MALMIN ROSSO

.


Olen asunut 11 vuotta puolen tunnin kävelymatkan päässä Malmin Rossosta. Paljon on ruokaravintoloita kokeiltu, mutta tuonne palaan aina uudelleen. Tutte le strade portano a Rosso. All roads lead to Rosso. Keskustan Rossossa olen käynyt tasan kerran eläessäni, Tikkurilan Rossossa kaksi kertaa, eli ei se ole pelkkä rossous, vaan nimenomaan malminrossous. Filosofi Rousseau siitä jutustaisi pidempään. Minä totean nyt vain tällä kertaa että menu miellyttää, paikan sisustus ja ennen kaikkea kaikki ne tarjoilijat, jotka tulevat luokse "Mitä saan tuoda teille, kivat ihmiset?" asenteella. Hauska tappa vanha tuttu - Maijan kanssa eilen menin shoppailukierroksen päälle Rossoon syömään. Meitä passasivat Jenni ja Erja. Ruokalista oli vaihtunut edellisen käyntini jälkeen ja olisi vienyt aikaa sitä tutkia, joten pyysin Jenniä suosittelemaan sekä punaviiniä että ruokaa. Hän ponnahteli paikalle koko ajan. Tuossa ravintolassa ei pääse tapahtumaan se klassinen "hyvä ihme mihin se tarjoilija taas hävisi?" syndrooma. Melkeinpä päinvastoin.

Olin erittäin tyytyväinen sekä viiniin että ruokaan. Pyysin luvan saada kuvata annokseni. Alkusalaatit ja raasteet noutopöydästä maukkaan sinappidipin kera. Oivallista valkosipulisippiä on myös aina tarjolla sekä patonkia. En viitsinyt kuormittaa lautasta jotta sain sikailemattoman vaikutelman blogiin, mutta kyllä minulla oli patonkia kädessä kuvaa ottaessani.

Tässä ruoka-annokseni. Mozzarellalla ja basilikalla täytettyä broileria. Parmesaanilla gratinoidut rintafileet. Lohkoperunat kuorissaan. Taivaallisia. Tomaattisalsaa. Ihanaa. Arvosana MAISKIS.





Punaviini: Isla negra reserva Caberbet Sauvignon 2005. Arvosana NAM. Keskitäyteläinen, pehmeä ja tasapainoisen tanniininen. Tarjouksessa s-kortilla. Maijalla oli mukana kokonainen korttipakka kaikenlaisia etukortteja. Hän nosti aina esiin sopivan ostoksilla käydessämme. Rossossa huomasi siinä laskun maksamisen yhteydessä edun. Laskuni oli 27.50 ennen kuin sain sanotuksi että minulla oli valttiässä eli ässäkortti. Sen jälkeen lasku oli 25.40.

Harmistus. Kamerasta meni paristot ennen kuin ehdin kuvata jälkkärin. Kahvi ja uuniomena, jäätelöpallo ja kinuskikastike banaaninomaisessa astiassa. Kaksoisharmistus: en muistanut paristojen elvytyskikkaa. Kun niitä hieroo käsien välissä saan vielä otetuksi jopa kolme kuvaa! No, otan seuraavalla kerralla.

Tuo on minun kantapaikkani. Kertaakaan en ole pettynyt ruokaan. Yhden ainoan kerran on ollut vetämätön välinpitämätön tarjoilija muutama vuosi sitten. Yhden ainokaisen kerran olen joutunut valittamaan. Irish coffeen päälle pursotettu kermavaahto oli pullosta ja maistui muovilta ja eltaantuneelta. Sain uuden tilalle kun kerroin että en pystynyt parhaalla tahdollakaan sitä juomaan. (Tilapäinen tarjoilija oli sen tehnyt ja tuonut.)

Yksi ravintola oli välillä ehdolla toiseksi kantapaikakseni. Espanjalaisuuden ihailijana sitä kokeilin kolme kertaa. Kaikki täydellistä, ympäristö, ruoka, espanjalaiset viinit, tapakset - kaikki, paitsi tympeät, kiinnostumattomat tarjoilijat. Palvelu on melkein tärkeämpää kuin ruoka. En ole halunnut sinne palata. Kaikki tiet vievät Malmin Rossoon.
.