PIENTEN KOHTAAMISIEN SELITTÄMÄTÖN VIEHÄTYS

.
Terveisiä kampaajalta. Jag var hos frisören och det var trevligt. It was like visiting a friend when I had a hairdresser's appointment earlier today.

Minulla on kaksi kampaajaa, Päivi ja Mirka. Tänään minua palveli Mirka. Puolen tunnin kävely tuulessa sekoitti päänseudun eloisaksi. Istahdin tuoliin ja näyin peilistä hauskana peikkona. (Näyin?) Mirkan kanssa oli hauskat jutut. Puhuimme hänen lapsistaan, minun uusista kursseistani, hän kyseli mitä ulkomaalaiset ystäväni yleensä sanovat suomalaisista... Millaisia olemme heidän mielestään? Enpä osannut oikein vastata. Pitää miettiä. Hyvä kysymys, kuten koulussa on tapana sanoa. Olemme ensi lauantaiksi kutsuneet kotiin ulkomaalaisia ja suomalaisia kavereitamme. Pitääpä pumpata tietoja gallupina.

Sain kampaajalla istuessa glögiä kauniista punaisesta mukista ja pari joulupiparia. Varttilehden glögitesti oli kehunut Lidlin glögin maasta taivaaseen joten tukan siistimisen jälkeen käväisin paikallisessa Liiterissä, mutta eihän sitä enää siellä ollut. Kysyin ulkomaalaisen näköiseltä nuorukaiselta joka sanoi että loppu on. En jaksanut edes piristäytyä kysymällä minkä maalainen hän on koska väsähdin ajatuksesta kulkea Lidlin kassan kautta. Se turhauttava systeemi ei sovi rationaalisille mutta laiskoille aivoilleni. Uuvuin vaikka tasapainottelin vain kolmen ostoksen kanssa. Puuh. Se siitä. Yksi niistä oli purkki zabaglionea mikä yhdessä sieltä ulospääsyn kanssa piristi minut taas ennalleen.

Tuulesta huolimatta kävelymatka kotiin oli nautinnollinen. Pistäydyin ruokakaupassa puolessa välissä matkaa. Kivoja pieniä kohtaamisia ihmisten kanssa taas kerran. Kurkotin yhtä aikaa erään miehen kanssa muovipussia. Minä ehdin ensin sen tempaista ja meitä alkoi naurattaa. Punnersin kassien kanssa bodaamalla kotia kohti ja pysähdyin yhdessä kohdassa vastaantulevan naisen kanssa katsomaan sirpalekasaa katukäytävän ja kadun rajassa. "Joku on tässä murtautunut autoon", hän sanoi. "Niin, ja lyönyt ikkunalasin säpäleiksi", sanoin minä. Sitten sanoimme "Masentavaa". Hän heilautti kättään ja toivotti hyvää päivänjatkoa. Sitä minäkin toivotin ja hymylimme. Mikä siinä on että tuollaisista pienenpienistä kohtaamisista ihmisten kanssa tulee niin hyvä mieli?

11 vuotta olen kulkenut kotoa Malmille ja Malmilta kotiin sitä puolen tunnin matkaa silloin kun sinne on asiaa, ja tuon tuostakin koen pienimuotoisia seikkailuja ja kivoja kohtaamisia ihmisten kanssa. Samoin Malmin torilla ja ostoskeskuksessa. Minäpä otan teille joskus kuvan siitä maisemasta. Ei silti että siinä mitään sen kummempaa näkemistä olisi, mutta sittenpähän näette että nähtävää ei ole. Se on koettava ja kerrottava eteenpäin. Sitä on kiva ajatella ja muistella. Yrittää selittää itselle mikä siinä on niin mukavaa ja sympaattista. Tiedättekö mitä tarkoitan?
.