KIELIVIHREITÄ EIKUN VIRHEITÄ

.


PRETTY POLLY
Kielikouluni. My language school. Min språkskola. Mi escuela de lenguas. Mon école de langues. La mia scuola di lingue. Meine Sprachschule.

Kesästä lähtien olen ollut tavallista enemmän sekaisin eri kielten kanssa. Amerikkalainen ystävämme Belinda piti elokuussa suomalaisen miehensä Timon kanssa kutsut kirjavalle joukolle täällä pääkaupunkiseudulla asuvia ihmisiä. Yleensä heidän perinteiset monikansalliset juhlansa sijoittuvat Kiitospäivään marraskuun lopussa, mutta nyt Belinda on Kiinassa toista vuotta englantia opettamassa ja kutsui väen koolle lomallaan. Nautin suuresti siitä monikansallisesta ilmapiiristä vanhojen ja uusien tuttavuuksien seurassa.

Belindan häivyttyä Kiinaan minä ajattelin jatkaa kokoontumisia. Järjestimme mieheni työpaikalla syyskuun 16. yhdet kutsut, ja marraskuun alussa toiset. Molemmista tein blogipostauksen. Pitkäaikaiset lukijani muistavat varmaan.

Joukkoon kuuluu aikuisia ja lapsia, kauan tai vähän aikaa Suomessa asuneita ihmisiä, englanninkielisiä, espanjankielisiä, persiankielisiä, yksi arabiankielinen, yksi italialainen, yksi kiinalainen ja niin edelleen. Osa lapsista osaa sujuvasti kahta kieltä, osa on oppinut vain äitinsä kieltä vaikka isä on muunkielinen.

Olen pitkin syksyä opetellut ja oppinut lisää espanjaa ja innokkaasti sitä käytellyt puhetilanteissa ja meilikirjeenvaihdossa. Blogeissakin siihen on tilaisuuksia. Muiden kielten harrastaminen on jäänyt hiukan vähemmälle. Otin tänään kävelylenkille mukaan italiaa ipodiin jotta ei ihan unohtuisi.

Hassua huomata että espanja alkaa vallata alaa aivoissa ja työntää italiaa rullalle. Italiaa luin koulussa ja työväenopistossa, Perugian kesäkursseilla ja Helsingin yliopistossa ja opetin 10 vuotta työväenopistossa. Espanjaa olen opiskellut vain itse. Ei minulla siis kaiken järjen mukaan voi olla parempi espanjan kuin italian taito. Tai mitäpä sitä mittailemaan, mutta lähes joka päivä tätä nykyä elämässäni on espanjaa jossain muodossa. Espanjan TV, musiikki, kaverit.

Kun on monta kieltä niitä voi osan aikaa käsitellä ja heitellä kuin jonglöörin palloja, aika taitavastikin hyvänä päivänä. Joskus on liikaa palloja ilmassa yhdellä kertaa ja tulee virheitä. Joskus pallo putoaa päähän. Toisinaan väsymys vaatii veronsa.

Kiitän kielitaitoisia blogikavereita jotka poimivat pudonneita palloja. Antavat sanoja joita en juuri satu muistamaan, tai sanoja joita minulla ei ole, tai korjaavat väärin kirjaamiani sanoja tai sanontoja. Virheet eivät rasita eivätkä masenna minua. Ne kuuluvat asiaan. Silti on kauhean mukavaa saada oikaisua ja täydennystä.

Huomaan että espanjankieliset tuttavani ovat joskus hiukan ihmeissään käyttämästäni kielestä. Se saattaa olla lähes täydellistä joiltakin osin ja jonkin aikaa, sitten minulta yhtäkkiä puuttuu aivan alkeellisia taitoja ja tietoja. Osaan esimerkiksi sanoa "Puedes contar en mi absoluto silencio" eli "Voit luottaa ehdottomaan vaitiolooni", mutta en ehkä osaakaan sanoa "viikon kuluttua" tai "haluaisin lasin vettä".

Samaten englanti. Osaan mitä hienoimpia sanakäänteitä ja tyylikkäimpiä ... wait a minute!!! Nyt lähti suomen kieli taas menemään. Onko se mitä hienompia vai mitä hienoimpia... ?

No ei sillä nyt väliä. Yritän sanoa että en osaa mitään käyttämistäni kielistä täsmälleen oikein, mutta en pidä sitä maailman tärkeimpänä asiana. Pääasia että saan ilmaistuksi ajatuksiani, vaihdetuksi ihmisten kanssa mielipiteitä, ja käytetyksi kieliä siihen mihin niitä haluan käyttää.

Valitaan mahdolisia vihreitä äkseisessä.
.