Monday, June 05, 2017

Opossumi repussa, Johanna Venho

 

Teos: Opossumi repussa
Kirjailija: Johanna Venho
Kuvittaja: Emmi Jormalainen
Kustantaja: WSOY (2017)
Sivuja: 127 


Kirjan päähenkilöt: 

Opossumi ja tyttö nimeltä Paju


Yleisvaikutelma: 

Mainio kertomus. Miellyttävä kuvitus.



Ihastuin moniin piirroksiin niin että en saanut silmiäni irti niistä ja palasin katsomaan uudelleen ja uudelleen. Esimerkiksi nuo ruudut ja polkupyörät koulun pihalla. Söpöjä, kuin pienillä käsillä huolellisesti taiteiltuja. Viehkoja värejä. Muistan lapsuuteni sakuroita joilla piirsin ja väritin usein. Väreihin on tarinan kertojakin mieltynyt, ja metsään. 

(Sivu 60) "Miten voi olla niin monia erilaisia vihreän sävyjä, Paju miettii. Kuusten vihreä, koivujen vihreä, puolukanvarpujen vihreä, karhunsammaleen vihreä. Paju pysähtelee katsomaan lehtien muotoja ja kaarnaan kaivertuneita kiemuroita..."

Sienetkin on piirretty ihanaan metsään niin söpösti.



Selostus tapahtumien käänteistä : Adlibris.

Luin Uppo-Nallen hiljattain ja vertasin mielessäni. Samoja kivoja piirteitä molemmissa. Tyttö saa kaverikseen elävän pehmon, jolla on persoonallisuus. Siinä missä Uppo-Nalle rustailee hassun ontuvia runoja, Opossumi loruilee paikoin onnahtavaa, mutta kuitenkin tarttuvaa räppiä: "... leipäpuun pullaa, bamburullaa". Kummallakin on historia, tarina siitä miten ne tulevat kauas kotoaan ja asettuvat asumaan suomalaiseen perheeseen. Nalle on meille kaikille tuttu hahmo, löytynee pehmona kotoa. Sen sijaan opossumia en ole ikinä nähnyt pehmoeläimenä, en tietenkään myös luonnossa. 

Tämä Australiasta matkannut opossumi on aikamoinen tyyppi. Sillä on ylimääräistä energiaa vaikka muille jakaa. Joskus se käy suorastaan ylikierroksilla. Aikamoinen pulina kuuluu sieltä missä se kulloinkin on. Se on hyvin innokas aloittamaan koulunkäynnin ja salakuljettaa itsensä Pajun repussa luokkaan, mistä Paju on aluksi kauhuissaan. Opettaja Ulpu antaa rehtorin päättää mitä tehdään ja Opossumi saa kuin saakin jäädä. 

Opossumi ei ole ihmisarka, mutta monenlaista muuta hermoilun aihetta se löytää: (sivu 58, retkipäivä metsässä): "Jos eksyn joukosta? Jos syön myrkkymarjan? Miksei äiti ole mukana? Jos Ulpu eksyy? Onko jollakulla kartta? Jos tulee myrsky? Ilmastonmuutos?..." Ja piikkejäkin pehmomme pelkää; siilejä ja havupuiden neulasia. Se on "erityiskerkkä".


Suosikkijuttuni kirjassa on se missä Opossumi näkee kissan, seuraa sitä kotvan ja alkaa tuumailla sen olemusta ja luonnetta. "Seurasin sitä. Se katosi tuohon suuntaan. Ajattele, olimme melkein samankokoiset. Kummallakin pitkä häntä. Muttei yhteistä kieltä." Se tahtoisi tutustua kissaan. Kapa se kokee samaa kuin maahanmuuttaja, joka toivoo kohtaavansa kaltaisiaan, tutunomaisia tyyppejä, vieraassa maassa. Jos Opossumi tapaisi Uppo-Nallen, he voisivat kukaties pitää vertaistukikokouksen. Hehän ovat molemmat mamuja. Siitä tulisi antoisa järkien ja arkifilosofien kohtaaminen. Kumpaisellakin pehmolla on havaintoja ja ajatuksia kielestä, ympäristöstä, ihmisistä ja ilmiöistä, toiveita ja pelkoja.  


Kirjan tapahtumat vievät kohti huikeaa finaalia, esitystä koulun juhlasalissa, Lentävän kissan räppiä. Vain kaksi kuukautta koulua käytyään Opossumi on pongahtanut koko koulun tietoisuuteen. "Bravoo", rehtorikin intoutuu suosionosoituksiin eturivissä.

Eloisa tarina joka vei mukanaan.  Puolessa välissä olin jo niin Opossumin lumoissa että mielessäni hurrasin kirjan paksuutta. 127 sivua. Ei loppunut kesken, ja kirjan loputtua lukija voi vielä Opossumin tavoin jäädä pohtimaan sitä mitä ihmeotuksia kissat ovat. 

10 comments:

  1. Hauska kirja. Pehmot ja eläimet ovat lapselle tärkeitä. Kiva kuvitus. Minäkin olen värittänyt lapsuudessa sakuroilla, mutta yritän muistaa, että ne ovat nykyaikana vahaliituja :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olisinpa muistanut sanan vahaliitu ! Olisin käyttänyt sitä kirjoituksessani 😀Vaan parempi myöhään... Minulla on yksi pakkaus lapsikavereita varten. Katsoin mitä siinä lukee; Crayons, vahavärit. Ne lapsuuteni sakurat olivat pehmeämpiä, tahraavampia.

      Kivaa uutta viikkoa !

      Delete
  2. Riemastuttava postaus!! Tämä oli hauska lukea, sillä sattui niin sopivasti, että olen varannut tämän kirjastosta Pikkumurmeileiden viikonloppuvisiittiä silmällä pitäen, mielenkiintoista nähdä, kuinka puree ikähaarukassa 5 - 8,5 -v. No ainakin meitä kahta sitten naurattaa ja ilahduttaa tämä hyviä teemoja sisältävä ja mainiokuvitteinen teos. Kiitos & kesäisempää viikonalukua Sinulle:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hauska sattuma 😋Mielessäni tuumailin Opossumia lukiessani että 5-vuotiaasta ylöspäin lapset varmaan jaksavat kuunnella / lukea. Uskon että sopii sinulle ja käy yksiin huumorisi kanssa 😀 Lämpimät ilmat antavat vielä odottaa itseään mutta kesä kyllä muuten on jo käynnissä. Kivaa kesäkuuta ja uutta viikkoa sinne päin !

      Delete
    2. Tästä tykkäävät sekä ääneenlukija, Vaari että kuuntelijatrio, joiden ainoa huoli on se, että saadaan varmasti kahdessa illassa loppuun:)
      Kiitos vielä kertaalleen ja aurinkoista viikonloppua:)

      Delete
    3. Ei siitä voi olla tykkäämättä 💚Aikamoinen suoritus jos kahdessa illassa luette / kuuntelette. Toivottavasti ei käy niin että joudutte harppaamaan jonkin kohdan yli. Jään jännäämään puolestanne 🙂 Ihanaiset viikonloput sinnekin !

      Delete
  3. Oi, vaikuttaa oikein viehättävältä kirjalta. Tarina on sympaattinen ja kuvituksesta pidän minäkin kovasti. Metsä on tosiaan hauskasti kuvattu: muutamalla puulla, mustikanvarvulla ja sienillä syntyy jännittävä metsä.
    Onko joka aukeamalla kuva vai onko paino enemmän tekstillä kuin kuvilla?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Osa metsäpiirroksen viehätystä onkin juuri siinä että sieniä ja varpuja on harvassa. Hyvä havainto. Kuvia ei ole ihan joka aukeamalla. Unohdin tuosta mainita vaikka tarkoitus oli. Tekstiä on toisin sanoen aika paljon. Pidin sitä plussana, koska viihdyin kirjan parissa 💜Onpa kiva että kysyit.

      Nautinnollista kesäkuuta !

      Delete
  4. Suloinen opossumi! Minäkin luin hiljattain kirjan, joka huipentuu esitykseen koulun juhlasalissa. On ne vaan oikeastikin ihan huikeita tilanteita!

    ReplyDelete
    Replies
    1. On ne tosissaan ihania. Äideille ja isille, lapsille itselleen, ja sitten myöhemmin muistoina 🙂Harvemmin tosin opossumi-esitysten kera.😀

      Delete

Kiitos ihanista kommenteistanne. 🖤 ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Pyrin vastaamaan kaikkiin ja käymään vastavierailuilla. Iltaisin en ole paikalla, mutta aamulla sitten taas.