Filosofinen, ihmisrakas, kiva blogikumppanimme GNOTHI SEAUTON postaa aika harvoin, mutta sitäkin hienompia lastuja. Nyt hän puhui matkustamisesta ja kertoi erikoisesta soittimesta nimeltä didgeridoo. Olen luullut että se kirjoitetaan diggeridoo. Ehkä en ole nähnyt sitä aikaisemmin kirjoitettuna.
Ensimmäisen havaintoni tuosta pörisevästä tötteröstä sain Helsingin asematunnelissa kun siellä oli kerran katusoittaja joka loihti sellaisesta sointuja ilmoille. Menin kysymään mitä instrumenttia hän rääkkäsi. Samalla selvisi että hän oli australialainen matkustelemassa ympäri maailmaa.
Pari päivää sitten kirjoittelin matkustelun viehätyksestä. Raportoin kampaajani luettelemia matkojen hauskutuksia. Itse en tunne minkäänlaista vetoa matkusteluun.
Pääkaupunkiseutu vilisee etnisiä ruokapaikkoja, joten ruuan perässä ei tarvitse lähteä bussimatkaa pidemmälle reissulle.
Ystäväpiirissä on ulkomaalaisia, ja kielitaitoa pääsee praktiseeraamaan helposti. Järjestämme silloin tällöin kansainvälisiä kokoontumisia. Televisiokin puhuu käskystä englantia. ruotsia, saksaa, espanjaa, italiaa, espanjaa, persiaa, joskus erehdyksessä muutaman sanan suomeakin se pääsee rykäisemään ennen kuin ehdin vaihtaa kanavaa.
Meillä oli ennen yksi erittäin kiinnostava matkustuskanava, mutta nyt se on häipynyt. Sääli. Sen mukana pääsi ties minne maailman kolkkaan englantia puhuvien juontajien kanssa. He esittelivät maiden oloja, ruokia, tapoja, maisemia ja kulttuuria ja haastattelivat paikallista väestöä.
Ranskassa asuva blogiystävämme HPY kommentoi matkustusaiheesta tähän tapaan:
"Matkustaminen oli ennen hauskempaa, silla tanaan kaikki paikat muistuttavat toisiaan ja joka kolkassa syodaan samalla tavalla ja myydaan samoja tavaroita."
Minä pidän tuota aika lailla totena ja sitä puoltavana että voin ihan hyvin matkailla omilla kotiseuduilla, käydä kesä-Helsingissä turistina ja välttyä ikävältä pakkaamiselta, lentojen odottelemisilta, vieraassa paikassa nukkumiselta ja kaikelta mikä minua tylsistyttää, rasittaa ja estää tekemästä sitä mitä haluan tehdä täällä kotonani kautta työpaikallani.
Nyt en enää jaksa surffailla netissä ja vierailla blogeissa. Minäpä vetäydyn iltaa viettämään koneen äärestä mutta palaan taas huomenissa.
Toisessa blogissani on höpinää PSYKOLOGI DR PHILISTÄ, jota kaupunkilehti Vartissa mainittiin Jeesusta muistuttavaksi. "Mitä?" sanoin minä ja pohdiskelin asiaa.
Jos vielä matka-aiheessa viivähdän pari sekuntia, ja aasinsillan rakennan, niin mainitsen apostolinkyydin ja aasilla ratsastamisen. Auts, sandaali hankaa, eikä ratsastaminenkaan kivutonta ole. En välitä matkustaa. Viihdyn kotiseudulla.
.
Didgeridoon soittamisesta voin antaa ainakin yhden linkin:
VastaaPoistahttp://www.voimasana.fi/kotkavuori.html
Kirjailija Tapio Kotkavuoren musavideo Underground Tunnels löytyy sieltä, kun selaa sivua vähän alaspäin. Karhunaamio toimii linkkinä. Video on kuvattu Liedon Linnavuorella. Maagista didgenpörinää! Upea soitin, muuten, se didge. Olen toisinaan osunut olemaan paikalle kun tuntemani nuoret miehet jammailevat didgeridoittensa kanssa. Se vie ihmisen jonnekin kauas, pois, toisiin ulottuvuuksiin, toisiin aikoihin. Ei sitä oikein voi kuvailla sanoin, se pitää kokea itse.
Tervehdys, ja kiitos linkistä!
VastaaPoistaTuossa on totuus että ei musiikkia voi kuvailla sanoin, ainakaan tyhjentävästi.