
Vaatimattoman näköinen ulkopuolelta, mutta sisältä ravintola oli tilava ja avara. Kävimme tuolla lounaalla Markun ja Roosan kanssa, joille annoin italialaiset nimet Marco ja Rosa jo kesällä kun he tekivät lomamatkan Italiaan.
Ravintolan nimessä yhdistyy kaksi sanaa "VA PIANO" eli "Kulje hitaasti".
Traktori ja kurpitsa keskellä Helsinkiä. Tällä bloggarilla oli jo puhelin kädessä joten klik vaan ! Ravintolan erikoistarjous näytti olevan kurpitsakeitto (Ikkunassa). Zuppa di zucca.
Mieheni tilasi Pizza Diavolon ja oli siihen tyytyväinen, vaikka sanoi että oli vaikea leikata ja naureskeli että tuossa yhdessä jalapeñossako se diavolo on.

Minun annokseni osoittautui vegaani-pastaksi, ei aikaisempaa kokemusta. Marco ja Rosa ovat vegaaneja, ja sillä perusteella valitsimme Vapianon. Otin listalta PASTA NO POLLO, joka ilmeisesti on asiaan vihkiytyneiden salakieltä sille että se ei sisällä oikeaa kanaa. En tajunnut mitä NO tarkoittaa, oletin epämääräisesti että se oli painovirhe. Näin vain ne kaksi muuta sanaa ja tiesin haluavani sekä pastaa että polloa. "Pollo" oli upea yllätys, se maistui paremmalta kuin oikea kana, jos mahdollista. Marco ja Rosa tilasivat samaa, mutta eri pastalla. HYVÄÄ.
Annokseen sai valita millaista pastaa halusi. Minulle oli ihan selvä että otin spaghettia, koska olin nähnyt sitä italialaisessa TV-sarjassa MÀKARI muutama päivä sitten, paistettuna pannulla, ja se näytti herkulliselta.
Meillä oli kiva nepalilainen tarjoilijapoika, joka palveli meitä englanniksi, koska ei osannut suomea. Kerroin hänelle että suomen opiskelijoitteni joukossa on ollut nepalilaisia. Hän ilostui.
Olisin ottanut jälkiruuaksi pannacottan, mutta sitä ei ollut. Sanoin "grande catastrofe!" mutta otin sitten crème brûléen. Se oli HYVÄÄ. Päällä kolme mustikkaa.
Onneksi olimme Suomessa emmekä Italiassa, koska halusin cappuccinon. Italialaisten mielestä on outoa juoda sitä muulloin kuin aamulla, olen kuullut. Minä haluan aamulla suomalaisen kahvin.
Nautimme verkkaisesta yhdessäolosta sukulaisten kanssa ja italialaisesta ilmapiiristä. Vapiano on ottanut nimensä elämänfilosofiasta joka piilee tässä sananlaskussa: Chi va piano, va sano e va lontano. Sen viesti on että kiirehtimättä pääsee perille turvallisesti ja pitkälle.
Onnistunut lounashetki, minkä jälkeen menimme vielä Kasvitieteelliseen puutarhaan. Siitä muutama kuva myöhemmin. Kohta lähden balettitunnille, oi onnea !