Greetings from Finland. Un saluto dalla Finlandia. Myyntikoju Kauppatorilla.
Leikin taas turistia asuinkaupungissani. Keskusta on ihan erinäköistä ja tuntuista kuin meillä pohjoisen periferiassa.
Tuollainen koppi löytyi pikkukadulta jota kävelin Kauppatorilta Senaatintorille. Kuvan ranskalainen pikkupoika huuteli "maman" kun muu perhe käveli eteenpäin. Hän halusi tutkia puhelinkoppia.
Kävin Kauppatorilla ostamassa yhdestä myyntipisteestä pinssin jossa on Suomen lippu ja Ranskan lippu. Viime kesänä ostin samanlaisen jossa Suomen lippu ja Italian lippu ovat rinnakkain. 4 euroa. Niitä ei ollut enää, ja Ranskakin oli vähissä. Kojua pitää suomalainen rouva joka on italialaisen kanssa naimisissa. En muista mihin tämä liittyy, mutta viimekesäisestä jutskaamisestamme muistan tällaisen yksityiskohdan hänen sanomanaan:
E un po' come prezzemolo; va con tutto! Eli "se on vähän niinkuin persilja, sopii kaikkeen". Kivasti sanottu. Simpatico!
Painotuksia äskeiseen, jos nautit ääneen lukemisesta: prez ZEE molo; sim PAA ti co
Räpsin tänään muitakin kuvia katsellessani Helsinkiä turistin silmin. Laitan blogiin myöhemmin...
.
Täällä sanotaankin ihmisestä (useimmiten turhasta julkkiksesta)"prezzemolino", hieman halveksivaan sävyyn.
VastaaPoistaAlkaa olla matkakuumetta, ja kumma stressi siitä, että mielessä on miljoona asiaa, joita tehdä sitten Suomessa. Yksi on käyttää ainakin pari päivää Hesan kierroksella, ihan just turistina!
Eikös tuo puhelinkoppi ole 'halpahiltusen' edessä Sofiankadulla. Ramppasin kyseisessä divarissa opiskeluaikana päivittäin. Nimittäin kirjaa liikkui siinä putiikissa sellaisella vauhdilla että hyvät kirjat vietiin ellei nyt kädestä niin ainakin hyllystä jotakuinkin samantien.
VastaaPoistaOlen itsekin huomannut leikkiessäni kameran kanssa, että Helsinki on hieno kaupunki linssin takaa katsottuna. Arjen kiireissä sitä säntäilee paljon ympärilleen vilkuilematta, mutta kuvaajana taas oikein etsimällä etsii mielennkiintoista kuvattavaa. Näin sitä huomaa, että oikein hyvä turistikohde on Helsinki.
VastaaPoistaOlin muuten tänään huomaavinani Ritan näköisen naisen (tuo profiilin kuva) erään aasialaisen ravintolan terassilla. Nyt kun kerran olit keskustassa vierailemassa, niin saatoit jopa ollakin juuri sinä. :)
Sari,
VastaaPoistaOutoa tuo persiljan trivialisointi. Sehän on fantastinen yrtti. Muistan mennä vuosilta kun kerran sanoin että pidän neilikoista leikkokukkina, ja yksi henkilö huudahti: Nehän ovat niin tavallisia! Ensinnäkin mitä tavallista on neilikassa? Sehän on kuin taideteos. Ja toiseksi mitä vikaa tavallisessa on? Joo, ja opiskelutoveri ihmetteli kerran sitä kun pääaineeni oli niin tavallinen kieli kuin englanti. Miksi et ole valinnut jotain erikoisempaa kieltä? hän kysyi.
Tuomo,
Joku kirjakauppa siinä tosiaan oli. Pitää katsoa seuraavalla kerralla tarkemmin, samoin kuin kadun nimeä. Olen maanantaina seuraavan kerran menossa Hesaan opettamaan.
Tony,
En ollut terassilla. Kävelin vain Kaivopuistosta opetusduunistani Rautatientorille ja siinä matkalla otin kuvia ja leikin turistia runsaan tunnin verran klo 12 - 13. Yhdistettynä business and pleasure. Täytyypä käydä taas kuvablogissasi. Se vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta.
Sofiankatua veikkaan minäkin.
VastaaPoistaJa muuten,tavallisuus on katsojan silmässä! Erikoisuuden tavoittelijat ovat yleensä aika tylsää ja pinnallista porukkaa. Jos on erikoinen, koska on oma itsensä, on se aivan eri asia.
Kaikki eivät löydä tai tunnusta omaa erikoisuuttaan ja siksi hakevat jotain kuvitteellista "persoonallisuutta", jotain päälleliimattua erikoisuutta.
On tietysti niitäkin, jotka puolestaan tavoittelevat epätoivoisesti "normaalia", ja heille silmiinpistäminen on kauhistus. Molempi kurja asenne.