Sain tämän nettiosoitteen parilta ystävältäni jotka toimivat ihmisoikeuksien puolesta. Kiitos ja merci, Kyllikki ja Jean Louis.
HUMAN RIGHTS AND TOLERANCE
Silmiini osui sivuilta jotain ajankohtaista. Jos toimii kuten tässä ylevässä puheessa kehoitetaan voi joutua maksamaan sen kalliisti, mutta näin se kuitenkin on:
“Toiminta on ainoa keino välinpitämättämyyttä vastaan. Aina kun kohtaat ihmimillistä kärsimystä ja nöyryytystä, ota kantaa. Hiljaa pysyminen toimii sortajan hyväksi, ei koskaan uhrin. Alistaja saa siitä rohkaisua, alistettu ei.”
"Action is the only remedy to indifference.
Whenever and wherever human beings endure
suffering and humiliation, take sides. Neutrality helps
the oppressor, never the victim. Silence encourages
the tormentor, never the tormented."
~ Eli Weisel, 1986 Nobel Peace Prize acceptance speech. ~
Meille jokaiselle tulee pienessä ja suuressa mittakaavassa eteen noita tilanteita jolloin on päätettävä olenko hiljaa vai sanonko jotain. Toiminko vai vetäydynkö pois tilanteesta?
Ei kannata joka soppaan lusikkaansa pistää, eikä joka jupakkaan hypätä pää edellä ryvettymään, mutta hei - nousenko KOSKAAN sorrettuja puolustamaan, puhumaan hyvän asian puolesta, ottamaan tarpeen vaatiessa nenille, vao puristanko kättä nyrkkiin salaa taskussa?
Minun pitää omalta osaltani alkaa miettiä olenko lakannut ottamasta nenille? Mistä se johtuu? Olenko mukavuudenhaluinen, itsekäs...? Vai olenko yksinkertaisesti keksinyt keinot edelleenkin taistella hyvien asioiden puolesta mutta taitavammin ja maltillisemmin?
Onko adressien allekirjoittamisesta hyötyä? Seuraako niistä jotain oikeaa äksöniä? Ostanko omalletunnolleni rauhaa allekirjoittamalla silloin tällöin jotain?
Pistän kohtalaisen paljon vuodessa rahaa erilaisiin hyväntekeväisyyskohteisiin. Kyllä kai ne rahat menevät hyvään tarkoitukseen? Järjestöt saavat enemmän aikaan kuin yksittäiset ihmiset isoissa jutuissa, ajattelen.
Mutta entä ruohonjuuritasolla? Autanko sorrettua lähimmäistä, työpaikkakiusattua, hakattua naapurin rouvaa, kulmakunnan juoppoa... (keksikää parempia esimerkkejä) ?
.
Sorrettua lahimmaista (ei valttamatta perheenjasenta) on paljon vaikeampi auttaa, koska silloin on pakko ottaa kantaa.
VastaaPoistaJa sitahan me emme halua, koska siita tulee usein itsellemme vaikeuksia. Siita pitaisi kuitenkin aloittaa, silla jos jokainen ottaisi pikkuasioissa kantaa, niita suuria ei olisikaan enaa. Kaikki olisi hoidettu ruohonjuuritasolla.
Hei hpy,
VastaaPoistaJoskus auttamistilanteet oikein leimahtavat ja räiskähtävät naamalle. Täytyy olla todella vahva itsetunto ennen kuin pystyy pitämään pintansa ja rauhallisuutensa. Joskus asia on sen arvoinen, joskus katuu katkerasti että on tullut sekaantuneeksi.
Ja joskus tilanne on sellainen että siihen on tullut väkisin mukaan vedetyksi.
Kunpa jokaisella olisi tilaisuus harjoitella ensin pikkujutuilla ja sitten vasta edetä vähän isompiin ja saada harjaannusta und muuta kokemusta.
Niimerkillä "Kokemusta alkaa olla, mutta onko koskaan oikein valmis"?
Tiedätkö muuten, mikä on mielenkiintoinen ilmiö? Teoriassa ollaan kovasti valmiita auttamaan esim. naapurin rouvaa jota hakataan, mutta sitten kun oikea tilanne syntyy, kaikki häipyvät johonkin.
Totta on etta harva menee puolustamaan naapurin rouvaa, mutta sellaista sattuu myos. Hyviakin ihmisia on, kuten voin eilen huomata laakarin vastaanotolla, missa eras mies antoi vuoronsa ilmeisesti karsivalle nuorelle miehelle, ja jai itse odottamaan taman tilalle. No, puolustamista tama ei tietenkaan ollut mutta sekaantulista kyllakin.
VastaaPoistaOn se noin niinkuin sanot. Usein löytyy avuliaita ihmisiä. Se on vaikeampi tapaus kun pitäisi mennä esim. kiusaajan ja uhrin väliin.
VastaaPoistaMinun näkemykseni mukaan ns. hyviä ihmisiä on enemmistö, mutta hiukan liikaa kuitenkin niitä jotka eivät osaa tai tohdi puuttua asiaan jos on jotain vääryyttä ympäristössä. Täytyypä joskus ottaa jotain konkreetteja esimerkkejä, Tämä tarinointini taisi jäädä vähän tyhjäksi täällä kertaa, mutta useamman kerran olen huomannut olevani sorrettujen puolustaja yksin kun muut ovat kaikonneet, ja toisinaan olen "johtanut" puolustusta. Haukkumisetkin on päälle tullut. Kaipa se pitkän päälle karaisee :)
Pienetkin ystävällisyydet ja auttaminen vrt. hpy'n lääkärinvastaanotolla, luovat positiivista ilmastoa. Ainakin niitä voi ruohonjuuritasolla jokainen harrastaa. Jos täällä Usassa antautuu katsekontaktiin kadulla, kaupassa, aina saa hymyn. Joku nuorukainen voi sanoa "How you doing?" tällaisellekin vanhemmalle akalle. Tällaiset lämpöaallot läikehtivät eteenpäin.
VastaaPoistaKyllä, Sikuri, lämpöaallot kulkevat ihmisestä ihmiseen, eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa onko jalat lämpimät ilman sukkia :) Nukuin taas viime yön ilman sukkia. Tehoaako homeopatia vai alkavatko hot flushes? Nehän olisivat talvella käteviä :)
VastaaPoista