Monday, September 17, 2018

Antti Nikunen, Urhon ja Onnan laastarikirja


Teos: Urhon ja Onnan laastarikirja
Kirjailija: Antti Nikunen
Julkaisija: WSOY (2018)
Sivuja: 22

Tätä oli jo odotettu. Jatkoa Urhon ja Onnan puuhiin. Nyt saatiinkin käsiimme toiminnallinen teos. Lapsilla on vauhti päällä ja lukija pääsee osallistumaan laittamalla laastareita kohelluksesta seuraaviin kuhmuihin ja haavoihin.

Menoon on helppo eläytyä, sekä lapsen että aikuisen. Aikuinen varoittaa, lapsi riehuu... muks. Kirja kuvaa iloisempaa elämää kuin se vanha "itku pitkästä ilosta" - synkistely.

Piirrokset eivät ole mitään piperrystä. Ne on tehty tukevin vedoin selkeästi. Kirkkaat värit, kuin maalipurkista kaadetut kiiltäville sivuille. Mustavoittoisista sivuista voi nähdä oman kuvansa kun päivä heijastuu niihin. Myönteinen energia paistaa tarinasta, piirroshahmoista ja taustalta. Sopii esmes 3-vuotiaille - ja myös minulle. En juksaa. 


Pikkuista vihreää matoa ja söpöliiniä marsua voi seurata sivuilla kautta tarinan. Hassuja. Katsotaan pitääkö niihinkin kiinnittää laastari. En yhtään ihmettelisi.



Voi tilata täältä: Adlibris.

Saman kirjailijan, saman sarjan esikoisteokset julkaistiin 2017 toukokuussa, kaksi kerralla. Sain kunnian osallistua julkkareihin. Postaukseni löytyy täältä: klik. Siellä on paitsi kirjojen esittely, myös Antti Nikusen haastattelu (jonka tein meilitse). 

Annoin Onna on poliisi - kirjan viime vuonna lahjaksi pienelle Mimmi-tytölle, ja hän piti siitä niin että äitinsä joutui lukemaan sitä joka ilta kunnes tytön kaksi veljeä jo pyysivät armoa. 

Tämän laastarikirjan aion viedä suomen tunneille. Opetan luku- ja kirjoitustaitoa maahanmuuttajille kuudetta viikkoa. Ajattelin yhdistää teoksen lääkärissä käyntien sanastoon. Kerron juonen yksinkertaisesti omin sanoin ja näytän kuvat. Onpa hienoa että ne ovat niin selkeät ja isot. Ryhmässäni on 14 opiskelijaa. Lopuksi aion arpoa kirjan niiden kesken joilla on kotona 3 - 7 - vuotias lapsi. Samalla edistän lukuharrastusta. Kurssilaiseni ihastuvat takuulla kirjaan ja tarinaan. He ovat kaikesta muustakin innostuneita kuin lapset. Ihana kurssi, ihana laastarikirja, ihanat värit, ihana Antti Nikulainen. ❤️ 

Monday, September 10, 2018

Tuire Malmstedt, Pimeä jää


Teos: Pimeä jää
Kirjailija: Tuire Malmstedt 
Kustantaja: Myllylahti (2018)
Laji: Psykologinen jännitys
Sivuja: 350

Luin tätä rikosromaania aamuisin ennen töihin lähtöä, pieninä pätkinä. Vihdoin pääsin siihen kunnolla sukeltamaan viikonlopun koittaessa. Jännitys tiheni tihenemistään. Tuskin saatoin hengittää. Kutkuttavaa, kihelmöivää, kiduttavaa. Silmät ymmyrkäisinä seurasin miten tarina sulkeutui. Murhaajan uhrit olivat lapsia, hän surmasi pieniä tyttöjä ja asetteli heidät katiskaan. Viimeistä uhria ei tullut. Hänet pelastettiin, vaikka vähältä piti. Helpotukseni purkautui kyynelinä. Itkeä tirautin hiukan. Voi sinua, Tuire Malmstedt, kun kirjoitit niin elävän tarinan. 

Kustantajan esittely: Klik.    

Kirjan rakenne toimii. Pääpiirtein olemme Savonlinnassa vuonna 2017. Käymme vuoden 1882 Alaskassa erinäisiä kertoja, myös pääsemme Suomen seuduille vuonna 1948. 

Kerronta on ihailtavan selkeää ja eloisaa. Poliisit Isa Karos ja Niiles Aarnikoski liikkuvat kalastajakylän maisemissa ja pähkäilevät outoa rikossarjaa. Väärentämättömän dekkarin tutut elementit pilkistävät juonen lomasta; rikostutkinta etenee, juuttuu aikaajoin, löytyy uusia johtolankoja, uusia epäiltyjä. Murhien tausta keriytyy auki, samoin Isan tausta ja hänen elämänsä taakat siviilissä. Tutkijoita johdetaan harhaan, samoin lukijaa. Kiemuroita ja kiharoita.

"Lumikenkäjälkien päälle oli astuttu monessa kohtaa, mutta mitään epäilystä siitä ei ollut. Murhaaja oli tälläkin kertaa liikkunut lumikengillä. Samanlainen koru kuin aiemmilla uhreilla, ja samanlaiset lumikenkien jäljet. Mutta ei yhtäkään johtolankaa, joka veisi meitä eteenpäin tutkinnassa, tai loisi uusia tutkintalinjoja. Epätoivo kalvoi vatsassani. Kyykistelin veneen vierellä ja yritin etsiä katseellani jotain, mitä tahansa, mikä voisi muuttaa tutkinnan suuntaa."  (Sivu 248.)


Keskellä kirjaa tajuan kuka murhaaja on. Selvä tapaus. Nyt vain katsomme miten, missä ja milloin. Kiinnostavaa. Paitsi että tottakai olin väärässä. En olisi millään, en sitten millään, voinut arvata että murhaaja olikin... ups, eipäs laverrella. 

Näitä asioita arvostin: Kaikkea tuli sopivassa tahdissa, kuvottavat ja riipaisevat kohdat olivat harvassa, lasten kuolemat olivat lempeitä, jopa surullisen kauniita. Sudenkorento näytteli osaa tarinassa. Kaunis, hauras... ja paljon muuta. Miten voimme suojella lapsia? Miten voimme pelastaa lapset? Autistisen lapsen arvoitus, ihana sisäinen äly ja oivalluskyky.  Lapsen viattomuus. 

Ihan vielä romaanin lopussa, viimeiset kaksi sanaa yllättivät minut, saivat minut pysähtymään. Mahtava oivallus. En tullut lainkaan ajatelleeksi. Pimeä jää. Kaksoismerkitys. 

Tuire Malmstedt, annan sinulle 11 pistettä kymmenestä. Laatudekkari. Upea suoritus. Olen ihailijasi. Jään odottamaan sarjan seuraavaa osaa. 

Tuesday, September 04, 2018

Eläimiä kuvina ranskaksi


Ilahduttava kirppislöytö.
Kauniit kuvat, ihania eläimiä, ranskan kieltä.
Voi katsella millä kielellä tahansa.
Voi puhua kuvista lapsen kanssa,
ulkomaalaisen kanssa.



Tuesday, August 28, 2018

Ulkona / Kuvahaaste


Maahanmuuttajien ryhmä opettelee johdollani lukemaan ja kirjoittamaan suomen kieltä Pasilan Asukastalossa. Välillä pistäydymme ulkona oppimassa käytännön kieltä. "Katu, käänny oikealle, kävelemme eteenpäin..." Talon seinässä on ihastuttavia kuvioita.



Osallistun Pienen Linnun blogin kuvahaasteeseen. 

Aihe on tällä viikolla ULKONA. 

Muita kuvia näette täältä käsin: klik.

Kiitän kommenteista, en saa tänne vastatuksi, 

mutta tulen vastavierailulle teidän blogeihin 💜

Monday, August 27, 2018

Omaperäinen tavutus


Kävelen Pasilan asemalta työpaikalleni missä opetan suomen lukutaitoa ulkomaalaisille. Yritä nyt tässä ohjata ja opastaa ihmisiä suomen kieleen kun Liikennevirasto on pistänyt koulutiemme varteen näkyville ison kyltin tavuttamalla nimensä omaperäisesti. 

Kansalaistottelemattomuutta? Taiteellisuutta? Luovuutta? Huumoria? Yksilöllisyyttä? Aivovoimistelua? 

Itse asiassa aika hauska. 

EL
OA
KAP
ULA
KI
ELEEN

Wednesday, August 22, 2018

Opettamaan lähdössä


Opettamaan lähdössä. Iranilaisilta ystäviltä saatu reppu ja penaali pakattuina. Ruskea on  kaunista syksyn tehdessä tuloaan. Hyvää keskiviikkoa kaikille !



Tuesday, August 21, 2018

Paula Noronen, Supermarsu ja roskaavat ryökäleet


Kirjailija: Paula Noronen
Teos: Supermarsu ja roskaavat ryökäleet
Julkaisija: Tammi (2018)
Kuvittaja: Terese Bast
Sivuja: 170

Supermarsusta minulla ei ollut aikaisempaa kokemusta, mutta Paula Norosen huumori on tullut tutuksi parista muusta lapsille kirjoitetusta teoksesta. Pidin kovasti kirjasta Tagli ja Telle, Tehtävä sirkussaarella sekä Lukupalat-sarjan Yökoulusta. Tästä pääsette lukemaan postaukseni niistä: klik. Rullatkaa siellä alaspäin niin näette kirjailijan itsensäkin yhdessä julkkaritilaisuudessa. 

Supermarsu ja roskaavat ryökäleet - esittelyn pääsee lukemaan adlibriksestä: klik

Olin aikamoisen kiinnostunut tietämään mikä se Supermarsu on. Nythän se alkoi selvitä. Onko teille tuttu juttu?

ROSKAAVAT RYÖKÄLEET, sekalaisia otteita ja näytteitä

Hassu sana tuo "ryökäle". Paljon hassua mahtuu tähän Supermarsun tarinaan, mutta myös kouluikäisten huolia ja tietenkin ihan mielikuvituksellisia juonenkäänteitä sekä erikoisia tyyppejä. Kirjaan sisältyy seikkailu, jossa Emilia pelastaa maapallon. Sanoma: Tavaraan hukkuu. 

Kivaa arkisen oloista - vaikkakin kreisiä - kerrontaa murheista, kaveruudesta ja oudoista yliluonnollisista ilmiöistä, huumorilla höystettyä. Olen tänä vuonna tutustunut Paula Norosen huumoriin kun innostuin katsomaan ohjelman Hyvät ja huonot uutiset uusintoja TV:stä. Hän on ihan omanlaisensa koomikko. Mainitun ohjelman, ja Norosen persoonan vetämänä tartuin tähän Supermarsukirjaan. 

Taivaalta tippuu tavaroita maahan joka päivä. Huvittavaa että ne aina sattuvat tipahtamaan jonkun päähän. Opettajan päähän putoaa ämpäri, Pertin päähän lihanpala. Ämpäri ei irtoa, pitää vain tottua siihen. Pertti kokkaa lihanpalasta aterian.

Outo hopeatukkainen tyyppi käy koulua tavallisten lasten joukossa. Hän pistää märät sukkansa paristojen eli patterien päälle kun opettaja kehottaa laittamaan ne patterin päälle, lämpöpatteria tarkoittaen. Hmmm... Arvoituksellista. Ei ymmärrä suomea, tai ymmärtää, mutta väärin. 

Luokan opettaja määrää seuraavanlaisen kotiläksyn: "Ennen nukahtamista kirjoitatte paperiin kolme murhetta, jotka ovat tulleet päivän aikana tai vaivaavat muuten vain. Sitten rypistätte koko höskän ja laitatte roskiin. Opitte päästämään murheistanne irti." (Sivu 13.)

Tästä tykkäsin: Elokuvateatteri KämäKino. "Heiltä sai ostaa popkorneja, joissa oli päällä kilo voita, ja karkkeja, jotka paukahtelivat suussa. Ne karkit olivat olleet iso hitti joskus 80-luvulla. Varmaan sotien jälkeen oli turvallinen olo, kun karkit vielä paukahtelivat." Leffateatterissa menee elokuva Zombibarbin kosto.

Arvosana kirjalle:  hömelö + .