PUOLI ILTAA TIEDOTTOMANA

.

The last day of January. Tammikuun viimeinen päivä. One more day of Finnish winter. Vielä yksi päivä Suomen talvea, ja sitten... Hey wait a minute. Ootas hetki. Eikös helmikuukin ole talvea? Isn't February also a winter month? It is!

Orjallinen kellon ja kalenterin mukaan eläminen olisi hölmöä. Ajannäytön pitää olla meille avuksi eikä haitaksi.

Siinähän eilen illalla puoliskoa odotellessa aloin kelloa vilkuilla kuuden jälkeen ja ihmetellä missä hän viipyy. Tekstiviestinä pistin kyselyn että miss' viipyy kaivattu kumppani kun DVD:kin on jo lämmitetty. No reply. Ei vastausta. Puoli 8 käärin hihat ja vastoin yleisiä periaatteitani soitin puhelun. Tavallisesti vastustan puhelinmenkäyttöä viimeiseen hengenvetoon, lähinnä siitä syystä että en halua minulle soiteltavan kesken työpäivän. Harmillista kun joutuu tyhjän panttina ihmettelemään ja ongelmoimaan. Jos vaan TIETÄISI! Elämästä kului useita minuutteja hukkaan tiedottomana.

Siellähän se Ramirez käveli bussipysäkkiä kohti puhelinsoittooni vastatessaan. Illalla oli vielä ollut Councilin kokous muiden töiden jälkeen. "Ai, enkös minä kertonut?" Kotiin saapui vasta vartin yli 9 illalla, ja samana aamuna oli lähtenyt puoli 8 täältä. Pitkiä ovat joskus työpäivät, mutta onneksi on sen verran tullut kouluja käytyä että on edes päässyt sisätöihin.

(Suomalaiseen tapaan joku tietysti kommentoi: Eihän tuo nyt mitään, veljensiskonkumminkaima tekee kolmivuorotyössa kaikkia vuoroja putkeen ja hänellä on kuitenkin neliraajahalvaus)

Katselin illalla DVD:ltä tupakkadokumentin. Mitä kiinnostavin! Säästän sen toista katselukertaa varten. Jos ehdin, raportoin siitä psykologisessa jaostossa

ARKITERAPEUTTI KOPSIN OPETTAVAISISSA HÖPINÖISSÄ
.