Thursday, May 04, 2017

Antti Nikunen, Urho on huoltomies, Onna on poliisi


WSOY on juuri julkaissut hauskan kirjaparin, Urho on huoltomies ja Onna on poliisi - Antti Nikusen esikoisteokset. Osallistuin somen edustajana teosten julkaisutilaisuuteen. Blogipostaukseni siitä: linkki

Urho tilattavissa: Adlibris: linkki.

Onna Tilattavissa: Adlibris: linkki.


Nikusen tyyli viehättää minua. Tarina on konstailematon, mutta silti rikas. Selkeät piirrokset, raikkaat värit. Hyvin jää tilaa omalle mielikuvitukselle kun kaikkea on sopivalla kädellä annosteltuna, ei liikaa. Hahmojen tarinoista paistaa aitous. Urho on ihan oikea pikkupoika, valokuvan sijaan piirroshahmona eteemme tuotu. 

Urhon ja Onnan leikeissä havu muuttuu haravaksi ja tikkari poliisin stop-merkiksi. Mielikuvitus loihtii uusia ulottuvuuksia esiin ympärillä olevista tavaroista. Hienoja kalliita leluja ei tarvita. 








Haastattelin kirjantekijää itseään sähköpostitse sen jälkeen kun oltiin julkkareissa tavattu, ja sain vastauksia kysymyksiini. Tässäpä niitä.

*****

Graafikko Antti Nikunen, miten olet oppinut piirtämään? Kuinka kaikki alkoi?

Olen piirtänyt koko ikäni ja mahdollisesti perinyt piirtämistaitoni vanhemmiltani, jotka molemmat ovat hyviä piirtämään. Olen ollut piirtämisestä aina kovin kiinnostunut ja imenyt vaikutteita taiteesta sekä kaikenlaisista ympärillä olevista asioista. 

Taitaa olla aika harvinaista että julkaistaan yhtä aikaa kaksi kirjaa. Mistä tällainen ratkaisu?


Kirjat ovat luonteeltaan sellaisia, että toimivat hyvin sarjana. Se oli jo ideavaiheessa itselläni mielessä, että kirjoja olisi vähintäänkin kaksi. Myös kustantajalla oltiin sitä mieltä, että on hyvä idea tulla ulos kahdella julkaisulla.

Kuinka idea näihin kahteen kirjaan syntyi?

Kirjat ovat syntyneet itseni ja Kalle-poikani yhteisistä leikeistä. Käytimme mielikuvitustamme ja ammensimme asioita ympäristöstä. Vietimme usein ulkona aikaa leikkien esimerkiksi huoltomiestä, joka lehtipuhaltimellaan raivaa lehtiä. Oli hienoa huomata miten mielikuvituksella saa aikaan upeita juttuja. Oivalsin tuolloin, että tästä voisi kehkeytyä aihe kirjalle. Ajatus kirjasta jäi muhimaan ja tekeytyi mielessäni vuoden verran, ja lopulta se oli niin valmis, että minun oli pakko vain ryhtyä luomaan sitä paperille. Alusta alkaen mielessäni oli, etten saisi kaikkea sisältöä ja ideoita mahtumaan yksiin kansiin, vaan että kyseessä olisi sarja. 

Kerro miten valitsit värit.


Valitsin värisävyt sen mukaan miten ne sopivat yhteen keskenään. Keltainen on kirjojen tunnusväri, jonka pohjalta väripalettia rakensin. Halusin tuoda mukaan mahdollisimman paljon värejä, mutta hillitysti ja harkiten, jotta setti pysyy kasassa. 

Liittyykö Urho-kirjan matoon ja/tai Onna-kirjan marsuun joku tausta tai syntyhistoria?

Jo omassakin lapsuudessa on kirjoissa kiinnostanut kaikenlaiset pienet omaa elämäänsä elävät elementit, joten madon ja marsun liittäminen mukaan tuli jotenkin luontevasti. Mato syntyi kun tarvittiin lehtiä syövä olento ja marsu taas ajatuksella jokin "söpö ja hauska sisälemmikki". Sitten työstimme ne kustannustoimittaja Päivi Kaatajan kanssa yhteistuumin omiksi toimiviksi tarinoiksi.

*****


Huomasin tuon omenaa puraisseen madon vasta kun oli edennyt tarinassa jokusen sivun. Se huvitti minua suunnattomasti usealla sivulla esiintyessään. Mato kevään muotivärisenä, limen vihreänä. Syksykin viihdytti. Se on lempivuodenaikani.


Saimme kotiin uuden mustasävyisen lieden juuri samoihin aikoihin kun tutustuin Urhoon. Nuo kiiltavät mustat ovat nyt yhdistyneet muistoissani. Se mato on kirjan kannessakin, hah hah, haravan varteen kietoutuneena.


*****

Lisää haastattelukysymyksiä ja -vastauksia:

Näkikö 4-vuotias Kalle-poikasi kirjoja etukäteen luonnoksina ja raakileina?

Juu, Kalle sparrasi tarvittaessa. Näytin hänelle Urhoa ensimmäisen kerran kun olin saanut hahmon kutakuinkin valmiiksi. 

Millaista palautetta häneltä tuli kun kirjat ilmestyivät? Miten hän reagoi?

Hain hänet päiväkodista ja kerroin, että kotona odottaa yllätys. Riemu nousi pojan kasvoille, kun hän löysi kirjat pöydältä. Sitten luettiin, uudelleen ja uudelleen.

Joko on valmiina idea jatkoon?

Kyllä, monenlaisia. 


*****

Jäämme odottelemaan jatkoa. Kuten varmasti Nikusen Kalle-poikakin.

Kirjoista on blogannut myös Kia Luetaanko tämä? - blogissa. Linkki.

12 comments:

  1. Kerrassaan hauska postaus kirjojen syntyhistoriaa valaisevalla haastattelulla ryyditettynä! Lapsilla on luonnostaan ehtymätön mielikuvitus, jota nämä kirjat näyttäisivät ruokkivan ja antavan sille tilaa. Valmiiksi pureskeltu kirja tai leikitty lelu eivät pitkään kiinnosta. Jatko-osat ja Kian mainitsemat työpajat kuulostavat kivoilta. Mielikuvituksen rikkaus, luovuus ja leikki ovat ykköselementtejä, eikä niitä soisi meidän aikuistenkaan tyystin unohtavan. Sympatiapisteet piskuiselle kaalimadolle:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kuules Takkutukka, pidit aivan loistavan puheen kommentissasi 🙂Olen kovasti samaa mieltä siitä että liian valmiit kirjat ja lelut eivät ole hyvä juttu. Itse vaan keksimään ja luomaan juttuja! Jatkukoon prosessi aikuisiässä ja vanhuudessakin 😀 Kaalimato luikerteli sydämiimme 💚

      Delete
  2. Oikein söpöjä pienten lasten kirjoja. Olisikohan Nikunen lukenut Richard Scarryn kirjoja ja saanut vaikutteita, sillä Scarrylla oli Mato Matala yksi päähenkilöistä, tosin ei limenvihreä. Hyvä saada yksi kaalimato suomalaisiinkin lastenkirjoihin <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niinpä onkin Mato Matala! 🐛 Minulla on neljä Richard Scarryä englanninkielisinä ja olen niitä suomenkielisiä täällä blogissa esitellyt. Meidän pitää kysyä kirjailijalta itseltään onko Mato Matalalla osuutta asiaan. Toivottavasti hän tulee kommentoimaan 🙂 Olen just menossa pihatöihin puutarhaa kuopsuttamaan. Tavanomainen pieni ötökkäkammoni vähenee kun ajattelen söpöjä piirrosmatoja.

      Delete
  3. Onpa hauska idea kirjoissa! Omassa lapsuudessa käytettiin mielikuvitusta näin, toivottavasti lapset tekevät sitä vielä nykyäänkin.
    Kiitos kommentistasi. "Nälkäkurki" oli kiinnostava huomio. Olinkin muuten ihastellut kurkien valokuvamallimaista linjakkuutta. :)
    Nyt aurinkoon! :) Ihanaa viikonloppua!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Minäkin muistan lapsuudesta runsaasti oman mielikuvituksen käyttöä ja improvisointia. Pyrin siirtämään sitä lapsikavereilleni ja nuorille opppilailleni - aikuisopiskelijoille myös jonkin verran. 🙂

      Sinulla oli taas satumainen kuvasarja. Tulen toisinaan blogiisi pienellä viiveellä, joka johtuu siitä että tahdon katsoa kaikki kuvat rauhassa kiireettömästi. En halua vain äkkiä käväistä jos aika on tiukalla.

      Aurinkoon ! Olen ihan tosi juuri menossa pihaa pöyhimään 😎 ☀️

      Delete
  4. Kerrassaan ihania! Kauniin selkeät kuvat ja teksti varmasti innoittavat pientäkin ihmistä harjoittelemaan kirjaimia :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se on hyvä näkökohta ! 🙂

      Delete
  5. Heipähei 😊 Ihana lukea teidän kivoja kommentteja, varsinkin näin sängyn pohjalta flunssan runtelemana. Kiitos Ritalle oivallisesta kysymys-vastaus-kirjoituksesta. Mato Matala mainittu. En aiemmin tullut ajatelleeksi asiaa, mutta nyt kun se tuli puheeksi, niin ehkä siinä on jotain perää, että kaalimato on saanut vaikutteita Richard Scarryn kirjoista. Ne tosiaan olivat lapsena lempikirjojani. On myös hauska huomata kuinka oma poikakin on niistä innoissaan, kestävät siis hyvin aikaa. Luovuus on mielestäni yksi tärkeimmistä osista elämässä, niin lapsena kuin aikuisiälläkin. On hieno kuulla, että se sana nousee täälläkin esiin, sillä se on kirjojeni yksi ydinpointeista. Kiitos ja kumarrus!

    ReplyDelete
    Replies
    1. No kirjailija itse ! Tervehdys 🙂 Flunssa pistää meidät välillä mato-asentoon, mutta kyllä sieltä aina ennen pitkää noustaan. Lepokin on hyväksi kaiken touhottamisen jälkeen.

      Muistaakseni Richard Scarry on sinun laillasi niitä kirjantekijöitä jotka sekä tarinoivat että kuvittavat. Olen esitellyt blogissa pari Scarrya:

      http://ritamentor.blogspot.fi/search?q=richard+scarry+

      Monet kiitokset kommentista 💕

      Delete
    2. Flunssainen terveyhdys!
      Niin, liekö hänelläkin ollut sama "ongelma": tahtoo kuvittaa, vaan ei löydy ketään kirjoittajaa ;D

      Kiitos vielä Rita! Palaamisiin!
      Antti

      PS. Ensi lauantaina tapahtuu Cafe Fotossa. Lisätietoja Facebook: @urhojaonna

      Delete
    3. Kiitän ja kuittaan 🙂 Palaamisiin !

      Delete

Kiitos ihanista kommenteistanne. 🖤 ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Pyrin vastaamaan kaikkiin ja käymään vastavierailuilla. Iltaisin en ole paikalla, mutta aamulla sitten taas.