Sunday, July 30, 2006

IHMISTAITOJA

.


Aikaisemminkin olen sitä haaveillut että jos koulussa opetettaisiin enemmän ihmistaitoja, elämä olisi helpompaa kuin nyt. Minulla oli aikanaan viisaita, eteviä psykologian ja uskonnon opettajia lukiossa, joiden opetuksia muistelen ja käytän hyväkseni vieläkin. Erityisesti muistan pari miesopettajaa, jotka olivat ihan aidosti meistä nuorista ja omasta opetusaineestaan kiinnostuneita. Heidän tuntinsa olivat virkistävä kokemus. Minulla olikin sekä uskonto että psyka 10 koko lukioajan.

Elävät esimerkit ja pienet kertomukset jättivät opit muistiin. Vieläkin pystyn palauttamaan mieleen psykan tunnin esimerkkejä yhdestä sun toisesta keissistä, vaikka olen kouluaikojen jälkeen lukenut hyllymetrikaupalla alan kirjallisuutta.

“Mies seisoo rauhassa kassajonossa, kunnes alkaa yhtäkkiä liikehtiä kuin raivotautinen, lyö kädellä otsaansa ja ryntää paikalta hullunkiilto silmissä tukkaansa repien. Jos tuohon saadaan taustaksi tieto että hän kauhistui kun muisti jättäneensä silitysraudan päälle ja kiiruhti kotiin katsomaan tuliko vahinkoa, käytös muuttuu ymmärrettäväksi.”

OPETUS: Ei kannata arvioida ihmisiä vain käyttäytymisen perusteella. Ei siitä voi tehdä kattavia johtopäätöksiä.

Silloin tällöin kun ääneen ilmaisen toiveen että ihmissuhteita ja ihmisen psykologiaa opetettaisiin kouluissa enemmän, tai että ihmiset lukisivat kasvatusoppaita ennen kuin hankkivat lapsia, saan torjuvan reaktion. He tuntuvat olettavan että heille tarjotaan jotain typerää hakuteosta josta muka saa keittokirjan tapaisesti valmiit ohjeet lasten käsittelyyn. En ole eläessäni sellaista opusta nähnyt, mutta kaikilla sellaisen olemassaolosta tuntuu olevan tieto, vaikka kukaan ei kai ole sellaista edes kädessään pitänyt, saati sitten että olisi lukenut.

Ne jotka luopuvat tuollaisesta turhasta torjunnasta, löytävät aika kivoja käyttökelpoisia oppaita parisuhteisiin, avioliittoon, murrosikäisten lasten ymmärtämiseen ja niin edelleen. Muiden kirjaamista havainnoista ja tiedoista saa tukea, ideoita, lohtua, voimaa. Kirjan lukeminen ei tarkoita että kaikkea siihen kirjoitettua on pidettävä absoluuttisena totuutena. Sellainenkin asia mistä itse on eri mieltä tarjoaa tilaisuuden järjestellä omia kokemuksia ja ajatuksia uuteen uskoon. Tosiasiaksi jää kuitenkin että MUTU (“musta tuntuu”) - tapainen lasten ja aikuisten käsittely, kasvatus, kohtaaminen vie usein harhaan. Se mikä maalaisjärjellä tai ekalla vaistolla tuntuu oikealta ratkaisulta ja toimintatavalta, mutta meneekin metsään, voitaisiin välttää kun luettaisiin ensin tutkimustulokset. Oho, eipä ollutkaan hyvä idea antaa teinien juoda alkoholia kotona valvovien silmien alla, vaikka siltä tuntui. Muutaman vuoden tutkimus osoitti suuresta osasta noista sallivien kotien kasvateista kehkeytyneen alkoholisteja. “Juominen on ookoo, kun kerran mun vanhemmatkin sen hyväksyvät.” Tiukka hellittämätön kuri vie kasvatuksessa yhtä suurella todennäköisyydellä ojaan kuin vapaa kasvatus. Ohjaava kasvatus tuottaa yleensä ottaen parhaita tuloksia, mutta mistä vanhemmille koulutus ohjaamiseen? Ja jos koulutusta on, kuka takaa että sitä osataan soveltaa?

Tästä linkistä voitte lukea

ISÄN KOKEMUKSIA MURROSIKÄISESTÄ

Johanneksella on “ilo” kanssaelää keskimmäisen lapsensa tunteita ja kuohuntaa päivästä päivään. Onnea vaan! Me muut luemme täältä turvallisen välimatkan päästä. Pahin kuohuntavaihe kestää tilastollisesti vain noin vuoden.
.

No comments:

Post a Comment

Ilahdun kommenteista ja pyrin vastaamaan kaikkiin.

Kello 16 - 17 jälkeen en tavallisesti ole paikalla, mutta aamulla sitten taas.

Sana on vapaa, hyvät blogikaverit :)