Puutarha valmistautuu syksyyn

Kärhökin on innostunut syyskukintaan. Kotiutunut kunnolla meidän pihaan. Sepä mukavaa. Loppukesän, alkusyksyn puutarha on ihan huumaavan hurmaava. Kasvit voivat hyvin, rehottavat, rönsyilevät, röhkivät - no eivät nyt sentään, hah, mutta sikahyvin ne näyttävät viihtyvän ja pulskassa kunnossa valmistautuvat kylmeneviä ilmoja ja talvea varten. Pian alkaa vihreän joukkoon ilmestyä syysvärejä.

Kunpa ehtisin mennä puutarhatöihin, mutta en ehdi. Muut velvollisuudet menevät edelle, kurssisuunnittelu ja kurssien käynnistäminen. Ulkoiluun on tietenkin syytä varata aikaa. Ehkä sen yhteydessä voisi käydä kasveja klipsimässä ja nyppimässä. Sain äidiltä valkosipulin siemeniä. Niitä olisi jännittävää kylvää maahan. Pitää keksiä sopiva paikka. 

Kouluajoista muistuvat mieleen tähän vuodenaikaan sijoittuneet liikuntatunnit metsässä. Ei sitä silloin tullut ajatelleeksi miten valtavan hienon elämyksen syksyinen metsä tarjoaa ihmiselle. Sienet, sammal, Kaupin metsän kalliot Tampereella, raikkaus, kosteus, lehdet ja neulaset. Miehen siskon poika aloitti juuri lukion. Minulle jäi vaikutelma että hänellä ei ollut lukujärjestyksessä lainkaan liikuntaa... Ei hemmetti, pitää tarkistaa. Sehän on hirveä ajatus.