Päivän työt alkavat olla sen verran hallinnassa että jatketaan kertomista eilisen kivoista tapahtumista. Rakas päiväkirja.... juupa juu. Niin, olimme saaneet kutsun Vantaan Jumbon Stockalle. En saanut valitettavasti muita kuvia kuin kosmetiikkaosastolta, koska kuvaaminen ostarilla on kielletty. Pyysin entiseltä ranskan opiskelijaltani Annelta luvan ottaa muutaman kuvan kosmetiikan kauniista hyllyistä. Hän on sen osaston johdossa.
Anne ja minä olemme tuttuja niiltä ajoilta kun aloittelin kieltenopettajana. Sattumalta pääsin hyvin nuorena Suomen Kosmetologien Yhdistyksen opistoon opettamaan kaksi viikkotuntia englantia. Itse olin tuolloin vielä köyhä opiskelija Helsigin yliopistossa ja silmät ymmyrkäisinä kävin tutustumassa kauneudenhoitoalaan kuin suureen seikkailuun. Vähitellen pääsin muuallekin kosmetologeja opettamaan, ja tunsin arvoni nousevan kun sain ranskan opetuksenkin hoitooni. Haluaisin käyttää tilaisuutta hyväkseni ja sanoa sellaisen sanasen kosmetologien hyväksi, että se on ihonhoitoammatti eikä suinkaan mikään "meikkaillaanpa tässä vähän" harrastus. Muutamat hyvistä ystävistäni ovat kosmetologeja, enkä ole koskaan pitänyt väheksyvistä kommenteista joita joskus sain kun sitä ammattikuntaa kielikoulutin. Millä oikeudella kukaan asettuu toisen ammattia muutenkaan morkkaamaan. Ihmistä tulisi arvioida sen mukaan miten hän työnsä hoitaa eikä sen mukaan mikä se työ on, ellei nyt joku moraalisesti arveluttava. Eivät kaikki plastiikkakirurgitkaan turhamaisia ihmisiä palvele, vaan auttavat onnettomuuksien uhreja. - No mihinkäs minä nyt lähdin rönsyilemään?
Kutsukorttiin liittyi 10% alennus ostoksista, joten ostin haaveilemani monitoimihansikkaat ja pari juttua kosmetiikkaosastolta. Ilokseni voin todeta että en sortunut mihinkään heräteostoksiin vaan toteutin sen mitä muutenkin olisin halunnut.
Liukuportaiden viereen oli tuotu valkoinen flyygeli jota pianisti soitti. Oikein kaunista. Myöhemmin siinä esiintyi solisti Hanna Marsh. Lauloi ihanasti. En ollut koskaan kuullut häntä enkä hänestä. Tommy Tabermannin haastattelua kuului kovaäänisistä kun otimme toisen kerroksen hurmaavasta salaattipöydästä sen antimia ja joimme karahviviiniä. Ihme juttu muuten, että yleensä en juo kuukausimääriin mitään alkoholia ja nyt join punaviiniä jo kolmatta kertaa muutaman viikon sisään! Salaatti oli upeaa. Isoissa astioissa cantaloupemelonin palasia, valkosipulin versoja, pinjansiemeniä, jäävuorisalaattia... maukkaita sämpylöitä.
Kaiken kruunasi kun bongasimme pari tuttua; Siinähän oli irlantilainen Neil ja suomalainen Ansku! Seurasi iloista kälätystä.
Ilmainen vaatesäilytys ja parkkeeraus lisäsivät VIP-asiakkuuden tuntua. En ole isossa määrin ylellisen elämän ystävä, mutta silloin tällöin vilahdus merkkituotteiden suuntaan, pieni tuulahdus Guerlainin parfyymejä, vaikka en itse käytäkään, shampanjalasin kilahdus, vaikka en shampanjasta pidäkään... Minulle riittää vilkaisu, pistäytyminen, tieto että luxusta on ajomatkan päässä.
Haluan sanoa vielä seuraavaa. Oprah, joka on kai USA:n rikkain nainen, oman TV Shownsa juontaja, monipuolinen hyväntekijä maassaan, arvostaa laatua ja luksusta, ja tuo sitä usein ohjelmaansakin. Ei se että ihminen työskentelee kauneudenhoitoalalla tai käyttää kallista kosmetiikkaa, tee hänestä pinnallista itsekästä ihmistä. Ei kannata olla kärkäs tuomitsemaan ulkokuoren perusteella, puoleen eikä toiseen.
.
No niin, nyt luin postauksiasi oikein yhteen syssyyn. Kiitos! On hienoja laitteita ja laadukkaita kauneudenhoitotuotteita mm.
VastaaPoistaTuo kuva sinusta pikkuisen kanssa on kaunis ja hellyttävä.
Täytyy vielä vierailla Kopsin luona!
Usein valitettavasti luksus-tuotteilla viestitetään menestystä ja sitä, että kuulutaan esklusiiviin joukkoon. Eihän siinä olisi mitään pahaa, jos esklusiivisuus ei sisältäisi ajatusta ihmisen arvokkuudesta; monille merkkituotteet ovat ihmisen arvon mitta.
VastaaPoistaStockalla näyttää olevan samat metkut kuin kasinoilla. Kutsu ja valet ja muut ilmaispalvelut vetävät ja ylentävät mieltä. Olemme worthy of something. Sellaisesta voi nauttia.
VastaaPoistaKiva nähdä Leonoora, sekä täällä että Kopsissa. Ja kiitos siitä linkistä jonka pistit postaukseesi kysymysteni jälkeen :) Faamit, hah hah!
VastaaPoistaSari,
Olen samaa mieltä ja eri mieltä. Viestinnän alan ihmisenä, ja ihmisenä yleensäkin väitän että viesti ei melkein koskaan lähde sellaisena kuin se saapuu kohteeseensa. Jos näen jollakulla merkkivaatteen, mikä minä olen hänen ajatuksiaan lukemaan ja väittämään että hän mittaa ihmisarvoa vaatteilla?
Sikuri,
"Metku" on katsojan silmässä. Järkevä ihminen voi punnita asiaa ja todeta mielessään onko kyseessä molemminpuolinen hyöty tai vaihtokauppa, ostaja ja myyjä kohtaavat, tarjonta ja kysyntä, kilpailu und so weiter, vai petetäänkö meitä. Minä olin hyvin tyytyväinen Stockmannilla käyntiin. Sain alennusta, ilmaista ruokaa, musiikkia live-esityksenä ja viihdyin mukavassa ilmapiirissä. Tein mielelläni ostokseni siellä. Jos en olisi ostanut mitään, pitäisin itseäni kiittämättömänä ihmisenä joka hyväksikäyttää toisten ponnisteluja. En ostanut mitään ylimääräistä vaan suunnitellut tuotteet jotka olisin muutenkin halunnut ja tarvinnut, sormettomat hansikkaat, uuden huulipunan lähes loppuneen tilalle ja puhdistusvaahdon.