Puhun kieltenopettajan blogissani pari sanaa siitä miten olen hyödyntänyt leluja aikuisopetuksessa. Ei uskoisi miten mielellään aikuiset miehetkin leikkivät nukkekodin kalusteilla. Stereotypiat romuttuvat.
Ei voi olla! Ehkäpä huiputan teitä... RITA MAESTRA
Lastenkasvatuskeskusteluun lisää:
Mitkä ovat (olleet) lastenne tai teidän lempileluja?
Onko lapsilla liikaa tavaraa?
Millaiset lelut auttavat mielikuvitusta kehittymään?
Millaiset leikit kasvattavat ja opettavat?
Näkeekö lasten leikeistä mitä heistä tulee isona?
(Minä leikin lapsena koulua ja nyt olen opettaja.)
Minulle tulee aamulla yksityisoppilas jonka kanssa kävin yhtenä keskiviikkona läpi huonekalujen nimityksiä englanniksi nukkekodin kalusteiden avulla. Juu, hän on mies.
Leikkimieltä tähän päivään itse kullekin!
.
En tiiä näkeekö lasten leikeistä mitä heistä tulee isona, mutta minä muistan yläasteella selanneeni jotain yhteishakuopasta ja mua kiinnosti hurjasti lähtä opiskeleen sosiaalikasvattajaksi. Sellaisia ei enää tänä päivänä valmistu jotenka nyt sitte kymmenen vuotta myöhemmin musta ois tarkotus tulla sosionomi. =D
VastaaPoistaMulla on muuten huomenna pääsykokeet, krääk!
Minäkään tuskin olen leikkinyt pappia tai saarnaajaa. Meidän perheessä ei ollut tapana käydä edes joulujumalanpalveluksessa. Vaan eipä tuo estänyt Kutsujaa kutsumasta - hänelle näyttää kelpaavan mitkä tahansa lasten leikit.
VastaaPoistaJos tytärtämme ajattelen, hänestä voisi leikkien perusteella tulla tanssija, pappi, kanttori, kauppias, kuvataiteilija, kirjailija, siivooja, näyttelijä, koomikko, akrobaatti jne. Meillä on myös vaimon (sosionomi AMK - valmistumassa ensi vuonna yhteiskuntatieteiden maisteriksi) lapsuuden aikainen kolmekerroksinen leikkikoti.
Tuskinpa mikään hänen leikeistään suoraan viittasi tulevaan tutkintoon. Mutta mukava se on ajatella lastaan ja miettiä, mikä hänestä tulee.
Mä piikitin kyllä nuket aika hyvin, mutta en kestäisi hoitoalalla päivääkään. Arvostus kaikkeen hoitotyöhön on suuri, koska se on homma, johon minusta ei ole.
VastaaPoistaRakentelin taloja, tein käsitöitä, hoidin puutarhaa, piirsin, nyhersin itseksini. Ammatikseni nyherrän ohjelmia nykyisin, itsekseni. Puutarhahommat ja käsityöt ovat nytki mieluisia, mutta ammatiksi asti ehkä ei.
Yhteen kysymykseen voin ainakin ottaa kantaa: nykyisillä lapsilla on liikaa leluja. Kyllästyvät 'valmiisiin' leikkeihin nopeasti ja sitten katsotaan telkkaria/dvd:tä, kun 'ei ole mitään tekemistä'.
Toinen lapsistani on piirtänyt kaksivuotiaasta. Ja opiskelee graafikoksi.
VastaaPoistaToinen on käyttänyt tietokonetta kaksivuotiaasta. Ja menee lukemaan elektroniikkaa ja tietoliikennettä.
No, ihan noin yksinkertaista se ei aina ole, mutta omien lasteni mieltymykset ovat kyllä tulleet ilmi jo ihan pienenä.
Heillä on myös erittäin kiinteä sisaruussuhde, pienen ikäeronkin ansiosta. Leikit ovat olleet sitten jotain fantastista: jo ihan pienestä leikkivät mielikuvitusleikkiä; kaikki mitä he tekivät, sisälsi ainakin kymmenen hahmoa, joita he itse esittivät. Varsinaista dramatisointia koko elämä. Ruokapöydässä ei koskaan tiennyt ketä kaikkia oli läsnä! :D
Sosionomi kuulostaa siltä että minustakin olisi voinut tulla sellainen! Öh, parasta mennä googeloimaan että mitä se pitää sisällään. Onnea ja menestystä, Unenvarjo.
VastaaPoistaTuomo,
Olisipa hienoa saada lukea postaus siitä miten sinusta tuli pappi.
lkh, lyhennys sanasta "luokkahuone"?
Vai onko se IKH? Minulla on sama tuntemus kuin sinulla että hoitolalla en kestäisi. Hui. Ja minustakin lapsilla on liikaa leluja. Niihin turtuu eikä mikään tunnu miltään. Liian valmiitakin monet niistä ovat. Ei jää luomiselle tilaa.
Rita,
VastaaPoistaSosionomi on vähä niinku sosiaalitantta. =D
Joo! Me ollaan vähä niinku samiksia. =D
VastaaPoista