JUHANNUSMUISTOJA

.

Kuvassa on hevonen ja ratsastaja piilokuvana. Klikkaa isommaksi js haluat nähdä takemmin. Se on oikeassa reunassa.

Eiliseen Hesariin oli kerätty sivuntäydeltä suomalaisia juhannusmuistoja. Ei ulkomaalainen voi pitää meitä täysjärkisenä kansana jos niitä lukee. Heppu paistoi makkaran ilman tikkua pelkässä kädessään ja söi sen ennen kuin lähti sairaalaan hoidattamaan palovammansa. Kaikenikäiset kaahaavat maaseudun rauhassa mopoilla niin että hiekka pöllyää. Seurueessa oli 30 miestä joista vain 29 oli juovuksissa koska yksi oli kuskina. Selvä mies meni hakkaamaan halkoja ja löi kirveellä jalkaansa. Sairaalassa joutui odottamaan vuoroaan koska sinne tuotiin hukkuneita. Jonossa oli myös niitä jotka olivat polttaneet itsensä saunan kiukaassa. Käytiin R-kioskilla hakemassa krapulajuomaa. Kun palattiin, hirvi seisoi omakotitalon pihassa ja kusi grilliin. Tämä tapahtui Helsingin Käpylässä.

Emme yleensä vietä juhannusta, mutta on minulla pari juhannusmuistoa muutaman vuoden takaa. Ei mitään perinteistä kuten Hesarin jutuissa. Muutama vuosi sitten juhlimme isolla joukolla kansainvälisessä seurassa, kun tuttavaperhe kutsui Tuusulaan. Heillä on iso pihapiiri jossa seurustelimme suomalaisten ja Suomessa asuvien ulkomaalaisten kanssa. Ranskalainen, amerikkalainen, useita brittejä, uusiseelantilainen, hollantilainen, mixed marriages ja kaksikielisiä lapsia. Se oli ihana juhla. Läheisen järven rannalla odotti kokko, mutta me lähdimme jo paljon ennen puoltayötä koska puoliso oli ollut tapansa mukaan töissä juhannusaattopäivän.

Toinen juhannus jolloin juhlimme ystävien kanssa oli englantilais-suomalaisen pariskunnan kutsumina sen suomalaisen osapuolen vanhempien mökillä Tervakoskella. Silloin jouduimme “matkustamaan” tunnin ajon verran. Se juuri on tyypillistä suomalaiselle juhannuksenvietolle että siihen liittyy vaivalloista pakkaamista, sulloutumista, helteessä hikoilua, tuskallista matkaamista alkeellisiin oloihin hyttysien syötäväksi, ja uskoakseni monet haluavat sen tehdä joka vuosi. En ilmeisesti ole kovin suomalainen, koska se ei kutsu. Niin, palatakseni kertomaani. Tervakosken juhannus ei tapahtunut alkeellisissa oloissa. Hirsimökki oli todella upea ja hyvin varustettu. Ainoa kiusa olivat karmeat paarmat, ja paluumatkalla jouduimme ajamaan ennenkokemattoman pelottavassa rajuilmassa ja kaatosateessa takaisin Helsinkiin. Kun siitä selvittiin tuntui mukavalta ajatella uusia ja vanhoja ystäviä juhannuskutsuilta. Sielläkin oli suomalaisia ja englanninkielisiä, puolalainen nainen puolalais-suomalaisine lapsineen, kiinalaispariskunta, joka keräsi Suomen luonnosta kasveja ja teki niistä salaatin. En uskaltanut maistaa, mutta sittenpä en päässytkään osalliseksi yhdestä suomalaisen juhannuksenvieton perinteestä; käymisestä ensiavussa. Hah hah. Ei minusta taida saada täyssuomalaista.
.