LORDI JA KOHTALO

.

Kiireetöntä kesäfiilistä. Hiljaista. Mitä nyt päässä soi saksankielinen musiikki. Olin eilen otsikoinut yhden meilin Gute Nacht. Kun aamulla näin sen, oli kuin kolikko olisi kilahtanut jukeboksiin ja siitä sitten vaan biisi pyörimään: Gute Nacht, mein Wunderschöner... Mikäpä siinä, se on ihana laulu. Joskus on tosissaan häiritsevää kun laulu pyörii mutta sanat ovat hukassa. La la la ... etwas... und .... something else...

Mietittekö koskaan Kohtaloa? Tämä on hiukan triviaali esimerkki, mutta näin Lordin esiintyvän TV:ssä eilen parin sattuman kautta, aivan kuin Kohtalon oikusta. Ensinnäkin simahdan tavallisesti illalla jo ennen yhdeksää, mutta eilen olin torkahtanut iltapäivällä eikä sitten illalla unettanut. Toinen sattuma oli se että Suomen TV ylipäänsä oli meillä sillä hetkellä päällä kun Lordi alkoi näkyä. Minulla on aina Ruotsi tai satelliitti-TV tai videot tai DVD esissä. Vaan miksi Kohtalo olisi järjestänyt niin että näin Lordin esityksen? Aivan. Hullu ajatus. Kai nämä kesäiset ilmat herättävät joutilaan olon tunnelmaa ja meissä uinuvaa filosofia kun tällaista pohdiskelen.

Jos nyt on niin että jotkut voimat toivovat minun kommentoivan Lordin esitystä niin tapahtukoon niin. Esiintymisasut: Vaikuttavat ja sympaattiset. Katselin kiinnostuneena laulusolistin olkanystyröitä. Orastavaa kyttyrää? Vaatepuu unohtunut takin sisään? Sarvet väärässä paikassa? Paiseita? Mielenkiintoista ja kiehtovaa. Vihreä väri kontrastina muulle. Toinen mikä kiinnitti huomioni oli rumpalin työskentely ja ne upeat punaiset drummut. Haluan sellaiset! Näinköhän keltaisen kitaran? Luultavasti mutta katsoin ja kuuntelin enemmän rumpuja. Lauluun en oikein osaa keskittyä silloin kun on hyvät rummut, joten siitä ei mitään, mutta laulajasta sen verran että näin hänen kasvonsa eilen netissä kun menin katsomaan. OIkein miellyttävät kasvot. Tykkäsin. Ja kyllä siitä laulannasta jäi mieleen sellainen eräänlainen loiva nousu matalalta kumisten nyt kun asiaa ajattelen. Oi pyhä pollajekeboksi! Ei kai se nyt juuttunut jäädäkseen? Sanat puuttuvat. Häiritsevää. Juu juu, Sebastian, tiedän että ne ovat nähtävissä sinun blogissasi, mutta kun pitää kohta lähteä shoppailemaan.

En osaa eläytyä me-henkisesti Suomen voitto - ilmiöön, koska en ole hengeltäni kokosuomalainen, mutta olipa hienoa kun Tarja Halonen ilmestyi ojentamaan pronssiavaimen Lordille. Suurenmoista nähdä kovaa työtä, lahjakkuutta, yritteliäisyyttä ja oman maan maineen lisäämistä palkittavan. Opettaja minussa järkyttyy aina kun ihmiset ottavat asiakseen julkisesti painaa esiintyviä artisteja alas. Jos ei pidä jostakin täytyykö alkaa väheksyä, pilkata, haukkua...? Mistä ihminen ottaa itselleen vapauden syytää suustaan vaikka mitä kun on kyse julkkiksista? Ellei kritiikki ole rakentavaa, turpa rullalle. Se on minun mielipiteeni. Tuntui karmealta lukea ennen Euroviisuja Iltiksen keskustelupalstalta; "Toivon sydämestäni että Suomi saa nolla pistettä". Miten SYDÄMESTÄ voi toivoa pahaa kenellekään?

Lapsuudentoverini Jupukka Jäpikäinen kävi Lordin konsertissa, vaikka oli viittä vaille että ei päässyt lähtemään. Hän oli pistänyt puhtaat sukat jalkaan joka päivä, mutta unohtanut ottaa ne entiset pois, mistä seurasi että kengät eivät mahtuneet jalkaan. Loistava tiedemies mutta käytännön asioissa töppelö. Mitähän Jupukka raportoi konsertista? Varmaan kaikenlaista tekniikasta, kuten äänentoistosta ja tehosteista. Terveisiä Jupukan uudelle kaverille Sikurille, joka kyseli Lordista ja Jupukasta Arkiterapeutti Kopsin kommenttilaatikossa. (Sivuseinästäni sinne, bitte.)
.