
Ah tätä lauantaiaamun hiljaisuutta. En tiedä mihin lintujen kimityskin on hävinnyt. Juuri äsken vielä pensasaidallinen varpusia melskasi niin vietävästi. Join kahvia ja silmäilin Anthony de Mellon teosta HAVAHTUMINEN. Olen luvussa nimeltä Hiljaisuuteen astuminen. Erittäin sopiva eilisiin juttuihini puhumattomuudesta, joihin sain kimmokkkeen Kodin psykologiasta. Siinä käsiteltiin kouluun menevien lapsien puhumattomuutta eli mutismia mahdollisena ongelmana.
De Mello kirjoittelee Tuomas Akvinolaisen valitsemasta vaikenemisesta. Katolilaisten mystikkojen opetus on idän sanonnan mukaista: "Ne jotka tietävät eivät puhu. Ne jotka puhuvat eivät tiedä." Suuri Tuomas Akvinolainen viipyi elämänsä loppupuolen vuosien hiljaisuudessa. Ei puhunut. Ei enää kirjoittanut. Hän oli nähnyt. Tässä mitä de Mello kirjoittaa: "Useimmat ihmiset eivät ole kovin viisaita. He takertuvat sanaan - esimerkiksi pyhien kirjoitusten sanaan - ja ymmärtävät sen väärin."
Teologian korkeuksista blogimaailman arkeen. Bloggari kirjoittaa postauksen. Jokainen lukija ymmärtää sen omalla tavallaan. Jos pelkäisin että minut ymmärretään väärin, minun pitäisi lakata kirjoittamasta. Sitten hiljaisuuteni ymmärrettäisiin väärin. Hiljaisuudestani seuraisi myös että en saisi kaikupohjaa ja kommentteja sille mitä sanon. En saisi muiden näkemyksiä, kontribuutioita, vasta-argumentteja, tuoreita kuvakulmia joita en itse tullut ajatelleeksi, hyvää keskustelua.
Hetkittäin tekee mieli astua hiljaisuuteen kuten Tuomas Akvinolainen. Sellainen hetki on esimerkiksi kun raportoi De Mellon sanomisia ja kommentiksi tulee "Pidät häntä gurunasi." Miten siitä että lainaan jonkun sanomisia seuraa että allekirjoitan kaiken??? Jotenkin nyppii mutta menköön. Päiväkirjamerkinnöistä tulee aika pitkulaisia jos alan sepustaa puolustuspuheita juttujen oheen tyyliin "Niin minä tässä kertoilen mitä se ja se kirjoittaa mutta en tarkoita sitä että olen kaikessa samaa mieltä ja luen hänen tekstiään kuin raamattua"...
Yksi Anthony de Mellon opetuksia on että meidän kannattaa heittää kaikki painolasti menemään. Yritän heittää äskeisen mielestäni. En siksi että uskoisin kaiken mitä de Mell... AAARGH. Pois puolusteleminen.
- DOCTOR, DOCTOR, MY SIDE HURTS WHEN I COUGH.
- WELL, DON'T COUGH. THAT'LL BE 50 POUNDS, PLEASE.
The silence of the morning is broken. I can hear my husband in the kitchen. He's turning the pages of the newspaper. Time for another cup of coffee. Out of an olive green mug.
.
Heh, tuli tuosta sinun lääkärijutustasi mieleen vanha vitsi:
VastaaPoistaMies hoippui lääkäriin puukko selässä.
- Eikö tuo satu? lääkäri kysyi
- Vain silloin kun nauran, mies vastasi.
Mukavaa lauantaipäivää!
Huoh... Pitäisiköhän minun lopettaa kirjoittaminen?
VastaaPoistaMinä omasta mielestäni tiedän riittävästi eli juuri sen, etten tiedä oikeasti mitään.
Sahrami :D
VastaaPoistaMinulle tulee tuosta mieleen se kun heppu hakkaa itseään vasaralla päähän ja jengi kysyy miksi. Mies vastaa: Tuntuu niin pahuksen hyvältä kun lopetan!
Hahmo,
Eihän tieto ole kaikki. Voit kirjoittaa tunteista, maalailla sanoilla, kuvata sitä ja tätä... Luuloistakin voi kirjoittaa, ja omista ajatuksistaan. Älä lopeta blogin kirjoittamista. Sitä on kiva lukea, samoin Sahramin blogia, vaikka en sinne pääsekään kommentoimaan.
Stoalaisia hyveitä (kaikki ponnistelut ovat turhia, kaikki sanat ovat tarpeettomia jne.) on arvostettu ajoittain. Ne ovat olleet varsinkin ikääntyvien filosofien ja ajattelijoiden suosiossa (Marcus Aurelius ja ehkä myös De Montaigne). Mielestäni itsensä elämästä etäännyttäminen on tietyllä tapaa "vapaaehtoista kuolemista".
VastaaPoistaNo voi harmi Rita kun et pääse kommentoimaan blogiani. Arvostaisin kovasti kommenttejasi. Mutta onneksi seuraan omaasi.
VastaaPoistaMikähän ihme siinä on vikana? Ja olisi kiva tietää, onko muitakin, jotka eivät pääse blogiani kommentoimaan. Pystyisitköhän kommentoimaan asetuksilla Other tai Anonymous, jos et Bloggerina?
Olen muuten itsekin miettinyt, että joistain asioista vaan ei pysty kirjoittamaan, koska tietää, ettei niitä kuitenkaan pysty ilmaisemaan sanoilla oikein. Mutta jos kirjoittaa muista asioista, tällaiset sisäiset intuitiiviset oivallukset peilautuvat kuitenkin jokapäiväisen elämän kuvauksiin ja ylipäänsä kaikkeen, miten ihminen kokee asioita.
Siis, en pysty välttämättä kirjoittamaan mitään teesejä elämän tarkoituksesta (vaikka minulla erilaisia omnipotenssifantasioita onkin), mutta se mitä ajattelen, näkyy oikeastaan kaikessa mitä teen ja kirjoitan. Samoin on mielestäni kun lukee sinun juttujasi. Sisäinen viritys heijastuu muuhun elämään ;)
Musiikki auttaa ymmärtämään myös hiljaisuuden syvemmin. (AHM, ti 180406, klo 21.05)
VastaaPoistaHei kaikki kommentoineet!
VastaaPoistaMinulle tuli VALTAVASTI ideoita kun luin nuo pätkänne. Hiljaisuudesta on pölötettävä lisää. Syyttäkää itsejänne ellen vaikene hetkeksikään :D
Sahrami
VastaaPoistaBlogger ei päästä minua kommentoimaan Word Verificationin ohi. Se ei näytä minulle niitä kopioitavia kirjaimia. Jos poistat sen, let me know.
Rita, minulla on se "Show word verification for comments?" säädetty "No"-asentoon. Se oli päällä vain vähän aikaa joskus viikkoja sitten.
VastaaPoistaGreat site lots of usefull infomation here.
VastaaPoista»
Hey what a great site keep up the work its excellent.
VastaaPoista»