Kristina Ohlsson, Muumiomysteeri

Teos: Muumiomysteeri

Kirjailija: Kristina Ohlsson

Julkaisija: WSOY 2021

Alkuperäisteos: Mumiens gåta 2018

Suomentaja: Pekka Marjamäki

Hirviötrilogia, osa 3

Ikäsuositus: 10 +

Sivuja: 251

Olen kuunnellut samalta tekijältä äänikirjana yhden dekkarin; Davidsstjärnor (ruotsiksi), sen verran karmaisevan, että pidin periaatteenani lukea tätä kauhutarinaa vain päiväaikaan, olkoonkin että se on  lapsille suunnattu. Trilogian aikaisempiin osiin en ollut tutustunut. Ne ovat Zombikuume ja Ihmissuden salaisuus.

Taitavan dekkaristin johdattamina joudumme mystisten tapahtumien keskelle. Kauhu rakentuu tasaisesti edeten ja hiipien, kerronta on sujuvaa.  Huipentuvissa kohdissa housut tutisevat, esimerkiksi kun hirveät hämähäkit ovat yhtäkkiä paikalla. Hyi hemmetti. 

Ollaan Ruotsissa Eldsalan pikkukaupungissa. Päähenkilöt, (ehkä) 13-vuotiaat ystävykset Herbert ja Sally, löytävät ensin metsästä niityltä maanvajoaman, jota enteilee epämiellyttävä löyhkä ilmassa. Kautta kirjan kohtaamme pelottavia elementtejä, sellaisia joita haluammekin kauhukertomusten sisältävän; hautoja, arkkuja, muumioita, yöllistä rapinaa, pakenemista, ihmisiä koomassa... Tukalien hetkien ohessa voimme rauhoittua kun luemme arkisempaa kuvausta Herbertin elämästä. 

Tarinassa esiintyy Herbertin isoveli Fabian, joka on lääkäri ja jonka kanssa Herbert asuu. Heidän isoisänsä on tarinan alkaessa sairaalassa. Herbert on aina välillä yksin kotonaan. Sitten on Aleksander Lukas... ilmeisesti tuttu trilogian aikaisemmista osista (joita siis en ole lukenut). Hänen nimeään tuumailen, se on nimittäin Hannu Hanhi ruotsalaisessa Aku Ankassa. Sattumaako? Toinen mietityttävä nimi on Potus, koska se on yleisesti käytettävä nimike USA:n presidentistä. Lyhennetty President of the United States - yhdistelmästä. Hyvä että on sivuraiteille vievää pohdiskelua niin hengitys ehtii tasaantua. 

Kun Alexander Lukas kutsutaan apuun, hirviöiden arvoitus alkaa selvitä. Tarvitaan tutkimuksia, matka Pariisiin, timantteja... Kaikki selviää lopuksi. Voimme sulkea kirjan ja huokaista, sekä helpotuksesta että tyytyväisyydestä. Tuntuu kuin olisimme ajaneet tivolin kummitusjunassa ja pääsisimme päivänvaloon. Kiva muistella karmivia yksityiskohtia. 

Lukunäyte. Klikkaa isommaksi.

Lisää kustantajan sivuilta: klik.