Wednesday, October 31, 2007

RIKOLLISTA

.
Voi itku, tuttavien kotiin oli murtauduttu. He palasivat iltamyöhällä matkalta ja totesivat kauhukseen että vaatekaappien ja laatikoiden sisältö oli lattialla, kuraisia jalanjälkiä matoilla, tietokoneet ja korurasiat tiessään. Hopeat oli pinottu pöydälle, mistä saattoi päätellä että varastelu oli jäänyt kesken. Hyi hitto sentään! Ja poliisit jättivät samanlaisen siivon peräänsä. Kuraa matoille ja sormenjälkijauhetta ympäriinsä. Uskallan tuskin lähteä tänään kotoani.

Onkohan Blogger kaapattu? En saa kuvaa postatuksi...

Palaan myöhemmin. Ellei minua näy, minut on kai kidnapattu.
.

10 comments:

  1. Tympeä rikos Rita.

    Onhan se tosi kurjaa kun rosvot ovat myllänneet kodin.

    Vakuutuskorvauksistakaan ei aina tiedä kun voi tulla ikäviä yllätyksiä.

    Syntiset vaeltajat niin helposti suuressa ja pienessä asiassa rikkovat Herramme 7. käskyn:"Älä varasta."

    Turvaa etsivän kansalaisen olisikin ailahtelevasti toimivien murtohälyttimien suojaa autuaallisempaa sanoa elävälle Herralle:"Lähetä laupeuden Isä
    sotajoukoistasi vartijat oville,olethan sinä sanonut että Herra on hyvä."

    Sillä enkelit ovat palvelevia henkiä,palvelukseen lähetettyjä niitä varten jotka saavat autuuden periä.

    ReplyDelete
  2. Karmeeta, tyttärelle käynyt kaksi kertaa, asui alakerrassa, eihän hänellä edes mitään arvokasta, mutta parhaat kalliit farkut (!!) löysivär, arvottomia koruja, joilla vain tunnearvoa (pikku kultasydän kastelahjana mummolta), YKSI ihan uusi veryttelykenkä ja tollasta.... Uuden selkärepun veivät, johon lykkäsivät saaliinsa. Iso raha tytölle.

    ReplyDelete
  3. Kyllä tuommoinen aina säikäyttää ja syö luottamusta, kun lähelle sattuu:|

    ReplyDelete
  4. Tervehdys!

    Olen palannut kotiin, eikä täältä oltu mitään viety :) Kertoilen huomenna missä olin...

    Kiitos kommentoinnista, Mikko, Hannele, Inkivääri

    Onpa mielenkiintoinen enkelin tehtävänkuvaus, Mikko!

    Hannele, Voin kuvitella tyttären harmin kun farkut vietiin, ja yhdellä lenkkitossulla joutui hyppimään:(

    Inkivääri, Sehän se, vähään aikaan ei osaa olla luottavaisella mielellä varkauden jälkeen.

    Ja kumma kun ihminen kiintyy tuohon omaisuuteensa niin, että pelkkä ajatuskin suosikkikorun häviämisestä karmistuttaa.

    ReplyDelete
  5. Anonymous9:57 pm

    Hei, Rita! "Eksyin" tänne sivullesi kahden muun blogin kautta. Olen itse Isä Jumalan lapsi, ollut jo kauan. Olen äärettömän kiitollinen siitä,
    että Jeesus kutsui seuraamaan
    ja lähdin Hänen tielleen. Jeesus on Tie, Totuus ja Elämä.
    Olen eräiden ihmisten takia perehtynyt bahai-uskontoon, ja minun on niin vaikea ymmärtää ko uskonvalintaa...
    En tuomitse heitä, se ei ole minun tehtäväni, - en vain ymmärrä, blondi kun olen!! :)
    Hyväksyn, että kristittyjä pilkataan ja arvostellaan uskonsa tähden vain siinä tapauksessa, että arvostelija on vilpittömästi paneutunut ko uskoon ja tietää, mistä puhuu.
    Suosittelen lukemaan objektiivisella mielellä Uuden Testamentin kolmeen kertaan, samalla muistiinpanoja tehden, että voi etsiä vastauksia heränneisiin kysymyksiin. En tunne Mikko Lahtea, mutta hän vaikuttaa ihmiseltä, jolta voi kysyä.
    Puolestasi rukoillen Riitta.

    ReplyDelete
  6. Tervehdys Anonyymi

    Uskonnoissa on paljon hyvää, mutta kallistun itse mieluummin muunlaiseen henkisyyteen kuin mihinkään rajattuun systeemiin. En ole etsimässä uskontoa.

    Jäi kommentissasi vaivaamaan tämä kohta:

    "Hyväksyn, että kristittyjä pilkataan ja arvostellaan uskonsa tähden..."

    En usko että tarkoitit sanoa hyväksyväsi pilkkaamisen, vai tarkoititko? Minun elämänkatsomukseeni kuuluu että pilkkaa ei koskaan hyväksytä. Arvostella voi tietenkin, sekä esittää eriäviä mielipiteitä. Niin, paitsi että käytännössä ei useinkaan voi. Kokemus on osoittanut että uskonto on räjähdysherkkä aihe. Uskonnonvapaus on paljolti kuten sananvapaus. Kun joku osoittaa vapautta, toinen tulee sen kieltämään. Kohta on ilmiriita käsissä.

    ReplyDelete
  7. Anonymous6:49 pm

    Kiitos, Rita, vastauksestasi. Olet oikeassa, kiireessä väärä sanavalinta; tarkoitin, että ymmärrän/siedän pilkan ja arvostelun jotenkin VAIN SIINÄ TAPAUKSESSA, että ko hlö on PEREHTYNYT siihen, mistä pilkkaa, mille nauraa... jne.
    Koskaan en hyväksy kenenkään pilkkaamista, haukkumista, alaspainamista jne, sen vielä ilmoitan selvennykseksi. Isä Jumalan siunaamaa ja varjelemaa loppuvuotta Sinulle toivottaen ja puolestasi rukoillen Riitta.

    ReplyDelete
  8. Pilkkaaminen ja ivaaminenhan nousevat juuri siitä että ei ymmärrä jotakin. Se on joidenkin ihmisten tapa reagoida siihen mitä eivät käsitä, kuten esimerkiksi juuri uskonto. Se voi olla hämmentävän pelottava asia. Ei ihme että jehovantodistajille lyödään ovi naaman edestä kiinni. Toinen ammatti jossa kohdataan paljon torjuntaa on vakuutusasiamies, mutta eri syistä.

    (Nimeni ei ole Riitta, vaan Rita, äännetäänkin lyhyenä)

    ReplyDelete
  9. Anonymous9:24 am

    Huomenta, Rita! Kuten edellisestä viestistäni näet, olen ymmärtänyt, että nimesi on Rita, mutta minä en ole onnistunut ymmärrettävästi ilmaisemaan, että minun nimeni on Riitta! :D SORRY!

    Näinhän se on, että pilkka, iva, vähättely ja muu alentava käytös useinkin nousee tietämättömyydestä ja haluttomuudesta ottaa asioista ja ihmisistä selvää. On helpompaa elää ennakkoluuloissaan, eikä tarvitse pelätä, että uusi tieto voikin vaatia itsensä kehittämistä, ihmisenä kasvamista.

    Minunkin ovellani on vieraillut sekä jehovalaisia että mormooneja. Mielenkiintoista on ollut huomata, että he ovat olleet positiivisesti hämmästyneitä siitä, että tiedän heidän uskonnoistaan ja olen heille perustellut oman valintani, josta en luovu. Molemminpuolisessa kunnioituksessa olemme hyvästelleet, eikä heitä ole enää vieraillut ovellani.

    Tästä kommenttien vaihdosta iloisesti kiittäen ja hyvää viikonloppua toivottaen
    :) Riitta.

    ReplyDelete
  10. Ups, niinpäs olikin sinun nimesi Riitta! Ja ihan selvästi, nyt kun tiedän se niin lukea. Hauska tutustua :) Hiukan ihmettelin että alussa kutsuit minua Ritaksi ja lopussa olit unohtanut, hah hah! Se olikin oma mokani. Minulle tuli siitä eilen mieleen että isoäitini nimi oli Eva, mutta kaikki, jopa hän itse, kirjoittivat sen kuten lausuivat, siis Eeva. Luulin että sinä harrastit samaa :)

    Minun ovellani kävi toista vuotta jehovantodistajia joiden kanssa tykkäsin vaihtaa muutaman sanan ja otin mielelläni lehtiä. Kerroin toki heille että en ole uskovainen, mutta ei se meitä haitannut. Aina yksi sama nainen, ja hänen kanssaan vaihtelevasti joko hänen puolisonsa tai joku muu. He muuttivat hiljattain muualle. Mukavat ihmiset.

    ReplyDelete

Kiitos ihanista kommenteistanne. 🖤 ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Pyrin vastaamaan kaikkiin ja käymään vastavierailuilla. Iltaisin en ole paikalla, mutta aamulla sitten taas.