liikaa? Mikä on sopiva balanssi? Ainakin tässä on selvästi liikaa: "Ollakoko vaikoko eikökö olla?" 

Pääsen kohtaan jossa Hamlet puhuu murhatun isänsä haamun kanssa. Naurattaa valmiiksi musta huumori, se kohta jossa hän heittää kellarissa laahustavalle isälleen: "Well said, old mole." Ahaa, tässä se on: "Hyvin muistutettu, vanha myyrä". Teatterissa haamu on näyttämön alla. 

Huimaa kun ajattelee miten paljon ulottuvuuksia Shakespearen teoksissa on. Näyttämöllepano, pienet nokkelat viisaat puheet, joita on annettu eri henkilöille. Se että näytelmiä on esitetty oikeille kuninkaallisille 1500-luvulla. Hamletia katsomassa oli muistaakseni kuningas Jaakko jonka suvussa oli oikeasti tapahtunut vastaavia juonitteluita ja vallananastus raivaamalla aikaisempi kuningas pois tieltä. 

Hassua kuinka paljon muistan ulkoa englanniksi Hamletista. 

Näppärää sanailua Shakespearelta: "Something is wrong in the state of Denmark." Molempia sanan "state" merkityksiä ei saa käännetyiksi; "valtio" ja "tila". 

Suomennoksen kieli on helposti lähestyttävää. Se on yksinkertaista olematta kuitenkaan latteaa. Loistavaa ja osuvaa. Rivitkin on sommiteltu ilmavasti. Nautin lukemisesta yhä enemmän juonen edetessä. Tutut kohtaukset on sovitettu nykykieleen istuviksi. Olen iloinen, koska monia osia en pysty englannista suoraan ymmärtämään. 

En kokenut Shakespearea milloinkaan pakkopullaksi vaikka se kuului englannin opiskelijoiden pakollisiin suorituksiin. Viime syksynä heränneeseen Shakespearen nälkääni tallensin TV:stä Ontot kruunut ja muita Shakespeare-dokumentteja ja katselin videolta elokuvan Rakastunut Shakespeare. 

Englannin ohella toinen pääkieleni on italia. Osa näytelmistä sijoittuu Italiaan. Hamlet lienee ainoa jonka tapahtumapaikkana on Tanska. Ihka ensimmäinen lukemani näytelmä oli Julius Caesar. 

Emme Shakespearen kanssa matkusta ainoastaan maasta toiseen, vaan myös ajassa taaksepäin. Mikä siinä on että kaikki tuntuu kuitenkin niin ajankohtaiselta ja ikiaikaiselta? Aivan kuin olisi itse mukana.


Idea: Tuore Shakespeare - suomennos + englanninkielinen vastaava voisi olla hieno yleissivistävä päättäjäislahja ylioppilaalle tai muulle opiskelijalle. 

2 comments:

  1. Kiitos postauksestasi.
    Shakespeare oli suuri nero. Kuka hän sitten lopulta olikaan?
    Ihmistuntemus aivan huimaa.
    Hän on niitä kirjailijoita jotka kuolemansa jälkeen ovat yhä läsnä, sanahenkinä. Ylittävät historian ja ajan ajatuksillaan.

    ReplyDelete
  2. Leonoora: Kylläpä osasit kuvata hänen nerouttaa hienosti !

    ReplyDelete

Kommentit ovat tervetulleita. Pyrin vastaamaan kaikkiin.

Julkaisen heti kun ehdin. Iltaisin en tavallisesti ole paikalla, mutta aamulla sitten taas.

Sana on vapaa, hyvät blogikaverit :)