Vaikka kuvan laatu on huono, muodosta erottanee silti suosikkikoirani suosikkikorussani. Pystykorva, Finnish spitz, Pomeranian.
My favourite piece of jewellery. My favourite breed of dog.
Lenkille lähdössä. Ilman koiraa. Vastaan tulee monta koiraa ulkoiluttamassa ihmisiä. Tottakai myös pyöräilijöitä. Lämmintä. Lenkkarit siis jalkaan. Yhteenkö vain? Hassu sanonta. Samoin kuin pelata korttia, vaikka niitä on 52... To play cards. Menimme sinne jalan. Jaloin? Hän seisoi päällään rotsi päällään. - Jaa mutta se lenkki. Nih.
.
Pystykorva, tuo holtittomasti ränkyttävä otus. Itselläni ainakin oli sellainen - karhukoiraan sekoittunut - joka tuli hulluksi aina kun näki liikkuvan auton. Tai ihmisen, tai ylipäätään jotain liikkuvaa. Tai haistoi myyrän. Muuten ihan leppoisa kaveri... Irti sitä ei voinut pitää kun meni aina valtatien keskelle jahtaamaan autoja. Halusi kiihkeästi kyytiin ilmeisesti; sillä sen ainakin sai kiinni: avasi auton oven ja käytti pienellä ajelulla. Tyytyväisenä läähätti kyydissä - toisinaan niin euforisena että antoi ylen...
VastaaPoistaSeñor Morales
VastaaPoistaKuvaus kuulostaa hiukan minulta. - No ei kuulosta:) On niin tosi eloisasti kirjoitettua että pystyn melkein sen koirasi näkemään! Samaten se blogiisi postaamasi lastu käynnistä huoltiksella oli riemastuttavaa luettavaa.