Opetin kieliä kauneudenhoitoalalla kymmenisen vuotta. Eräässä kosmetologiopistossa törmäsin aina uudestaan ongelmaan jota ei esiintynyt yhdessäkään toisessa lukuisista opetuspaikoistani. Uusia opiskelijoita tuli aina kerran vuodessa kaksivuotiseen koulutusohjelmaan jossa minun tehtäväni oli antaa valmiudet käyttää englantia ja ranskaa alan asiakaspalvelussa. Kaikki meni hyvin, paitsi sitten kun joku opiskelija lausui varmalla äänellä: "Kosmetologit eivät tarvitse kieliä."
Huvittavaa, voisimme ajatella, mutta se haittasi aika tavalla työtäni. En käsittänyt ennen kuin paljon myöhemmin että lausunto oli peräisin yhdeltä heidän ammattiopettajaltaaan. Huvittavaa sekin omalla tavallaan, kun koulun johto kuitenkin maksoi minulle siitä että opiskelijoille annettiin edellytykset oppia myyntityössä tarvittavaa ranskan ääntämistä, hoitotilanteissa tarvittavaa englantia suomea taitamattomille asiakkaille ja kielitaitoa tuoteselosteiden lukemiseen. Tämä yksi opettaja päätti kaikkien puolesta että kielitaitoa ei tarvita, ja aina joku opiskelijoista otti aatteen omakseen.
Kerran taas tunnilla jouduin selittelemään että Suomenkin kansainvälistyessä ei enää voi sanoa että olisi mitään ammattiryhmää josta voisi varmaksi sanoa että kielitaitoa ei tarvita. Siihen yksi oppilas huudahti: "Kotiäidit."
Onko tuokaan enää totta? Miten kotiäiti auttaa läksyissä, tutustuu maahanmuuttajanaapureihin, nauraa muun perheen kanssa TV-sarjojen vitseille, osallistuu jälkikasvun musiikin kuunteluun, kuorolauluharrastukseen erikielisine laulunsanoineen, jos pitää kiinni siitä että muuta ei tarvita kuin suomea?
Minua lähestulkoon järkyttää kuulla umpikireä tokaisu: "Eiköhän puhuta suomea kun ollaan Suomessa!"
.
No höh. Eihän kenenkään tarvitse kieliä. Se on rumaakin.
VastaaPoista(Koneet kielivät, että olet siirtynyt uuteen bloggeriin. Menestystä.)
VastaaPoistaBlogger pakotti minut uuteen systeemiin aamulla. Ei ollut muuta mahdollisuutta kuin totella. Nyt en tiedä miten pääsen päivittämään Arkiterapeutin. Kaipa se selviää kun kokeilee :)
VastaaPoistaNiin, kieliminen ja ilmiantaminen on rumaa, mutta jos keksii sille jonkin kunnioitusta herättävän nimikkeen, sen saa toivottavaksi toiminnaksi. Hah hah! Terveisin nimimerkki "Testattu on".
Hello! Muljahti mieleeni, että jos ei jotain ole, esimerkiksi kielitaitoa, voi tuntua siltä että enhän minä tuota tarvitsekaan. Sitten kun on hommannut sen, vaikka auttavan kielitaidon, vasta huomaakin miten hyödyllinen ja tarpeellinen se onkin.
VastaaPoistaHarmiittaa kai hiukan, että aikoinaan ei pitänyt kovin kiinnostavana kielten opetusta. Nyt osaa vain tätä yleismaailmallista sormiviittomaa. :(
VastaaPoistaKiinnitin aisan taas epäolennaiseen, että onpas sinulla hieno kaffekuppi..väri on just "miu maun mukkaan". :))
Charlotta,
VastaaPoistaTuossa on iso totuus. Minäkin varmaan jonain päivänä opin aritmetiikkaa ja matematiikkaa ja huomaan miten hyödyllisiä ovat :)
Hei Tarjuska
Kieliä voi opetella ja oppia koska vaan, jos henki tulee päälle, esmes TV:stä. Tosin muistelen sinun kirjoittaneen että et isommin katsele telkkaria (vai oliko se joku muu?).
Kupin väri on kiva minustakin :) Kiva että tykkäät. Se on hyvin isokokokoinen. Olen käyttänyt keittokuppina.
Keskivertosuomalainen ei ehkä sata vuotta (tai viisikymmentäkään vuotta) sitten vielä tarvinnut muuta kuin suomen kieltä, mutta nyt on asia aivan toisin. Englanti on kerta kaikkiaan välttämätön taito, jos haluaa ymmärtää asioita kotimaassaankin. Tuotteet ja mainokset sisältävät paljon englanninkielisiä sanoja, ja mainoksia on kokonaan englanninkielisiä (suomentamattomana siis) lehdissä ja televisiossa.
VastaaPoistaMuitakin kieliä on myös hyvä osata, että pärjää. Ranska, espanja, italia ja saksa... varsinkin espanjankielisiä maita on paljon ja ranska on säilynyt virallisena kielenä monissa entisissä siirtomaissa. Saksaa ja italiaa tarvitaan Euroopassa pyöriessä...
En voi muuta sanoa kuin että kielikylpy kannattaa. Mitä enemmän opettelee kieliä, sitä helpompaa on oppia lisää kieliä (etenkin samoista kieliperheistä)! :)
Ps. Näin unta sinusta ja Herbertistä.
Hei Brim :)
VastaaPoistaAllekirjoitan kaiken mitä kielistä sanot. Voi käydä niinkin että ihan ummikko suomenkielinen eläkeläinen ei tajua puoliakaan teini-ikäisten puheesta vaikka he puhuvat periaatteessa samaa kieltä. Nuorilla on kielessään enemmän tai vähemmän runsaasti niin sanottuja vierassanoja ja lainasanoja. Riippuu tietenkin puheenaiheestakin, onnistuuko kommunikointi.
Ajatella että näit meistä unta! Eilen illlalla nukkumaan mennessäni totesin mielessäni että en ollut käynyt blogissasi koko päivänä ja yritin miettiä olinko käynyt edellisenä päivänä... Leijailivatko ne aatokset uniisi? Ihmeellistä. (Gulps.)
"Nuorilla on kielessään enemmän tai vähemmän runsaasti niin sanottuja vierassanoja ja lainasanoja."
VastaaPoistaTuo pitää paikkansa, mutta tämän lisäksi nuoria tuntuu laiskuus vaivaavan, sen sijaan että jaksaisivat sanoa "emmä tiiä" sanovat emt, vitsiin tokaisevat lol jne. Eli käyttävät ircistä opittuja lyhenteitä puheessaankin.
"Minua lähestulkoon järkyttää kuulla umpikireä tokaisu: "Eiköhän puhuta suomea kun ollaan Suomessa!""
Minua ei... tai no, jos se tokaisu todellakin on umpikireä, niin ehkä sitten. Itse käytän aina kotimaassani äidinkieltäni, paitsi puhuessani sellaisten ulkomaalaisten kanssa jotka eivät suomea osaa.
Suomenruotsalaisten kavereitteni kanssa homma pelaa niin että he puhuvat minulle ruotsia ja minä vastaan suomeksi.
Mistä tulikin mieleeni että aikoinaan kun tiesin muuttavani Ruotsiin yritin puhua kavereideni kanssa heidän äidinkieltään ruotsia, ja het perkuleet vaihtoivat pyynnöistäni huolimatta kielen aina suomeksi, puhuin kuulemma ruotsia liian hitaasti. Miten hitossa he kuvittelivat että olisin oppinut puhumaan nopeammin/paremmin jolleivät he anna minulle mahdollisuutta opetella?
Hei Johannes
VastaaPoistaKiinostavaa ihan kaikki mitä sanot!
Emt ja lol... toisaalta hauskaa ja näppärää, toisaalta edesauttaa turtumusta ja laiskuutta. Olen paria tahoa katsellut jopa hiukan huolestuneena. Ilmapiiri jokseenkin blääh.
Sori about the umpikireä-kohta lastussani! Aika + energia loppui enkä selittänyt sitä sen paremmin. Mielessäni oli yksi tosi ällöttävä muisto siitä miten yksi hapannaama tiuskaisi muut hiljaisiksi.
Joo, tuo Ruotsi-muistosi... olen usein kokenut saman että minä olisin halunnut puhua sitä ja sitä kieltä mutta toiset päättivät puhua eri kieltä. Niinä kertoina kun olen tosissaan halunnut, olen lempeän määrätietoisesti vaan jatkanut omalla valinnallani :) Mutta aina se ei ole onnistunut.
Opiskeluaikanani en keksinyt mitään syytä opiskella latinaa, kunnes lopulta oivalsin: tavitsin latinan suoritusta saadakseni maisterin paperit. Tämän oivalluksen saatuani pääsin läpi latinan pro-kokeesta :) Myöhemmin olen lukenut latinaakin jopa vapaaehtoisesti.
VastaaPoista