ABC

.


Kirjaimia kirjapinon muotoisessa rasiassa. Käytän kieltenopetuksessa.

Letters in a box shaped like a pile of books. I use them when I teach languages.

ooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo

Valtaosa ihmisiä muistaa asiota parhaiten näkömuistin avulla, joten siinä mielessä kuvat ja esineet voivat olla suureksi avuksi ja helpotukseksi, mutta vaarana on aina sekin että jälkikäteen oppilas muistaakin vain kuvan tai esineen omalla kielellään, tai ei millään kielellä, vaan muotona. Siksi pidän tärkeänä että välillä kaikki havaintovälineet jätetään syrjään, eikä lueta eikä kirjoiteta vaan pelkästään puhutaan ja kuunnellaan. Aika äkkiä siihenkin tottuu, vaikka aluksi joku opiskelija saattaa reagoida kuin hukkuva joka tarvitsee pelastusrenkaan. "Miten se kirjoitetaan?" "Miten voin toistaa sanan perässäsi jos en tunne sanaa enkä tiedä miten se kirjoitetaan?"

Kirjaimet ovat joillakin niin tiukkaan sidoksissa oman kielen systeemiin että aivot eivät ota vastaan muuta kuin "meidän aakkoset". Poimin käteen E-kirjaimen englannin tunnilla ja minulle tarjotaan sen nimeksi "ei". Sähköpostista on helppo muistaa että E kuten Email eli "ii".

H on kaksinkertainen ongelma monille englanninopiskelijoilleni. Pitää muistaa että sen nimi on "eitsh" ja myös on jaksettava ääntää se suhuässä. Minä en kelpuuta ääntämistä "eits". Se merkitsee kahdeksikkoja; eights.

Jos vielä englannin kielessä pysytään, sanasta eight tulee mieleen tuo suomenkieliselle käsittämätön ilmiö kirjoittaa kirjaimia joita ei lausuta, kuten gh. Mitä se siellä kelluu kun sillä ei ole mitään virkaa? Light, right, might, sight, height, eight...

Ja jotkut ulkomaalaiset ihmettelevät meidän ääkkösistä noita pisteitä a:n ja o:n päällä. Mitä ihmeen roskia? Ja y-äänne sitten?Eiko nut muka ilman naita parjaa? Huvin parjaa kauttamalla vain itselle sopivia aanteita ja sumboleja. Huvin paljon uksinkertaisempaa, varsinkin jos vaantaa lauserakenteet ja muun kieliopinkin itselle sopivaksi. Onko se sitten kuulijalle hauskaa vai tuskallista...? No jaa.

Kannattaa opetella kukin vieras kieli siten kuin se on eikä pyrkiä mukauttamaan omaan kieleen. On se tietysti aina aluksi vaikeaa, mutta helpottuu aina sitä mukaa kun oppii uuden ongelmakohdan hallitsemaan.

Minulla on espanjan puhetilanteissa vaikeutena se että italia tuppaa esiin ellen keskity. Heti kun vähänkin hellitän, huomaan että meksikolainen puhekaverini korjaa. Esimerkiksi sanon "ho" ( = minulla on ), vaikka tiedän että minun pitää sanoa "tengo". Virkeänä sujuu, mutta väsyneenä kompastuu, sekä silloin kun innostuu puheenaiheesta eikä ehdi kiinnittää kieleen huomiota. Mikä onni ja etu minulle että amigoni on opettaja, ja viitsii korjata ja auttaa. Ihanaa jos kaikki minunkin oppilaani suhtautuvat minuun apuna, tukena, turvana, kumppanina, ohjaajana, sparraajaana.

Tiesittekö muuten että V-kirjaimen nimi on espanjaksi UVE ja italiaksi VI tai VU? Äh, viimeksi meksikolaiseni kanssa jutellessa taisin vahingossa sanoa TV:tä italiaksi TiVu. Se mahtoi kuulostaa pähkähullulta. Ainakin hän katsoi minua sillä hetkellä hämmästyneenä ja alkoi luetella eri tapoja sanoa la television.

Hehehe eli espanjaksi merkittynä jejeje.
.