Nousin tavallista myöhemmin tähän päivään, vasta paljon jälkeen kuuden. Kävin ensi töikseni katsomassa parin blogikaverin kuulumiset. Toinen iloitsee uudesta koirastaan, toinen on huolissaan vanhasta koirastaan jossa on jotain vikaa ja joka pitää viedä lääkäriin. Nöyrtymisen paikka ihmisen elämässä. Voi tehdä sen minkä voi eikä yhtään enempää. Luonto hoitaa loput. Mikähän siinä on että sairauden kohdatessa ihminen alkaa syytellä itseään? Minun olisi pitänyt tajuta... Minun olisi pitänyt tehdä... Sellainen on karistettava mielestä jotta voi säilyttää voimansa ja toimia parhaalla mahdollisella tavalla. Tiedän että ystäväni tekee kaikkensa koiran puolesta. En tiedä mistä löydän sanat hänen rohkaisemisekseen mutta yritän parhaani. "Ajatukseni ovat sinun ja koiran luona."
Muutaman samanhenkisen kirjoittajan kesken on ollut puhetta inhimillisistä hyveistä ja paheista. Suosittelen tänään SAHRAMIN postausta NÖYRYYS, YLPEYS JA LANKEEMUS lisänä aiheeseen josta jo ainakin Kiltin tytön blogi ja Gnothi Seauton ovat kirjoitelleet. Minun mielestäni on olemassa oikean ja vääränlaista ylpeyttä, samoin oikean ja vääränlaista nöyryyttä. Vääränlainen nöyryys on nöyristelyä ja köyristelyä joka lamaannuttaa ihmisen. Vääränlainen ylpeys nostaa oman itsen ylös ja painaa muut alas. Väärä ylpeys käy lankeemuksen edellä. No tosin myös oikeasta luvallisesta ylpeydestä omiin saavutuksiin seuraa helposti se että kateelliset heittävät ylpimyksen päälle kuraa. Kell'onni on se onnen kätkeköön, jotta noin ei käy. Tai sitten ottakaamme riski ja katsokaamme keitä meidän oikeat ystävämme ovat. Mitäs muita sananlaskuja tai sanontoja tähän vielä vetäisi? Joo, joskus pitää niellä ylpeytensä ja nöyrtyä. Pitää antaa kaikkien kukkien kukkia.
Tulikohan tuossa nyt tarpeeksi sekoitettua kielikuvia ja asioita toisiinsa? Jospa laskeutuisi taas maan pinnalle noista hengen liitelyistä. Tein äsken seuraavat kaksi englannin nettikurssin tehtävää jotka lähetän maanantaina ja tiistaina kurssilaisille, sekä niiden mallivastaukset. Nyt pitää jatkaa valmisteluja puutarhakutsuja varten. Niin, niin, tiedän että sataa. Kutsut eivät ole tänään.
Kuvassa esikkoa meidän pihassa. Äskettäin kuvattua. / PICTURE: PRIMROSE IN OUR GARDEN
HUOM! EN EDELLEENKÄÄN PÄÄSE KOMMENTOIMAAN BLOGEJA JOISSA ON WORD VERIFICATION. Anita Konkka, jos liikut täällä päin; nimimerkki Rita joka on kommentoinut sinua, en ole minä. Hetken luulin tosin että se oli koska käytti minun keksimääni sanamuotoa "erejä":)
.
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaOn parempi tuntea edes vääränlaista ylpeyttä kuin ei ylpeyttä ollenkaan. Nöyryys on jo sananakin ruma. Mutta mikä olisi parempi sana kuvaamaan sitä prosessia, joka ihmisen on hyvä käydä läpi silloin tällöin? Tarkoitan itsen arvioimista pitäen mielessä kaikki käsillä olevat niin itseä kuin kaikkia sen vaikutusalueella olevia elämän ilmiöitä koskevat elementit. Iankaikkisen vanha Nykysuomen sanakirja antaa nöyrälle merkityksiä alistuvainen, kuuliainen, tottelevainen, taipuisa, alamainen, altis. Ihan puistattaa ajatella, että joku haluaisi ilmentää tuollaisia ominaisuuksia elämässään! Silkasta uteliaisuudesta vilkaisin, mitä etymologinen sanakirja sanoo nöyrästä: --Sanavartalon alkuperä on tuntematon. Suomen kirjakielen nöyrä on henkisiin ominaisuuksiin viittaava ja sävyltään selvästi myönteinen sana, mutta lähisukukielten vastineet merkitsevät konkreettisesti heikkoa, pehmeää, taipuisaa, huonoa tms. Suomen kirjakielessä-- -- se on saanut myönteisen sävynsä mitä ilmeisimmin juuri uskonnollisessa kielessä. Sisso.
VastaaPoistaEikö nuo vanhat merkitykset voisi jättää historiaan ja ottaa sekin sanan nykykäyttöön? Silloin se merkitsisi kypsyyttä hyväksyä jotkin elämän tosiasiat, joille ei voi mitään, mutta joiden ei anna lannistaa itseään ja joilla ei yritä lannistaa toisia.
VastaaPoistaOnko sekavasti ilmaistu? Keuhkoputkentulehdus heikentää ajattelua ja ilmaisua. Siihen tosiasiaan on pakko nöyrtyä joksikin ajaksi.:)
Nykyään on ihan uudet sanat ja uudet keinot, joilla ihmisiä alistetaan ja luokitellaan.
anna amnell: Noin minäkin sen ajattelin. Kirjoitinkin blogissani viime viikolla jutun Ota löysin rantein, älä jännitä, jossa sanoin, että mielestäni tärkeintä nöyryyttä on nöyryys elämän edessä. Samalla luottamusta, että elämä kantaa.
VastaaPoistaJeps, kaikki sanat voi ottaa hyvin monelta kantilta, aina tarpeen mukaan. Hyvä pointti, Anna! Ei edes keuhkoputkentulehdus sitä heikennä. Get well soon, my dear.
VastaaPoista