Ateriastani tuli vähän hassukas paistos kun ryhdyin vastaamaan Jean Louisin tekstiviestiin kesken paistamisen. Kananmunien oli tarkoitus seota sulavasti kaiken joukkoon. Nyt sinne syntyi muutama lituska, mutta olen jo hävittänyt todistuskappaleet, hehe. Vakiokokki on pelaamassa golfia enkä voi väittää että keittiö olisi minun elementtiäni. Viestin näppäileminenkään ei vielä suju salamavauhtia, varsinkaan ranskaksi. Olen aloittanut kännykän käyttämisen vasta elokuun lopussa kun yhdistin puhelimessa opettamisen englannin kurssitukseen.
Lieveilmiöitä puhelinkurssilta:
Kurssilainen kuvaili minulle aamiaiseksi rakentamaansa ja syömäänsä voileipää, johon oli saanut mahtumaan jotain lihaa, kurkkua (cucumber), tomaattia ja mikähän se neljäs oli...? No joka tapauksessa minun oli siitä ja seuraavasta puhelusta selviydyttyäni mentävä keittiöön tekemään voileipä. Juu ja torstaina toinen puhelinoppilas kertoi syöneensä aamulla vaniljajugurtin. Arvaatte mitä ostin kaupasta pari tuntia myöhemmin. Toivotaan että seuraava ei kertoile paistaneensa kokonaisen härän vartaassa.
Mutta on tuo puhelimen soittoääni sitten minua miellyttävä! Se on rummutus. Toistaiseksi minulle soittavat vain puhelinoppilaat ajanvarauksella. En tiedä miten selviytyisin siitä että puhelin voi soida koska tahansa. Mon Dieux! Minähän sekoaisin sukkiini!
.
Kiitos Rita, tekstisi alta, rivien välistä vai mistä kaikesta kehkeytyy, välittyy taas tuo taiturimainen mielenkeventäjän taitosi... suupielet alkavat väkisin nousta tekstiäsi lukiessa, ja hyväntuulisuus saa vallan.
VastaaPoistaTuo rumpuäänen mainintakin... seuraa hyväntahtoista ja ymmärtävää nauruani!
Onnittelut Rita. Rummutus siis soittoäänenä...Polyfoninen puhelin siis.
VastaaPoistaMinulla soi 96QuietBit, puhelimeni ei soita rummutusta
Rummutuksista tulee ensimmäisenä mieleeni Safri Duo: Samba-agadio.
Se menee jäseniin ja tuntuu iholla.
Leonoora,
VastaaPoistaEtkö lähtenytkään viikonlopuksi böndelle? Tuota rivien välistä lukemista olen miettinyt muutamana päivänä aika paljon. Se on todella paljon lukijan itsensä varassa miten muiden sanat ottaa. Ne ovat hirveitä hetkiä kun on pyrkinyt mielenkeventämiseen ja joku lisääkin siihen omasta takaa jonkin piruilevan äänensävyn tai jotain negatiivista. Minun kirjoituksissani ei sellaisia ole omasta takaa. Heh, sinulla on hyvä huumorintaju kun naurat vitseilleni :D
Pikkuliina,
Ihme että löysin "oikeaa" rummutusta, siis kapuloilla rumpusetissä hakattuna, jotkut bongojen tapaiset kadellä rummuttamiset olisivat minulle olleet sitten vasta second best vaihtoehto. Yksi ystäväni neuvoi minulle yahoo-osoitteen mistä sitä löytyi, ja kännykkää ostaessani kaupasta varmistin jo ihan ekaksi asiaksi että siihen saa laitetuksi rumpuja.Hyvä jos lisäksi pystyy soittamaan puheluja :)