Thursday, May 22, 2014

Suur-Suomen unelma ja unohdus


Näre, Sari - Kirves Jenni,  Luvattu maa

En olisi voinut kuvitella kiinnostuvani sotahistoriasta mutta yhtä kaikki huomaan ajatuksieni askartelevan propagandassa, taisteluhengessä, natseissa, veteraaneissa, sotavangeissa... Miten minulla voikin olla niin valtavat päänsisäiset arkistot näistä asioista? Kaipa se kaikki on pikkuhiljaa karttunut kielten ja kirjallisuuden historian opintojen sivussa ja television dokumentteja seuratessa. 

Kiinnostuksen kipinä alkoi hehkua tiistaina WSOY:n Luvattu maa - teoksen julkistamistilaisuudessa. Kuuntelin henkeä pidättäen toimittaja Anna-Liisa Haavikon vetämää asiantuntijakeskustelua, jossa kirjan tekijöistä olivat lavalla (oikealta) Jenni Kirves, Sari Näre, (toimittaja keskellä), Tuomas Tepora ja Oula Silvennoinen. He ovat kaikki aika nuoria, uutta sukupolvea. Niin jännittävää oli että katsoin seinäkelloa ensimmäisen kerran vasta kun oli kulunut 45 minuuttia ja silloinkin vain nähdäkseni "ei kai tämä vielä lopu". 


Täältä voi lukea kustantajan esitteen. "Pelottavan ajankohtainen teos", jossa pohditaan kansallismielistä haave- ja vihapuhetta 1920 - 1930 -lukujen Suomessa. Alla hiukan selkeämpi kuva keskustelijoista vaikka Oula Silvennoinen jäikin sen ulkopuolelle. Kullakin kirjoittajista on oma näkökulmansa siihen miten suomalaiset osallistuivat kansallisen hengen nostatukseen. Minulle muodostui välittömästi oma kuvakulma; aloitan lukemisen sivulta 189, Sari Näreen psykohistoriallisesta esityksestä. Hän on sosiologian dosentti ja hänen alueensa tässä on sukupuolikulttuuri, nuoret ja väkivalta. 


Kyllä on vetävä kirja kun mainittu paneelikeskustelu ja kustantajan tekstit saivat mietteet poukkoilemaan aivoissani edestakaisin kuin pingisottelussa ennen kuin olen varsinaista kirjaa muuta kuin selannut. Niin se on että kannattaa aina kuunnella asiantuntijoita. Yleisössäkin oli historianharrastajia, päätellen niistä asiantuntevista kysymyksistä joita paneeli sai. 


Ohjatun keskustelun jälkeen päästiin nauttimaan viiniä ja pieniä yhden hengen quichejä. Voi että oli taas taivaallista punaviiniä. Juttelin innokkaasti WSOY:n viestintäpäällikön Ina Westmanin kanssa Luvatun maan kansikuvasta ja sisällöstä. Olin Elovena-kuvan innoittamana punonut tukastani letin taakse. Kerroin miten vilkasta aivotoimintaa keskustelu oli minussa herättänyt ja että päällimmäisenä mielessäni oli tämä kysymys: Miten helppoa (tai vaikeaa) olisi värvätä nykynuoria sotimaan uuden Suur-Suomen aikaansaamiseksi? Minua ei kukaan saa kuuna päivänä vakuutetuksi sodan tarpeellisuudesta tai aatteesta että on kunniakasta uhrata henkensä maansa puolesta.

Psykologia, taktikointi, peittely, valehtelu, pelko, kauhu... inhimillinen tekijä kaikessa. Näistä odotan saavani lukea. Ihminen kiinnostaa minua eniten, ei sodankäynti tai kaupankäynti.

Täältä(kin) voi ostaa. Ja täältä.  


Historian havinaa ja suomalaisen kirjallisuuden historian kahinaa WSOY:n seinällä. 



Helsinki, Esplanadi, tiistai 20.5. Suurenmoisen upea päivä. Ensimmäinen kesäpäivämme vuonna 2014.  Tämä Suomi on tarpeeksi suuri minulle. Aivan sopiva. 

2 comments:

  1. Varmasti mielenkiintoinen kirja, pistänpä muistiin. Siis muistikirjaan, oma muistini on kuin seula. Minua on aina kiinnostanut nimenomaan, miten vähällä yksikin ihminen pystyy saamaan valtavat massat taakseen kunhan vain on aikaan sopiva ideologia ja tietty karisma. Täällä siitä sai elävää näyttöä 80-luvun lopulla.

    ReplyDelete
  2. Sirokko: Kiva kun tupsahdit tänne Algeriasta :)

    Minulla on omaakin kokemusta siitä miten helposti hengen palo syttyy. Onneksi kyseessä eivät olleet sotatoimet vaan presidentinvaalit 2012. Olin mukana Pekka Haaviston "rakkauden talvessa". Miljoona suomalaista tempautui mukaan kuin muinoin hipit Woodstockiin ja rakkauden kesään :)

    ReplyDelete

Kommentit ovat tervetulleita. Pyrin vastaamaan kaikkiin.

Julkaisen heti kun ehdin. Iltaisin en tavallisesti ole paikalla, mutta aamulla sitten taas.

Sana on vapaa, hyvät blogikaverit :)