Pääkaupunkiseudulla alkaa hiihtolomaviikko. Kuvassa on mänty, ehdottomasti ilman viestiä "suksikaa kuuseen". Ehe ehe.
Historia toistaa itseään. Sammuin taas jo kahdeksalta illalla ja nousin vastaavasti levänneenä ja pirteänä puoli neljä tänä aamuna. Hyvät fiilikset. Puolisolla on talvilomaa joten voin nauttia hänen fiiliksistään ja siitä että hän pääsee hiihtelemään pitkin viikkoa läheisille pelloille jos pakkanen suosii. Tämä nautintoni lienee samaa luokkaa kuin toteamuksessa:
"Rakastan työntekoa. Voisin katsella sitä tuntikaupalla."
"I just love work. I could watch it for hours."
Oma työni koostuu kahdesta suosikkipuuhastani, kielistä ja opettamisesta, ja saan samalla olla tuttujen ihmisten parissa. Voi olla että joku tykkäisi oikeasti seurata sitä sivusta.
Tuo vitsiksi tarkoitettu ei välttämättä olekaan vitsi. Voin kuvitella paljon työsuorituksia joita ihmisten on nautinto katsella tai kuunnella; pizzaleipuri, tosi hyvä luennoitsija, TV-kokki, taikuri, lavakoomikko... keksitte varmaan itse monta lisää.
Kirjatorilta tarttui eilen mukaan viisi eri teosta, joista yksi sopii mainittavaksi tässä kieltenopen blogissani: Silja Saksa; BAABELIN PERILLISET, Kääntäjien ja kääntämisen historiaa (Atena Kustannus Oy 2004). Olen enimmäkseen kokenut kääntämisen tuskalliseksi enkä lainkaan itselleni sopivaksi, tarkoitan työnä. Sitä en ehkä haluaisi edes katsella sivusta, mutta saa nähdä millaisen kuvakulman tuo kotiin tuomani opus antaa. Se on ihan selvä että kääntäminen on mitä hyödyllisintä toimintaa. Nyky-yhteiskunta olisi aivan onneton ilman kääntäjiä ja tulkkeja. Ei elämästä tulisi mitään. En tarkoita pelkästään uusia maahanmuuttajia ja EU:ta, vaan tuoteselosteita ja laitteiden käyttöohjeita. Un momento! Ostimme juuri uuden kameran eikä mukana seurannut kävittääkseni suomenkielisiä ohjeita. Mahtoiko olla englanninkielisiäkään? Kolmen sentin pino ohjekirjasia (juu, mittasin viivottimella), josta eilen nykäisin espanjankielisen syrjään itseäni varten.
Huh, kaikkea on nykyään ihan liikaa. Mitä jos tosissaan jäisikin sivusta katselemaan työntekoa? Minulla on sellainen tunne että uuvahtaneita yksilöitä makaa hyytyneinä ja pohjaanpalaneina kodeissa ja laitoksissa. Varokaamme moista kohtaloa!
Rentouttavaa sunnuntaita levon ja virkistyksen parissa!
.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaTässäpä oikoluettu versio kommentistani kun äskeisessä oli niin monta kirjoitusvirhettä... :)
VastaaPoistaMukavia ajatuksia ja muistojakin herätti kirjoituksesi. Olen monta kertaa käynyt katsomassa työntekoa Kauppatorilla, erään kalakauppiaan käsityötaitoa ihastelemassa. Kun hän ottaa valtavan merilohen vonkaleen ja alkaa käsitellä sitä pala palalta - se on taidekäsityötä! Veitsi on terävä ja otteet niin ammmattimaiset, että vein usein pienet tyttärenikin kalakojun ääreen ihastelemaan. Lisäksi hän kalaa fileoidessaan filosofoi kiinnostavia juttuja.
Minä aloitan huomenna viikon loman. Saas nähdä millaista ja keiden työntekoa sitä tulee loman aikana seurattua. Ainakin uutta ennen kuulematonta kieltä tulee kuunneltua, kun pistäydyn talvisessa Vilnassa.
VastaaPoistaHuomenta Sivuaskel
VastaaPoistaTuo kalakauppiashan pitäisi saada televisioon esiintymään :)
Hei Kimmo
Tuopa onkin hyvä loman sivuteema; voi katsella muiden työntekoa. Ehkä alkaisin itse opiskella kieltä sinun sijassasi ja siitä tulisikin minulle kieliloma. Tuonet tuliaisiksi pari sanaa Vilnasta?
Tiesitko etta lause I love work, I could look at it for hours on kirjoitettu 1800-luvulla?
VastaaPoista