Hyvä keskustelu on mielestäni elämän parhaita nautintoja, kuten olen ennenkin sanonut. Halukkaita kumppaneita on mutta onnistuuko keskustelu annetusta aiheesta, vai puhuvatko kaikki eri asiasta? Lähteekö juttu heti erkanemaan pöydälle nostetusta aiheesta sivuun?
Esimerkki: Tuohon lyhyeeseen alustukseeni tulee kommentiksi: "Joo mutta eikös se ole hyvää keskustelua että voidaan puhua mistä vaan?"
Toistan kovemmalla äänellä: "HALUSIN OTTAA PUHEEKSI SEN ONNISTUUKO KESKUSTELU ANNETUSTA AIHEESTA?
OTATKO VASTAAN TÄMÄN AIHEENI? KUULUUKO? ONKO TÄMÄ MIKROFONI PÄÄLLÄ?"
"No ei tarvi huutaa. Mikä se annettu aihe sitten vaikkapa olisi? Heh."
Pari päivää sitten otettiin aiheeksi RETORIIKKA ja heti alkuun törmäsin nenä lytyssä kuin seinään siihen että meillä jokaisella oli sanasta oma käsitys, ja niinmuodoin jokainen puhuikin eri asiasta. Kaikki puheenvuorot olivat älykkäitä, kiinnostavia, innostavia ja asiallisia, mutta enemmänkin pieniä esseitä kuin keskustelua. Todella laadukkaita kommentteja, joista kiittelen tässä edelleenkin.
Minä lähdin siitä rajatusta käsityksestä että retoriikka tarkoitti luennoimisen tapaista puhujapönttöpuhumista. Joku kommentaattoreista piti retoriikkaa viestinnän synonyymina, jonkun mielestä se oli samaa kuin vuoropuhelu tai keskustelu.
Jokainen kommentti olisi innostanut minut jatkamaan siihen kirjattuja ideoita, mutta kirjoittelu olisi laajentunut suhteettomasti, joten jätin sillä kerralla kommentoimatta, jo aikapulankin vuoksi. Palaan aiheisiin pätkittäin myöhemmin.
___________________________________________________
MORAALI puhuttaa kansalaisia aina, mutta sama ongelma kuin RETORIIKAN käsitteessä. Jokaisella on siitä oma käsityksensä. MORAALI ja ETIIKKA, sama asia vai eri asia? Puhun niistä psykologisessa blogissani tänään, mutta en käytä noita sanoja lainkaan, jotta pysyttäisiin asiassa ja saataisiin rajattua keskustelua aikaan. Arkiterapeutti puhuu kiltin ja hyvän olemuksesta jokapäiväisessä elämässämme tavallisen kielenkäytön sanoin. Tervetuloa tai tervemenoa mukaan keskustelemaan. Saa puhua asian vierestäkin. Pääsyvaatimuksena ei ole asiassa pysyminen vaikka siitä tämän postauksen kyhäsinkin. Sana on vapaa.
ARKITERAPEUTTI KOPS
.
Olisin sanonut etta retoriikka on puhetaito. Mutten kommentoinut, on ollut kiiretta.
VastaaPoistaNiin minäkin ajattelin. Mieleen tuli antiikin puhujat, heidän jälkipolville säilyneet kirjoitetut puheensa, valtiomiesten puheet, englantilaisten koulujen oppiaine väittelytaito, mutta kun toisaalta lukaisin Aristoleleen tekstiä retoriikasta en enää tiennyt mitä hittoa se on :D
VastaaPoistaHirveää kiirettä minullakin aina välillä, siksi kommentoin joskus niukasti. Aina ei ehdi suosikkeja edes lukea.
Aristotelen retoriikka ole otettu kaiken nykyisen suostuttelevan mainospuheen oppiperustaksi. Ihmisiä taivutellaan omaksumaan puhujan kanta.
VastaaPoistaHei Kirsi
VastaaPoistaTarve saada muut omaksumaan oma kanta näkyy tavallisessa elämässäkin, joissakin ihmisissä selkeämpänä kuin toisissa. Tästä saa lisää pohdittavaa.
Tätini opetti: "Totta kai liikemiehellä pitää joku moraali olla, siltä varalta että asiakas haluaa sellaisen ostaa"
VastaaPoista