Thursday, July 20, 2017

Ystävän kaksiota katsomassa


Mukava visiitti. Ystävämme Noushin palasi Suomeen neljän vuoden ulkomailla opiskelun jälkeen ja muutti vuokrakaksioon, erittäin siistiin ja toimivaan. Tilava parvekekin hänellä on. Oli ostanut valkoisen sohvan Fidasta (vai Kontista?) ja tuonut pyöreän valkoisen sohvapöydän vanhempien kotoa. Ihailin asunnossa eritoten väljyyttä, sitä että tavaraa ei ole liikaa. Saimme lasagnea. Emäntämme sisko Mitra oli tullut etukäteen sen valmistuksessa auttamaan. Kutsuvieraina heidän lisäkseen vain minä ja mieheni. Mitran mies ja lapset ovat Iranissa sukuloimassa. Huvitti kun Mitra oli soittanut nuoremmalle tytölleen ja tämä siellä päässä harmitteli kun ei päässyt meidän kanssa iltapäivää viettämään. Kiva tietää että seuramme on niin haluttua 🙂


Kauniit hopeiset salaattiottimet. Iranilaisilta vanhemmilta.
Saadut tai lainatut.


Meidän vanhat punaiset lasit. Annoimme ne viime vuonna Mitralle kun oli hinku päästä eroon kaikesta ylimääräisestä. Noushin ihastui niihin ja sai ne nyt itselleen. Sovittiin että jos hän saa töitä ulkomailta ja muuttaa pois Suomesta, lasit palautuvat Mitralle tai meille. Perintökalleus; Anttilasta ostetut joululasit. 


Kirjoista viimeistään käy ilmi että ystävämme ovat persiankielisiä. Tai en tietenkään oleta että tunnistatte kielen. Kauniita koukeroita. Ei aavistusta ovatko romaaneja vai liittyvätkö Noushinin arkkitehtiopintoihin.


Jälkkäriksi söimme tekemääni marja-raparperipiirasta ja Mitran tuomaa jäätelöä. Noushin oli ostanut punaviiniä, jota hän ja minä nautimme. Mitra oli menossa yövuoroon töihin eikä voinut juoda viiniä. Hän lähti jossain vaiheessa töihin valmistautumaan. Puoliso ja minä istuimme Noushinin kanssa parvekkeella ja kuuntelimme kun hän luki meille persiaksi runoilija Hafezin viisauksia. Oi miten kaunista. Meidän piti ensin esittää joku elämäämme liittyvä kysymys ja runosta saatiin oraakkelimainen vastaus. Noushin käänsi suomeksi. Ihana iltapäivä. Illalla ajelimme kotiin, Espoosta Pohjois-Helsinkiin. Nyt Mitra on muun perheen kanssa Iranissa. Kutsumme heidät meille kun palaavat. Tämä kesä on täynnään erilaisia tapaamisia hyvien ystävien kanssa. Kerrassaan ihanaa ❤️ 

19 comments:

  1. Kiva tapaaminen. Voi, mitenköhän saisi huushollin kans väljäksi. Toisaalta tykkään kaikenlaisesta tavarasta, mutta välillä alkaa ahdistamaan! Ei kai auta muuta kuin viedä sitä rojua pois!

    ReplyDelete
    Replies
    1. En ole yhtään katunut että kuormakaupalla olemme lahjoittaneet kamaa pois. Mahtavan hyvä tunne kun ei ole tavaran orja 🙂On meillä silti kaikkea yli oman tarpeen. Minäkin pidän tavarasta... astioista, vaatteista, kirjoista. Se vaan että liika on liikaa. Jos vähänkään epäröi luopua jostain tavarasta sanoisin että ei kannata väkisin heittää menemään. Mutta varmaan on paljon sellaista jonka voi surutta kierättää, ja samalla omaa oloaan keventää.

      Delete
  2. Nam,herkullisen näköinen piirakka. Iraniin liittyen,luin juuri Sahar Delianin Jakarandapuun lapset, vaikuttava kirja ,oletko lukenut.Ja heti sen jälkeen oli vuorossa toinenkin Iraniin liittyvä kirja,mutta englanniksi, Kader Abdolahin "The House of the Mosque".

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tuota jälkimmäistä en tunne, mutta Jakarandapuun lapset olen lukenut ja siitä blogannutkin.

      http://ritamentor.blogspot.fi/2014/02/sahar-delijani-jakarandapuun-lapset.html

      Vuonna 2014; siellä on sinultakin kommentti 🙂 Luettuani lahjoitin kirjan iranilaisille ystäville Mitralle ja Amirille.

      Delete
  3. kiva kun oma tavara saa hyvän uuden kodin

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin on, ja tässä tapauksessa me pääsemme katsomaan omia kauniita lasejamme ❤️
      Kiva tietää millaiseen kotiin ne ovat päässeet. Sitähän ei saa tietää jos antaa kirpparille.

      Delete
  4. Rita;olin ihan unohtanut. Kirjan olen saaanut Leena Lumelta, ja luin sen nyt toiseen kertaan,ja se menee tämän jälkeen suomalaiselle kirjastolle,jos siellä ei ole sitä ennestään. Jakarandapuun lapset on kyllä tosi vaikuttava kirja, joka panee miettimään.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sitä se tosiaan on. Voi arvostaa omia olojaan kun meillä on vapaus 💕

      Laitoin sinulle linkin kun ajattelin että on mukava lukea samasta aiheesta mistä juuri itse lukee 🙂 Hienoa että lahjoitat sen suomalaiselle kirjastolle.

      Delete
  5. Kuulostaa ihanalta ja kansainväliseltä. Ystävättären synttäreillä piipahdin itsekin eilen pikimmiten. Huolet kevenivät kun kykeni lähtemään vaikka fiilistä ei ollutkaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tykkään nimenomaan kansainvälisyydestä 💕ja nämä ovat niin hyvät ystävät meille että aina on kivaa heidän saeurassaan, ja kuten toteat: huoletkin kevenevät 🙂

      Delete
  6. (persialainen ystäväni kirjoitti nimeni näillä kirjaimilla)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Hannele.

      Minullakin on oman nimeni kirjoitus jossakin persialaisilla kirjaimilla,
      mutta en ole tullut itse opetelleeksi sitä 💕

      Delete
  7. Ihania herkkuja! :)
    Mukavaa sunnuntaita!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Lasagne kuin italialaisen mamman tekemänä 💕
      Buona domenica !

      Delete
  8. Voiko ihanammin iltapäivää viettää? Namskikset vaan lasagnelle ja terveydeksi punaisille laseille! Kirjojen selkämykset kuin korukirjaillut, kyllä kielistä on moneksi. Ei voi eikä halua kuin ihailla kirjainten piirtoa. Iloisia kesätapahtumia myös ensi viikkosi varrelle:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oli mahdottoman ihana iltapäivä, enpä heti keksi parempia tapoja 🙂
      Korukirjailu onkin osuva tapa kuvailla persiankielistä kirjoitusta ❤️
      Kiitos, sinulle toivotan iloisia kesätapahtumia niinikään !
      Me maalaamme taloamme, joten jännitystäja iloa riittää.
      Siitä tulee kauniimman keltainen kuin ennen. 💛

      Delete
  9. Minäkin haluaisin saada oraakkelimaisia vastauskia elämäni kysymyksiin! Kyllä vaan Anttilasta saa perintölaseja. Varsinkaan kun Anttilaa ei enää ole, eikös niin? Vai muistanko mä nyt väärin.

    Teillä oli varmasti ihana päivä. Ja mikäänhän ei ole niin hauskaa, kun käydä valmiiden lihapatojen ääreen. Kyllä teitä hemmoteltiin ❤

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oraakkelivastaukset ovat verrattomia. Sen verran arvoituksellisia että ihminen tulkitsee ne loppujen lopuksi oman halunsa mukaan 🙂Voi olla että päätös tehdä jotain / tai jättää tekemättä lujittuu kun on kuullut oraakkelia.

      Juu, Anttilan perintöä kun Anttilaa ei enää ole. Hyvin kekattu !

      Ihanaa päästä välillä kyläilemään kun ei tarvitse itse siivota ja kokata, emännöidä ja isännöidä. Pidän tapana kuitenkin aina viedä jotain yhteiseen pöytään sekä autella astioitten kanssa kun olen kavereilla. Monet heistä tekevät samoin ❤️

      Auvoista uutta viikkoa !

      Delete

Ilahdun kommenteista ja pyrin vastaamaan kaikkiin.

Kello 16 - 17 jälkeen en tavallisesti ole paikalla, mutta aamulla sitten taas.

Sana on vapaa, hyvät blogikaverit :)