Tuli puhetta SAHRAMIN kanssa Milanon tuomiokirjosta ja siitä että olenko vai enkö ole siellä sisällä käynyt. Ainakin olen käynyt katolla, mutta miten sinne päädyin?
Olin lukioaikana lasta hoitamassa suomalais-italialaisessa perheessä Milanossa osa-aikaisesti ja saatoin käydä itsekseni kaupungin nähtävyyksiä katselemassa. Kartta kädessä päästäni pyörällä suuressa kaupungissa etsin Breran taidemuseota. Nuori mies tuli kadulla avuksi mutta hänkään ei tiennyt missä museo on, joten hän puolestaan kysyi joltakulta ohikulkijalta Selvisi että museo oli ihan lähellä mutta sinne mentiin sisäpihasta, mitä en ollut huomannut kadulta. No tämä avulias nuorukainen maksoi minut sisään ja esitteli kaikki taulut. Ei silti että hän niistä mitään olisi tiennyt mutta italialainen osaa puhua mistä vaan. Seuraavaksi hän tarjoutui näyttämään minulle il Duomon (tuomiokirkko). En kehdannut kieltäytyäkään joten sinnehän sitten siirryttiin. Ai niin, unohdin mainita että olin lukenut italiaa koulussa yhden vuoden yksi tunti viikossa, joten en osannut kovin syvällisesti itseäni ilmaista vieraassa maassa ja kulttuurissa.
Il Duomoa koristavat lukuisat ihmispatsaat ja sen tornit ovat ihmeelliset. Sisältä pääsee katolle maksullisella hissillä, mutta en muista eikö seuralaisellani ollut rahaa vai miksi menimme rappusia. Hirveä kokemus klaustrofobiselle, mutta ei voinut palata kun olin lähtenyt kiipeämään kapeita kivisiä kierreportaita. Ei olisi ollut tilaa kääntyä. Huh. Katolta oli joka tapauksessa huikeat näköalat ja alas menimme hissillä. Poika yritti sitten tehdä treffejä kanssani, mutta en muista niitä joten en mennyt. Oliskohan hänen nimensä ollut Mario? Kaikkia yksityiskohtia en muista mutta sen muistan että opin sanan periferia silloin. Hän oli jostain lähiöstä = perife RII a. Ja kieltähän minä olin mennyt italiaan oppimaan. Minusta tuli sitten italian opettaja,
.
Kiitos tarinasta.
VastaaPoistaSiellä tornien huipulla on myös erilaisia hirviöitä ja sisällä on matkaoppaan mukaan muun muassa miestä nielevä käärme. Itselleni sen hopeoidun kardinaalin lisäksi on jäänyt mieleen pyhän Bartolomeuksen patsas, jossa hän nyljettynä kantaa omaa nahkaansa. Kaunista. :P
Muistelisin, että katolle pääsi tosiaan maksusta hissillä, mutta rappusvaihtoehto kuulostaa aika urakalta. :)
Heh, Duomon rappuset joo.. oi oi oi. Ensimmäisen kerran siellä ollessani laskin rappusten lukumäärän ja johonkin sen kirjotin ylöskin mutta enpäs nyt enää muista mihin. :) Mutta Milanon Duomo on yhä yksi upeimmista rakennuksista mitä olen elämässäni nähnyt! Se tunne minkä saa kävellessä Duomon pitkää sivua pitkin.. Voglio andrare a Milano!! Adesso! (onpas päässyt se pienikin italian taito taas katoamaan, tråkigt nog)
VastaaPoistaStammi bene!
Jokohan Duomo on avattu kääreistä? Kirkkoa on kunnostettu jo pitkään ja ainakin viime jouluna se oli vielä paketissa.
VastaaPoistaSahrami, hienoa että nyt pääsen kommentoimaan sinua kun poistit word Verificationin. Nyljetty nahka - iik, iljettävää.
VastaaPoistaEverybody, googeloikaamme Milanon tuomiokirkko ja ihailkaamme lisää! Tiina, ehkä sieltä selviää onko remontti selvä.
Heidi, sinähän osaat italiaa. (Se on andare, taisi tulla typo) Sinun ruotsiasi on ilo lukea. Kävin jo tänä aamuna lueskelemassa blogissasi. Häftigt.
Sebastiano, Missäkö Luigi? Luigi oli seuraavana vuonna Perugiassa yliopiston kahvilassa baarimikkona, lempinimeltä Gigi... Deittalin toista baarimikkoa nimeltä Paolo, mutta pitäisköhän säästää nämä jutut siviiliin, heh heh?
Minua ei olisis sille katolle saanut... =) Senverran hirvittävät korkeat paikat.
VastaaPoistaHallo I absolutely adore your site. You have beautiful graphics I have ever seen.
VastaaPoista»
I really enjoyed looking at your site, I found it very helpful indeed, keep up the good work.
VastaaPoista»