JUUTUIN SANOIHIN

.


Aamuhetki kullan kallis. Nousin puoli neljältä. Himskatin upea auringonnousu havaittavissa horizontissa. Hehkuva. Tai sitten pyromaanit ovat taas liikkeellä.

Nettikurssin tehtävä on lähetetty. Nyt pidetään luova tauko ennen kuin jatketaan töitä.

En tiedä mikä maailmankaikkeuden laki siinä on että kun mielessäni ihmettelen jotain, kuten eilen sitä että mitähän ne paljon puhutut online roolipelit ovat, jostain materialisoituu minulle vastausta. Tänä aamuna tielleni tupsahti kuin tilauksesta postaus täältä:

TELEMAKHOS

Täälläkin viihdyin tämän aamun hetkinä. Kauniita valokuvia ja lämpöä.

PASTORIN BLOGI

Viihtyisää täällä blogeissa. Eilen nautin IRL ystävien seurasta. Haluaisin kertoa siitä mutta juutun tässä pariin sanontaan. “Meillä oli vieraita.” Mitä ihmeen “vieraita”? Parhaita ystäviämme jotka olemme yhtä eilistä kutsuttua lukuunottamatta tunteneet vuosikausia. We had company, eikä mikään “We had strangers over”.

Entä tämä? “He tulivat meille kylään.” Siis “kylään...” “to the village”. Ehkä sanonta jotenkin menettelee. Meillä on kaivo pihassa ja tämä on omakotitaloaluetta. Kirjastoauto poikkeaa ja kauppa-auto jonnekin lähistölle vaikka en ole käyttänyt. Äh, mutta silti...

Tämäkin tuntuu hiukan hassulta yhtäkkiä. “Tulkaa meille.” (To us?) To our place.

Ehkä olen käyttänyt englantia ja muita kieliä niin paljon että suomi muuttuu yhä oudommaksi. Juutun sanoihin. Maistelen noita nyt hetken ennen kuin osaan tehdä mitään muuta.

Poiketkaahan taas blogissa. Tervetuloa blogiini vierailemaan. Kyläilemään? Vieraita? Kävijöitä? Toivottavasti viihdytte. "Yritä nyt viihtyä." Mitähän tuokin sanonta oikein pitää sisällään?
.