Wednesday, May 10, 2017

Thorbjørn Egner, Hyppelihiiri Myökki-Pyökkimetsässä


Kirjailija: Thorbjørn Egner
Teos: Hyppelihiiri Myökki-Pyökkimetsässä
Kustantaja: WSOY (2017), uusintapainos vuodelta 1982
Kääntäjät: Eila Kivikk'aho, Marja-Liisa Alanko
Sivuja: 93

Kirja on ilmestynyt Norjassa jo 1950-luvulla.


Satusetä, moniosaaja, kuvittaja, musikantti, lauluntekijä... Egner tarvitsisi ison pahvin käyntikortiksi, kainalossa kannettavaksi, jos hän yrittäisi ahtaa  kaiken lahjakkuutensa siihen. Tai siis olisi tarvinnut;  hän kuoli 1990. Hänen satunsa elävät edelleen. 


Tämän satuklassikon, ihanan lastenromaanin luin mielissäni, kuvia, tarinaa ja laulujen lallatuksia ihastellen, sekä animaatioelokuvaa muistellen. Leffa tuli teattereihin 7.4. Pääsin katsomaan sen jo ennakkoon.  Blogipostaukseni löytyy täältä: linkki


Kirjan voi tilata täältä: Adlibris

Äänikirjan täältä: Adlibris 3CD.

Tästä linkistä voi katsoa leffan trailerin: #kirja.


Juonikuvaus: 

"Hyppelihiiri ja hänen ystävänsä asustavat Myökki-Pyökki-metsässä alituisessa vaarassa päätyä ruoaksi Mikko Repolaiselle ja muille petoeläimille, jotka eivät viitsi hankkia ravintoaan rehellisin keinoin. Kun Samuli Siilikin yrittää syödä suihinsa Martti Metsähiiren mummon, on korkea aika säätää laki, jotta elämään metsässä saataisiin tolkku. Karhuvaarin avulla laki saatetaan voimaan: tästedes kaikkien metsän eläinten tulee olla ystäviä eikä kukaan saa syödä toista. Mutta Mikkopa ei noin vain totu uusiin sääntöihin..."



Kakkusia ja muita leipomuksia metsäpuodissa. Hyökki-pyökkimetsä on ollut alkuperäiskielellä Hakkebakkeskogen (norjaksi). Kuulostaa  paakelsilta ja hakkelukselta. Ja kyllä siellä joistakin eläimistä meinaa tulla hakkelusta kun isommat pyrkivät syömään pienempiä.


Lapsenvahdin työ on aikamoista hulinaa. Hyppelin piti nukuttaa oravalapset, ja onnistuihan hän lopulta, mutta sitä edelsi hurja helikopterileikki ja reipas musisointi orkesterin voimin.



Hirveä juonenkäänne kun kaikki luulivat että Mikko oli pistellyt karhulapsen poskeensa, luut vain jäljellä. Luu olikin läheisestä maatalosta varastetusta kinkusta.

Lempikohtani kerronnassa oli se kun metsän eläimet lähtivät etsintäpartiona kadonnutta karhunpoikaa jäljittämään maatilalta, ja näkivät siellä kummallisia olentoja, joita eivät olleet koskaan ennen tavanneet; lehmiä, possuja ja niin edelleen.

"Ja nyt aletaan etsiä, sanoi Hyppelihiiri. Ja niin he ryömivät pienestä lattian reiästä rakennuksen sisään ja äkkiä he olivat keskellä isoja siivekkäitä eläimiä, jotka räpyttelivät ja kaakattivat ja pitivät hirmuista meteliä." (sivu 79)

"Etsitään vielä, sanoi Martti. Ja he kulkivat eteenpäin ja tulivat taas ovelle - ja kurkistivat siitä sisään. Sielläkin oli joitakin eläimiä, mutta ne eivät olleet yhtä suuria kuin edelliset ja ne nukkuivat pitkin ja poikin toistensa päällä. Ensin ne makasivat aivan hiljaa vain tuhisten, mutta sitten yksi liikahti, hyppäsi jaloilleen ja sanoi: - Röh, röh, ja sitten ne kaikki ryntäsivät pystyyn ja juoksivat ympäri karsinaa röhkien."


Suosittelen sekä kirjaa että elokuvaa. Pidin jonkin verran taukoa elokuvan katsomisen jälkeen ennen kuin aloin lukea kirjaa, jotta en muistaisi liian hyvin. Leffa-animaatio noudattaa kirjaa hyvinkin uskollisesti. Siinä mielessä voi rauhassa valita jommankumman. Äänikirja on myös hyvä vaihtoehto, koska siinä lauletaankin. Lukijana Inkeri Wallenius, sisältää kolme CD:tä. Perinteisessä kirjassa on laulujen sanat, ja kirjan lopussa on muutama laulu nuotteineen. Ihan pienet lapset eivät jaksa kuunnella, mutta sopii takuulla 4-vuotiaasta lähtien ilman yläikärajaa, isöäideille ja isoisillekin. 

Jos pitäisi luonnehtia parilla sanalla, sanoisin:


rakastettu satuklassikko  ❤️



8 comments:

  1. Kiitos tästä ihanasta postauksesta. Upea klassikko, jota myös minä suosittelen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiva kuulla että sinäkin suosittelet ❤️

      Delete
  2. Egnerin ihanat sadut:) Mieleen tulee ensimmäiseksi Kolme Iloista Rosvoa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihania ovat 🙂 Pitäisikin hakea kirjastosta tuo Kolme Iloista Rosvoa.

      Mukavaa torstaita !

      Delete
  3. Herttinen sentään: postaus täynnä hymyä ja -nostalgiaa:) Rouskista vaan ja naurista poskeen. Näistä jäi elämään perheeseen mukaeltu hokema: joku asia tai tyyppi saattaa olla ihan "hyökki-pyökki-metsähiiri"...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Takkutukka 🙂 Naurista poskeen, kasvissyönti onkin siitä hyvä että ei syödä eläimiä.

      Tiedätkö miten hassua - Minunkin päässäni Myökki-pyökki muuttuu koko ajan Hyökki-pyökiksi. Olin eilen kirjoittanut sen H:lla kahteen paikkaan postauksessa, mutta huomasin ja korjasin 🙂 Johtuukohan se H Hyppelihiirestä? Tai hyörinästä ja pyörinästä. Jotenkin helpotus huomata että me molemmat mielsimme sen noin.

      Delete
  4. No, sattuipas vekkulisti; ollaankin vissiin sitten sellaisia H-hetkien tyttöjä:) Hauskaa loppuviikkoa Sinulle!

    ReplyDelete
    Replies
    1. H-hetkien tyttöjä ollaan, ja Helatorstain ja Helluntain 🙂
      Hauskaa loppuviikkoa sinnekin 💕

      Delete

Kiitos ihanista kommenteistanne. 🖤 ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Pyrin vastaamaan kaikkiin ja käymään vastavierailuilla. Iltaisin en ole paikalla, mutta aamulla sitten taas.