.
Harmistus sentään. Kirjoitin eilen pitkän vastauksen onnellisuuspostauksiini saamiini verrattomiin kommentteihin, eikä vastaustani nyt näykään siellä. Hävinnyt. Haihtunut. Pluh! Gone up in a puff of smoke. C'est la vie. Ei voi kun parempaa pyytää. Ei vaan, life is great. I'll pay more attention next time.
Suomalaisen aikuisen onnellisuuden tutkija Perttula on saanut esiin kaksi hyvin erilaista tapaa elää onnellisena. "Unitilastaan havahtunut ja sen jälkeen itsestä ohjautuva aikuinen, koehenkilö Aapo, ja toisaalta tilanteesta ohjautuva, edelleen uinuen elämäänsä jatkava aikuinen, koehenkilö Juhani."
Kun Perttula mietti noita kahta onnellisuuden väylää, kysymys pohtivuudesta ja pohtimattomuudesta nousi tärkeäksi. Ne ovat tapoja joilla onnellisuus muodostuu tai on muodostumatta. Älköön kukaan nyt tässä vaiheessa luulko että jompikumpi on suoraan verrannollinen onnellisuuteen ja sillä selvä.
Jos otan kirjasta lainauksen "pohtimattomuus on ensi sijassa sopeutumista", ja alamme sitä pohtia, voimme todeta että ei sopeutuminen sinällään välttämättä tuo onnellisuutta tai sen vajetta. Elämä voi olla helpompaa kun sopeutuu, mutta onko se onnellisempaa? Ehkä. Ehkä ei. On tilanteita joissa ulkoaohjautuvuus on paikallaan, kuten armeijan harjoitukset, eikä pohtiminen sovi alokkaalle. Ajatteleminen jätetään kersantille. Sama ihminen voi olla mielellään yhdessä tilanteessa ohjattavissa, ja toisessa tilanteessa olla itse ohjaksissa.
Minun on valmistauduttava ohjaamaan paria opiskelijaani. Eka tulee jo ennen kahdeksaa joten joudun nyt sopeutumaan tähän tilanteeseen ja omaan aikatauluuni. Minun on aina opettaessa sopeuduttava tai oltava sopeutumatta, mukauduttava oppilaaseen tai järjestettävä niin että oppilas mukautuu minuun. Opiskelijan ja opettajan suhde on parhaimmillaan onnistunutta luovimista ja vuorovaikutusta, yhteistyötä. Yhdessä eteenpäin.
Opiskelu vaatii opiskelijan omaa pohdintaa ja ajattelutyötä, mutta toisaalta osa kieltenopiskelua kannattaa suorittaa kuten armeijassa. Kun harjoitellaan ääntämistä toista mallin perässä äläkä liikoja ajattele. Ajattele vasta sitten kun harjoitus on ohi.
.
Tuli tuosta C'est la vie:stä mieleeni 80-luvun lopulla Saab-Scanialla Ruotsissa työskennellessäni tapaamani savolaismies, ensinnäkin hän onnistui puhumaan ruotsia selvällä savolaisaksentilla (mm. kom tillpuakka) ja yksi hänen lempisanontojaan oli: soodaa on elämä.
VastaaPoistaKiitos, Johannes, sait yhden sateisesta ja ankeasta aamusta kärsivän nauramaan!
VastaaPoistaEn nyt edes muista mitä piti kommentoimani, mutta ei kai se sitten ollut kovin tärkeää.:)
Voi miten piristävä juttu! Sådant är livet, just jo. Minäkin olen kuullut savolaisesta joka puhuu saksaa tyyliin "suagen sii"... (Sagen Sie...), ja yhdestä joka vetäisee ranskaksi silivuplee (S'il vous plaît).
VastaaPoistaSari, ei viizitä ruveta siirtämään tätä juttua italian kieleen, eihän? - Voi ei, aivoni muodostivat jo vuado a kuasa (Vado a casa).
Jag ska stänga av nu, men jag kommer tillpuakka. Kommer ku hinner :)
Onnellisuus on sitä kun elämä on tasapainossa. Pohtii, toimii, jättää silleen. Iloa, surua. Nämä kaikki tai vielä jotain muuta itselle omaan elämäntilanteeseen sopivassa suhteessa. Ylenpalttinen menneen märehtiminen ja synkkyydessä rypeminenkin on jossain määrin paikallaan. Mutta, ainakin minulle passaa paremmin kun kuljen katse kohti tulevaisuutta ja eteenpäin, hieman yläviistoon.
VastaaPoistaMikään ei voita kevätaurinkoa ja eväsretkeä vanhan riihen porraspuulla.
"Opiskelu vaatii opiskelijan omaa pohdintaa ja ajattelutyötä, mutta toisaalta osa kieltenopiskelua kannattaa suorittaa kuten armeijassa."
VastaaPoistaKiitos, rita, neuvoista, ammattilaisen näkemyksistä ja kiitos kommentoijille; suomenkieli viäntyy millä kielellä tahansa... that's the point! :)
Pikkuliina,
VastaaPoistaVoinpa allekirjoittaa tuon. Pieni rypeminen piristää, mutta valoisa elämänasenne vallitkoon.
Sivuaskel,
Kielet ovat ihmisaivoista lähtöisin, joten monimutkaista ja monimuotoista touhua niiden opiskelukin on, mutta erittäin kivaa. Olen innostunut uudesta monimuoto-kurssituksesta jota toteutan tänä syksynä kolmen oppilaan kanssa netissä ja puhelimitse. Lupaavaa, kivaa täsmäopetusta jokaisen henk.kohtaisiin tarpeisiin.
Ihanat kommentit taas tässäkin boksissa. Kivat kommentaattorit. Kiitos Johannes, Sari, Pikkuliina ja Sivuaskel.
Ja kiitti niille lukijoille jotka eivät kommentoi mutta lukevat. Tiedän että olette siellä koska minulla on laskurit. Hih. Mukavaa päivää kaikille!