Hain eilen pihasta maljakollisen syreenintuoksua himatsuun. Huumavaa.
LAUNTAILATINA
Vanhoja tuttuja lausahduksia antiikin ajoilta, mutta kuinka moni meistä tietää mitä kaikki latinankieliset viisaudet oikeasti merkitsevät?
NAVIGARE NECESSE EST, VIVERE NON EST NECESSE.
Merenkulku on välttämätöntä, eläminen ei ole välttämätöntä.
Tuo lause mainittiin englannin keskusteluissa tällä viikolla kun aiheenamme oli "The Attraction of Everything Foreign" eli Kaiken ulkomaisen viehätys. Juteltiin siitä onko välttämätöntä käydä ulkomailla, ja jos on, niin missä mielessä. Alettiin käännellä tuota latinan sanontaakin ja arveltiin sen merkitsevän että pitää mennä muihin maihin. Sitä se ei kuitenkaan alunperin merkinnyt. tarkistin juuri äsken teoksesta Kivimäki: Carpe diem!
Sanoma: "Tärkeät asiat on tehtävä vaarankin uhatessa." Niin sanoi Pompeius kun merimiehiä pelotti lähteä viemään lasti myrskyssä Roomaan.
Voihan sen nykynörtti ottaa itselleen huoneentauluksi vaikka merkitsemään että SURFFAILU NETISSÄ ON VÄLTTÄMÄTÖNTÄ NYKYPÄIVÄNÄ, REAL LIFE EI OLE NIIN KOVIN OLENNAISTA.
Mitä mieltä? Onko matkustelu ja ulkomailla käyminen välttämätöntä? Missä mielessä?
Minä lähden nyt ainakin ulos. Mitenkähän latinaksi hyvästellään...?
.
"Alettiin käännellä tuota latinan sanontaakin ja arveltiin sen merkitsevän että pitää mennä muihin maihin. Sitä se ei kuitenkaan alunperin merkinnyt"
VastaaPoistaMinä tätä ihmettelen.
Miten tuolla tavoin voidaan ajatella... En näe ajatuksen kulkua.
Itse olen aina nähnyt tuon niin että elämä voidaan uhrata suuremman, yleisen asian vuoksi.
käsitän tuon lauseen niin että elämä (merenkulku, että tekee jotain elämässään, tutkii, etsii jne.) on niin tärkeää että sen puolesta voi uhrata henkensäkin - mikä elämästä aina onkin väistämättömänä seurauksena: kuolema. mutta tärkeää on että sen elämänsä käyttää jotenkin niin että "tietää eläneensä" Oo
VastaaPoistaen osaa latinaa mutta tältä pohjalta kääntäisin tuon näin "merenkulku on välttämätöntä, elämä on sivuseikka" tms. :)
"Matkailu avartaa" on kammottava klisee mutta totta se on.
VastaaPoistaMatkustamiseen liittyy monta mukavaa piirrettä; lähtökuviot, matkustaminen, arkirutiineista irrottautuminen... Ja kotiin on aina kiva tulla.
-gs
Pieni anekdootti:
VastaaPoistaOsti tänään hollantilaisia leivoksia, ja niistä levisi keittiöön erikoinen, mausteinen tuoksu. Tuumattiin tyttären kanssa, että ne tuoksui "ulkomaiselta". Sitten tyttäreni tokaisi: "no tavallaan me kyllä ollaankin ulkomailla".(Itse en ollut tullut ajatelleeksi, kun olemme kuitenkin kotona)
Minusta pitäisi aina olla vähän "ulkomailla" ja kuitenkin kaikkialla kotonaan. Pitäisi osata tarkkailla asioita ottamatta niitä itsestäänselvyyksinä, niinhän ihmiset yleensä käyttäytyy matkustaessa.
Aivan kuten kielten oppiminen laajentaa ajattelua, myös erilaisten ympäristöjen kokeminen luo takuulla ainakin jokusen uuden neuroniyhteyden.
Uuden kokemista voi tapahtua ihan kotikulmillakin, elämä on sellaista. On kuitenkin hyvä kasvun paikka, kun vaihtaa maisemaa.Jos matkustelu on jatkuvaa, ehkä siitäkin muodostuu vain rutiini, eikä pääkopassa oikeasti tapahdu mitään uutta.
Siis tästä olisi asiaa vaikka kuinka, mutta rajoitetaan, rajoitetaan...
Toisille on, toisille ei. Minulle navigare on necesse.
VastaaPoistaEikä tosiaan riipu vain elämänkokemuksesta tai siitä mitä on jo nähnyt. Mieheni perhe asui kaukomailla useita vuosia poikien ollessa nuoria. Miehestäni kehittyi varsinainen kosmopoliitti joka on joka paikassa kotonaan, haluaa nähdä ja kokea kulttuureita, sopeutuu, rakastaa matkustamista... Ei silti juureton. Miehen pikkuveljestä taas tuli varsinainen Suomi-poika - ei poistuisi sieltä nyt sinne päästyään enää ikinä. Matkailtukin on kuulemma ihan tarpeeksi jollei nyt mitään ehdottoman pakollista nähtävää tule. "Kotona on kivaa" hallitsee enemmän kuin merenkulun pakko.
Kiitti noista kaikista ajatuksistanne, aion ajatella niitä kaikkia, ja vähän lisääkin :)
VastaaPoistaPaikalleen jäämisen vaara: nuppi nahistuu.
VastaaPoistaMutta jos omaa puutarhan silloin purjehtiminen ei ole välttämätöntä. Kiinalaisen sanonnan mukaan vain puutarhanhoito on tärkeää.
Minä en mielelläni matkusta. Haluaisin mieluummin olla perillä. Olen vähän niin kuin pappa Niko Kazantzakiksen kirjassa, jolta kysyttiin, miksi hän ei lähde matkustamaan ja tutustumaan maailmaan. Hän vastasi: "annan maailman tulla minun luokseni." Joskus se käy niinkin päin.
Olen pitänyt saarnankin aiheesta liikkujat ja paikallaan olijat - jos ketä kiinnostaa
Mitä paikalleen jäämiseen tulee, niin minua kiehtoisia ajatus että voisin laittaa tuolin Arnon rantaan ja katsella niin kauan Ponte Vecchiolla vaihtuvia varjoja, että tuntisin niistä jokaisen, oli olosuhteet mitkä hyvänsä...
VastaaPoista