Tuesday, April 24, 2018

Ihme / Kuvahaaste

                                    

Kuvahaasteen aihe on tänä tiistaina IHME. 

Jokakeväinen luonnon herääminen on aina suuri ihme.



Ihastuttavien sinivuokkojen vieressä 
kukkivat sinivuokkojen valkoiset muunnokset.
Ihme ihmeitten joukossa. 

♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Muiden bloggareiden kuvaamia ihmeitä: Klik.

Monday, April 23, 2018

Lukemistoa kierrätykseen, etanat veks ja litteämpi pannukakku


Sunnuntaina ei ihan satanut vaikka lupaili. Hyvä koska en ollut huomannut ottaa sateenvarjoa mukaan. Nursery Rhyme Time ryhmä alkoi kello 10 suomalais-brittiläisessä yhdistyksessä. Lähdin kotoa hyvissä ajoin mutta yli tunti meni matkaan. Jouduin odottamaan junaa Malmin asemalla melkein 20 minuuttia. Junia meni vain neljä tunnissa. 

Päätin hypätä keskustassa ratikkaan jotta en myöhästyisi ja pysäkillä huomasin tutut naamat: japanilaisen Amyn ja englantilaisen Markin kahden pienokaisensa kanssa. Juttelimme niitä näitä. Muun muassa kävi ilmi että sekä Mark että minä tykkäämme lukea lapsille. Hih, pikku Riko tyttönen ilmeisesti muisti sen myöhemmin, koskapa  pyysi "välitunnilla" minua lukemaan hänelle The Sailor Dog -kirjan jonka löysi lelulaatikosta. Luin sen hänelle samalla kun muut aikuiset joivat kahvia ja lapset leikkivät leluilla. Olin itse lahjoittanut sen yhdistykselle erään kirpparitapahtuman yhteydessä. Tässä kaikki kirjat jotka silloin lahjoitin.




Nämä kieltenopiskelijoiden lehdet ovat lähdössä Punaiseen ristiin.


Kirjoja jotka myös roudaamme kierrätykseen.


Ja nämä - paitsi päätin sittenkin 
olla luopumatta Dalgliesh-DVD:stä. 


Sadun Kukkaiselämää - puutarhablogista sain verrattoman vinkin tuotteesta jonka avulla pääsee etanoista eroon. Ostimme etanarakeita Bauhausista. Halvempia siellä kuin K-raudassa. Kiitos paljon, Satu ! 

Hyi puistatus sentään että niitä kuorellisia etanoita ryömi joka paikassa viime vuonna. Yksi oli jopa kiivennyt ylös talomme seinään, missä jökötti pari päivää, kunnes hävisi. Lintuko sen vei vai itsekö poistui? 


Yritin leipoa samanlaisen tavanomaista ohuemman pannukakun millaisen äitini oli tehnyt kun pääsiäisenä kävimme, mutta ei siitä tullut hyvä. Pääsi kärähtämään päältä. Täytyy jatkaa kokeiluja. Ei se ihan pilalle mennyt ja söimme sen kyllä, mutta kun on saanut maistaa mestarin tekemää pannukakkua, ei siihen voi tyytyä. 


Hasta luego, hasta la pasta y hasta la pannukakku!



Friday, April 20, 2018

Farmaripossu, suomea ja muita vieraita kieliä

 

Farmaripossu miettii kevätkylvöjä, istutusta, säätä, tulevaa satokautta. Kauan ei ehdi kädet taskuissa seisoskella edestakaisin. Kasvukausi on alkamassa.




Murattikin katselee pihalle ja kukaties kaipaa päästä ulos.


Lumikellot ja esikoitten lehdet puskevat esiin.




Sinivuokot alkavat kukkia.
Täksi päiväksi on luvattu kaunista ja lämmintä.
Minulla vapaapäivä; aion siistiä pihaa. 


Eilinen iltapäivä meni suomea opettaessa ja tanssiessa. Bachatan ope oli poissa ja tanssimme vain salsaa pienessä viiden hengen porukassa. Kuvassa kuubalainen Alfredo. 

Suomen keskustelukurssilla on tavallisesti noin 10 osallistujaa. Eilen Asukastalossa vieraili joku ulkomaalaisten ryhmä ja minulta kysyttiin saavatko he tulla suomen tunnille. Ilman muuta, tervetuloa! En tajunnut että heitä oli niin paljon kun näin aluksi vain muutaman. Kaikki istuinpaikat tulivat täyteen ja piti hakea pari lisätuolia.

Aloitin kyselykierroksella "Kuka olet ja mistä kotoisin?" Somaleita oli eniten, yhdeksän kappaletta. Heidän lisäkseen vierailijoiden joukossa oli kongolainen, vietnamilainen, jordanialainen, kosovolainen, afganistanilainen, bangladeshilainen ja eritrealainen. Mielestäni siellä oli myös joku jonka alkuperämaata en saa millään päähäni, joku Lähi-idästä. Mutta aika hyvä kun noinkin pitkälle muistan. 

Opetin kalenterijuttuja. "Tänään on torstai. Mikä päivä eilen oli? Mikä päivä ylihuomenna on? Onko viikonloppu kolme päivää?" Hyvin se meni vaikka istuttiin kuin sillit suolassa. Varttia vaille ennen tunnin loppua sanoin että vierailijat voivat poistua, kiitos kun kävitte. 

Toivottavasti joku heistä ilmoittautuu kurssille myöhemmin. Yksi ainakin kiitteli minua siitä kun puhuin suomea tarpeeksi hitaasti.


Kurkistus konepellin alle.

Meidän autoon vaihdettiin viime viikolla joku osa. Sitä joutui odottamaan hermostuksiin asti ja kun mieheni meni hakemaan autoa luvattuun aikaan, hänet pistettiin vielä odottamaan pari tuntia. Olivat sentään antaneet kupongin jolla saa 10 % alennuksen seuraavasta korjauksesta. Hyvä juttu koska siihen pitää vielä tehdä jotain täydentävää. 


Vanhat opiskelijoille tarkoitetut lehteni käyvät matkalukemistoksi bussissa ja junassa ennen kuin lahjoitan ne kirpparille. Isot nivaskat olen niitä jo sinne kanniskellut; eri kielitasojen italian-, espanjan- ja ranskankielisiä lehtiä.


Tässä oli hauska tehtävä jossa piti katsoa mikä teksti sopii mihinkin pilapiirrokseen. (Suurenna klikkaamalla kuvaa.) "Voisitteko puhdistaa nämäkin lasit?" kysyy mies ikkunanpesijältä ja ojentaa silmälasinsa.

Junassa voi hyvin keskittyä lukemiseen tavallisessa puheensorinassa, mutta viimeksi vieressäni istui afrikkalainen nainen, joka puhui pajattaen puhelimeensa, joten tyydyin vain katselemaan ohikiitäviä maisemia. Joku siellä puhelimen toisessa päässä taisi olla tosi harvapuheinen koskapa pälätys minun vieressäni jatkui lähes taukoamatta Malmilta Hesaan asti. Ei aavistusta mitä kieltä nainen puhui. Hän ei mielestäni näyttänyt somalilta ainakaan. Kieli oli mielenkiintoista. En ymmärtänyt sanaakaan. 


Tuesday, April 17, 2018

Numero 4 / Kuvahaaste


Pieni orkidea on kaunistanut kotiamme jo kohta kaksi vuotta.


Se on kukkinut sinä aikana usean kerran.
Tänä vuonna siihen kehittyi uusi kukkavarsi.


Uuteen kukkavarteen ilmestyi kolme nuppua.
Ne aukenivat kolmeksi kukaksi.


Joku aika sitten huomasimme että nuppuja oli lisääkin.
Nyt on neljä kaunista kukkaa
ja enemmänkin on tulossa.


Näillä nelosilla osallistun Pienen Linnun blogin kuvahaasteeseen. 
Muita osallistujia täällä: klik.

Monday, April 16, 2018

Tere Vadén (toim), Linkolan ajamana


Teos: Linkolan ajamana
Alaotsikko: Mistä linkolalaisuudessa on kysymys
Toimittaja: Tere Vadén
Julkaisija: Into Kustannus (2018)
Julkaistu ensimmäisen kerran 2008
Pokkari, 192 sivua, painaa 108 g

Lisätietoja: klik

Luin juuri paikallislehdestä kirjoituksen Mikä tappaa varpuset ja muut pikkulinnut? "Ketjureaktio alkaa tehoviljelyssä käytetyistä hyönteismyrkyistä." Artikkeli päättyy sanoihin: "Ihmisen ahneus saa aikaan sokeuden seurauksille." (Koillis-Helsingin lähitieto 11.4.)

Järkyttävää kertomaa. Heti tuli mieleen Pentti Linkola, julkkis, kalastaja, kirjailija, luennoitsija, tutkija... joka on iät ja ajat saarnannut ihmisen vahingonteosta luonnolle ja yrittänyt herättää meitä ymmärtämään mitä teemme maapallolle, sen eläimille ja kasveille. 

Luen teosta jossa filosofi Tere Vadén ja muutamat muut kirjoittajat punnitsevat ja tulkitsevat Linkolan ajatuksia. Aika tiukkaakin kritiikkiä kirjoituksissa esitetään. "Kirjoittajat vastaavat kukin omalla tavallaan Linkolan ajatuksiin - ei yksittäisiin väitteisiin tai provokaatioihin - vaan teemoihin, kysymyksiin ja ratkaisuihin, joita Linkola on vuosikymmenet kehittänyt." (Sivu 11) 

Kirjan alussa on Linkolan itsensä vuosikymmenet sitten kirjoittama essee Runo-Suomi vai hyvinvointivaltio? 

Omat vaikutelmani Vadénin toimittamasta teoksesta: Herättää ihan huimasti ajatuksia. Pistää punnitsemaan monia asioita uudelleen. Kulmakarvat kohoavat. Joudun tuon tuostakin laskemaan kirjan pöydälle ja miettimään sen synnyttämiä ajatuksia. Eniten pohdin luontoa, ja sen ohella ihmisluontoa. En ole Linkolan puolella enkä häntä vastaan. Vaikeaa olisikin selkeästi ottaa kantaa. Hänen sanomisensa ovat suurelta osin ristiriitaisia. Semmoistahan tämä elämä on, kaikkeen on tuhansia näkökulmia. Toisaalta kaivataan ja peräänkuulutetaan jyrkkyyttä ja jämäkkyyttä, toisaalta on parempi todeta että asiat eivät ole niin yksioikoisia. 

Löysin Savon sanomien artikkelin vuodelta 2009. Siinä on Sami Vainion kirjoittama arvio Linkolan ajamana - teoksesta. Vainio referoi teosta näpsäkästi. 

Teos Linkolan ajamana julkaistiin ensimmäisen kerran jo 2008. Kun lukee sen, tajuaa miten ajankohtaista "linkolalaisuus" edelleenkin on. Meitä mietityttävät ja puhuttavat aina vaan ihmisoikeudet, eläinten oikeudet, etiikka, talouskasvu, politiikka, demokratia, haikailu menneeseen, ympäristönsuojelu, maapallon tulevaisuus, ihmiskunnan tulevaisuus. Linkolalla on paljon sanottavaa kaikesta tuosta, ja tämän teoksen kirjoittajilla puolestaan on rutkasti sanottavaa siitä mitä Linkola sanoo. Linkolaa suomitaan ja tuomitaan paikoin ankarasti. Ei puhettakaan että häntä pidettäisiin guruna. Minullekin mieleen hiipii että elämässä pitäisi osata nöyrtyä sopivasti eikä korottaa itseään kaikkitietäväksi. Jos noin on käynyt - olen itse kuunnellut Linkolaa vain yhdessä televisio-ohjelmassa kauan sitten. Pidin siitä että hän tuntui rakastavan luontoa mutta kammoksuin hänen synkän pessimistisiä tuhoa ennustelevia puheitaan jotka esitettiin masentuneella äänellä. Kuulin myöhemmin että hän muuttui ajattelultaan optimistisemmaksi. 

Pentti Linkola on eittämättä suuri vaikuttaja suomalaisessa yhteiskunnassa. Hänellä on ylistäjiä ja vastustajia. 

Kaikkien varpusien ja muun luonnon puolesta: Pentti Linkola, kiitos että olet olemassa. 


Friday, April 13, 2018

Perjantaipiiras, latinotanssia ja tauluja



Persikkapiiras perjantain kunniaksi. En ole ehtinyt leipoa viikkokausiin, mutta tilaisuus tarjoutui kun on kaksi päivää vapaata, perjantai ja lauantai. En ole ehtinyt blogiystäviä kovin ahkerasti käydä moikkamassa, mutta netin ulkopuolinen elämä on ollut hauskaa ja vilkasta. Ansiotyötä, vapaaehtoistyötä, kaveritapaamisia, kodin kevätsiivousta, pihatöitten aloitus tänään. Ah aurinkoa ja lämmintä.


 Lumet ja jäät sulavat.
Pari päivää sitten joki näytti tältä.


Ankeat värit maisemassa.
Pian vihertää ja kukertaa.


Eilen pidin suomen keskustelutunnin Pasilan Asukastalossa ja menin sen päälle latinotanssien tunnille. Kuvista tuli epäselvät. Bachata meneillään...


Salsaope


En voi uskoa onneani sen suhteen että viikon ainoa tanssitunti osuu juuri minulle sopivasti. Opetan vasta toistaiseksi yhden ryhmän viikossa.  Kello 13.00 - 14.00. Sen jälkeen tanssitaan kello 16.30 saakka.


Kävelin kotiin juna-asemalta.
Ihana ilma.


Yhden liikkeen ikkunalla taulunäyttely ohikulkijoille.


Mieheni Tampereella asuvaa siskoa neuvoin kun hän ei tiennyt mitä veljelleen tarjoaisi silloin kun hänen luonaan käymme, sellaista mitä diabetes-kakkoslainen voi nauttia kahvipöydässä. Kerroin että olemme Tokmannilta ostaneet sokerittomia tuotteita silloin kun niitä on siellä sattunut olemaan. Vinkkasin että niissä lukee joko sugar free tai sin azúcares tai stevia. 


Hiljattain luulin löytäneeni uusia keksejä,
taisikin olla samoja vanhoja uusitussa pakkauksessa.
Joka tapauksessa kiva että löytyi.
Edelliset oli jo syöty.


Jätskistä pitävälle diabeetikolle aika niukat apajat.
Pieni pytty maksaa pari euroa tai yli,
eikä sitäkään joka paikassa myydä.


Kiva kiva, seuraavassa lakananvaihdossa otetaan keväiset ja kesäiset värit esiin. 


Kaapin oikeanpuoleisessa osiossa  on lakanoita ja tyynyliinoja. Aina syksyn edetessä tarpeeksi pitkälle vaihdamme valko-ruskea-sävyisiin pussilakanoihin. Meillä on norsuaihetta ja hirvikuviota. Keväällä vihreä-valkopilkulliset ja muutamat muut kepeämmät värit. Uusia ei tarvitse ostaa aikoihin kun on hyvät suomalalaiset puuvillatuotteet.
Meillä oli auto korjattavana melkein viikon. Siihen vaihdettiin joku ketju. Auton piti olla valmis jo tiistaina mutta olivat kuulemma saaneet väärän ketjun. Sitten odottelun jälkeen luvattiin että torstaina puolenpäivän jälkeen. Mieheni meni sinne kello 13.00 ja joutui odottamaan pari tuntia. Hohhoijaa. Onneksi hän käytti ajan sikäli hyvin että meni kävelemään lähiympäristöön kunnes sai tekstiviestin. Mukavaa että taas pääsi kauppaan autolla ja huomenna hän menee pelaamaan golfia. Sielläkin on helpompaa käydä autolla. 

Olimme varautuneet ruokien suhteen aika hyvin, ajatuksena että mennään kauppaan vasta kun saadaan auto takaisin. Huvittavaa että koin melkein tomaatinpuutostautia ja kurkkuakin söin eilen iltapalalla oikein ahmien. Niitä ei ollut pariin päivään. Tämä oli kuitenkin pienen pieni "kiusa" siihen verrattuna että eräiltä ystäviltä lakkasi kylmän veden tulo kahdeksi vuorokaudeksi, ennen kuin vika saatiin korjatuksi. Mieluummin kaksi päivää ilman tuoreita vihanneksia kuin ilman kylmää vettä, mutta ehkäpä sekin kasvattaa luonnetta.

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille täällä kävijöille. 



Monday, April 09, 2018

Nursery Rhymes, uusi maljakko ja töppöset


Voi kun olisi kivaa ottaa valokuvia lasten laulu- ja leikkiryhmästä, jossa käyn joka toinen sunnuntai, ja pistää niitä tänne blogiin näytille ja muistoksi. En usko että se on sallittua. Siellä on hauskaa. Tapahtuman nimi on Nursery Rhyme Time ja se pidetään Finnish British Societyn tiloissa. Pari kuvaa yhdistyksen sivuilla: Klik. En tunnista satutätiä, varmaankin viime syksyltä. Tulin mukaan tänä keväänä. Nyt oli neljäs kertani.

Tässä pala Helsingin upeaa arkkitehtuuria. Kuljin tällä kertaa Erottajan ja Uudenmaankadun kautta. 


Ryhmässä: Alkupuoli ajasta laulettiin vetäjän johdolla (tällä kertaa englantilainen Curtis veti istunnon) ringissä Old MacDonald, Row Row Row Your Boat, The Wheels Of The Bus ja muita enemmän tai vähemmän tuttuja melodioita. Joihinkin lauluihin kuuluu mukaan leikkiminen tai elehtiminen. Esimerkiksi I Am The Music Manin tahdittamana esitetään eri soittimia samalla kun lauletaan. Katsokaa YouTubesta, jos haluatte. Grizzly Bear on myös hauska leikkiä ja laulaa, siinä yksi lapsista on vuorollaan piirin keskellä nukkuva karhu jota muut (muka) yrittävät olla herättämättä. Joihinkin lauluihin otetaan mukaan tamburiineja ja muita soittimia.

Lastenlauluja löytyy myös suomeksi YouTubesta. Olette ehkä lastenne tai lastenlasten kanssa tutustuneet niihin. Minua haluttaisi etsiä espanjankielisiä lauluja, ihan vain omaksi huviksi, mutta en ole vielä ehtinyt. Viime aikoina on ollut kiireitä; Tampereen matka, suomen opetus ulkomaalaisille ja monta muuta juttua. En ole teidän kaikkien blogeissakaan ennättänyt vierailla. 


Finnish British Societyn johtajattaren 50-vuotispäiviä juhlittiin perjantaina ja lauantaina, mieheni ja minä annoimme päivänsankarille orkidean. Tässä se on vielä meidän keittiön pöydällä, ja ikkunalla on meidän oma pieni pinkki miniorkideamme, josta olen postaillut kuvia kohta kaksi vuotta. Onneksi monet blogikavereistani ovat puutarhabloggareita eivätkä varmasti kyllästy.

Nursery Rhyme Time - ryhmän ekan osuuden jälkeen aikuiset juovat aina kahvia ja lapset leikkivät leluilla. Juhlien jäljiltä oli tällä kertaa tarjolla suussa sulavaa suklaakakkua. Oi että olikin hyvää. 

Ryhmän viimeisellä kolmanneksellä amerikkalainen Cynde luki kaksi tarinaa. Eka kertoi leijonasta ja tokassa rakentajaperheen sukuun tuli vauva joka ei osannut kasvaessaan rakentaa mitään vaan hajotti kaiken. Lopulta hän oppi rakentamaan, suvun riemuksi. Sitten hän sai itse vauvan joka hajotti palikkatornin. No semmoisiahan ne vauvat ovat :)

Todella mukavaa kaikkineen. Olen tutustunut tuolla aivan ihaniin perheisiin, iseihin, äiteihin, lapsiin. Ryhmään pääsyn edellytyksenä on että vähintään toinen vanhemmista on englanninkielinen. Vanhemmissa on ihmisiä Britanniasta, USA:sta, Australiasta, Kiinasta, Japanista, Intiasta, Suomesta. Osa lapsista on vielä vauvoja. Vanhin taitaa olla 5- tai 6-vuotias. 


Äiti antoi minulle upean maljakon kun kävimme pääsiäisenä kyläilemässä. Hän oli valinnut varastoistaan sellaisen josta arveli minun pitävän. Oikeaan osui. 


Pohjassa lukee että se on maalattu vuonna 1993. Hienosti sopii yhteen joululahjaksi saadun kynttilälyhdyn kanssa. 




Sain äidiltä myös tällaiset vapaa-ajan jalkineet. 37, pienet hänelle. Kun menimme vanhempieni luota serkulle, kävi ilmi että serkun tyttären 3-vuotiaalla oli samanlaiset! Arvatkaa naurattiko? 


(Ei toimi suomeksi.)  

- "Oletteko odottanut kauan?"      
- "En ole päärynä, olen tomaatti." 

ESPERA = TE ODOTATTE

ES PERA = OLETTE PÄÄRYNÄ



Langaton leija.